Päivän Pariisi

Päivän Pariisi

Passi ja hammasharja, passi ja hammasharja...

Alle 12 tuntia, että suuntaan kohti PARIISIA! Laukut on pakattu ja mukaan pääseet vaatteet ovat läpäisseet äärimmäisen tiukan seulan. Tällä kertaa oikeasti suunnittelin asut etukäteen. En millään jaksanut toistaa edelliskertaisen pariisinmatkan pakkaustekniikan tulosta. Mukana oli tuolloin 7 hametta mutta vain harvoihin edes jotenkin sointuva yläosa. Ei yhtään pitkähihaista mutta kuusi erilaista juhlatoppia:D Tosin, sainpahan hyvän tekosyyn käyttää kaverini mielettömiä vaatteita:) Kaiken lisäksi onnistuin tällä kertaa ahtamaan suurimman osan vaatteistani käsimatkalaukkuun ja rinkka lähtee ruumaan puolityhjänä. Aaah! Milläköhän kaikella kivalla saan täytettyä sen?



Eksyinpän tänään myös Glitterin aleen. Sain Shandin blogista vihjeen, että sieltä saattaisi löytyä jotain kivaa muikealla alella. No, löytyihän sieltä...



-75& ihanuusalella noukin mukaani herkullisen punaiset nahkahansikkaat (noin. 5,5 euroa) ja kaksi "kaulakännykkäpussia" maksoivat reilun euron kappale ja olivat vain liian suloisia ohitettavaksi. Lisäksi tuollaiseen saan huomenna tungettua kätevästi kännykän ja electronin piiloon, kun seikkailen Pariisin metroverkossa:)
Nuo nahkahanskat olivat varsinkin mahtilöytö koska onnistuin unohtamaan edelliset hansikkaani bussin penkille yhdessä valkoisen neulebaskerini kanssa. Harmittaa vieläkin oma tyhmyys. äsh.

Mutta..Nyt menen nukkumaan muutaman tunnin kauneusunet:) En lupaile Pariisista postauksia mutta saattaa olla, että täällä välillä pistäydyn jotain laittamassa:)

Näkymisiin viimeistään 2.4 kuluvaa vuotta:)

-Jonna

Farkkuilua laukkuilun sijaan

Koin tänään suuren henkisen kamppailun. Kaikki varmaan tietävät ne joka toisella ihmisellä olalla roikkuvat Longchampin laukut? No, olen puolisalaa haaveillut sellaisesta laukunretaleesta jo pari vuotta. Aikoinaan pääsykoepuurtamisen aikana jopa lupasin sellaisen itselleni jos koulun ovet aukenevat. No, aukenivathan ne mutta laukkua en ikinä hankkinut. Sainpas tuossa pääsiäisloman aikana sitten käsiini 40 euron lahjakortin Stockmannille ja päätin vihdoinkin täyttää pitkällisen kaipaukseni kun kerran saisin lahjakortilla korvattua puolet veskan hinnasta. Tänään luentojen välisellä tauolla marssin iloisesta kohti vanhaa kunnon minkkiturkkimummojen täyttämää Stockaa ja laukkuosastoa. Alkoi pitkä ja harras värien vertailu. Hipelöin vuoroin ruskeaa, punaista ja vihreää laukkua. Testasin jokaista olallani ja kädessä roikkumassa. Olin jo päätynyt punaiseen kun aloin pohtia, miksi koko touhu tuntui niin vastenmieliseltä ja "pakolliselta". Ajatus kokonaisen 40 euron tuhlaamisesta teki mahan kipeäksi. Tutkailin uudelleen käsissäni olevaa laukkua. Olihan se IHAN kiva mutta 40 euroa? Kokonaisuudessaan 80? Pidinkö oikeasti laukusta vai vain ajatuksesta omistaa sellainen laukku? Vein kassin takaisin telineeseen ja olo keveni heti.
Stockmannin kirkkaiden valojen alla pohdin, mitä oikeasti tarvitsen. FARKUT! Ne H&M:ltä hankkimani muuttuivat kasaksi löysää kangasta heti ensimmäisen pesun jälkeen. Eivätkä edes söpösti "poikaystäväfarkku"tyyliin vaan ennemmin "hankittu pimeässä käsikopelolla". Suuntasin askeleeni One Wayhin. Jo ovella minua tervehti kyltti alennetuista Dieselin farkuista. Kaappasin yhdet mukaani ja painuin sovituskoppiin. 15 minuutin kuluttua poistuin kaupasta uusien farkkujen onnellisena omistajana. Alkuperäinen hinta oli 120 euroa, stockakortilla 95, miinutettuna 40 lahjakortti. Oman osuuteni, 55 euron maksaminen ei tuntunut pakolta vaan mitättömältä muodollisuudelta. Kävellessäni takaisin yliopistolle bongasin yhdeksän Longchampia. Tunsin pienen kateuden pistoksen mutta farkkukassin iloinen heilunta häivytti sen nopeasti. En edes malttanut odottaa kotiin saakka vaan vaihdoin farkut päälleni jo koulussa, käyttäen yliopiston vessaa pukukoppinani:)



toppi - NafNaf
huivi - Lindex
FARKUT - Diesel
Hello Kitty-sukat - H&M
rannekoru - Snö of Sweden


Opin muuten eilen, että en taida olla kovinkaan kypsä 23-vuotias. Leikimme hoidokkieni kanssa legoilla "taistelua" ja täytyy tunnustaa, että minua nyppi aivan suunnattomasti, kun heti alussa sanottiin "Sovitaanko, että me sit voitetaan ja sä häviit." Ei ole reilua! Oli siinä sitten kivaa seurata kun oma taistelulaiva revitään tuusannuuskaksi kun näiden viisi-ja kolmevuotiaiden teoksiin ei saanut edes koskea. "Sovitaan, että rajan tälle puolelle ei saa hyökätä." Arvatkaapas vaan kummalla puolella rajaa oma alukseni oli?



Eipä muuta tällä kertaa...( paitsi, että arvatkaas kuka lähtee YLIHUOMENNA PARIISIIN?!)


