Syksy alkoi punaisissa saappaissa

Huomenna se sitten alkaa! Koulu. Toisaalta on tuntuu aivan ihanalta vapautua kesätyötoimistosta ja ehkäpä saada aamuisin nukkua edes hitusen pidempään. Toisaalta taas koulu merkitsee stressiä, tenttejä ja lisää stressiä... Mutta taas toisaalta. Huominen syyskuu tuo lokakuun niin paljon lähemmäs ja siinä samalla myös New Yorkin matkan:) Nyt alkaa vaikuttaa myös hyvinkin todennäköiseltä, että tähän matkaan sisältyy myös viikonloppu Indianapolisissa. Hih, kun jännittää ihan kamalasti nähdä kaverit, joita ei ole tavannut kasvotusten yli viiteen vuoteen! Ensi viikolla varailen lennot tähän pikku pyrähdykseen ja sitten voinkin alkaa miettiä tuliaisia. Mitähän kannattaisi viedä jenkeille tuliaiseksi Suomesta? Ideoita?

Huomista syyskuuta kunnioittaen tämä päivä olikin ihanan syksynkolea. Olen aina ollut kovasti syysihminen, tosin tämän vuoden surkea kesä on jonkin verran syönyt intoa viilenevistä ilmoista. Kivaa kuitenkin oli, että pääsin testaamaan ihania punaisia saappaitani ensi kertaa:) Käytiin poikaystävän kanssa katsomassa Käsky ja shoppailemassa hiukan astioita. Ollaan oltu ihme rähmäkouria viime aikoina ja hajotettu kaksi viinilasia, kulho ja sellainen tarjouluastia:D
Käsky ei muuten ollut ollenkaan niin hyvä kun olin toivonut. Olen aidosti kiinnostunut Suomen sisällissodasta (lienee puolueettomin nimike) mutta tuo leffa ei kyllä sytyttänyt ollenkaan. En myöskään ole koskaan täysin käsittänyt, että miksi on niin kovin tärkeää, että suomalaisissa leffoissa tapahtuu seuraavat asiat ainakin pariin otteeseen: viina, väkivalta, sukupuolielimet, kusella käyminen ja toisinaan vielä bonuksena edellisten päälle; runkkaus. Hei, oikeesti. Eikö joskus voitaisi tehdä leffoja jollain muulla tyylilajilla kuin inhorealismi. Se, että ihan kaikkea ei näytetä, ei tarkoita vielä, että leffa olisi jotain vaaleanpunaista höttöä, vaan ehkäpä jopa hiukkasen katsojan säästelyä. Toisaalta (käytänpäs paljon tuota sanaa tässä postauksessa) satun olemaan aika hyvä myötähäpeäjä, joten voi olla, että ne joita tälläinen kuvaustapa häiritsee ovatkin vain pieni vähemmistö:)

Vaatteissa mentiin tänään varsin harmaapunaisella linjalla:



Panta - Ninja
Huivi - Accessorize
Trenssi - Pariisista
Tunika - Lindex
Hame - H&M Trend
Sukkikset - Indiska
Saappaat - Second hand
Nahkahansikkaat - Glitter

Nyt (yllätys, yllätys) Housea... Toivon ja rukoilen, että tämä neloskausi paranisi edes hiukkasen...

-Jonna

Laiskottelua ja hikoilua

Takana on lähes tarkalleen laiskotteluun käytetty päivä. Aamulla kymmenen aikaan lysähdin pyjama päällä sohvalle ja keräsin ympärilleni viltin, limua, karkkia ja Housen neljännen tuotantokauden (siis mitä helvettiä mun lempihahmoille on oikein tehty?!). Näin sitten kuluikin kunnioitettavat kuusi tuntia joiden aikana liikahdin ainoastaan huutamaan poikakaverille, että jos tilattaisiin pizzaa. Meillähän oli siis hienot suunnitelmat lähteä kaupungille kiertelemään, syömään ja leffaan mutta koska allekirjoittanut koki aivan liian vaivalloiseksi käydä läpi koko pakollinen meikki-hiukset-vaatteet-ruljanssi, muuttuikin Tennispalatsi koti-iltaan:) Huomenna aion olla sen verran pirteä, että päästään leffaan saakka. Elättelen jopa villejä kuvitelmia, että heräisin aamulla kirpparile kiertelemään;)

