Iiiks! Iiiiks! Iiiiks! Tein tänään jotain järjettömän-mahtavan-upean-fantastisen -huonoa omaatuntoa aiheuttavan-kallista! OSTIN ILTAPUVUN! (rehellisyyden nimissä, poikaystäväni kyllä maksoi sen ja minä makselen takaisin heti seuraavan palkan aikoihin)
ja kääk! se ei todellakaan ollut halpa ostos! -50% alennuksella kyllä, mutta halpa? e...e...EI!
Noniin, en siis todellakaan ollut aikeissa ostella mitään saamarin kalliita juhlamekkoja tänään. Tarkoitukseni oli olla ainoastaan ystävän tukena tämän etsiskellessä omaa mekkoa. Syyt tähän: 1) Olen aivan totaalisen rahaton 2) Olen aivan liian usein mieltä muuttava yksilö tehdäkseni kahden kuukauden päähän ulottuvan ostoksen. 3) Olen pian matkustamassa Pariisiin, kauniiden mekkojen paratiisiin.
Mitä tein minä? Kävelin ihanaan pikkuiseen mekkopuotiin ja rupesin välittömästi hypistelemään yhtä keltaisenbeessiä ihanuutta (ei yhtään normaalia väriskaalaani edes). Nähdessäni hintalapun 760 euroa, päästin mekkosen nopeasti vapauteen hikisistä käsistäni ja jäin norkoilemaan rumempien ja halvempien mekkojen luokse. Silloin tietenkin luokseni juoksee yli-innokas myyjä, jolle alan vuodattamaan, että voi kun ihana mekko ja voi kun kauhea hinta köyhälle poloiselle opiskelijalle - litaniaani. Silloin myyjä ovelasti vetää esiin alennuslapun. 380 euroa! (luin vielä ensin 350 euroa...) No, onhan siinä ihan mieletön ero siihen 760 hintaan! Sokaistuin. Halusin kokeilla mekkoa. Sovistuskopissa totesimme yli-innokkaan myyjättären kanssa, että mammuttirintani eivät mitenkään litisty korsettimaisen yläosan sisään. Minä huokaisin salaa helpotuksesta koska sai syyn olla ostamatta tuota kallista ihanuutta. Sitten yli-innokas myyjä rupeaa puhumaan yläosan nopeasta ja pienitöisestä suurentamisesta. Kaupan ompelija hypistelee saumoja. Kyllä. Tämän voi helposti suurentaa.
Mitä minä poloinen teen? Rakastun auttamattomasti ja lopullisesti päälläni olevaan leninkiin. Ihailen sen säihkyvää väriä, persoonallista laahusta ja hoikentavaa yläosaa. Koristan sen mielessäni eri asusteilla ja näen koulukavereiden kadehtivat katseet purjehtiessani sisään vuosijuhliimme.
Olen epätoivoinen rakkauteni kanssa koska eihän minulla ole tililläni enempää kuin muutama vaivainen eurovauva.
Päästyäni ulos kaupasta soitin välittömästi poikaystävälleni ja koska hän on ihana, miekkonen suostui tulemaan suoraan töistä keskustaan ja lainaamaan minulle rahat.
Seuraavat kaksi tuntia olivat täynnä pelkoa mekon menettämisestä. Mitä jos joku muu vie sen? (eivät edes pirulauta voineet varata sitä minulle koska oli loppuunmyynti)
Päästessäni vihdoin poikaystävän ja tämän lompakon kanssa takaisin kaupalle huudan jo ovensuusta: "Onko se mekko vielä täällä?" Se on. Kaupat tehdään.
En voinut vastustaa kiusausta ja otatin iltapuvustani jo muutaman kuvan, vaikka yläosa on takaa yhä liian pieni. Sunnuntaina kiikutan koko komeuden ompelutaitoiselle ystävälleni, joka korjailee sen minun typerälle kropalleni sopivaksi. Kaikki yläosan outoudet ovat siis oikeasti siitä johtuvia, että vetoketju oli takaa yli puolenväliin saakka auki:)
Ja voih! puku ei näytä näissä kuvissa lainkaan niin hyvältä kuin livenä! äh! (väri on muuten oikeasti "kermaisempi" Puvun väri antaa myös mainion tilaisuuden hankkia kevääksi ruskeat piilarit, jotka menevät tuon sävyn kanssa ihan nappiin:) ja tuo sävyhän ei siis oikeasti ole tuollainen kuin kuvissa, huomioikaa siis vain malli:)
(ps. mielestäni nuo röyhelöt yläosassa ja laahuksessa ovat aivan hurmaavat!)
Terveisin, velkavankeudessa elävä Jonna
ps. enkun esitelmäni meni oikein mainiosti. puhuin liian nopeasti, kamalaa englantia ja hössötin kaikkea outoa mutta nelonen siitä putkahti:) (huom, yliopiston arviointi 1-5)
hih, pakko vielä kertoa, että äitini lähes pyörtyi kerrottuani puhelimessa "löydöstäni". Äitikullan mielestä saan käyttää tätä samaa leninkiä joskus häissäni, jos todella menin maksamaan tuollaisen summan. Voi, äiti rakas, odotapas vain tulevaisuuden hääpukuni hintaa;)
EDIT// Hah, raivostutti niin tuo salaman pilaama väri, että muokkailin hiukkasen asetuksia ja sain melkein oikean värin esiin:) Olkaapas hyvä siis.
Tunnisteet: Ostoksilla