Jonna:)

Lonchamp

Mämmin väriä kunnioittaen

Ne kriminologian muistiinpanot kummittelevat parhaillaan vieressäni mutta voi, että kun ei millään jaksaisi! Vatsa pömpöttää kaikenmaailman herkkuja ja päälimmäisin ajatus olisi käydä pitkäkseen sohvalle ja antaa television aivottomuuksien kuljettaa jonnekin ihan muualle. Ainakin kauemmas kuin pohdintaan siitä, miksi osa ihmisistä tekee rikoksia ja miksi lakeja noudatetaan. Äh!

Äidin ruokaihanuuksia ahdoin masuuni kokoruskeissa vaatteissa. Tämä nahkahameeni teki yllätys comebackin vaatekaappini perukoilta kun tajusin nostaa sen vyötärölle leveän vyön kanssa:) Ihanaa tehdä vaihteeksi löytöjä omasta kaapista ilmaiseksi! Mamman Moskovanpadan (järjettömän hyvää) äärellä selostin pikkuveljelleni myös hänen omien tupareidensa tapahtumia. Veliparalta oli kadonnut muisti mutta onneksi oli olemassa isosisko, joka imi itseensä (boolin lisäksi) jokaisen juorun ja tapahtuman kyseisissä bileissä;) Joskus järjettömästä uteliaisuudestani on siis jotain hyötyä. (siinä vaiheessa kun löysin itseni tupareissa kaivamassa veljeni kaappia, tajusin miksi minua ei ole aiemmin kutsuttu kylään;) )





Paetakseni vielä hetkeksi huomista kuulustelua, päätin tarttua saamaani haasteeseen:

1 Aloitetaan perusasioista. Nimi? Jonna (Vaihtelevasti myös Jonsku tai Jonnaponna)

2 Ikä? 23 kilahti kasaan viime syyskuussa:)

3 Muotiblogisi ikä? Kolme ja puoli kuukautta.

4 Asuinpaikka? Espoo

5 Idolisi? Teini-iän hetken kestäneen The Moffatsin fanituksen jälkeen ole jättänyt tämän puuhan suosiolla muille:)

6 Lempivaatemerkkisi? Olen tosi epämerkkitietoinen. Näistä peruskaupoista tykkään eniten Zarasta.

7 Lempikenkämerkkisi? Vagabond

8 Lempikauppasi, Zara

9 Lempikauppasi, joka löytyy ulkomailta? Forever 21 ja Naf Naf

10 Miksi aloitit muotiblogin kirjoittamisen? Törmäsin pariin muotiblogiin ja hetken pohdinnan jälkeen päätin laittaa oman pystyyn:)

11 Seuraatko muiden muotiblogeja? Noin kymmentä säännöllisesti ja toistakymmentä vähemmän säännöllisesti.

12 Jos kyllä, seurasitko niitä jo ennen omaasi? Muutaman kuukauden juu:)

13 Kuinka paljon kulutat rahaa vaatteisiin kuussa? Satasen molemmilta puolin. Toisinaan vierailen siellä kakkosellakin alkavassa luvussa:)

14 Entä kenkiin? 40 euroa? Ei ainakaan enempää. Ostan tosi harvoin mitään kalliita kenkiä. Kaivelen alennuskoreja ja käyn kirppiksillä.

15 Entä hiuksiisi? Alle kympin. Pitäisi kyllä ruveta panostamaan edes muutaman euron enemmän.

16. Entä asusteisiin? Tässä olen tosi pihi. Ostan lähes kaiken alennuksesta tai kirppiksiltä.

17 Kuinka tärkeitä asusteet ovat sinulle? Ihailen aina muiden harkittuja asusteita mutta olen itse hirvittävän laiska panostamaan tähän. Huiveilla tykkään leikkiä.

18 Kuvaile tyyliäsi! (huom, vastaus ei saa olla 'en osaa' tms.) Tyttömäisen asiallinen. Olipas oudosti sanottu. Olen hirvittävän huono tälläisissä vastauksissa:)

19 Onko tyylisi muuttunut vuoden sisällä? Olen löytänyt jälleen hameet! ja olen tästä löydöstä järjettömän innoissani:)

20 Jos kyllä, miten? ^

21 Oudoksutaanko ulkonäköäsi koskaan? Koulussani pukeudutaan aika "viralisesti" ja tunsin saavani muutaman oudoksuvan katseen kirkkaan violeteilla sukkiksillani. Yleensä en kuitenkaan ole mitään erityistä oudoksuntaa havainnut:)

22 Oletko joutunut vaikeuksiin tyyliisi uppoavan rahamäärän takia? Hih, pari kertaa olen kyllä pähkäillyt postimyyntilaskujen kanssa:) ja silloin kun huomasin nostaneeni turhaan opintolainaa ja tuhlanneeni sen vaatteisiin:D Yleensä olen kyllä aika tiukkis siinä, että siirrän laskuihin menevän rahan heti eri tilille.

23 Kuinka usein päivität blogiasi? Olen aika vakiintunut tuohon joka toinen päivä-tahtiin.

24 Oletko koskaan harkinnut muotiblogisi lopettamista? Aloitin blogin aluksi joululoman virkistykseksi ja tammikuussa sitten tein päätöksen jatkaa sen pitämistä.

25 Jos kyllä, miksi? -

26 Kuinka paljon muoti vaikuttaa tyyliisi? Huomaamattani paljonkin. En erityisemmin seuraa "huippumuotia" mutta nappaan uusimmat jutut aika nopeasti muiden päältä,sarjoista tai lehdistä:)

27 Luetko paljon muotilehtiä? Juu.

28 Jos kyllä, mitä? Olivia, Trendi, Vogue

29 Jos kyllä, ostatko irtonumeroita vai tilaatko? Trendiä tilaan ja Olivian olen suunnitellut tilaavani. Muuten irtonumeroita.

30 Teetkö koskaan itse vaatteita? Hihihih, minä vai? En.

31 Kallein vaatteesi, jonka omistat tai olet omistanut? Iltapuku 380 euroa
'
32 Entä kalleimmat kenkäsi, jotka omistat tai olet omistanut? Olen niin pihi kengisssä, että taitavat olla Vagabondin saappaat 64 euroa:) Eipäs kun! Talvisaappaat 70euroa!