Tuossa pari tuntia takaperin sain kuitenkin äkillisen älynvälähdyksen, että tällä tavalla makoillen minusta joskus todella tulee aikuisiän diabetekseen sairastuva keski-ikäinen, kuten veljeni on synkästi ennustanut. Päätin siis lähteä lenkille. Okei, siis minä en kuulu siihen onnelliseen ihmisrotuun, joka saa järkyttäviä viboja liikkumisesta ja jonka on vain pakko hikoilla päivittäin (siis muualla kuin kauppojen sovituskopeissa). Liikun oikeastaan vain ja ainoastaan koska haluan voida herkutella ilman vaatekoon nousua ja siltikin teen sitä todella, todella harvoin (vaikka syön epäterveellisesti todella, todella usein...) Urheilusta tulee hikiseksi, haisevaksi, oksettaa ja limaa kerääntyy suuhun. Yyyyyyh! (muttta myönnettäköön, sen jälkeen on kyllä kiva olo...)
Nyt syksyn jo jyskyttäessä ovea päätin kuitenkin nostaa itseni tästä syntisestä pullamössöydestä ja aloittaa vakituisen lenkkeilyn.

Huom! Alla olevat kuvat otettu ihka oikean lenkin jälkeen! Tämä taas selittänee punaisen naaman ja kärsivän ilmeen;)



Eilen illalla vietettiin entisen kämppikseni ja yhden lemppari-ihmiseni miniläksiäisiä. Ystäväni lähtee vaihtoon muutamaksi kuukaudeksi ja kone starttaa jo ensi viikolla, joten nämä illanistujaiset saatiin kyllä järjestettyä ihan viime tingassa:) Oli kiva ilta viinin, hyvän syötävän ja varsinkin ultrakivojen ihmisten parissa:)

Minä pääsin taas leikkimään emäntää mutta tällä kertaa aika ei antanut perksi mittavaan leipomisurakkaan. Tarjolle päätyikin helppouden vuoksi juustolautanen, suklaita, salaatti, marjapiiras ja pantonkia. Lisäbonuksena oli vielä herkullinen prinsessakakku:)

Näiden jättiherkutteluiden jälkeen hiukkasen nolottaa paljastaa minulle kuntosuunnitelmaa laativalle urheiluhullulle pikkuveljelle(vei meiltä muilta lapsilta mahdollisuuden urheiluvimmaan pölliessään kaikki urheilugeenit) , että mitä oikein olen syönyt viime päivinä. Hei, kyllä mä joskus syön ihan terveellisestikin! (tai, no...)


Loppuun vielä: Kuinka paljon sinä urheilet?

-Jonna

ps. Väännän saamani aakkoshaasteen heti kun saan viimeisetkin kirjaimet keksittyä:)

My o My

Kotiuduin juuri hetki sitten My O My-liikkeen avajaiskekkereiltä ja ennen yhden Housen katselua (olen tänään valehtelematta kärsinyt vieroitusoireita kun ole ehtinyt katsoa yhtään jaksoa!) ajattelin jakaa hiukkasen juhlahumua myös teidän kanssa:) Vaatekriisi muuten jatkui vielä kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Kävin Zarastakin hakemassa sen kuolaamani mustan pitsisen mekon mutta kotona tajusin näyttäväni siinä pönäkältä keski-ikäiseltä tädiltä. Punainen hame oli liian jouluinen ja lopulta päädyinkin näyttämään diplomaatin vaimolta. Tämä toisaalta sopi varsin hyvin sillä avecina toiminut ystäväni Ninnu katsoi vastaavansa ulkonäöltään presidentin vaimoa.



