Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Polka dots

Polka dots

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Sitruuna nimeltä Jonna

Näin aluksi kiitos kaikista edelliseen postaukseen tulleista kommenteista:) Jatkossa ajattelin ottaa kirjat enemmän mukaan postauksiini "Päivän lukuvinkki"-kirjan kautta. Oli myös tosi kiva huomata miten paljon lukevia ihmisiä täältä blogimaailmasta oikein löytyy ja varsinkin Lotta-kirjojen yllättävän suuri suosio toi hymyn huulille:) Ajattelin muuten parannella onnetonta ruotsiani vielä tämän kesän aikana ruotsienkielisen lotan ja sanakirjan avulla.

Tämä päivä soljui nopeasti ohitse, kuten sunnuntailla on ikävä tapa tehdä. Huomenna pitäisi taas jaksaa rahautua töihin ja jaksaa istuskella tunkkaisessa toimistossa koko viikon (paitsi tiistaina, jolloin istun tunkkaisessa tenttisalissa tuijottelemassa kynsiäni, joiden kunto on yhtä huono kuin tietämykseni kyseisen tentin asioista)

Tänään kävimme poikaystäväni kanssa kuluttamassa viimeisimmätkin ilmaisista leffalipuistani (siis niistä, jotka sain siitä supernöyryyttävästä piippaustutkimuksesta...) Elokuva oli The Happening ja se oli...no, se oli. Se oli huono. Todellatodella huono. Ja minä en ole edes erityisen nirso leffojen suhteen (nimimerkillä: Lempileffani kautta aikojen on Morsiamen isä)
Huh, onneksi ei tuosta elokuvan tapittamsesta sentään tarvinnut maksaa. Hui!

Päivän asuna toimi Hennesiltä pari viikkoa tapakaperin tullut sitruunankeltainen mekko, jota kuitenkin päädyin käyttämään housujen kanssa. Tein nähkääs tänä aamuna sellaisen shokeeraavan huomion, että en laisinkaan omista pitkiä mustia legginsejä. Tuo mekkonen taas oli sen verran lyhyt, että sukkiksilla olisi ollut alaston olo. Leffasta autolle kävellessä hurmaannuin taas jälleen kerra Helsingin kauniista rakennuksista ja niistäkin tuli napattua pari kuvaa:)





Takki - Seppälä
Mekko - H&M
Housut - H&M
Kengät - O.I.S
Laukku - Belizia

Päivän kirjavinkki: Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
"Sinä olet vielä siinä ja hengität, minun ihana pikkusiskoni"

Repivä, tuskaisa ja rosoinen teos kirjailijan sisaren itsemurhasta. Mitä tehdä kun yksi rakkaimmista lähtee odottamatta? Kuinka niin suurta surua voi käsitellä? Miten pitäisi vastata, kun tuntematon kysyy sisarusten määrää? Rehellinen teos, joka jättää ajattelemaan elämän/mielen haurautta ja maamme mielenterveyshoitojen jatkuvia leikkauksia.

-Jonna

ps. muistakaa Marikan arvonta!

Tunnisteet: ,

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Kirjakesä


Taas tuolla ulkona on sitä samaa harmaata ja kohta taitaa taas ropista vesipisaroitakin:) Onneksi sitä voi kuitenkin istua mukavassa sohvannurkassa uppoutuneena hyvään kirjaan, juustot ja keksit käden ulottuvilla. Ah! Viikonloppu! Kesätyöläisen lyhytloma:) (Jolloin oikeasti pitäisi ahmia tenttikirjoja. No, luinhan minä sentään yli tunnin...) Tämän sateisen illan kunniaksi päätinkin esitellä teille muutamia tutustumisen arvoisia kirjoja. Elikkäs. Te onnelliset, jotka saatte vain viettää leppoisia kesälomapäiviä (huokaus), niin napatkaapa tästä nyt muutama kirjavikki ja painukaa kirjastoon heti maanantaina. Harva asia näet voittaa aurinkoista aamupäivää nurmikolla hyvän kirjan kanssa, tai sateista iltapäivää huopaan ja mahtavan jännittävään tai itkettävään kirjaan kääriytyneenä.







