yay halloween!

Ääääh, inhoan tälläisiä lauantaipyhiä, jolloin kaikki ihmiset ovat maastoutuneet koteihinsa ja kadut ulkona näyttävät suurinpiirtein siltä, että iso zombielauma on hyökännyt ja ruokaillut. Tietenkin haluaisin juuri nyt päästä nauttimaan lauantairuuhkasta kauppoihin tai edes johonkin missä voisi bongailla muitakin ihmisrodun edustajia. Olen tässä viimeiset pari tuntia yrittänyt suostutella poikaystävää lähtemään elokuviin mutta näköjään diplomityö ja valmistuminen jostain syystä voittavat tyttökaverin viihdytyksen. Suhteellisen nihkeetä;)

Kun nyt muuten oon tälläisellä puoliärsyyntyneellä valitustuulella, niin voisinkin tässä aikani kuluksi avautua siitä, että mua ärsyttää ihan suunnattomasti Halloweenin parjaus.(ja tarkoitan siis sen juhlan parjausta. lauantaipyhiä saa mun puolesta haukkua kuka haluaa)  Minkä takia kaikkien on niin hemmetin tärkeä kutsua sitä joksikin pinnallisenkaupallisenärsytäväksi jenkkilästä maastoutuneeksi kauppojen krääsäjuhlaksi? Hei haloo, mikä juhla ei ole kauppojen krääsäjuhla? Ja mitä sitten jos tänne pohjolaan välillä rantautuisikin joku uusi juhla? Eiköhän se ole meidänkin ihan hyvä oppia, että juhlalla voi olla muukin idea kuin Suomen alkoholimyrkytys-ja hukkumiskuolematilastojen nosto. Sitä paitsi, ei ole pakko juhlia. Voi myös istua rauhassa kotona ja antaa muiden rellestää noidanhatut päässä. Älä mene sinne Tiimariin tuhahtelemaan niille kurpitsakoristeille ja unohda varsinkin se typerä jenkkivihasi. Rasittavaa tuomita koko kansa sen vuoksi, että osa vallassa olleista on tehnyt surkeita päätöksiä. 

 Eli, KIVAA HALLOWEENIA!

ja oho. mun oli tarkoitus kirjoittaa eilisestä kivasta illasta + keilauksesta. meni vähän sivuteille. muthei, toi asu on eiliseltä:) ja eikä niissä keilauskuvissa muutenkaan oikein erättanut mua ja sitä palloa toisistaan. 

hiusväri

Koska sovituskoppien peilit puhuivat eilen varsin karkeaa kieltä juurikasvustani ( siis justhan mä viime kuussa kävin kampaajalla) oli ihan pakko a) ostaa pipo hetkelliseksi pelastukseksi b) käydä nappaamassa väripurkki niitä hetkiä varten kun ei voi hautoa pääkoppaansa siellä pipossa. 

Tunnustettakoon muuten tässä samalla, että olen täysin taipuvainen valkkaamaan nuo värinpurkit paketissa komeilevan pärstän perusteella. Oli taas lievä pettymys, että en värin lisäksi saanut tuon naikkosen kasvoja. ( kerran meinasin ostaa blondin sävyn ihan vain sen vuoksi, että sitä mainostanut nainen oli niin nätti. tulin järkiini vasta kassalla.)

 

Onnistuin sitten tietysti sotkemaan väriä pääni lisäksi myös pesukoneeseen, suihkuverhoon ja kylppärin mattoon. Tässä asiassa kokemus ei kyllä ole paras opettaja, koska teen saman jutun joka kerta. Miten vaikeaa olisi vaikka siirtää se matto värjäyksen ajaksi pois? Ainakin halvempaa kuin ostaa uusi jokaisen värirumban jälkeen. 

No, kannatti kaiketi sotkea se matto ja suihkuverho ( pesukone olisi kyllä saanut mielellään jäädä ihan vain valkoiseksi) koska tykkään aika hirmuisesti tästä uudesta tummasta väristä. Nykyisin on tosi vaikea uskoa, että vietin teinivuoteni vapaaehtoisesti platinablondina;) 

  

Nyt ehtii tapitella vielä vähän Frendejä ja sitten voisi lähteä vaikka töihin. Ihan hassua kun oon nyt kaksi päivää saanut vain laiskotella, niin olen ihan täydellisessä lomafiiliksessä ja sihen ei vain oikein istu ajatus töistä. 

viisi kivaa

Nyt on kova kiire päästä syömään ihan just valmistuvaa valkosipulikanaa, joten listataanpas vain nopeasti tähän päivään kuuluneita kivoja juttuja. 