Nyt oikeasti lukemaan...
Jonna

tulppaanitausta:http://www.pensionriskmatters.com/Tulips.jpg

Illaksi päälle

Huh, onnistuin taas ahtamaan itseni superhypertiukkaan nahkahameeseeni ja happi on jälleen vähissä:)
Tänään on ohjelmassa pikkuveljeni tuparit ja lähtö on ihan muutamien minuuttien kuluttua. Veljeni tuntien juhlien juomatarjoilu saattaa kuitenkin olla sen verran runsasta, että en varmasti olisi muistanut kuvauttaa asuani jälkeenpäin (saati kuvaajani tuskin edes olisi hirvittävän hyvässä kuvausvireessä...).



Paita - H&M
Nahkahame - Asos
Sukkikset - Lindex
Kengät - Second Hand

En vain ole vieläkään saanut päätettyä, että jääkö tuo punainen pnta päähän vaiko ei. Poikaystäväni on ehdottomasti kieltäytynyt ottamasta kantaa asuvalintoihini, joten yritän nyt sitten pähkäillä tässä yksinäni:) Pitänee ottaa panta varmuuden vuoksi mukaan ja heittää sitten laukkuun jos alkaa kyllästyttää. Harrastan muuten tälläistä "kassissa varavaihtoehdot pukeutumista" huomattavan usein. Laukustani saattaa parhaimmillaan pilkistää vaihtoehtoiset kengät, huivi ja paita;) Mutta onhan sen nyt aivan järjettömän ärsyttävää jos jossain vaiheessa iltaa tajuaa, että se toinen vaihtoehto olisi ollut paljon parempi. Tunnustaako kukaan muu kantavansa laukussaan puolta vaatekaappia?

Nyt pitääkin jo mennä:) Jännittää aikalailla tuo pikkuveljen kämpän näkeminen...

Jonna

Jei!

Ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni nautin todella tästä pitkäpiimäisestä pitkäperjantaista. Ylistressaavan viikon jälkeen oli mahtavaa nukkua jo perjantaina pitkään, pukeutua, käydä pienellä lenkillä ja tipahtaa sohvan syleilyyn. Elän nyt sellaista mukavaa kieltämishetkeä ja leikin, että ei minun mihinkään tenttiin lukemiseen tätä päivää tarvitse tuhlata:) Huhhui, rikosoikeuden tentti lähenee kyllä pelottavaa vauhtia ja luettuja sivuja taitaapi olla alle kymmenen;)Ehkäpä vähän myöhemmin...tai huomenna sitten.

Otsikon iloinen sävy viittaa sähköpostilaatikkooni tipahtaneeseen kutsuun uudistetun Seppälän kutsuvierasiltaan. Tarjolla on ilmaista ruokaa, juomaa ja alennus, joten sieltä minut kyllä löytää! Syy, miksi tälläinen minulle siunaantui on, että tuossa viime vuonna ilmoittauduin hetkellisessä mielenhäiriössä Seppälän "Oman elämänsä supermalli"-kamppaniaan. Jonkin ajan kuluttua sieltä sitten soiteltiin ja pääsin mainostamaan vaatteita kyseisen kaupan nettisivuille:) Muistoni tuosta päivästä "mallina" ovat kovinkin positiiviset, joten kutsu oli kiva yllätys ja nyt pitää joku kaveri vielä houkutella mukaan:)

Koska olen tälläinen hutilus, ei minulla ole nyt tarjota kuvia viime päivien vaatteista. Kamerani paristot sanoivat siis sopimuksensa irti ja en ole vieläkään saanut hankittua paristolaturia elvyttääkseni ne. Olen sen verran pihi, että en viitsi ostella uusia paristoja parin viikon välein. Sen vuoksi ladattavat siis.

Vielä pitää muistaa avautua eilisestä päivästä. Tapani mukaan vaihtelin vaatteita vielä kolme minuuttia ennen bussin tuloa, eli pysäkile piti taas ravata pää kolmantena jalkana. No, bussin kaartaessa paikalle totesin, että bussikortti ei ollutkaan laukussa mukana. Pienen kiroamisen jälkeen alistuin kohtalooni ja talsin takaisin kotiovelle vain huomatakseni, että eipä ole avaimiakaan mukana. Lompakossa olleiden vähäisten eurojen vuoksi en voinut maksaa matkaa käteiselläkään. Kortilla taas ei ollut tarpeeksi rahjaa nostettavaksi, koska yritän hillitä osteluani pitäällä minimäärän rahaa tilillä. Näistä syistä en sitten päässyt luennolle, vaan vietin neljä tuntia kirjastossa lueskellen lehtiä. Okei, yhden tunnin luin koulujuttuja:) Iltapäivällä poikakaverini sitten vihdoin pääsi töistä pelastamaan minut kotiin. Kyllä. Olen ääliö.

Nyt lähden katsastamaan uusinta Lostin jaksoa. Sitten...ehkä hiukan koulujuttuja:)

-Jonna

Hih, tässä vielä pari todistetta, että en lasketellut omiani tuon Seppälämallileikin kanssa:) Toinen juttu onkin sitten uskooko kukaan noiden kuvien edes esittävän minua. Sen verran paljon lätkittiin sitä meikkiä naamaan tuolloin!





Kuvat: www.seppala.fi

Keskiviikon Kooleimmat

Vuosijuhlaliput
Reilun kahden tunnin jonotuksen jälkeen sain käsiini tiedekuntamme vuosijuhlaan oikeuttavan tiketin. Olimme ystävieni kanssa luulleet olevamme varsinaisia kieroilun mestareita saapumalla paikalle tuntia ennen lipunmyynnin alkua. Paikan päällä saimme kuitenkin vastaamme jättimäisen jonon ja masentavan (osittain ehkä näiden ihmisten elämän tärkeysjärjestyksen vuoksi)tiedon, että ensimmäiset olivat olleet paikalla jo aamulla neljältä. Hui!




Kappale
Päässäni soi jatkuvalla syötöllä tämä!

