ruma&läskipäivä
Nyt meen all time favourite Beatlesin tahdissa vääntämään sapuskaa ja sitten Gilmoren tyttöjä. Ah, Logan on ihana!
Tunnisteet: Jonsku
Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen
Tunnisteet: Jonsku
Ah, mikä tunne! 11 tunnin yöunet takana ja maailma hymyilee. Heräsin ihan oikeasti tänä aamuna kuudelta ihmettelemään, että eikö mun ihan oikeasti tarvitse nousta mihinkään ja kun tajusin, että on sunnuntai vuodatin pari helpotuksen kyyneltä. Joo, nää kuuden päivän työviikot ei taida oikein olla mun juttu. Kyllä se vain on niin, että vapaa-aika ja nukkuminen voittaa mennen tullen vähän isomman palkkakuitin.
Eilinen meni siis töissä ja töiden jälkeen maailman ylivoimaisesti kauneimman kämpän tupareissa. En ole vieläkään oikein toipunut sen asunnon ihanista lattioista, huolellisesti valituista huonekaluista ja upeista ikkunoista. Oli pikkasen ankeaa tallustella takaisin omaan luukkuun ja yöllä näinkin suloisia unia puu/paketti/laminaattilattioista. ( voisi luulla, että 1,5 vuoden asumisen jälkeen olisi jo tottunut opiskelijakämpän muovimattoihin mutta ei, yhä potuttaa päivittäin...)
Olen jo vähän kyllästynyt noihin joka kaupanhyllyltä tunkeviin pilleihin ja vetäisinkin tänään ihanan rennot lielulahkeet jalkaan kera limutölkkitaistelupaidan ja painuin äidille sunnuntailounaalle. Huomenna muuten pääsen vihdoin ihotautulääkärille, joka saa tutkia Saharan aavikoksi muuttuneen ihoni ja ehkäpä pystyn sen jälkeen edes kurkistamaan kameraan päin. Tällä hetkellä iho on sen verran k-21-aineistoa, että en sitä hirveästi uskalla täällä näytellä. ( ja aaah, ehkä se lääkärisetä saa mun päänahan hoidettua niin, että sinne ilmaantuneet ruvet katoaisivat ja pääsisin vihdoin KAMPAAJALLE!, ah, näitä atoopikon elämän iloja...)
Vaatekaappi koki tänään pienen lisäyksen kun sain isän tuoman tuliaispaidan Thaimaasta. Ollaan näköjään iskän kanssa samoilla aaltopituuksilla koska tää paita on ihan mahti:)
Nyt meen katsomaan gilmoren tyttöjä ja syömään jotain hyvää ( en siis raapimaan tätä säälittävään ihonkorvikettani verille.)
Tunnisteet: Päivän asu
Huh, tänään oli rankka päivä isosiskolle. Mun pienet vauvaveljeni täyttivät maagiset 18-vuotta ja nyt ollaan sitten kaikki neljä sisarusta jos ei aikuisia niin ainakin täysi-ikäisiä. Mihin se aika oikein meni? Eikö niitä nyyttejä juuri ihasteltu synnytyssairaalassa? Sitä 27 minuuttia vanhempaa veljeä ihan perinteisesti äidin sylistä ja nuorempaa kaksosta taas ikkunan läpi kun toinen oli niin pikkanen, että vierailijoita ei päästetty huoneeseen bakteerivaaran vuoksi.
Koska synttärisankarit kuitenkin ovat perheen nuorimmaiset ja me äidin kanssa nostalgisella tuulella, päätettiin koristella pöytä Nalle Puhin avulla ja pitää samalla meidän perheen viralliset viimeiset lastenkutsut.
Kalevikin pääsi mukaan :)
Sen verran kyllä joustettiin lastenjuhlateemasta, että kilisteltiin sankareiden kunniaksi skumpalla.
Olen muuten vähän jumittunut tuohon lauantaina tekemääni kirpparilöytöön. Paita on jo kolmatta kertaa tällä viikolla päällä;)
Huoh, nyt meen tutkailemaan vanhoja valokuvia ja mietiskelemään, että mihin piruun se aika on oikein mennyt.
Tunnisteet: Jonsku
Saga heitti haasteen:)
OMA BLOGI
0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?
Blogi on internetissä pidettävä päiväkirja.
1. Koska aloitit bloggaamisen?
Piti käydä vaklailemassa, mutta 14 joulukuuta 2007 olen näpytellyt ensimmäisen postauksen.