Kemuissa virtasi erinomainen viini ja tarjolla oli kaikenmaailman ihania ruokapaloja joita allekirjoittanut metsästi niinkin hyvin, että tarjoilijat tuntuivat loppuillasta jo vähän liiankin tutuilta. Oikeitakin tuttuja löytyi. Bongasin tungoksesta mielettömän upean 50-luvun tyylisen kukkamekon ja kukapa muukaan sen kantaja olisi voinut olla kuin Ranna. Rannalla oli deittinään muuten Tyylitaivaasta tuttu Piksi ja koin hetkellisen fanitussokaistumisen:) Myös Pupulandian Jenni osui reitin varrelle ja oli luonnossa ehkäpä vielä miljoona kertaa suloisempi kuin blogissaan! Jennin kuvan uskallan lätkäistä tännekin kun olimme molemmat sitä mieltä, että söpö kuva tuli:) (Rannan ja Piksinkin kuvat ovat upeita muta en viitsi niitä julkaista ilman tyttöjen lupaa ja ihan kuin minä pöhkö olisin sellaisia tajunnut paikan päällä kysellä.)



(avec Ninnu ja Ninnun kaveri Mirkka)

Näin muuten Minna Parikan! Tipahti melkein lohileipä (kuva yllä) suusta kun olin juuri selittämässä Ninnulle, että kuinka mun on pakko saada Parikan kengät ja sitten kyseinen suunnittelija kävelee ohi! Olisin tietenkin voinut mennä juttelemaan ja ehkäpä jopa ottaa valokuvan mutta selvästikin näin paremmaksi seistä muutama sekunti monttu auki tuijottamassa (ihanat omaa tuotantoa olevat kengät ja laukku) ja avautua asiasta täällä;)



Ja huh, olipas muuten mielettömiä vaatteita ja kenkiä! Siis sekä kaupassa, että vieraiden päällä. Olin jatkuvassa kriisissä omien vaatimattomien riepujeni kanssa kun ohitse kulki varmaankin kaikki Suomen tyylikkäimmät ihmiset:)

Nyt kello kuitenkin tikittää jo uhkaavasti ja vieroitusoireeni vielä uhkaavammin...

Hyvää yötä!

-Jonna

Tallinna ja silmätulehdusmysteerin ratkaisu

Tallinna jäi eilen taakse jo toista kertaa tämän "kesän" aikana:) Reissu oli muuten onnistunut mutta tällä kertaa ei hotellin valinnassa onnistanut. Hotellimme Meriton Old Town oli ulkoisesti söpö keltainen kivitalo vanhassa kaupungissa mutta huone ensimmäisessä kerroksessa (kuka tahansa pystyi halutessaan kurkkaamaan meidän huoneeseen jos verhot eivät olleet kiinni), epämääräiset hiukset patjassa (sain ihme ihokutinakohtauksen) ja todella matala sänky (ei tässä olla enää niin nuoria, että jaksaa vetää itsensä ylös lattiatasosta heti aamulla) vei innon söpöstä ulkonäöstä. Onneksi oli kyseessä vain yksi yö! Sanottakoon kuitenkin, että ei kuitenkaan ollut lähimainkaan kamalin hotellikokemukseni. Tätä kiistatonta ykköspaikkaa pitää yhä halluussaan Perpignanissa, Ranskassa ollut hotelli, jossa parissa kohtaa lattia loppui kokolattiamaton alta ja huoneiden "valkoiset" matot olivat niin likasia, että läikkynyttä punaviinidesiä ei löytänyt muuten kuin käsin tunnustelemalla:D

Tallinnassa tuli jonkin verran tuhlattuakin. Ostin mustat saappaat syksyä silmällä pitäen, mekon (juhannusmatkalla jo katselin tuota mutta nyt oli sitten puoleen hintaan), topin ja laivalta kivan korusetin:) Ainiin! ja ostin myös kukkakimpun! Tiedättekö kun Tallinnassa on ihan kasottain toinen toistaan upeampia kukkakimppuja muutamalla eurolla. No, nyt päätin sitten testata, että miten kimppu selviää muutaman tunnin matkantaeosta. Kyllähän se vähän nuupahti mutta kaunis on yhä:)