1) Harry Potterit
. Hei, oikeasti. Jos et ole vieläkään lukenut näitä kirjallisuuden kultakimpaleita, niin nyt otat kirjan kauniiseen käteen ja hyppäät taikamaailmaan. Ei. Ne eivät ole missään nimessä lastenkirjoja. Potterit ovat siitä kummallisia kirjoja, että rakastan niiden jokaista henkilöä, sanaa, juonenpätkää. Jokainen kirja on tullut luettua vähintään viidesti (uusinta lukuunottamatta, joka vasta kahdesti) ja vieläkään en vain kyllästy. Tuntuu kuin jokainen lukukerta loihtisi kansien väliin jotain uutta ja samat vitsit jaksavat yhä naurattaa, surut itkettää. Viime kesänä viimeisen kirjan ilmetyttyä, lukittaudun sisään ja hyvästejä niiskuttaen tein kaksi kymmene tunnin lukupäivää. Tämän jälkeen seuraavat päivät menivät kaverin kanssa kirjasta puhuessa, kunnes jokainen kohta oli koluttu niin läpi, että mitään sanottavaa ei enää ollut.
Nyt sitten odotan viimeisiä leffoja (koska en vain osaa olla odottamatta jotain Pottereihin liittyvää) ja toivon, että niissä tehtäisiin kunniaa kirjoille. En ole aiempien elokuvien suuri fani mutta toisaalta eihän kirjantaikaa voi aidosti siirtääkään valkokankaalle.

Merri Vik: Lotta-sarja
Lotta-kirjat (joita on ilmestynyt muistaakseni yli kolmekymmentä kappaletta) ovat ns. Ruotsin "Tiina-sarja" Kirjoissa Lotta kasvaa 13-vuotiaasta tytöstä yli kaksikymppiseksi ja vuosiin mahtuu monenlaista kommellusta, seikkalua, ystävyyttä ja tietenkin se nuoruuden rakkauden kanssa alttarille astelu.
En pidä siitä, että kirjoja jaotellaan lasten ja aikuisten kirjoiksi. Tämä sarja lienee sellainen lastenkirjasarjaksi määritelty ja olen itsekin tutustunut siinen kymmenkesäisenä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi minun olisi jossain vaiheessa pitänyt lakata Lotista. Nämä ovat ihania hyvänmielen kirjoja ja oikeasti viihdyttäviä:) En siis välitä, vaikka saisin kuinka monia kummeksuvia katseita yliopistolla ja busseissa. Minä en Lotistani luovu!
Keräilen muuten kirjojen noita punaselkäisiä painoksia, joten jos hyllyssäsi roikuu lukemattomina (ai, ai!), nin ota yhteyttä ja hierotaan kauppoja!




Mary Higgins Clark dekkarit


Erittäin tuottelias ja viihdyttävä dekkarikirjailija. Kirjat ovat omaan makuuni juuri oikealla tavalla pelottavia. Eivät siis sellaisia "uinu, uinu lemmikkini" jonka jälkeen näin painajaisia pikkulapsista ties kuinka kauan. hrr....
Voisi oikeastaan sanoa, että näissä saa jännittää mutta ei tarvitse pelätä:)

Tutustuin kirjailijattaren tuotantoon aikoinaan jenkkivuoteni aikana ja olen nyt Suomessa ostellut kirjoja kätevästi mukana kulkevissa pokkariversioissa:)