Paras kirja




Huokaus. Nyt on sitten viimeinen Potter luettu myös armaalla äidinkielellä. Osaakin olla ontto olo. Jostakin syystä sitä englanniksi luettua pidin jonain "harjoituskappaleena" mutta ei. Yksi lempihahmoistani kuoli tässä suomennetussakin versiossa, että kaipa se on sitten vihdoin hyväksyttävä:( Käytin tänään aikani tehokkaasti ahmimalla Potteriani luennoilla. Toivotaanpa nyt sormet ja varpaat ristissä, että kysymykset luentokuulusteluissa koskevat Harrya ja kavereita;)

Tyyli



Niin, niin, Gossip girl on kaikkialla:) Mutta eihän tuota Leightonin sinistä takkia vain voi ohittaa olankohautuksella.

Matka



Reilu viikko ja nenänpää kohti Pariisia! Tämä ei olekaan pelkkää leuhkintaa, vaan aion metsästää Pariisista palkinnot Polka Dotsin ensimmäiseen arvontaan:) Suotakoon minulle siis pieni hypetys tästä kuola valuen odotetusta lomasta!

Mitä löytyi sinun keskiviikosta?

ps! Muistakaahan kaikki Sallan arvonta!

Jonna

pariisi kuva
pykälä kruunulla
Potter

Siis..idässähän se Seinäjoki....

Taas oli päivä tungettu täyteen luentoja, töitä ja vielä matsan kokeeseen kuulustelua pikkuveljiltä. Opinpa sitten siinä kuulustellessa itsekin muutaman kiintoisan faktan joidenkin kaupunkien sijainnista. Voi vaikkapa paljastaa noloimman mokani. Luulin aidosti, että Seinäjoki sijaitsee aivan vastakkaisella puolella suomenmaata... Pitäisi ehkä mennä itsekin istumaan sinne yhdeksännen luokan oppitunneille. En näköjään ole ollut kovinkaan ahkera silloin aikoinaan:D Sainpahan ainakin pelästetyttyä toisen pikkuveljistä lukemaan. "Olisi aika noloa tehdä tollaisia virheitä kuin Jonna..."

Ainoa pirite päivässä oli uudet kirkuvan violetit sukkahousuni:)


(Oho! salama värjäsi huivin oudoksi. Oikeasti siinä vilkkuu sukkiksenkin väriä)

toppi - NafNaf
huivi - Nizzasta vuonna 2005
hame - KappAhl
sukkikset - Seppälä
kengät - DinSko



Löysin sukkikset Seppälän "Ota 3 maksa 2!"-alennuksista viime viikon lopulla. Kahmittuani jo harmaat ja mustat sukkikset, näin näiden pilkistävän kasan alimmaisina. Ilmaisina lähtivät siis mukaan joukon jatkeeksi:)

Toinen piriste päivässä tapahtui "äsken" (kaksi tuntia sitten) istahtaessani tähän koneelle. Törmästin mesessä pitkästä aikaan ihanaan jenkkiystävääni. Oli mahtavaa taas vaihdella kuulumisia ja tulla vedetyksi yhteisen kieron huumorimme pyörteisiin. Minun ja Gregin keskustelu päättyi lopulta siihen, että päätimme perustaa "Kuumien Alasti Nukkuvien Lakimiesten Kerhon".

Niinpä tämä tuleva lakimies lähtee nyt nukkumaan:)

Jonna

Tuttuja kasvoja vuosien takaa

Nyt on Tampere jäänyt taakse ja samalla monet tutut kasvot pelottavan monen vuoden takaa. Lauantaiaamuna heräsinkin sitten yllättävän reippaana ja ei-flunssaisena, valmiina matkaamaan luokkakokoukseen. Hurjastelin junalla Mäntsälään ja treffasin siellä samaan paikkaan matkaavan kaverini. Tästä eteenpäin matka jatkuikin autolla. Mäntsälään vaadittava puolen tunnin matka ei kuitenkaan sujunut kaltaiseltani säheltäjältä ongelmitta. Ensinnäkin latasin rahaa matkakortilleni ja junassa sain sitten kuulla kiltistä konnarisedältä, että korttini ei käy pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jouduin sitten ostamaan lipun junasta ja latasin rahat turhaan kortilleni. Saatuani lipun hankittua, keskityin lehteeni. Jossain vaiheessa satuin kohottamaan katsettani äärimmäisen kiinnostavasta artikkelista, jossa kerrottiin mihin kaikkeen mrs. Dahlman-Räikkönen käyttää rahaa ja huomasin junan seisovan asemalla, joka oli nimetty: MÄNTSÄLÄ. Muutama sekunti meni aivojeni tuskastuttavan hitaassa työskentelyssä mutta lopulta tajusin haalia omaisuuteni kokoon (miten se niin levisikin muutaman minuutin aikana) ja hyppäsin viimeisenä mahdollisena hetkenä ulos junasta. Asemalaiturilta kaverini sitten löysi minut purkamasta paniikissa laukkuani lumihankeen. Tähän toimintaan oli syynä se, että luulin unohtaneeni kännykkäni junaan. Pienen paniikkikohtauksen jälkeen löysin kaivatun puhelimen takkini taskusta :D


Matkalla pysähdyimme hetkeksi Ideaparkiin tutustumaan. Kaverini yritti löytää itselleen kenkiä ja minä olin tietenkin paikalla vain henkisenä tukena. Jostakin ihmeellisestä syystä lähdin kuitenkin paikasta ulos kahden iloisesti heiluvan kassin kanssa. Syy oli hyvin yksinkertainen. Siinä pirun keskuksessa oli aivan mielettömät alennusmyynnit. Eihän siinä sitten voinut mitään muuta kuin taipua Espritin (pallokuvioisen!) 15 euron (oikea hinta 70!) mekon edessä. Vero Modasta taas kaivoin esiin 9,90 maksaneet (alun perin 49,90) mustat perushousut. Aivan mieletöntä kenkäpariakin tuli kokeiltua Biancossa mutta ne jouduin jättämään taakseni kun hinta olikin 50 euroa eikä 25 kuten ensin tiirailin. (Inhoan niitä "ALKAEN" hintamainoksia. Ei kai siinä kenkien luokse juostessa huomaa jotakin tyhmää ”alkaen”-sanaa!)