2. Miksi bloggaat?
Bloggaus on kätevä tapa taltioida omaa elämää . Olen todella huono ylläpitämään minkäänlaista päiväkirjaa ( ennätys lienee kolme päivää) joten blogista on kiva kaivella välillä esiin vanhoja postauksia ja muistella, että mitä sitä tekikään vuosi sitten. Iso syy bloggailla on luonnollisesti myös kuuluminen blogimaailmaan, tutustuminen uusin ihmisiin ja mieltä piristävät tai pohtimaan laittavat kommentit:)
3. Kuinka usein bloggaat?
Yleensä kerran päivässä tai parin päivän välein. Postaan fiiliksen mukaan, jos on paljon kerrottavaa niin enemmän ja jos ei mitään niin sitten vähemmän.
4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi?
En koe olevani velvollinen postaamaan enkä näe siinä mitään järkeäkään jos mitään sanottavaa ei ole. En halua päivittää blogiani vain päivityksen itsensä vuoksi.
5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi?
Bloggaan:)
6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä?
Tällä hetkellä ainoa laskurini blogilistan lisäksi on tuolla sivun alareunassa. Poistin google analyticsin koska tuntui typerältä vahdata, että kuinka monta ihmistä täällä kävi päivittäin ja analysoida, että mksi torstaina kävi enemmän kuin perjantaina. Vaikka tämä blogi on julkinen haluan uskoa, että pidän sitä suurimmaksi osaksi itseäni varten ja numeroiden vahtaaminen ei istunu tähän ajatteluun.
7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)?
Äskeisen kurkistuksen mukaan 627 :)
MUIDEN BLOGIT
1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä?
Luen. Lukemiani blogeja yhdistää kiinnostava persoona, kirjotustapa ja tyyli. Alan blogin vakituiseksi lukijaksi vain, jos koen sen niin kiinnostavaksi, etä todella odotan seuraavaa postausta ja kaipaan kirjoittajaa tämän ollessa lomalla.
2. Milloin aloitit blogien lukemisen?
Heinäkuussa 2007 silloisessa kesätyössäni ei tapahtunut yhtikäs mitään ja päädyin pomppimaan neittisivulta toisella kunnes päädyin Tuhlauksen blogiin ja luin se yhdeltä istumalta. Tämän jälkeen googletin " muotiblogit" ja päädyin ensimmäistä kertaa blogilistalle.
3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)?
16. En kovin helpolla lisää blogia blogilistalla seurattavaksi koska iso joukko lukemattomia blogeja ahdistaa. Lisäksi muistan suosikkieni osoitteet ulkoa joten niitä ei tule senkään vuoksi lisättyä. On kiva pitää joitakin blogeja yllätyspäivitysblogeina, eli käydä vain kurkkimassa, että onko uusia postauksia tullut:)
4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten?
Lukemiani blogeja yhdistää kiinnostava kirjoitus, hauskat tekstit ja mielenkiintoinen tyyli. Myös blogin ulkoasun tulee olla kaunis ja selkeä.
5. Millaisia blogeja luet vähiten?
Vähätekstisiä. Minulle hyvä teksti merkitsee yhtä paljon kuin kuvat . Tietenkään postauksen ei tarvitse olla 50 km maraton mutta pari kuvaa + pari rivia ei saa minua innostumaan.
6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua?
Käyn aina välillä kurkkaamassa mutta en vakituisesti. Sen verran vain, että voidaan kavereiden kanssa juoruta top ärsyjen tekemisistä;D
7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja?
Enemmän suomalaisia, muutama ulkomaalainenkin mahtuu joukkoon mutta tässä asiassa olen kyllä aika isänmaallinen;)
8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit?
Ovat.
9. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja?
En mitenkään aktiivisesti. Pompin välillä kommenttiboksista toiseen ja tutkailen uusia blogeja mutta olen kyllä tässä asiassa surullisen hitaasti lämpiävä muutenkin. Yleensä blogi on ollut olemassa jo väintään puolisen vuotta ennen kuin eksyn sinne. Pitäisi vähän tsempata:)
INTERBLOGISTISUUS YMS.
1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)?
On.
2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö, ettei sitä laitettaisi sinne?
----
3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne?
Ilmoitin itse. Ajattelin, että olisi ihan lysti jos joku aina silloin tällöin eksyisi blogiini ja heittäisi kommentilla:)
4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla?
Kerran pari viikossa. En seuraa listoja aktiivisesti koska mielestäni niiden vahtaaminen ei ole ainakaan omalla kohdallani bloggaamisen idea. Tietenkin on hauskaa jos tilaajia on tullut lisää tai blogi noussut asteikolla sitten edellisen tarkastuksen mutta ei mielialani mitenkään erityisesti muutu jos muutama tyyppi on päättänyt jättää blogini lukulistastaan.