Tänään piti tietenkin kiskoa uusi mekko päälle pikkuveljien synttärikesteille. Huh, nyt ne pikkuiset on sitten 17-vuotiaita. Oi, voi. Isosisko kaipaa pikkuvelipalleroitaan:)




Ja haah! Mun silmätulehduskriisi on vihdoin selvinnyt! Elikkäs tänään taas raahauduin moikkaamaan lääkäreitä uusimman silmäkutinan kanssa. No, vihdoin sitten muistin sanoa, että hei, mun päänahassa on jotain ihmeellisiä rupia ollut jo pari kuukautta. Lääkärisetä tutki ja kertoi ,että kyseessä on joku bakteeriperäinen tulehdus (joo, yök!) ja, että tämä päänahkatulehdus on aiheuttanut ne silmätulehdukset (Jonnan käsi -> päänahka -> silmä = tulehdus). Nyt olen sitten antibiooteilla ja kortisonivoiteella. Olisi niin pitänyt sanoa tuosta rupikasasta jo aiemmin mutta kun on koko ikänsä elänyt atooppmisen ihon kanssa, niin kaiken maailman kutinaan ja ihottumaan on ehtinyt tottua jo vähän liiankin hyvin:)

Nyt lähden potemaan vaatekriisiä. Olen menossa huomenna My o My -liikeen avajaisiin ja dresscode on coktail. Omistan kyllä kaikenlaisia juhlavempiakin mekkoja mutta ääh, kun en osaa olla ajattelematta erästä Zarassa näkemääni pitsistä unelmaa. Huomenna vielä ehtisi hakea sen... hmnn...:)

Ehkäpä herra House osaa ratkaista tämän ongelman... ;)

-Jonna

Kuulumisia

Huh, hengissä ollaan! Yövierashan lähti jo eilen aamulla mutta jonkin aikaa meni pelkästään toipumiseen. Kalevi oli kiltillä tuulella ja käyttäytyi suurimman osan ajasta ihan mallikelpoisesti mutta se hieman mallikelvottomampi käyttäytyminen sattuikin sitten yöaikaan. Kaleparka taisi kärsiä hiukkasen koti-ikävästä yöllä ja ei millään osannut pysyä paikallaan. Yön pimeydessä koiraliini sitten innostui aina hirvittävästi kun onnistui herättämään joko minut tai poikakaverin ja silloin olikin sitten luvassa suuria märkiä pusuja Kalen puolelta:) Kalevi innostui myös pelaamaan palloa aamulla puoli seitsemän aikaan :D



Kalevi tuntui herättävän ihmisten kiiinnostuksen, joten tässä hiukkasen tietoa herrasta:

Nimi: Kalevi Juhani
Ikä: Huhtikuussa tuli täyteen kolme vuotta
Rotu: Bichon Frise
Lempiruoka: Tofujäätelö ja porkkanat
Juoma: Vesi
Lempilelu: vinkuva possu (jonka Kale kävi hakemassa viereensä ennen nukkumaanmenoa ja jolla myös oli helppo herättää nukkuvat isännät yöllä)

Ja vielä selvitykseksi siitä porkkananpalojen sylkemisestä, että tätä tapahtuu kun porkkana ei makunsa puolesta kelpaa, kun Kalevi on loukkaantunut tai huomion keräämiseksi. (Kerran Kale yritti herättää veljeni aamukuudelta vapaapäivänä ja kun poika ei herännyt, Kalevi haki porkkanansa, kiipesi veljen rinnan päälle ja syljeskeli porkkananpaloja velirukan kasvoille kunnes tämä lopulta heräsi;) )

Kalevin lähdettyä alkoi loputtomalta tuntunut leipominen. Olin kutsunut koulukavereita viettämään tyttöjen iltaa ja Kalen vierailun vuoksi tarjottavien valmistelu jäi viimeisille tunneille:) Minulla on muuten sellainen outo tapa, että kokeilen uusia reseptejä aina kun on vieraita tulossa. Sitten saan jännittää, että onkohan tarjottavat syötäväksi kelpaavia:) Vieraat toisivat kaikki mukanaan viinipullon, joten juotavaa riitti ja tarjottavaksi olin vääntänyt lohicroisanteja, poropiirakkaa, fetasalaattia, marjatorttuja, pororullia ja suklaaneliöitä:) Kiva ilta! En ollut nähnyt suurinta osaa koulutovereista pariin kuukauteen, joten oli mahtavaa päästä vaihtamaan uusimmat juorut ja kuulumiset:)





Eilinen päivän asu unohtui kuvata mutta tänään lähdin äidin perinteiselle sunnuntailounaspäivälliselle seuraavissa vaatteissa. Punainen takki oli kiva piriste sateiselle ilmalle:)




Takki - Ellos
Toppi - Naf Naf
Hame - Second hand
Kengät- O.I.S

Nyt herkuttelemaan vielä eilisen jämillä ja katsomaan Dirty Dancing:)

-Jonna

ps. Jei! Huomenna yhden yön minilomalle Tallinnaan!

Uudet tennarit ja stressiä yövieraasta

Sain tänään vihdoinkin leikkautettua tuon etutukkareuhkani. Ihanaa nähdä taas vaihteeksi eteensä ilman pannan auttavaa pitoa:) Mitään muuta en aiokaan näille hiuksille tehdä ennen ensi kuuta, jolloin äitikiltti vie minut Tallinnaan kauneushoitoihin ja kampaajalle synttäreiden kunniaksi:)

Olen myös selvästikin aivan addiktoitunut Biancon alennusmyynteihin. Ennen kampaajaa minulla oli tuhlattavana 15 extraminuuttia ja jalat veivät kovaa vauhtia kenkäkauppaan. No, -70% kyllähän sieltä piti jotain ostaa vaikka väkisin:D Tällä kertaa mukaan tarttuivat söpöt lintukuvioiset tennarit.

Hintaa jäi 11,79 euroa ja ovat kovin mukavat jalassa:) Kiltti myyjätyttö muuten pakkasi kengät saapaslaatikkoon (sellainen iso boksi) kun kerroin, että kengiltä alkaa loppua jo säilytystila. Nyt voin sitten pakkailla useammat kengät samaan laatikkoon:)

Tänään oli heti aamusta aivan selvä farkkupäivä. Nyt kun silmän lähettyville ei saa tunkea minkäänlaista meikkiä, en jotenkin osaa ollenkaan käyttää hameita. Pienessä pääkopassani kaiketi yhdistän hameet hiukkasen laitetumpaan ulkomuotoon kuin meikittömään naamaan ja sotkuiseen ponnariin:) Olen muuten aivan rakastunut näihin Lindexin farkkuihin. Maksoivat 15 euroa alessa ja istuvat päälle mielettömän hyvin:)



Pusero - Ellos
Farkut - Lindex
Kengät - Bianco

Ja nyt sitten pieneen stressinpoikaseen. Saamme huomenna yövieraan asuntoomme. Koko sinä aikana kun olemme tätä kämppää asuttaneet, ei meillä ole ollut yhtään yli yön vierasta, joten tämä on aika jännää. Tai oikeastaan emännänvastuu painaa hiukkasen hartioillani:) Vieraamme on myös hiukkasen hankala...

- Hän nukkuu vain sängyssä, pää tyynyllä ja muu kroppa peiton alla.
- Hän syö mielellään pöydän ääressä ja lautaselta.
- Hän murjottaa jos ei saa tahtoaan läpi.
- Hänellä on sama kenkämaku kuin minulla ja välillä meillä tulee kengistä aika pahojakin riitoja.
- Hän on rasisti ( Ei pidä vanhoista, ulkomaalaisista, tupakoivista, alkoholilta tuoksuvista tai rullalautaa käyttävistä.)
- Toisinaan hän sylkee porkkananpaloja päälleni.

Kysessä on siis äidin ja pikkuveljien koira Kalevi. Tunnetaan myös nimellä: Maailman hemmotelluin koira.


Ilmoittelen sitten myöhemmin, selvisinkö hengissä 16 tunnista Kalevin kanssa:)

-Jonna

Syitä miksi silmätulehdus on kallis tauti

1) Lääkkeet maksavat noin 15-20 euroa
2) KAIKKI silmämeikit, kuukausipiilarit yms. pitää heittää pois ja ostaa uudet tilalle.
3) Silmänaluset rohtuvat ja täytyy ostaa superpieni ja 12 euroa maksava rasvatuubi, että iho ei kokonaan ratkea pois.
4) Listan menot kertautuvat tulehdusten määrän mukaan.

ja lisäksi...

5) Kun henkilö saa kuulla sairastavansa kyseistä tautia kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä, hän saattaa mennä Biancoon ja ostaa kahdet uudet kengät lohdutukseksi.

ARVATKAAS KENELLÄ ON SILMÄTULEHDUS?!



Ihanat -70% alennukset! Kaksien kenkien loppusaldoksi tuli onneksi vain vaivaiset 30 euroa. Jotkut suuremmat alennusvoimat lienevät siis suopeita minulle vaikka silmätulehdusten henki onkin ottanut silmätikukseen.

Töistä lähdin järjettömän kutinan ja kirvelyn vuoksi aikaisemmin pois mutta illemmalla piti tehdä vielä pikareissu keskustaan ja käydä viemässä minulle unohtunut kuntosalikortti takaisin kaverille:)

Tuon reissun tein silmät vetistäen lohduketunikassa, jonka tarkoitus on viestittää, että : "Yritän kyllä välittää ulkonäöstäni mutta tällä hetkellä se vain on pirun vaikeaa"

Korostaakseni vielä sitä, että olen sairas ja sen vuoksi kamalan näköinen, en myöskään vaivautunut tekemään hiuksille mitään vaan epämääräinen sykerö ja panta saivat kelvata. Olisi oikeastaan tehnyt mieli liimata kyltti "SILMÄTULEHDUS" rinnuksille selittämään karmeaa ulkonäköä. Ei ole laisinkaan kiva pomppia tuon näköisenä Helsingin keskustassa, jossa näkyy usein huolestuttavankin tyylikästä porukkaa.

Päivän kirjavinkkejä on kyselty ja lupaan laittaa niitä heti kun keksi seuraavan kirjan, johon suhtaudun niin intohimoisesti, että haluan hehkuttaa sitä täällä:) Menevät niin fiilispohjalta, että en voi mitään tarkkaa tahtia luvata. Päivän asujen kanssa on helpompaa, kun tuo Suomen laki ei suhtautu niin kovin suopeasti yleiseen alastomuuteen, joten jotain on aina kiskottava päälle:)

Nyt Housea ja lohdukeruokaa (nuudeleita)

-Jonna

Äitiysmekko

Eilinen ilta vierähtikin nopeaan tahtiin kaverin valmistumista juhliessa. Kanasalaattia popsiessa ja boolia hörppiessä jäin miettimään, että kaipa se on pakko myöntää, että ei tässä mitään teinejä tai edes kovin nuoria enää olla. Tähän tulokseen minut sai päätymään a) Olin juhlimassa samanikäisen kaverini valmistumista lakimieheksi. b) Paikalla oli kaksi vauvaa, joiden vanhemmat olivat kanssani samaa ikäluokkaa. Huokaus.

Haluan myös tässä samalla pyytää anteeksi niiltä viattomilta ihmisrukilta, jotka joutuivat todistamaan erään pariskunnan kiivasta sananvaihtoa yhteensä kahdessa eri bussissa ja yhdellä pitkällä kävelytiellä. Tämä pienen välienselvittelyn aiheutti niinkin vähäpätöinen asia kuin juhlapaikalle löytäminen. Minä olin fiksuna tyttönä laskenut, että monennellako pysäkillä pitää jäädä pois ja bussiin astuttaessa sanoin tuolle toiselle "Se on sitten seitsemäs pysäkki. Viittitkö laskea kun tarkistan facebookista, että ne juhlat varmana oli tänään." (Olen tosi vainoharhainen siitä, että olen menossa oikeaan paikkaan oikeana aikana. Mikälie edellisen elämän trauma.) Arvatkaa laskiko toi kähäräpää mitään pysäkkejä? No ei. Jäätiinkö väärällä pysäkillä. No joo. Hypättiinkö uuteen bussiin ajatettiin oikean pysäkin ohi ja jouduttiin kävelemään ylimääräinen kilometri vesitihkussa. No todellakin. Ja arvatkaa saarnattiinko MINULLE, että systeemini (ei ole ikinä pettänyt aiemmin) pysäkkien laskemisesta on typerä. No, KYLLÄ.
Vesisade onneksi viilensi kuumentuneet tunteet sen verran nopeasti, että perille päästyämme olimme jo suorastaan mukavia ja viehättäviä. Lähtökiireessä en ehtinyt napsaista asusta kunnollista kuvaa (vain tuollainen, onko-tää-nyt-kiva-asu-kokeilukuva) mutta tuolta pitkänpitkältä kävelymatkalta tuli kinastelun keskelle räpsäistyä kuva (poikakaverille pisteet, että jaksaa kesken tappelun ottaa asukuvan blogiin;) )



Sateenvarjo - Tallinnasta
Takki - Pariisista
Nahkahansikkaat - Seppälä
Nahkahame - Asos
Pusero - ZARA
Kengät - Tallinnasta

Tänään läksin äidille syömään eilisessä tunikamekkolöydössäni. Intoa uudesta mekosta tosin onnistui alentamaan pikkuveljen kommentti "Näyttää ihan äitiysmekolta, onko sulla jotain kerrottavaa?"





Nahkatakki - Ellos
Mekko - H&M Trend
Kengät - Sokos
Laukku - Bianco


Huh, kun nukuttaa ja laiskotuttaa. Taidankin pyhittää sunnuntaista jäljellä olevat rippeet Housen katsomiselle ja herkkujen mässyttämiselle.

Jonna:)

Jättilaukku

Voi, kuka ihme onkaan mennyt keksimään sellaisen julman kidustusmuodon kuin LAUANTAIAAMUNA PIDETTÄVÄT TENTIT! Hirvittävä tunne herätä lauantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan kellon pärähtelyyn (tai, no oikeammin piippaukseen, kun käytän kännykän herätystä) ja repiä itsensä ylös raahautuakseen hikiseen tenttisaliin.
Minun tapauksessani oli kyseessä vielä vain yksi vaivainen kysymys. Olen 2/3 tuosta tentistä suorittanut jo aiemmin. No, jaoin viisauttani koseptipaperille 45 minuuttia ja läksin siinä vaiheessa jo täysin heränneenä ihanan tyhjiin lauantaiaamukauppoihin:) Jos tuo aamuherääminen ei olisi niin hirvittävää, niin voisin harrastaa useamminkin tuota aamushoppailua.
Kaupoista tarttui mukaan Sara La Fountainin suunnittelemat viinilasit (järkyn halpoja 8,90/4kpl), tunikamekko Hennesiltä roimassa alennuksessa (kuvaa, kunhan saan valjastettua kuvaamisen jo suhteellisen kyllästyneen poikakaverin kameran taakse) sekä pieni valmistujaislahja kaverille tämän illan juhliin:)

Eilen tuli myös virkityttyä kaupoissa. Shoppasin Tallinnan matkan ja laukun. Tallinnaan olisi tarkoitus lähteä tuossa reilun viikon päästä maanantaina ja viettää yksi yö kivassa pikkuisessa hotellissa ja laukku taas oli superhyperlöytö.
Tykkään hirmuisesti isoista laukuista, koska tapanani on kantaa mukanani ainakin lompakkoa, meikkipussia, kolme eri tuubia rasvaa, huulirasvaa, kirjaa, neuletta ja kännykkää. Noita en kovin helpsoti saa tungettua sellaiseen söpöön kirjekuorilaukkuun (omistan tosi sellaisenkin mutta se kin on aika XL-kokoa). Biancossa käydessäni olinkin sitten koko kesän hiplaillut ihanaa mustaa ihanuutta mutta 63 euron hinta jätti laukun kerta toisensa jälkeen kauppaan. Alennusmyynneissä laukkunen meni -30% alennukseen mutta en sitä siltikään ostanut. -50% Oli jo varsin kiva tarjous mutta silloin vietin shoppailulakkoani ja hampaita kiristellen jätin sen hankkimatta ja puolittain unohdin koko jutun. EILEN (palkkapäivänä!) LAUKKU OLI -70% elikkäs reilut 18 euroa. Ostopäätös oli tehty 10 sekunnissa ja virallistettu kassallla alle minuuttissa. Nyt minä ja jättimäinen laukkuni vietämme ihanaa ja rakkauden täyttämää kuherruskuukauttamme. Tämä mussukka lähtee kyllä käsimatkatavalaukuksi Nykin lennolle:)


Musta paita - Vero Moda
Mekko - ZARA
Kengät - O.I.S
Laukku - Bianco

Sain tuossa jokin aikaa sitten tälläisen kivan tunnustuksen Calinilta Kiitän nöyrästi mutta en enää laita kultakorttia eteenpäin koska se kaikkialla näyttäisi jo matkustelleen:)



Nyt jakso Housea tai ehkä kaksi. (on muuten ihme juttu miten ohjelmat aivopesevät! Kun katson Housea haluaisin olla lääkäri ja Cashmere mafiaa tapittaessa taas ekonomin ura kuulostaa mahtavalta. Pitäisi kai katsoa välillä vanhaa kunnon Ally McBealia ja fiilistellä omalla uravalinnalla)
-Jonna

Hanna Saren ja Seppälä

Huomasin juuri, että 6.9. kuluvaa vuotta Seppälöihin tulee myyntiin Hanna Sarenin (äsh, en nyt millään saa tehtyä sitä vänkyrää tuohon e:n päälle mutta siis tiedän kyllä, että siinä kuuluisi olla sellainen!) suunnittelema mallisto. Pläräsin juuri kuvia mallistosta Seppälän nettisivuilta ja kyllähän ne aivan mielettömän mahtavilta näyttävät:) Ilomielin kelpuuttaisin niistä pikkuiseen vaatekaappini useammankin.
Ainoaksi esteeksi minun ja noiden upeiden tekeleiden yhteiselle tielle taitaakin koitua summa hintalappusessa. Eivät olekaan sieltä halvimmasta päästä ja tiedän, tiedän, että ne ovat hyvälaatuisia ja Sarenin suunnittelemia mutta huh, kamalan kalliita Seppälän vaatteiksi!






Nyt sitten vain toivon oikein kovasti päinvastaista, mitä Seppälän isokenkäiset: Että noita ihanuuksia löytyisi alennusmyynneistä -70% - lappu lätkäistynä kylkeen;)

Oih, tuo tuorkoosi laukku! (jos joku välttämättä haluaa ostaa sen mulle vaikka tulevien synttäreiden kunniaksi, niin en pane laisinkaan vastaan;) )

Oho, mites sitä taas tuli eksyttyä tänne, kun pitäisi olla pänttäämässä kuinka moderni yhteiskunta on muuttumassa jälkimoderniksi tai jotain... Nyt takaisin kirjan ääreen.

Kiinnostuksella kyselen, että kuinka moni on ajatellut hankkia jotain tuosta Sarenin Seppälämallistosta?

-Jonna

kuvat: www.seppala.fi