Pienen tuhlauksen jälkeen pääsimme siis Tampereelle turvallisesti. Netistä varattu halpishotelli (ei henkilökuntaa) yllätti äärimmäisen iloisesti. Jos olisin ollut ennalta fiksu, olisin kuvannut huoneen. En kuitenkaan ole tällainen järkevä olento, joten joudutte vain uskomaan kirjoitettua sanaani. Hotellin nimi taisi olla Hotelli Ville, jos on asiaa Tampereelle päin, niin kokeilkaahan:) (45 euroa yö / huone)

Pitänee muuten selvittää, että miksi ihmeessä luokkakokoukseni pidettiin Tampereella. Vaikka olenkin aina Suomessa asuessani pitänyt majapaikkaani tiukasti Helsingin kainalossa, kävin kuitenkin ensimmäisen lukiovuoden Orivedellä. Yhdeksännellä luokalla lähetin hetken mielijohteesta paperini Oriveden Opiston Kirjoittajalukioon ja pääsin sisään. 16-vuotiaana aloitin sitten lukion yli 200 kilometrin päässä omasta huoneesta ja äidin makaronilaatikoista. Kirjoittajalukiossa erikoisuutena oli, että yksi jakso vuodessa käytettiin lähes kokonaan pelkkään kirjoittamiseen. Naputtelimme runoja, novelleja ja asiatekstejä. Kirjailijat kävivät puhumassa ja arvostelimme luokkatovereidemme aikaansaannoksia. Tietenkin erikoista oli myös, että asuimme opiston yhteydessä olevassa asuntolassa ja kotona käytiin vain viikonloppuisin:) Tämän paikan luokkakokous oli siis Tampereen matkani syynä. Mielestäni on hirvittävän kivaa, että minutkin kutsuttiin, vaikka jätin kyseisen koulun ensimmäisen vuoden jälkeen ja siirryin kotia lähemmäs lukioon. Totesin tuolloin itse, että en ole vielä valmis asumaan viikkoja poissa kotoa.

No niin, tämän pitkällisen selvityksen jälkeen voin vielä kertoa, että oli todella kiva ilta! Ravintolassa ruoka oli hyvää ja seura tietenkin mahtavaa, kun pääsi vaihtamaan kuulumisia seitsemältä viimeiseltä vuodelta. Eivätpä ainakaan puheenaiheet loppuneet kesken:) Jos joku vanhoista luokkalaisistani tänne on eksynyt, niin kiitos upeasta illasta!

Alla kuvia uudesta Espritmekostani:) Onhan siinä pikkaisen sellaista fiilistä, että pitäisi lähteä lehmää lypsämään, mutta ah! tämä vain on niin kiva:)



Onko täällä muita, jotka ovat päässeet jo luokkakokoustamaan? Ja oliko olo outo?(siis sellainen, että mitä! ollaanko tässä näin vanhoja, että on jo luokkakokouksen aika!)

Jonna:)

Aivastelua kukkasissa

Flunssa pistelee vieläkin kurkussa ja kylmänkuuma hiki valuu selkää pitkin. Niin tai näin, taistelin tänään sairautta vastaan ja kävin jopa näyttäytymässä ystäväni synttäribileissä. Tosin "näyttäytymiseni" jäi hiukkasen laimeaksi istuskellessani nurkassa vaikertaen kipeää pääkoppaani.
Huomenna on kuitenkin vakaa tarkoitus lähteä Tampereelle luokkakokoukseen. En ole nähnyt näitä ihmisiä seitsemään vuoteen ja en todellakaan aio antaa yhden flunssan pilata kauan odottamaani illanviettoa. Särkylääkettä, kuumaa mehua ja aamulla matkaan!

Ystäväni synttäreille kiskaisin niskaani pari päivää sitten löytämäni kukkamekon. Forumissa juhlittiin hintasirkusta ja minäkin karkasin luennolta tekemään halpoja löytöjä:) Vero Modasta onnistuinkin sitten nappaamaan mukaani jo jonkin aikaa etsimäni kukkamekon ja trenssitakin. Yhteishintaa ostoksille kerääntyi vaivaiset 27 euroa!



Mekko - Vero Moda
Koru - Snö of Sweden
Vyö - Glitter
Sukkikset - Seppälä

Tuntuipa muuten hiukkasen oudolta vetäistä kukkamekko niskaan. Omat muistoni kyseisistä vaatekappaleista ovat vielä tuoreita 90-luvulta. Muistaako joku muuten Kullannuppusarjan (Blossom), jossa pääsankaritar ystävänsä kanssa veti useimmiten niskaansa kukkamekon, löysän neuletakin ja tennarit? Huh, tuntuu kyllä, että tällä kertaa muodin uusiutuminen tapahtui oudon nopeasti. Olen kuitenkin niin helposti aivopestävissä, että vaikka vielä vuosi sitten inhosin kukkaisia leninkejä ylitse kaiken, löysin itseni himoitsemassa sellaista tämän kevään edetessä:D Puolustaudun kuitenkin sillä, että tämä ei kuitenkaan ole sellainen herkkä pastellinen kukkamekko. (Sellaisen päädyn hankkimaan varmaan kuukauden sisällä...)

Toinen löytöni oli sininen trenssitakki. Tämä taas tuo mieleeni äitini valokuvat kultaiselta 80-luvulta. Materiaalikin on sellaista pehmeää ja mokkamaista (?). Trenssien numero yksi fanina, tämä oli kuitenkin aivan pakko ostaa:)



Huh, nyt täytyy lähteä taas keittelemään kuumaa mehua. Kurkku on kuin hiekkapaperia. Saisi jo lähteä typerä tauti hiiteen. Olen jo onnistunut ajamaan poikakaverini hulluuden partaalle. Satun nähkääs omaamaan sellaisen käsityksen, että jos MINÄ olen sairaana, niin silloinhan MINUA myös passataan:D

Jonna:)

Atsiuh!

Tottakai. Lauantaina pitäisi selviytyä luokkakokoustamaan Tampereelle ja tällä hetkellä oloni on pelottavan samankaltainen rekan alle jääneen etanan kanssa. Flunssakuumehuimaustaudin jäätävät kynnet tarttuivat tätä tyttöä tänään tiukasti kauluksesta kiinni. Toivottavasti saan pyristeltyä taudista irti lauantaihin mennessä:)

Kunnollisia postauksia tulossa heti kun tietsikan ruutu lakkaa heilumasta ja tuplaantumasta.