Ikivihreät tyttökirjat

Anna, Emilia, Rilla, Meg, Jo, Amy Beth...
L.M Motgomeryn ja L.M Alcottin yli sata vuotta sitten luomat kirjat ja hahmot saavat yhä tytöt ympäri maailmaa pauloihinsa.
Nämä ovat myöskin kirjoja, joihin mitkään ikärajat eivät sovellu. Tutustuin Pikku Naisiin 13-vuotiaana mutta Annoihin ja Runutyttöihin vasta parikymppisenä. Iällisestä kasvusta huolimatta molempien ensimmäiset lukukerrat saivat suuren ja loppuiän kestävän hurmoksen aikaan.
Kaunis kieli ja hahmot jaksavat kiehtoa ja viehättää kerta toisensa jälkeen. Jokainen kirja on niin uskomattoman rakas ja varmasti "se tulipalosta pelastettava asia". Annoja luen valoisaan vuodenaikaan, Emilioita synkempään. Siihen väliin ripottelen mielialan mukaan Alcotteja.
Näitä kirjoja keräilen vanhoina painoksina ja juuri viime viikolla onnistuin hankkimaan itselleni Pikku Naiset -teoksen Suomen ensimmäisestä painoserästä:)






Mika Waltari: Kuka Murhasi Rova Skrofin? ja Kjell Westö: Missä Kuljimme Kerran

Molemmat näistä ovat mahtavia, upeasti kirjoitettuja kirjoja, joihin on ilo kuluttaa aikaa!
Waltarin kirja on hänen teoksistaan ehdottomin lempparini ja jaksaa aina huvittaa loppuratkaisullaan. Westön Finlandia-palkinnonkin saanut teos sai minut lähes transsimaiseen lukemistilaan pariksi päiväksi. Tämän jälkeen Helsinkiä ei voi olla rakastamatta ja arvostamatta ja Suomen historiaan herää uudenlainen kipinä.











Siri Hustvedt: Kaikki Mitä Rakastin

Yksi viime talven hehkutetuimpia teoksia eikä turhaan. Sai ainakin tämän tytön valtaansa ensimmäiseltä sivulta alkaen ja piti hihnassaa viimeiseen sanaan saakka. Aloitin tämän lukemisen jo kirjakaupassa, kun tiesin saavani opuksen pukinkontista, niin en viitsinyt ostaakaan, mutta pakko oli hiukkasen silmäillä etukäteen.









Koska en halunnut tehdä tästä aivan kilometripostausta, niin monta kirja-aarretta jäi esittelemättä. Tätä kirjoittaessa katse harhautui jatkuvasti kirjahyllyyn, ja päälimmäiseksi pulpahti "Voi ei! toikin on niin mahtava kirja! " Näistä joitakin siis nyt nopeana mainintana:
Riikka Pulkkinen: Raja Ian McEwan: Sovitus (Jos mahdollista, kirja parempi kuin elokuva)
Manninen-Onttonen: Kun Taivas Repeää ja Taivas Sinivalkoinen
Margaret Mitchell: Tuulen Viemää
Nicola Kraus ja Emma McLaughin: Nanny- Lastenhoitajan päiväkirja

Ja vielä niin monia muita...

Huh, tämän postauksen tekeminen oli äärettömän vaikeaa koska kirjafriikkinä (pienenä minulla ei omasta pyynnöstäni ollut karkkipäivää vaan kirjapäivä) luen paljon ja rakastan intohimoisesti varmaankin viittäkymmentä kirjaa:) Luultavasti herään ensi yönä kylmässä hiessä kun tajuan unohtaneeni täältä jonkin ehdottoman mahtavuuden:)

Hih, en muuten mennytkään tänään niihin juhliin siinä "tuunailemassani" mekossa. Ei siinä, että tekele olisi aamunvalossa näyttänyt ihan kamalalta (oli se yhä ihan kiva) mutta kun keksin toisen yhdistelmän, jota oli vain pakko päästä heti koklailemaan ja kun muita juhlia ei edes ollut tiedossa, niin tietenkin heti:)



Lyhyttakkijuttu (miksi tota nyt kutsutaan?!) - Vero Moda
Mekko - ZARA
Kengät- DinSko

Nyt symään juustoja&keksejä ja katsomaan Devil Wears Prada (kirja on niiin paljon parempi!)