5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla?
No, eihän se nyt pahaltakaan tunnu mutta ei se nyt erityisesti vaikuta tekemisiini.
6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla?
Pidän surupäivän ja makaan sängyssä verhot ikkunan edessä suklaata syöden. Ei, tuskinpa se kovasti tekemisiini vaikuttaa.
7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla?
Olen vähän hävettävän laiska kommentoimaan mutta kommentoin kyllä aina jos on jotain sanottavaa:)
8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin?
Ei hajuakaan, okei, ehkä nyt vähän ryhdistäydyn tässä kommentoimisessa. Tai hetkonen, ehkäpä olen eniten pälätellyt Oi, ihanan turhamaisuuden kommenttibokseissa.
9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin?
Tosi kiva asu tai ostos tai sitten mielipidekirjoitus joka iskee.
10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja?
Jos idea tulee suoraan toisesta blogista tai viittaan muuten kirjoittajaan linkkaan blogin.
11. Tuntuuko sinusta siltä, että “blogistanissa” (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri?
En tiedä. Onhan se luonnollista, että samanhenkiset muodostavat omia piirejään mutta tuollainen nimitys on ihan uusi:)
12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et?
En kai... Mikä sisäpiiri? ;D
13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi?
Käyn ja niissä on aina ollut ihan hirmuisen hauskaa!
Ja tavoilleni uskollisena olen tylsä ja jätän haastamatta. Napatkaa tästä jos inspiroiduitte:)
On hyvin mahdollista, että eilisestä lähtien naamani on koristanut Sörnäisen Fidan " ei-toivottujen-vierailijoiden"-listaa ( siis, tietenkin jokaisella lähetystorilla on sellainen). Mutta tiedättekö sen tunteen, kun on etsinyt jotain tiettyä juttua iäisyyden ja sitten yhtäkkiä, keskellä lounastaukoa, se kaivattui juttu onkin vain muutaman metrin päässä näyteikkunassa? Ja arvatkaa tuplaantuuko tämä reaktio kun tajuat, että siellä näyteikkunassa onkin KAKSI sellaista?
Olen aina himoinnut juuri tietynlaista Emma-tuolia. Kun olin pieni parhaalla kaverillani oli sellainen huoneessaan ja viimeiset vuodet olen yrittänyt löytää omaa Emmaani huuto.netistä, huonekalukaupoista ja kierrätyskeskuksista. Eiliseen saakka Emmat ovat kuitenkin piilotelleet allekirjoittaneelta vähän liiankin hyvin ja olen joutunut selviämään ilman pientä nojatuoliani. Siis, eiliseen saakka...
Bongattuani KAKSI Emmaa Fidan ikkunasta juoksin tietenkin sisään liikkeeseen kuin enemmän tai vähemmän järkensä menettänyt ja sain kuin sainkin tuolit varaukseen. Soitettuani kähikselle ja infottuani tätä tuolilöydöstäni ( en ymmärrä, ei mitään riemunkiljaisuja mutta kiltisti se kuitenkin järkkäsi isänsä noutamaan tuolit vielä saman päivän aikana) palasin tyytyväisenä töihin. Töissä iski kuitenkin kamala paniikki. Tuo Fidan "varausjärjestelmähän" on ainoastaan huonekaluun kiinnitetty maalarinteippi varaajan nimellä. Mitä jos joku vain kylmästi repäisee varausteipin irti? ( ei sillä, että itse olisin tietenkään syyllistynyt tälläiseen toimintaan, jos olisin bongannut tuolit liian myöhään...)
Joten... pyysin pomolta 15 minuuttia vapaata, juoksin takaisin kauppaan ja etsin käsiini saman myyjän. Siitä lähtien se touhu etenikin sitten näin:
a) puhua pulputin sille tädille peloistani varausjärjestelmää kohtaan ja samalla jaoin traumaattisen kokemuksen kuinka kerran varaukseen jättämäni paita olikin myyty ( en ihan saanut toivottua sympatiaa...).
b) pyysin, että tuoleihin kiinnitetään isommat varauslaput. Myyjätäti totteli mutta samalla tajusinkin, että kyllähän sen isonkin lapun voi heittää kuuseen joten...
c) pyysin, että muita myyjiä infottaisiin varauksesta.
d) Lopulta homma eteni niin, että tuolit kannettiin tiskin taakse, muille myyjille kerrotiin ja tuoleihin vielä kiinnitettiin isot varausplakaatit.
e) Minuutin päästä tulin takaisin. Halusin tietää, että ei kai sillä ole väliä, että en ole itse noutamassa tuolejani. Myyjätäti sanoi, että ei ole. Huoleistuin ja tenttasin, että miten siten tiedetään, että tuolijen noutaja on juuri minun " noutajani". Myjätäti otti kähiksen isän tiedot ylös.
f)Minut opastettiin ulos. MUTTA myöhemmin illalla sain tuolini;)
Nyt sitten pähkäilen, että millaisella kankaalla oikein haluaisin verhoilla nuo ihanuuteni.