1) Vapaapäivä! Onko mikään ihanempaa kuin herätä uuteen päivään ja tietää, että tänään ei ole pakko tehdä yhtään mitään?

2) Siivottu koti. Kun kerrankin oli aikaa, puunasin koko asunnon lattiasta kattoon ( ja huom, toi kohta valmistuva herkkuruokakin on mun valmistamaa. Sisäinen kotihengetär heräsi tänään oikein tohinalla)  ja nyt on kivaa kun tuoksuu puhtaalta. Pölyjä huiskutellessa tuli kyllä sellainen tunne, että vielä parinkin päivän lykkäys ja koko kämppä olisi julistettu ydinjätealueeksi.

3) Ostin vihdoin ne ikuisuuden himoitsemani Your Facen kengät. Näitä on paijailtu ja taputeltu joka kerta ohi kävellessä ja aina jätetty hyllyyn. Nyt ne pääsivät mukaan ja on vain pikkiriikkisen huono omatunto satasen tuhlauksesta. ( hyvin yllättäen poikaystävä vielä oikein kannusti näiden ostoon. hämmentävää. eikö sen tehtävä ole nimenomaan hillitä mun ostelua?)

4) Juttelin pitkästä aikaa ihanan jenkkikaverini kanssa ja sain kuulla, että tämän bändin demolla on minusta kertova biisi. Se on kuulemma kirjoitettu jo seitsemän vuotta sitten mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen sen olemassaolosta. Pakko sanoa, että olo on aika special. Voiko sitä ihmistä enempää imarrella kuin omalla laululla? Saatan haluta t-paidan jossa lukee: " there is a song about me" ( ja ahahaha, parasta tässä jutussa on, että kähäräpää on vähän mustasukkainen. se ei ikinä oo mustis;) )

5) Ostin tänään myös pipon! Pipot on pop. Tämä yksilö löytyi Hennesin miestenosastolta. Miksi miehille on yhtäkkiä niin kivoja juttuja?

Nyt ruokaa ja Frendit ( en tajua miten se sarja jaksaa naurattaa vieläkin. Olen nähnyt jokaisen jakson vähintään viisitoista kertaa.)

dakota fanning

Koska itse ainakin muistan Dakota Fanningin siksi suurisilmäiseksi pikkutytöksi, joka tuntui olevan jokaisessa leffassa vuosituhannen vaihteen jälkeen, oli pienoinen yllätys huomata tänään muuten vain nettiä kaivellessa ( okeiokei, etsin New Moon-kuvia... OkeiokeiOKEI,tai ehkä se oli vain mun päivittäinen Robert Pattinsonin kuolailureissu), että neiti on jo lähes aikuinen ja vieläpä omaan silmään melkoisen tyylikäs tapaus. 

Ah, toi huivi on ihana! Kertokaa mistä tuollaisia saa opiskelijabudjetilla?

Mitäs pidätte?

kriisi

Tein tänään niinkin yksinkertaisen asian, että ostin uuden Olivian. Sen kansi näytti kivalta ja lehti oli alennuksessakin. Miksi ei? Puoli tuntia myöhemmin olin elämäni kriisissä.

Lehdessä oli hyvä juttu kolmesta naisesta, lakinaisesta jotka olivat päättäneet jättää pykälien pänttäyksen ja siirtyä muiden töiden pariin. Kosmetiikkamyyjäksi, selvännäkijäksi, kampaajaksi.

Istuin märältä villalta tuoksuvassa bussissa, puristaen lehteä itseäni vasten yrittäen estää erään ajatuksen nousemista alitajunnasta tajuntaani saakka. Haluako ihan oikeasti, aikuisten oikeasti lakimieheksi?

En. Luultavasti en. Aika varmasti en. Olenhan myöntänyt sen jo aiemmin. Tykkään ihan oikeasti lain opiskelusta mutta en vain näe itseäni oikeasti tekemässä työtä sen parissa. Tai voin, mutta hyvin pienen osa-alueen. En halua käyttää päivittäin jakkupukuja, enkä halua tehdä ylipitkiä työpäiviä. Haluan työajat, haluan kesälomat ja työpaikan, jossa kukaan ei vietä öitään.