Heip,
Jonna the nuhanenä

kuva: täältä

Suunnistusgeeni perintönä:)

Parilla tunnilla tämän päivän puolelle ehtii lupaamani Tallinnan selostus:)
Matkan tarkoituksena oli siis, että viettäisimme äidin kanssa kivan ja rentouttavan päivän ensin keuneushoidoissa loikoillen ja sitten kaupungilla pyörien.
Koska jaamme äitini kanssa samanlaiset suuntavaistot yms. muut suunnistus/paikansijoitustaidot, ei päivämme alkanut kovin rentouttavasti. Siis onhan se ihan liikaa vaadittu kahdelta aikuiselta ihmiseltä tarkistaa, että mistäs satamasta se paatti taas olikaan lähdössä:D Onneksi pieni mokamme paikan suhteen selvisi tarpeeksi nopeaksi ehtiäksemme oikeaan paikkaan ja laivaan:)

Nopealla laivalla matkailu sujui mainoksen mukaisesti nopeasti ja vieläpä humalaisvapaasti. Aiemmat kokemukseni Tallinnan laivoista ovat pitkälti keskittyneet niihin hitaisiin bootteihin, joissa mummot jonottavat uloskäynnillä kaksi tuntia ennen määränpäähän saapumista ja vanha kunnon kossu on maistunut aamupalaksi puolelle matkustajista. Edelliseltä matkaltani muistan hienhajuisen selvästi kuinka keski-ikäinen herrasmies kaatui syliini ja sen jälkeen oksensi lähimpään roskikseen. Ja kellohan oli siis 10.00 aamulla.
Noniin, tämä reissu siis kuitenkin meni ilman syliin änkeäviä kaljamahoja. Suurin osa martkustajista oli opiskelijoita ja työmatkalaisia. Meluisimmat tästä porukasta olivatkin luultavasti minä ja mammani.

Tallinnassa mahtavat suunnistuskokemuksemme saivat jatkoa, kun koimme täysin mahdottomaksi tehtäväksi löytää kauneushoitolaa, jonne olimme ajanvarauksen tehneet. Piennen pähkäilyn jälkeen hyppäsimme taksiin, joka sitten klassisesti ajoi kulman taakse 100m päässä olevan kauneushoitolan eteen:D No, onneksi taksa oli yhteensä kolme euroa ja taksikuskikin sai hyvät naurut tyhmistä suomalaisista;)

Kauneushoitola Sinine Salon olikin sitten aivan ihana paikka! Olin varannut manikyyrin ja kampaajan. Kummastakaan ei oli minkäänmaailman valittamista. Jopa minun pureskeltuihin ja revittyihin kynsiini saatiin muokattua kaunis malli ja homma viimeisteltiin käsihieronnalla, lakalla ja muuilla hyväntuoksuisilla mönjillä:) Kampaaja taas loihti hiuksiini takaisin niiden aikaisemman mallin ja uuden värin. Omasta pyynnöstäni hiukset jätettiin nyt hiukkasen pidemmiksi kuin aiemmin. Kovin tyytyväinen olen näihin:) Äitini puolestaan pääsi nauttimaan jalkahoidosta ja hiusten leikkauksesta. Kolmen tunnin jälkeen poistuimme tyytyväisinä ja vain joitakin kymmeniä euroja köyhempinä:)


ps. kuvat otettu aamulla, joten siitä johtuu hiusten ihastuttava sojotus ympäriinsä;)

Vaikka kuinka olin varautunut tekemään kaikenlaisia mahtavia löytöjä naapurimaan ihanista kaupoista, niin mukaan ei tarttunutkaan sitten muuta kuin sokeri/suolasirottimet ja sokerikippo. Äiskäni keräilee tätä sarjaa ja nyt innostuin itsekin ostamaan. Näistä tulee jotenkin niin kotoinen ja lämmin olo:)



Ainoa suurempi pettymykseni oli, että laivalla myynnissä olleet Snö of Swedenit eivät olleet minkäänlaisessa tax free-alessa. Olin niin valmistautunut kasvattamaan säälittävää kahden korun kokoelmaani. Tässä kuitenkin aiemmin huuto.netistä tilaamastani korusta kuvia:) Tämä on (taas jälleen kerran) rakkautta! Koruni kiertelikin jonkin aikaa maailmaa ennen luokseni päätymistä. Koska olen tälläinen tonttu tohelo, olin unohtanut vaihtaa osoitteeni huuto.netin tietoihin. Koru reissasikin ensin poikaystäväni vanhaan osoitteeseenja nyt lopulta vanhan kämppiksen kautta luokseni:)



Huh, onpas taas ollut järisyttävän pitkä päivä! Nyt silmät painuvat jo väkisin kiinni, joten taidan lopetella tähän ja käydä ennen nukkumaanmenoa vilkaisemassa vielä muiden bloggareiden postauksia:)

Öitä!

Jonna

Hih:) Huomasin, että noista hiuskuvista voisi luulla, että päälleni ei tehty yhtikäs mitään. Luonnossa ero on kuitenkin huikaiseva:)

Paranneltu pää veden tuolta puolen

Tallinna jäi taakse pari tuntia sitten ja nyt päätäni koristaa kampaajan eloon taikoma kampaus, käteni ovat rennot ja kynsilakalla koristellut käsihoidon jäljiltä. Olin siis tänään viettämässä hemmottelupäivää Tallinnassa äiskän kera. Oli kyllä aivan mielettömän kiva päivä! Nyt teinivuosien jäätyä edelliselle vuosituhannelle on äidistä yhtäkkiä tullut huippukivaa seuraa;) Tietenkin hyvä ruoka ja kauheushoidot ovat aina mahtavan matkan tae:)

Nyt en kuitenkaan jää juoruilemaan pidemmäksi aikaa koska huomenna pitäisi luennollekin herätä. Raportointia Tallinnasta huomisen puolella:)

-Jonna

Fiiliistelyä rännän keskellä

Tänään on 8.3.2008 (Hauskaa NAISTENpäivää!). Tämä taas tarkoittaa, että 20 päivän päästä tämä tyttö hyppää koneeseen ja painuu PARIISIIN!