-Jonna

Tunnisteet: ,

perjantai 27. kesäkuuta 2008

"Ostit sitten kengät"

Tämän poikakaverini lausahti minulle eilen kun innostuneena esittelin Marimekon alesta ostamiani kenkiä. Ihanat omenatennarit 25 eurolla! Mahtiostos siis. Tai ainakin minun mielestäni. Tuo suhteen kiharapäinen puolisko ei ollutkaan sitten ihan samaa mieltä. Hmnn.. olen kyllä kieltämättä ostellut kenkiä viime aikoina ehkäpä liiankin innokkaasti. Laskeskelin, että pelkästään kesäkuussa kokoelmani on kasvanut neljällä parilla. Sehän tekee jo parin per viikko! Oho!
Tilanne onkin tällä hetkellä se, että tuntuu, että vaatteita en löydä sitten millään mutta ihania kenkiä satelee tielleni minkä ehtii:) Ensi viikolla pitäisi kuitenkin maksaa New Yorkin lennot (iik!), joten ehkäpä nyt yritän hillitä itseäni ja vaikkapa tutustua niihin jo kaapista löytyviin pareihin.

Tässäpä nyt kuitenkin kuvaa uusimmista löydöistäni:) On ne vain niin nätit!



Sitten aivan järkyttävään uutiseen! Noita kenkiä lukuunottamatta en ole löytänyt näistä Suomen alennusmyynneistä mitään! Olin vahtinut yhtä aivan mieletöntä Mangon kukkamekkoa jo viikko tolkulla mutta eipäs sitä unelmaa nyt löydy yhdestäkään Mangosta. Joko eivät sitä alentaneet tai sitten nopeanäppisemmät ovat napanneet kaupat niistä tyhjiksi. Äh.

Tänään poikkesin töistä tullessa (koska olisi pitänyt mennä kirjastoon lukemaan) Hakaniemen Fidaan ja en joutunut poistumaan tyhjin käsin:) mukaan tarttui sininen mekkonen, jota hiukaksen korjailin. On vain kovin harmi, että olen käsitöissä onnettomista onnettomin. En myöskään omista sellaisia käteviä juttuja kuin: nuppineulat, mittanauha, lankaa, neula... Onneksi poikakaverilta löytyivät kaksi viimeisintä. (Ompelukonetta en osaa edes käyttää ja kaiken lisäksi pelkään niitä kuollakseni) Tämän onnettoman vajeeni vuoksi mekkoni "tuunaus" olikin vain nopeat niks-naks kangas poikki, nopea harsinta (isoilla pistoilla käsin) ja homma oli siinä. (Käsityöihmiset ITKEKÄÄ VAIN!)

Tältä se tekele nyt kuitenkin näyttää ja suunnittelen jopa näyttäytyväni siinä huomisissa valmistujaisissa:) Aion tosin valehdella, että ostin tekeleen sellaisenaan kirppikseltä ja sitten voivotella yhdessä mukavien tätien kanssa, että "Onpas joku ollut huolimaton ompelija. Voi, että kun nykynuoret eivät osaa enää käsitöiden arvokasta taitoa."



Uuuh, NÄLKÄ! Nyt menen vääntämään jotain kanariisivalmiskastikemömmöä (en myöskään osaa tehdä ruokaa. )

-Jonna:)

ps. Pakko sitä on nyt edes vähän kehua itseään. OSAAN LEIPOA! Liivatteet, levitteet, kerrokset, kaikki sujuu:)

ps2. oho! helma on vähän rypyssä. Äsh. antaa olla. Silittäminen on kamalaa:D

Tunnisteet: ,

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Tarkemmin Tallinnaa




Aaaah! Nyt ne tyhmät esseet on kirjoitettu! Jos nyt saisin erään tylsän tentin tieltä pois ensi maanantaina ja sitten vielä yhden kuulustelun niin voisin harkita jotain lomailua (= vain töitä, ei opiskelua).