Ihmiset voi jaksaa kahteen ryhmään. On ne, jotka Titanicissa valitsevat Jackin ja epätietoisuuden ja sitten on ne, jotka pysyvät sinistä timanttisydäntä tarjoavan Calin kanssa. Tänään rupesinkin miettimään onko koko oikeustieteellinen vain jääsydäntä tarjoava Cal? Olenko valinnut tulevaisuuteni painottaen enemmän taloudellista turvallisuutta kuin aitoa työhön kohdistuvaa paloa? Vai olenko kenties vain yksi Ally McBealin liikakatselun uhreista, joille oikis on merkinnyt tietä yhteisvessoihin ja baariin, jossa sama nainen soittaa pianoa ilta toisensa jälkeen? 

Toisaalta en valehtele kun sanon pitäväni opinnoistani. Viime viikolla rikosoikeuden tentissä todella nautin oikeustapauksen ratkomisesta (siis sen yhden josta jotain tajusin;) ) ja iso osa tenttikirjallisuudesta on oikeasti kiinnostavaa.  Ja miksi kenenkään tarvitsisi olla tasaisen kiinnostunut kaikista oikeudenaloista, oikeustieteen opiskelijankaan? Onhan lääkäreistäkin osa kiinnostunut leikkelystä ja toiset paiseista. Ehkä se ei ole huono asia, että olen äärimmäisen kiinnostunut lain yhdestä haarasta. Olenpa sitten ainakin hyvä siinä yhdessä jutussa ja jätän ne yrityssotkut muiden hoidettaviksi. Mutta se ei silti anna vastausta siihen haluanko pyöritellä pykäliä lopun ikääni.  

Tiedän, että 25-vuotiaana tulevaisus ei ole kiveen lyöty. Ei lähelläkään, mutta silti tuntuu jotenkin niin epäreilulta saada pää täyteen tälläisiä epäilyjä. Miksi kaikki ei voi tuntua yhtä selvältä kun sinä heinäkuisena päivänä kun iso valkoinen kirjekuori tipahti postilaatikosta?

Audrey

20's

Gossip Girl ei vain petä koskaan. Viimeisimmässä jaksossa juhlittiin Halloweenia 20-luvun hengessä ja asut saivat ainakin allekirjoittaneen pohtimaan uudelleen pikkujoulupukeutumistaan! Tulen kyllä hajoamaan aivan täydellisesti kun tämä sarja joskus lopetetaan ( hyväksyyköhän pomo GG:n lopetuksen sairausloman perusteeksi?) Ei vain olen toista sarjaa, jonka vaatteista jaksaisin innostua niin paljon, että jokaisen jakson jälkeen kaivelen niistä kuvia netin uumenista ja etsiskelen nettikaupoista kukkaroystävällisempiä vastikkeita.  Omalla kohdallani Gossip Girl on pinkonut jo ajat sitten Sinkkuelämän ohi:) 

Ah, Chuck ja Blair on ihan mahtavia! Ylivoimaisesti lemppariparini telkkarissa! ( eiku hetkinen... unohdin Officen Jimin ja Pamin...)

Kivaa tiistaita kaikille!

EDIT:// Eiiih! Mun sähköposti on vähän kipeä ja osa viesteistä tulee perille outona mössönä:(

puuvillasatiini

Ostin viime viikolla Vero Modan alesta satiinipuuvillaisen paidan, joka tähän aamun saakka on saanut lojua tuolin selkämyksellä koskemattomana ( oikeasti, tällä viikolla kyllä siivoan). Tänään paitis kuitenkin pääsi päälle ja ah, mikä materiaali! En yleensä ole mikään kovinkaan paha pesulappusnobbailija ( tosin ehkä pitäisi. jotenkin ne kamalakuituiset painuvat aina ensimmäisten joukossa kirpparille) mutta nyt pitää kyllä sanoa, että tänks, iho kiittää:)

hiukset ja naama taas kiittävät syystihkusta

Asoksen korkeavyötäröinen hame ei ole viime aikoina päässyt kovinkaan usein päälle saakka. Syy on niinkin yksinkertainen, että kroppani muhevoitumisen vuoksi hameella on ikävä tapa kiipeillä ylöspäin, paljastaen samalla istumalihaksiani;) Tänään kuitenkin otin riskin ja löysinkin itseni kiskomasta hametta alaspäin joka toisella askeleella. 

Pariisista hankitut Roope Ankka-kengät muistuttivat aamulla olemassaolostaan tipahtamalla kenkäkaapista päähäni. Oikeasti. 