Olen vakaasti sitä mieltä, että tulevaisuudessa häämöttävä matka tekee arjesta niin paljon helpommin kestettävämpää:) Viimeiset illat olen ennen nukkumatin viereilua pohdiskellut jokaista omistamaani vaatekappaletta ja kenkäparia, yrittäen koota niistä kivoja kokonaisuuksia reissua varten. Normaalisti pakkaustyylini pitää sisällään päämäärättömän vaatteiden läiskimisen väkipakolla matkalaukkuun. Nyt aion kuitenkin olla viisaampi ja suunnitella kokonaisuudet oikeasti etukäteen. Tällä tavoin mitään ei unohdu ja saanpas lisätilaa sitten ostoksille. Toinen tärkeä syy uuteen järjestelyyn on, että aion kerrankin pitää lupaukseni ja raahata minut majoittavan kaverini kamoista osan Suomeen. Tämä tavararoiden roudaus Suomeen on aina majoituksen ehtona mutta koska olen tälläinen hömelö, ei matkalaukkuuni yleensä jää montaakaan milliä ylimääräistä tilaa. Nyt aion kuitenkin parantaa tapani!

Hihihihihihihih, en sitten millään jaksaisi odottaa, että pääsen tallailemaan patonkimaan pääkaupungin katuja!




Koska kamerani paristot päättivät lopettaa työsuhteensa, en voi esitellä teille uutta koruihanuuttani. Olen aivan villinä Snö of Swedenin koruihin ja onnistuin huutamaan kauniin kaulakorun edullisesti huuto.netin kautta:) Mieletön ihanuus ja tätä ostosta saattoi jo kutsua säästöksi:D

Nyt lähdenkin tästä maistelemaan viiniä ja pelaamaan Trivialia. Luultavimmin minun ja poikaystäväni pakonomainen voitontarve paisuu pienimuotoiseksi kiukutteluksi ja jättimäiseksi sääntöjen jokaisesta pilkusta pätemiseksi parin tunnin pelin jälkeen (emme pelaa samalla puolella, joten toisen on pakko hävitä..auts!).

Leppoisaa lauantaita!

Jonna:)

Virtuaaliset orgiat

Tänään olen aloittanut suhteen professorini kanssa, saanut kaksoset, mennyt kihloihin, valmistunut yliopistosta ja vaihtanut silmieni väriä.
No, rehellisyyden nimissä on ehkä tunnustettava, että kaiken muun paitsi silmien värin vaihtamisen tekivät simshahmoni. Ja nyt käsi rehellisesti ylös. Kuinka moni kehtaa myöntää olevansa koukussa The Sims2-peliin?
90-luvun "pihaleikki"lapsena olen aina hiukan säälitellyt 2000-luvun tietokoneen eteen liimattuja lapsia, joiden koko elämä tuntuu koostuvan ruudulta pursuavista asioista. Säälini tipahti hiukkasen kun tutustuin muutama vuosi sitten The Sims-peliin. Itseasiassa innostuin niin kovasti pelistä, että veljeni joutuivat vuorotellen kantamaan minut fyysistä pakkoa käyttäen pois koneen luota (tähän kuului omalta osaltani potkimista, lyömistä ja kyllä. Puremista.) Nyt jotain vuosia viisastuneena olen melkein onnistunut pitämään addiktioni kurissa. Saattaa kulua useita kuukausia, että en edes vieraile virtuaaliluomusteni luona. Viime viikonloppuna kuitenkin innostuin napsauttamaan taas pelin päälle ja vanha hurmos palasi. Tänään kiiruhdin tentistä onnellisena läppärini luokse ja odotin kärsimättömänä, että koneeni raksutti pelin auki. Iloitsin yhdessä Jessalynin (kyllä. Simseilläni on AINA ulkomaalaiset nimet ja yleensä vielä jotkut aivan kamalat Jessica/Jordan/Tobyt;) )hyvistä arvosanoista ja kannustin Ceceliaa astumaan ulos kaapista ja avoimesti kähmimään vanhempaa naisprofessoria, joka meidän molempien iloksi vastasi Cecelian tunteisiin:) Stuartin ja Carlyn suloinen adoptiovauva sai minut lähes kyyneliin.
Vaikka poikaystäväni (joka juuri nyt pelaa viereisessä huoneessa MATOPELIÄ) tuhahteleekin halveksien pelilleni ja saan välillä outoja katseita akateemisilta koulukavereiltani simssejä hehkuttaessani, en edes harkitse, että tosissani jättäisin simssini menneisyyteen. Siis, tässähän minulla on oma pikkuinen maailmani, joka toimii ja elää juuri kuten sanon:D Uuuh, pitääkin kirjoittaa tämä postaus loppuun ja lähteä järjestelemään Jessalynin ja Gilbertin häitä:)



Tänään oli myös tentti. Velvoiteoikeuden sadistinen ja sairas tentti, jonka tehtävien laatija oli ilman mitään epäilystä Hitlerin bestis edellisessä elämässään.
Olen muuten hirvittävän huono koekäyttäytyjä. En sentään muita kohtaan, vaan itseäni.
1)En ikinä nuku enempää kuin viisi tuntia ennen tenttiä.
2)Tämä johtaa siihen, että herään aamulla pahantuulisena ja koko maailmaa syvästi vihaavana.
3)Tenttipaikalle saapuessani vilkaisen heti kelloa ja mietin lämmintä sänkyäni. Annan itselleni samalla luvan lähteä johonkin tiettyyn kellonaikaan (yleensä reilusti ennen tentin päättymistä).
4) Otan aina mukaan juotavaa ja kulautan puoli litraa vettä kurkkuuni alle viiden minuutin heti tentin alussa.
5) Älytön vedenlitkintä johtaa mielettömään vessahätään ja vessaan pääsee yleensä vasta tunnin kuluttua -> kieriskelen tuskissani.
6) Kynistäni loppuu AINA lyijy. Siltikään en vaivaudu hankkimaan erillisiä tenttikyniä.
7) Haaveilen puolet ajasta siitä ihanasta hetkestä, kun saan kävellä ulos salista.
8) Kyllästyn nopeasti. En jaksa yrittää pohtia asioita joita en selvästikään kykyne muistamaan niin kauan kun istun siellä hikettävien ihmisten keskellä.
9) Yhtäkkiä vain lähden. Pakkaan kamani ja painun ulos. Vannon, että jalkani ja käteni ovat salaliitossa vastaan aivojani. Olen yleensä aidon yllättynyt, että olen menossa palauttamaan vastauksiani. Kerran jopa sanoin ääneen "Oho. Kai mä nyt sitten lähden..."