Muttasiis, nyt tulee jonkinlainen avautuminen (positiivisessa mielessä) juhannuksen vietosta Tallinnassa:)

Aloitan hitaasta alusta. Matkasimme lätäkön ylitse sellaisella hitaalla botskilla ja muistinpas jälleen miksi en voi sietää kyseisiä paatteja. Oikeasti. Aamulla, ENNEN KELLO KAHDEKSAA lähtöselvityksessä jengin hengitys haisi siihen malliin kirkkaalta erittäin kuivalta valkoviiniltä, että tämä tyttö meinasi tyhjän vatsansa kanssa olla humalassa pelkästä ilman haistelusta. Elikkäs, humalassa olevat ihmiset ennen kello aamuyhdeksää ja vieläpä näiden ihmisten kanssa lukittautuminen kolmeksi ja puoleksi tunniksi pikkuiseen purtiloon on minun kestokyvylleni aivan liikaa. Toinen asia oli taas se helkkarin buffetti. Matkaa tilatessa mietin, että olisi ihan kiva saada jotain ruokaa masuun, kun se kuitenkin kurnuttaa parin tunnin päästä heräämisestä. Olisi pitänyt pakata eväät. Kuvitelkaa satapäinen norsulauma tunkemassa sisään yhdestä ainokaisesta ovesta. Lisätkää tähän myös kyynerpäät vatsaan ja nenään, karjuminen mehujonossa ja se sama alkoholinlemu niin pääsette aika (mutta ette ihan) lähelle tätä viehättävää aamiaistilannetta.

Noniin, nyt valitus seis. Lukuunottamatta matkoja meni kaikki reissussa aivan nappiin! Hotelli oli älyttömän kiva! Kannatti todella satsata matkaan pari kymppiä enemmän ja nukkua vanhass akaupungissa kuin siinä iänikuisessa Virussa. Hotellia voi kurkata täältä! Mainostan tässä nyt aivan avoimesti, että oli kivoin hotelli, jossa olen ollut. Suosittelen:)
Olin varannut etukäteen itselleni kampaajan ja ah! kun noi virolaiset kampaajat ovat niin hyviä! Pulitin leikkauksesta ja väristä 40 euroa ja sain sillä konsultointia väristä, mallista, mahtavan leikkauksen, päänahan hieronnan ja suoristusrautakäsittelyn:) Hmnn.... (Tyytyväistä hyminää)
Päiväunien jälkeen (ei tässä enää niin nuoria olla, että aamukuuden herätyksestä ei olisi seurauksia...) suuntasimme koko neljän hengen joukkomme syömään keskiaikaiseen Old Hansa-ravintolaan. Istuskelimme juuri siinä ulkoterassilla kun taivaalta pamahti niskaan mukavan kokoinen ukkosmyrsky. Terassi oli kuitenkin sen verran hyvin katettu, että käärimme ravintolan tarjoamat viltit ympärille ja jatkoimme herkuttelua:) Suomen ravintoloissa ei vain ole tuollaisia ihania oikeasti sadetta pitäviä ruokailuterasseja. Ilta kului sitten katsellen jalkapalloa (tai no, itse keskityin drinkkeihin) mielettömässä maan sisään kaiverretussa drinkkibaarissa, jossa juomat kustansivat noin neljä euroa kappale ja valinnanvaraa olikin sitten yli 50 erilaista drinkkiä:) Jälleen kuuluttaisin tälläistä oikeasti viihtyisää drinkkibaaria Helsinkiin...