Tuolien lisäksi päättyi eräs toinenkin pitkä huonekalumetsästys. Vuoden huuto.netin kaivamisen jälkeen läysin vihdoin kampauspöytääni jakkaran. Ah, nyt voinkin jättää sen nettihuutokaupan vähänksi aikaa rauhaan:)
Nyt uuden tuolin nurkkaan lukemaan uusia Lottia:)
Tunnisteet: Ostoksilla, Second hand
Mietiskelen tässä juuri, että olisi ihan hirmuisen kivaa kuulua siihen ihmisjoukkoon, joka aidosti nauttii urheilusta. Sillä jos kuuluisin tuohon joukkoon, en olisi viettänyt viimeistä tuntia tässä sohvalla jossitellen kuinka jos nyt menisin lenkille, olisin jo melkein kohta takaisin ja jos nyt vain menisin sinne lenkille ei äsken popsimani dumblet olisi niin paha juttu.
Tosin mitä luultavimmin päädyn sinne lenkille tänään koska sovin juoksentelusta kähiksen kanssa ja se ei varmana anna mun unohtaa jos nyt jään tähän makailemaan ja tapittelemaan gilmoreja. ( näin muuten viime yönä unta, että olin rory, uuh, logan...) Tosin se, että me mennään kähiksen kanssa yhdessä lenkille ei luonnollisestikaan tarkoita, että juostaisiin yhdessä. Ei, se tarkoittaa sitä, että juostaan pururataa vastakkaisiin suuntiin, koska allekirjoittaneelle on liian iso kammo sellaista yrjöä parien yhdessäharrastelua kohtaan + inhoan jos joku valittaa vierellä, että: " jonna, pitää pysty puhua samalla kun juoksee, jos voi puhua niin on hyvä tahti..." ( ja uskokaa pois, kähis on just sellainen tyyppi jonka olisin ihan pakko päteä asiasta...) Hei, jos mä puhun, niin silloin se on kävelyvauhti. Ihmiset, antakaa mun puuskuttaa rauhassa!
PÄIVÄN ASU:
Tunnisteet: Päivän asu, Second hand
Äh, pikkasen pöllämystynyt olo näin neljän tunnin päikkäreiden jälkeen. Päiväunet on mahtava keksintö mutta joku voisi kyllä keksiä jotain tälle niiden jälkeiselle jet lagia vastaavalle sekavuudelle.
Tämä ja eilinen päivä hujahtivat ohi varsin kunnioitettavaa tahtia. Nyt olisi sitten vielä yksi päivä viikonlopusta nautittavana. Kuka aloittais mun kanssa adressin kolmipäiväisestä viikonlopusta?
Eilen tekaisin töissä ainoastaan iltavuoron, joten aamupäivä ja suurin osa päivääkin jäi muulle puuhastelulle. Käytiin heti aamusta kähiksen kanssa harrastamassa terveellistä aamuahmimista Fazerin aamiaisella. Ihan mahtava keksintö! Mulla on jotenkin tää aamiaiskulttuuri mennyt ohi ( nimimerkillä, syön usein sitä ihan oikeaa ruokaa aamuisin. Leipien vääntäminen on niin vaivalloista, paljon helpompaa heittää risotto mikroon), joten vau, aamiainen voikin siis olla kiva juttu! Tosin eteen saattoi tulla sellainen pieni ongelma, että viisaat sanat " tiedä millon lopettaa" menettivät merkityksensä ja tilalle tuli katu ( tai suurpehemaisempi) "nopeat syövät hitaat"-meininki ( siis sitä ruokaa oli kyllä riittävästi mutta kolmen veljen kanssa kasvaneena en vain uskaltanut luottaa, että varmasti saan kaikkea ilman kahmimista)
Aamuporsastelun jälkeen käytiin leffassa katsomassa Johnny Deppin uusin Public Enemies ja yksi sana: EI, siis, ei, ei, ei! En tiedä mikä yleinen mielipide tästä pätkästä on mutta hyi, ihan kamalaa tylsää sontaa. Siis ei. En istuisi katsomassa tuota leffaa uudelleen vaikka saisin siitä hyvästä uudet parikat ( tai okei, ehkä silloin joo, mut silmät ja korvat kiinni).