Näin. Eli tuloksia riemulla odotellessa...

Päivä meni muuten mukavasti uudessa harmaassa hamerakkaudessani, joka onkin näkynyt päälläni lähes päivittäen tällä viikolla. Ah! Paras ostos ikinä:)



Panta- Seppälä
Musta toppi - Naf Naf
Vyö - Glitter
Sininen neule - Sfera
HAME - Lindex

Kuten jo mainitsinkin, vaihdoin tänään silmieni väriä. Sain tuossa muutama viikko sitten aivan uskomattoman pakkomielteen muuttua ruskeasilmäiseksi. Aikoinaan viihdyin suklaasimmuna suurimman osan ajasta. Jenkkivuosi ja sinisten silmien ihannointi Atlantin toisella puolella sai minut kuitenkin palaamaan luonnolliseen väriini:) Koska olen taas niin pitkään katsellut silmiäni sinisinä, tuntuu ruskea väri tällä hetkellä kovin oudolta. Tuijottelen itseäni kammoksuen peilistä ja mielestäni vastaan katsova tyttö näyttää enemmän alienilta kuin ihmiseltä. Mutta, enköhän totu näihin taas muutamassa päivässä ja muokkaa meikin väreihin paremmin sopivaksi:)


ps. Punainen naamanväri johtuu ulkona vallinneesta takatalven pakkasesta. Ja kuvat ovat ehkä hieman liioiteltuja. En minä nyt noin kamalalta niissä näytä:)

-Jonna:)

The Sims2-kuva täältä

Kuka muu aikoo huomenna käydä nappaamassa viimeisen Potterin viikonloppulukemiseksi? Suurena Harry-fanina luin jo kesällä kyseisen tiiliskiven englanniksi mutta kyllä se on silti pakko lukea suomeksikin. Ei vain millään huvittaisi päästää irti Harrysta ja Tylypahkasta:(

"Jos poika haluaa pusun, niin sen pitää pysyä paikoillaan!" (Meeri 5v)

Huh!Olen aivan poikki ja palasina:) Aloitin tänään kahden aivan äärettömän suloisen tytön lapsenvahtina. Hoidan tyttöjä vain kerran tai pari viikossa, joten en kyllä ainakaan toistaiseksi pysty millään mieltämään hommaa työksi. Olin aivan unohtanut miten mahtavia lapset ovat! Olen leikkinyt vuoristorataa, lukenut satuja, tanssinut balettia ja kuunnellut Siirin (3v.) huolia siitä, että hänellä ei vielä ole sulhasta:)

Täksikään päiväksi ei ole päivän asua esiteltäväksi koska vedin tänään puolet päivästä pyjamassa ja loput tylsällä farkkulinjalla. Huomenna pitäisi kuitenkin mennä taas luennolle nukkumaan, joten silloin ajattelin taas hiukan panostaa:)





Minut on nyt useampaan kertaan haastettu tähän ja päätin vihdoinkin vastata haasteeseen:)

1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi.
Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:

Perhe
Ystävyys
Rakkaus
Minä itse
Matkailu

2. Haasta viisi muuta bloggaaja tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.

-Olen tylsä ja en haasta, koska tuntuu, että tämä on jo kaikilla ehtinyt kiertää:)

3. Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.


Jotta en täysin eksyisi tämän blogin pääteemasta. Niin tässä kuva, jota käyttäisin heti inspiraationa kesähääpukeutumiseen, jos a) minut olisi kutsuttu häihin (miksi kukaan ei mene naimisiin?!) b) olisin tarpeeksi luova saadakseni toteuttamiskelpoisen idean tuosta:)




Nyt nukkumaan!

-Jonna

ps. Luotto-oikeuden kuulustelu meni läpi! 7/10 Voi tätä autuutta!

kuvat: täältä ja täältä
mekko

Tapaus Katie Holmes

Katie Holmes = Kate Cruise-kohusta on nyt parisen vuotta. "Save Katie!"-kamppanioitsijat ovat jo lähteneet pelastamaan Britneyta ja harva edes enää jaksaa muistaa, että oli joskus kauan kauan sitten sarja nimeltä Dawson's Creek ja siinä söpö tyttö. Näin kohun laannuttua koen siis turvalliseksi paljastaa, että rakastan uuden Katen tyyliä. "Vanha-Katie" farkkuineen ja poninhäntineen oli tietysti kovinkin söpö mutta kun katsoo tytön "ennen ja jälkeen"-kuvia on vain taputettava hartaasti käsiään yhteen stailistien ja Victoria Bechamin yhteistyöstä (tämä on hiukan outoa, koska rouva beckhamin tyylistä en taas pidä erityisesti)Otan kuitenkin sellaisen vastuuvapautuksen väitteestäni, että "tyylillä" tarkoitan vaatteita, hiuksia ja kaikkia muita asusteita paitsi sitä käsipuolessa roikkuvaa herra skientologia.

Miksi pidän Katien tyylistä?

Pidän sen klassisesta kauneudesta ja tyylikkyydestä. Asut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan sykähdyttäviä ja tähän elämykseen ei ole vaadittu mitään väkisin vääntämistä tai shokeeraamista (paitsi ehkäpä kulunut rahamäärä.)

Sanottakoon vielä tähän, että leikkasin nämä omat hiukseni useita kuukausia ennekuin Katie leikkasi omansa:)



Kenen julkkiksen tyylistä pidät eniten?

Jonna:)

kuvat: täältä ja täältä

Okei, okei. Tässä pieni nostalgiapläjäys. Ajalta jolloin Katie Holmes oli vain Dawson's Creekin Joey Potter ja Michelle Williams ei ollut joutunut kokemaan lapsensa isän kuolemaa.



kuva täältä