Seuraava päivä oli omistettu shoppailulle! Kömmittyämme vihdoin ylös puoli kymmenen aikaan (vihdoinkin edes siedettävät yöunet!) ja ahdettuamme mahamme ähkyyn maailman parhaasta aamiaisesta (mitä sieltä ei löytynyt, ei oikeasti tarvinnut) läksimme kaupungille (eli astuimme ulos hotellin pääovesta). Jakaannuimme fiksusti tyttöjen ja poikien joukkueisiin ja painuimme eri suunnille. Osa alennusmyynneistä oli jo alkanut ja päädyin keräämään mukaani yhden t-paidan, kahdet kengät ja sateenvarjon (kuvia postauksen lopussa). Oletteko muuten huomanneet, että virossa myydään aivan mielettömiä kenkiä? Ja ei mitään muoviroinaa, vaan todella hyvälaatuisia ja kauniita! Aaaahh, olin taivaassa ja myyjät katsoivat oudoksuen tyttöä, joka halaili ja uikutti joka toisen parin vierellä. Koska Tallinnassa oltiin, päivään kuului luonnollisesti myös kaksi kahvilakäyntiä. Jos suklaakakku maksaa vähän päälle euron palaselta, niin pakkohan se on tuplata vierailu. Valitukset tähän samaan syssyyn Suomen olemattomasta kahvilakulttuurista. Tallinnassa oli joka nurkalla pieniä, kivoja ja persoonallisia kahviloita. Ei vain niitä tylsä Robertseja (Hah, ironista kyllä. Tuossa kuvassa olen juuri siellä Robertsissa:D )


Illalla kiskoin väenvängällä toiset uusista kengistä jalkaani vaikka edessä olikin talsiminen Tallinan yllä olevalle muurille. Ja hah, tulipas todistettua siinä samalla, että korolliset kengät voivat olla mukavat vaikka niitä ei olisikaan ehkä tarkoitettu mukulakivillä pomppimiseen. Paras ostos ikinä! Maisemien katselun ja käsittämättömän kuvan jälkeen piti taas käydä syömässä. Tällä kertaa Peppersack nimisessä mahtavuudessa, joka on suorastaan kantikseni aina Tallinnassa käydessä. Nam! Illaksi painuimme taas sinne samaan drinkki-ihanuuteen tuijottamaan ruutua, jossa miehet potkivat nahkakuulaa. Samassa paikassa oli kannustamassa myös kasa venäläisiä ja huuto oli kyllä sen mukainen. Myös kaduilla näki aikamoista juhlintaa Venäjän erävoiton jälkeen:)




Sunnuntaina olikin sitten kotiinlähtö ja voi vitsit, kun olisi mielellään jäänyt hiukkasen pidemmäksi aikaa:) Ehdin sentään käydä ahmaisemassa vielä yhden palan suklaakakkua;)


Ja tässä vielä pikaisesti kuvia ostoksistani:)



T-paita Terranova. Teksti oli valloittava!

Rakkautta ensi silmällä-balleriinat! huomatkaa röyhelöt!


Nämä olivat 20 euroa! -70% superalella.
Syksyn ehdottomat kenkälempparit!

Tallinnasta on vain pakko ostaa villasukat:)


Lisäksi mukaan tarttui tuo jo moness akuvassa esiintynyt röyhelösateenvarjo. Olikin aika osuva ostos viime päivien sään perusteella:)

Siinäpä se matka,

-Jonna

ainiin! laitan huomenna mailia huutokaupan voittajalle. Pääni näyttää vuitavan kuin se kuuluisa seula:)

Tunnisteet: ,

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Tallinna

Kotona ollaan! Tallinna oli ihana! Nostin sen tämän reissun vuoksi suosikkikaupunkien TOP3-listalle:) Reissu onnistui yli kaikkien odotusten ja nyt on päällä kamala matkan jälkeinen masennus, johon ei auta tippaakaan, että pitäisi nyt heti (siis nyt!) alkaa raapustelemaan kasvatustieteen esseitä. Ääääh! Tämän vuoksi vain pikainen ilmoitus, että 1) olen hengissä 2) matkalla oli ihan superkivaa 3) Ostin joitakin hyperkivoja juttuja 4) pidempää infoa heti kun olen pohtinut (miksi kasvatustieteessä pitää pohtia niin paljon?!) nuo typerät esseet loppuun.