Mutta hei, kertokaas mulle, missä on Helsingin paras aamiainen?
Tunnisteet: Jonsku
huh!
Olen tainnut täällä joskus mainitakin, että keräilen vanhoja kirjoja. Keräilyni kohdistuu suurimmaksi osaksi vanhoihin tyttökirjoihin ja muihin lapsuudesta tuttuihin, mutta omasta kotihyllystä aikojen saatossa mystisesti kadonneisiin opuksiin.
Tällä hetkellä jahtaan iki-ihanaa Merri Vikin Lotta-sarjaa. Koska omaan aivan mielettömän kivan poikakaverin, olen ison osan kirjoista saanut lahjaksi mutta viimeisten puuttuvien osien metsästys on kyllä jo varsinaista tuskaa ( siis sekä hermoilleni että lompakolleni). Koska osaa kirjoista on tehty ihan ylipieni painos, on niiden käsiinsä saaminen oikeasti suuren etsinnän ja monen euron takana.
Eilen tässä asunnossa vietettiinkin sitten läheisiä hetkiä huuto.netin kanssa ja paljon kirosanoja kun viimeisillä hetkillä haluamiani kirjoja ilmaantui huutamaan pari muutakin Lotta-fania. Lopulta, yli neljänkymmenen minuutin huutotaistelun jälkeen voitettiin kähiksen kanssa muut hutajat ja jei, kirjat on nyt mun! ( niin, jotkut parit lenkkeilee, toiset käy leffassa, me kiljutaan vierekkäin huuto.netin edessä).
Mutta arvatkaa vain mihin hintaan? Sanottakoon nyt vaikka niin, että tällä summalla, jonka näistä kahdesta kirjasta pulitin, olisin hankkinut toisetkin alennusparikat. HUH! Mutta toisaalta, kun katselen kirjahyllyni ylintä hyllyä ja sen punaselkäistä Lottarivistöä muistan sen 13-vuotiaan Jonnan joka tilaili noita kirjoja ympäri pk-seudun kirjastoja, käpertyi vaaleanpunaisen huoneensa sängylle useiksi tunneiksi ja lopetti lukemisen vasta sitten kun äiti huusi neljättä kertaa syömään.
Yhtäkkiä hinta ei tunnukaan niin kovalta.
Onko sinulla asioita joista olet valmis maksamaan suuriakin summia?
Tunnisteet: Kirjat
Raahauduin kotiin täydellisen rättiväsyneenä, unelmoiden sohvasta, gilmoren tytöistä ja isosta lautasellisesta mitä tahansa ruokaa. Kotona pöydällä odotti postin pakettilappunen ja yhtäkkiä väsymys oli tiessään ja muu Espoo sai ihailla pinkillä pyörällä hysteerisenä eteenpäin sotkevaa tyttöä ( ja totta kai kaikki pk-seudun lastenrattaat, rullatuolit ja sauvakävelijät oli kerätty kodin ja postin väliselle pätkälle)
Täsmälleen oikean kokoiset.
Täsmälleen ne kengät, joista vietin koko työpäivän haaveillen.
Lämpenettekö Parikoille?
ps. ja tosiaan, voin lämpimästi suositella Tatty Devinea, lauantaina tilaus, torstaina jalassa:)
Tunnisteet: Ostoksilla
Ja ihan vain koska eräs Anonyymi kehotti minulle retkeä kenkäkauppaan läpsyjen liiallisen käytön vuoksi...
Minna Parikka - Ava
... tälläisiä odotellaan saapuvaksi briteistä päivänä minä hyvänsä. Ei siis hätää, läpsykauteni loppunee pian ( ja puolustukseksi, asuessani jenkeissä keskilännessä käytettiin siellä läpsyjä ympäri vuoden, lumessakin;) )
Ja tiedoksi kaikille parikoista kiinnostuneille! Ihana brittiläinen nettikauppa Tatty Devine kauppaa parhaillaan parikoitaan puoleen hintaan.
Puotia en voi vielä täysin kokonaan suositella koska kengät eivät ole vielä jaloissani mutta ainakin toistaiseksi kaikki sujunut mukavan sutjakasti ( lauantaina tilaus, tiistaina postiin) ja vastasivatpa myös tosi nätisti vinkuvaan paniikkimailiini kun huolestuin, että kai ne kngät nyt varmasti on tulossa kun en heti saanut tilausvahvistusta:)
Nyt lähden pähkäilemään täysin mahdotonta syysopintoaikataulua ja lajittelemaan kirpparikamoja ( tulkaa ihmeessä lauantaina Valtteriin auttamaan mun vaatekaapin tyhjennyksessä!)
Tunnisteet: Ostoksilla
Nyt tulee saarnausta.
Tämän viikonlopun neljänkymmenen ajetun kilometrin aikana ( huomatkaan ei niin kovin rivien väliin piilotettu " mäpäs-olen-ajellut-paljon-mun-uudella-pyörällä-leveily) olen kuitenkin tipahtanut söpöstä pyöräilykypärämielikuvitusmaailmastami rytisten alas ja tehnyt huomion, että kypärä löytyy ehka kolmanneksen päästä.
Miksi ihmeessä?
Olen tässä yrittänyt pähkäillä, että mikä ihme siihen voi olla syynä? Onko se ulkonäköjuttu? Siis, eihän se potta mikään maailman tyylikkän juttu ole mutta jos se oikeasti voi pelastaa henkeni, niin ulkonäkö on aika vähäpätöinen juttu. Tuskin poliisitkaan kääriyty luotiliiveihin koska ne vaan on niin sairaan seksikkäitä ja in just tällä hetkellä. Kuinka moni taas jättää kypärän pois, koska kaveritkan eivät käytä? Tähän pätee se ikuinen ja iänkaikkinen äitien hokema " hyppäisitkö kaivoon jos kaveritkin hyppäisivät?" No, oletko valmis levittämään aivosi asfaltile jos kaveritkin ovat? Vai onko kypärän poisjättäminen vain yksinkertaisesti ajattelemattomuutta ja ylimielisyyttä. Ei uskota, että onnettomuus voi osua omalle kohdalla? Ajatellaan, että ei mulle mitään tollaista ( eli pää edellä paiskautuminen asfalttiin ja aivokuolema) voi tapahtua? Uskotaan omiin ajokykyihin niin vahvasti, että unohdetaan, että ei se ole vain siitä omasta osaamisesta, että onnettomuuden voi aiheuttaakin jonkun toinen osaamattomuus, pyörän eteen yllättäen juokseva lapsi tai sitten ihan oikeasti se, että itse menettää pyörän hallinnan.
Viikonloppuna ehdin myös kummastella nelihenkistä perhettä, jolla kenelläkään ei ollut kypärää. Ei vanhemmilla mutta ei myöskään voin viisivuotiaalla pojalla tai äidin kyydittävänä olleella kaksivuotiaalla. Suututti. Kotiin ajaessa mietin, että pitäisinkö itse kypärän käyttöä itsestäänselvyytenä, jos sen tärkeyttä ei olisi taottu päähäni lapsesta lähtien?
Loppuun vielä pieni tietoisku:
Suomessa kuolee vuosittain (2001-06) noin 40 ja loukkaantuu vakavasti noin 1000 polkupyöräilijää. Pyöräilijöiden kuolemista jopa 80 prosenttia johtuu päähän kohdistuneen iskun seurauksena syntyneestä aivovammasta. Jos Suomessa kaikki pyöräilijät käyttäisivät kypärää, kuolemat vähenisivät kahdella kolmanneksella ja loukkaantumiset yhdellä kolmanneksella
Suomessa pyörällä ajettaessa on lain mukaan yleensä pidettävä kypärää, joskaan käyttämättömyydestä ei rangaista. Laki astui voimaan 1. päivänä tammikuuta 2003.
lähde: wikipedia
Käytätkö kypärää ja jos et, niin miksi et?
Tunnisteet: Pohdiskelua
Äsh. Arvatkaas kuka joutuu ihan oikeasti heräämään huomenna ärsytysaikaisin ja menemään töihin? Jotenkin noiden lauantaivuorojen rohmuaminen on järkyttävän hyvä ajatus aina etukäteen ( ja tietty palkkapäivänä) mutta näin perjantai-iltana ajatus aikaisesta lauantaiherätyksestä ja kuudesta ikuisuustunnista toimistolla ei ole maailman houkuttelevien idis.
PÄIVÄN ASU:
jakku - h&m
mekko - outlet nykissä
läpsyt - ALDO
Tämä ilta vierähti kuitenkin mukavasti äiskän kanssa syömässä ja leffassa. Käytiin katsomassa Nuori Victoria, eli tapitin leffan jo toisen kerran mutta ah, kun se on niin ihana! Mutta oikeasti,olisiko mitenkään mahdollista, että jengi ei raahaisi sinne teatteriin eväitä, joista jokainen on erikseen pakattu johonkin rapirapipaperiin?
Illan päätteeksi käytiin vielä keskustaan eksyneen kähäräpään kanssa maistelemassa pari drinkkiä ja kuuntelemassa kähiksen veljen dj-musisointia.
Mutjoo, nyt meen koisimaan, muuten en ikinä jaksa herätä aamulla saati pyöräillä tusinaa kilometriä töihin ( en oikein edes tajua, että mistä hiiskatista tää pyöräilyoptimismi oikein kumpuaa ylipäätänsä. en oo polkenut kymmeneen vuoteen ja nyt luulen yhtäkkiä olevani joku lance armstrong...)
Ja jep, noi pimeällä kadulla räiskityt kuvat ovat suhteellisen kuraa mutta mitä pidätte melkein kokomustasta asusta?
ps. joutuuko kukaan muu raahautumaan töihin huomenna?
Tunnisteet: Päivän asu
Ah, onko parempaa tunnetta kuin se, että tietää saavansa nukkua vähän pidempään? Se, että tietää ettei se saamarin kello pärise aamuyöstä ja revi lämpimästä unimaailmasta viileälle bussipysäkille. Tänään töihin piti mennä vasta pitkälti iltapäivän puolella, joten sain koisittua univelkaa ( tietty se, että kanssa-asuja kompasteli kotiin vasta kahden aikaan yöllä, hiukan häiriköi yöunia) ja kivan rauhallisen aamun jälkeen käväistiin kähäräpään kanssa keskustassa syömässä.
Keskustaan lähtö tosin viivästyi reilusti koska onnistuin kehittelemään ihan järkyn vaatekriisin. Miten ihmeessä voi olla, että välillä vaatekaapista ei tunnu löytyvän mitään kivaa? tai ainakaan ellaista, joss aoikeasti uskoisi jaksavansa tallustella koko päivän? Kähis sai sitten suurella mielenkiinnolla seurata kun ravasin kaapin ja peilin väliä tiputellen hylättyjä rääsyjä matkan varrelle. Lopulta käsiin osui ikivanha nahkahame ja lopun päivää kitisinkin sitten, että kuinka kamalan tyhmät vaatteet eksyi päälle ( kähäräpään ilmeet alkoivat siinä valitus numero kuudenkymmenen kohdalla olla jo aika koomisia. muthei, se on kamalaa kun tuntee, että vaatteet on väärät!)
Olin kovasti sitä mieltä, että nyt tää läskeily saa loppua ja syön salaatin mutta jotenkin suusta pulahti Namaskaarissa tilausta kysyttäessä " kanaa tomaattikastikkeella ja cokis" . Oikeasti, mä olen saanut jo vatsakipuja liiallisesta cokiksen ( tai kuten kuvasta näkyy, myös pepsi uppoaa) litkimisestä ja en vain saa lopetettua ( ja sitten vielä kehtaan ihan pokkana arvostella ihmisiä jotka ovat koukussa vaikkapa tupakkaan) muita cokisriippuvaisia?
Kävin myös nappaamassa Star PR:n toimistolta TRESemmén tuotepaketin. Olen aika innoissani tuosta koska kokemuksesta tiedän tuotteiden olevan ihan järkyttävän hyviä ja olen niiden Suomeen rantautumista odotellut lähes yhtä hartaasti kuin Victorias Secretia ( haloo?!) Hah, pitää kyllä sanoa, että mun hiuksia ei ole koko niiden lähes 25-vuotisen elämän aikana hoidettu niin hyvin kuin viimeisen puolen vuoden. Hiustenhoitoon liittyviä blogilahjuksia kerääntyi kahdesta miitistä kiva kasa ja nyt ne sopivasti loppuivatkin tekemään tilaa näille;)
Nyt sitten voisikin tapitella jakson Frendejä ja ehkäpä vaikka tuhota tälläisen...
Kivaa iltaa! ( ja kyllä olen pääasiallinen syy tuon jätskin maahantuontiin)
Tunnisteet: Päivän asu
Menneen puolen vuoden aikana ehdin jo useasti menettää toivoni mutta viikko sitten maanantaina odotukseni vihdoin palkittiin ja himoitsemani Hanna Saren Seppälälle-takki löytyi aletangosta 19.90 lapulla koristettuna.
Kun takki aikoinaan ilmaantu kauppihin, ihastuin sen aamutakkimaiseen tyyliin ja krumeluuripintaan välittömästi. Kahdeksankympin hinta tuntui kuitenkin liian isolta summalta maksettavaksi joten jäin seuraamaan tilannetta. Alkukesästä meinasin jo langeta puolen hinnan aleissa mutta onneksi odotin sillä ah -70% toi vihdoin odotetun takin vaatekaapini koristukseksi!
Nyt voinkin jäädä odottelemaan hennonkirpeiden syyspäivien, kokomustien vaatteiden ja tämän takin muodostamaan comboa.
Jäättekö usein odottelemaan alennuksia vai ostatteko himoitsemanne vaatteen samantien täysihintaisena?
Tunnisteet: Ostoksilla
En tiedä miksi mutta heräsin tänä aamuna ihan järjettömään ärsytykseen. Ärsytti herätä ( no, se ei tosin ole mikään jymy-ylläri), ärsytti istua bussissa pahalta haisevien ihmisten keskellä ( hampaiden aamupesu anyone?), ärsytti olla töissä ja kuunnella asiakkaiden kirjavia mielipiteitä ja ärsytti tulla kotiin imuroimaan ( kun joskus saan pysyvän palkan, palkkaan heti siivoojan).
Tätä ärsyilypäivää ei yhtään helpottunut keskellä päivää herännyt Lontoohimo ( onko ihan pakko hehkuttaa niistä lentolipuistaan facebookstatuksissa?!, voisi ottaa huomioon muiden tunteet.). Keskellä päivää vain tajusin, että tulen olemaan seuraavat kuukaudet ihan superonneton jos en pääse takaisin Lontooseen. ( onneksi en ole taipuainen ylidramaattisuuteen) Ja piti tietty mennä kurkkimaan hotelleja ja lippujen hintoja ja, 400 eurolla saisi jo suhteellisen helposti viiden päivän reissun ( niitä käyttiksiähän ei ikinä tässä vaiheessa mietitä). Äääääh! Aloitan kohta sellaisen lobbauksen mun lontooreissukaveria kohtaan, että se ei uskalla tulla töihin ennen kuin lupautuu taas matkaseuraksi;D Oon sitä paitsi ihan kiva. Kyllä mulle pitää tulla kaveriksi reissuun jos nätisti pyydän;)
Ainoa valonsäde tässä ärsymyspäivässä oli se, että tajusin Gossip Girlin alkavan taas ensi kuussa ( miten surullista voi elämä olla jos tieto tv-sarjan alkamisesta on päivän suurin ilonaihe?).
Pädyin tässä sitten ärsytykseni kuluksi kokoamaan kollaasit GG-hengessä:) Ui, kun muuten kiinnostaa, miten Blairin ja Chuckin käy:)
Tunnisteet: Julkkistyyli, Valitusta
Tunnisteet: Pohdiskelua
Sain perheen synttärilahjan tänään, vaikka varsinaiseen merkkipäivään onkin vielä yksi armonkuukausi aikaa. Olen sanaton. Tai ei, en edes sanaton vaan sopertelevan kiitollinen.
Sain polkupyörän, pinkin polkupyörän! Ja en mitä tahansa vaaleanpunaista pyörää vaan sen nimenomaisen yksilön, jota olen aina ohikulkiessani käynyt kaupassa hellästi paijailemassa ja kuiskimassa kauniita sanoja. Edes jonkinlainen pyörä on ollut hankintalistallani jo pienen iäisyyden mutta jäänyt aina muiden juttujen jalkoihin. Nyt en voikaan uskoa, että tuolla ulkona odottaa oma pieni ( toivottavasti uskollinen) kulkuneuvo:)
Rehellisesti olen koko päivän ollut melkein itku silmässä ( ja en nyt niin melkeinkään) siitä, että ihanat läheiset olivat tälläisen menneet hankkimaan. Tämä lahja oli niin napakymppi, että napakymppi tuntuu oikeastaan aivan riittämättömältä sanalta. Harvoin yllätykset osuvat näin kohdalleen. Samalla tuntuu kuitenkin vähän syylliseltä saada näin kallis lahja. Melkein toivon, että olisin saanut maksaa siitä osan itse. Oikeasti, mulle ei sitten osteta mitään joululahjoja!
Kilttinä tyttönä kävin tietenkin heti ostamassa kypärän kallisarvoisen pääni suojaksi. En varmaan edes uskaltaisi ajaa ilman kypärää ja kun kerran tuollaista vekotinta käyttämällä voitaisiin ehkäistä suurin osa pyöräilijöiden kuolemantapauksista, nin tyhmäähän se olisi olla käyttämättä sellaista ( pikkuisin pikkuveljeni, kuuletko!) Käykää siis nyt kaikki kypärättömät investoimassa omaan henkivakuutukseen. Ja hei, niitä saa söpön pinkkeinäkin;)
Oikeasti, kiitoksia, tää oli ihan liikaa:)
Mikä on paras saamasi synttärilahja?