Hihih, tajusin tänään, että ensi viikolla pääseekin jo Amsterdamiin! Ihanaa päästä lentokentälle, ihanaa päästä hotelliin, ihanaa päästä puhumaan englantia, harhailemaan tuntemattoman kaupungin katuja ja ihanaa päästä lomalle! 

ps. kirjapostauksia kaivanneille, kirjahyllyn kuvausprojekti on parhaillaan käynnissä:)

ps2. nyt meen syömään Mozartin kuugeleita vaikka ne aiheuttaisivatkin profiilin lisämuhkeutumisen ja nahkahameen lisäkiipeilyn. 

ps3. Tänään oikein pysähdyin miettimään, että mulla on aika kivoja lukijoita. Jätätte aina kivoja, asiallisia ja hauskoja kommentteja. Muistan teitä tosi harvoin kiitellä mutta kiitos. Tätä blogia on teidän ansiostanne hirmuisen kiva kirjoittaa:)

landon pigg

se vain on niin kivaa kun sattumalta klikkaa videota youtubessa ja sen takaa paljastuukin uusi suosikki.

kuva

new

Löysin perjantaina kaksi juttua joiden kanssa olenkin elänyt menneen viikonlopun ehkä vähän liiankin tiukassa symbioosissa. Näin käy tasan aina kun löydän vaatekaappiini pari toivottua lisäystä. Huomaan talsivani samoissa kuteissa vielä viikon kuluttua ja pesen uutuuksia yön pimeinä tunteina saadakseni ne taas aamulla päälle;)

Gina Tricotin raitapaidan nappasin sovittamatta mukaan ja kotona huomasin, että reilun kokoinen vankipaita on ehkäpä maailman kivoin vaate. Sopii kaiken kanssa, ei kiristä, purista ja näyttääkin kivalta. ( tosin tämän hetkistä iloa laimentaa ihan pikkiriikkisen poikakaverin " hei, Jonna kai sä otit ton paidan edes yöksi pois?" Otin mä mut joskus aamuyöllä tuli kylmä... )

Paras löytö oli kuitenkin saman putiikin alehyllylöydös. Jättimäisen massiivisessa rannekorussa ei ollut muita merkintöjä kuin punainen -50%-lappu. Hetken asiaa pohdittuaan kassatyttö ilmoitti hinnaksi viitisen euroa.  

Mitä pidätte uusimmista addiktioistani?

kiva päivä

Eilen ( toissapäivänä? ) kait väitin, että bloggauksen paras puoli on vaatteiden arkistointi mutta nyt nappaan juristimaiseen tapaan sanani takaisin. Kyllä tässä harrastuksessa parasta on nuo hemmetin mukavat ihmiset joihin tämä kirjoittelu on antanut mahdollisuuden tutustua. 

Kuva taitaa olla hiukkasen tärähtänyt mutta ei se mitään. Me ollaan kans. 

PÄIVÄN ASU

takki - dorothy perkins
paita - gina tricot
hame - vero moda
kengät - minna parikka

Nyt voisi vaikka mennä nukkumaan. Olen koko viikon sinnitellyt kuuden tunnin yönunilla  ja nyt voisi olla aika mahti juttu vain painaa pää tyynyyn ja NUKKUA. 

öitä!

ps. tytöt, jos jokua haluaa kuvansa pois, niin ilmoitelkaa. ylimääräinen viinilasi vei paikan päällä täysin muistin kuvalupien suhteen;)

asumuistoja

Yksi bloggaamisen parhaimpia puolia on arkistointipuoli. On kätevää kun lähes koko vaatekaappi löytyy blogin sivuilta asukokonaisuuksina. Jumituin äsken lähes tunniksi tutkailemaan vanhoja kuvia vaateinspiraation toivossa. Inspistä en saanut mutta useita unohtuneita muistoja sen sijaan paljonkin. 

1.  2. 

3.  4. 

5. 6. 

7. 8. 

10.11. 

12.13. 

14.15. 

16.17. 

18.19. 

Tuli muuten hiukkasen ikävä noita vanhoja hiuksia! Ne oli niin kivat ja helpot. Ja saivat ikävä kyllä allekirjoittaneen muistuttamaan jopa tavallista enemmän mopsia. Huomasin näitä kuvia katsellessani, että yksi päivän asu on kyllä ylivoimainen lempparini vaikka samaa kokonaisuutta olen vain kerran päälläni pitänyt. Mikä on oma suosikkisi?

ps. kuka huomaa missä numerot menivät vikaan? Onneksi lakimiesten ei oletetakaan osaavan laskea;)