Tämä postaus jääkin nyt vain pelkkään kuvapläjäykseen:)






ps. sateenvarjokuvista voi bonggailla uudet kenkäni ja sateenvarjorakkauteni:)

-Jonna

Tunnisteet:

torstai 19. kesäkuuta 2008

Shortsit!

Työpäivän viimeiset tunnit eivät vain millään meinanneet loppua tänään! Suurin osa toimistosta oli painunut jo juhannuksen viettoon ja vain pieni keskustyttö valvoi uskollisesti puhelimen äärellä (soi kaksi kertaa. väärä numero). Okei, no oli siellä pari tyyppiä minun lisäkseni mutta aika yksinäiseltä tuntui:) Hörpin kuoharia (erään työntekijän synttärit, niin tarjolla oli kuoharia ja mansikoita), mietiskelin Tallinnaan lähteviä vaatteita ja sain palkkaa. Sinänsä siis kuitenkin ihan hyvä diili;)

Vapauduttuani vihdoinkin luurin ääreltä läksin keskustaan katsastamaan alennuksia. Ajatuksista päällimmäisenä oli hankkia sellaiset kivat, korkeavyötäröiset farkkushortsit. Tarkistin KappAhlin, Vero Modan, Hennesin, Vilan ja arvatkaas mistä ne shortsit löytyivät? Lindexistä tietenkin. En oikeasti voisi enää elää ilman sitä kauppaa. Shortsit menivät päälle, olivat söpöt ja maksoivat 12,45 euroa. Voiko sitä ihminen enää enempää vaatia?

Pakotin äsken poikakaverin iltakävelylle (kesti noin kymmenen minuuttia koska eräällä kikkarapäällä oli muka kylmä = jalkapallopeli oli alkamassa) ja kuvautin samalla uudet shortsikultani:) Hiukkasen muuten hirvittää olla shortseissa monen vuoden tauon jälkeen. Reidet iik! Valkoiset jalat iik!




Huomenna onkin sitten herätys jo kuuden aikaan ja kahdeksalta lähtee paatti Tallinnaan:)
Sunnntaina nähdään!

-Jonna

Tunnisteet:

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

En erota piippauksia toisistaan

Osallistuin eilen tieteelliseen tutkimukseen ja se oli tosi, tosi, tosi noloa. Siis, sain yliopiston sähköpostiin joukkoviestin tutkimuksesta, johon etsittiin vapaaehtoisia. Palkkioksi luvattiin neljä leffalippua ja koska asun täällä Helsingin kyljessä, jossa tarvitsee olla suurinpiirtein vakavarainen käydäkseen leffassa, ilmoittauduin mukaan. Eilen sitten puolen tunnin oikean osoitteen kuumeisen etsinnän jälkeen (kiitokset sille mukavalle nuorelle miehelle, joka lopulta opasti minut oikealle ovelle saakka) löysin itseni eräästä huoneesta pää täynnä erilaisia johtoja, jotain epämääräistä geelia, myssy, jossa oli lisää johtoja ja sellaisia ihmeellisiä härpäkkeitä naama täynnä. Kaikki tässä testissä meni hyvin siihen asti, kunnes minun piti pystyä erottelemaan kuulokkeista (siis tuon kaiken lisäksi minulla oli vielä jättimäiset kuulokkeet!) kuuluvia piippauksia. Eli, minun piti painaa nappulaa aina kun piippaus jollain tavalla muuttui. Nopeutui, lyheni, muuttui korkeammaksi. Okei. Minulta selvästikin puuttuu piippaustentunnistusjuttu aivoistani. Olin aivan surkea. Siis oikeasti surkea. Erotin suurinpiirtein vain ne "tämän nyt tajuaa jo kastematonkin muutokset" Sillä tutkimustytöllä oli oikeasti pokassa pitelemistä kun se selitti allekirjoittaneelle noin viidettä kertaa pelin säännöt. Ja ei. Silti ei sujunut. Huoh. Testien jälkeen laukkasin ulos rakennuksesta niin nopeasti kun vain keskikokoisista jaloistani pääsin. Että näin. ei enää mitään tutkimuksia tälle tytölle! Vannon, että poskeni helottavat vieläkin tuosta nöyryytyksestä.

Tänään oli niin masentava ilma, että lähes mustissa vaatteissa tallusteltiin koko päivä. Päivän asuna toimi toinen niistä aiemmin kehuskelemistani H&M-mekoista. Olen kulkenut tässä nyt kaksi päivää ja epäilen, että tällä viikolla tulee löytymään vielä kolmaskin käyttöpäivä. Mukavin vaatekappale ikinä!

Kuvissa mukana myös sateenvarjo, vaikka kuvaushetkellä aurinko jo helottikin iloisesti. Halusin kuitenkin kuvauttaa uskollisen sontsani järkyttävän sadeaamun (kello seitsemän aamulla bussipysäkillä, ääääh) jälkeen.




(Jonna the variksenpelätin)

Nahkatakki - Ellos
Huivi- Lahja ystävältä
Mekko - H&M
Neuletakki - ZARA
Villasukat - Äidin tekemät
Kuminilkkurit - Ristomatti Ratia

Ainiin! Lähden Tallinnaan juhannusta viettämään perjantaina mutta yritän ehtiä vääntämään yhden postauksen ennen laivan lähtöä:) Onko teillä juhannussuunnitelmat jo selvinä?

-Jonna

Tunnisteet:

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Piparminttujonna

Oi, miksi, miksi, miksi! Sitä laittaa itsensä vapaaehtoisesti (tai no melkein vapaaehtoisesti) tilanteeseen, jossa herätyskello rääkkyy joka arkiaamu klo. 06.25?! Koska kotini ja työpaikkani välinen joukkoliikenne on juuri sieltä rumasta sanasta, joudun pomppimaan aamulla kahdessa eri bussissa ja yhdessä junassa. Ja tuo taas lisää työmatkaani liikaa lisäminuutteja. Uuuh, oikeasti se kamala hetkellinen epätietoisuus kun kello aamulla pärähtää piipittämään ja lopulta se vielä kaameampi ymmärrys, että ei, tässä ei ole mitään virhettä, vaan ylös on noustava. ugh.
Helpottaakseni maanantaiaamun silmäluomia pakottavaa tuskaa, kokosin edellisenä iltana aamun piristykseksi varsinaisen karkkiasun. Olen siis tehnyt suuren havainnon, että mitä räsyisemmät ja tylsemmät vaatteet, sitä enemmän myös nukuttaa päivällä. Tässä ultrahyperpirteäyhdistelmällä pyrin siis karkoittamaan viimeisiä unenrippeitä silmiä kutittamasta.





Takki -ZARA
Smokkipaita - H&M
Rusetti - Huivi Seppälästä
Hame - Lindex
Kengät - Ellos

Pirteä asu oli myös paikallaan kun iltapäivällä kuulin toisenkin kouluun hakeneista pikkuveljistä päässeen haluamaansa opinahjoon (siis ne saamarin ammattikoulutulokset tulivat vasta tänään!) Veljen menestyksen kunniaksi läksin tutoroinnin (toinen työpaikkani) jälkeen kiertelemään kaupoissa tarkoituksena löytää itselleni jokin kiva lahja stressin purkautumisen kunniaksi (en kuitenkaan ole täysin itsekäs, vaan lupasin jo ostaa veljille koululaukut hyvien suoritusten kunniaksi). Mitään kivaa ei kuitenkaan löytynyt (!) ja kotona siihen selvisi syykin. Postisetä oli tuonut minulle tuoreen H&M-paketin,josta kuoritui kaksi äärettömän suloista mekkoa! Näistä ihanuuksista myöhemmin lisää päivän asujen yhteydessä:)

Jos haluat päivääsi piristysruiskeen, klikkaa TÄSTÄ!!!
Nyt taidan jatkaa kasvatustieteen syvien kysymysten pohdintaa:)

-Jonna

Tunnisteet: