Iiiiiiiiiiiks!
Iiiks! Iiiiks! Iiiiks! Tein tänään jotain järjettömän-mahtavan-upean-fantastisen -huonoa omaatuntoa aiheuttavan-kallista! OSTIN ILTAPUVUN! (rehellisyyden nimissä, poikaystäväni kyllä maksoi sen ja minä makselen takaisin heti seuraavan palkan aikoihin)
ja kääk! se ei todellakaan ollut halpa ostos! -50% alennuksella kyllä, mutta halpa? e...e...EI!
Noniin, en siis todellakaan ollut aikeissa ostella mitään saamarin kalliita juhlamekkoja tänään. Tarkoitukseni oli olla ainoastaan ystävän tukena tämän etsiskellessä omaa mekkoa. Syyt tähän: 1) Olen aivan totaalisen rahaton 2) Olen aivan liian usein mieltä muuttava yksilö tehdäkseni kahden kuukauden päähän ulottuvan ostoksen. 3) Olen pian matkustamassa Pariisiin, kauniiden mekkojen paratiisiin.
Mitä tein minä? Kävelin ihanaan pikkuiseen mekkopuotiin ja rupesin välittömästi hypistelemään yhtä keltaisenbeessiä ihanuutta (ei yhtään normaalia väriskaalaani edes). Nähdessäni hintalapun 760 euroa, päästin mekkosen nopeasti vapauteen hikisistä käsistäni ja jäin norkoilemaan rumempien ja halvempien mekkojen luokse. Silloin tietenkin luokseni juoksee yli-innokas myyjä, jolle alan vuodattamaan, että voi kun ihana mekko ja voi kun kauhea hinta köyhälle poloiselle opiskelijalle - litaniaani. Silloin myyjä ovelasti vetää esiin alennuslapun. 380 euroa! (luin vielä ensin 350 euroa...) No, onhan siinä ihan mieletön ero siihen 760 hintaan! Sokaistuin. Halusin kokeilla mekkoa. Sovistuskopissa totesimme yli-innokkaan myyjättären kanssa, että mammuttirintani eivät mitenkään litisty korsettimaisen yläosan sisään. Minä huokaisin salaa helpotuksesta koska sai syyn olla ostamatta tuota kallista ihanuutta. Sitten yli-innokas myyjä rupeaa puhumaan yläosan nopeasta ja pienitöisestä suurentamisesta. Kaupan ompelija hypistelee saumoja. Kyllä. Tämän voi helposti suurentaa.
Mitä minä poloinen teen? Rakastun auttamattomasti ja lopullisesti päälläni olevaan leninkiin. Ihailen sen säihkyvää väriä, persoonallista laahusta ja hoikentavaa yläosaa. Koristan sen mielessäni eri asusteilla ja näen koulukavereiden kadehtivat katseet purjehtiessani sisään vuosijuhliimme.
Olen epätoivoinen rakkauteni kanssa koska eihän minulla ole tililläni enempää kuin muutama vaivainen eurovauva.
Päästyäni ulos kaupasta soitin välittömästi poikaystävälleni ja koska hän on ihana, miekkonen suostui tulemaan suoraan töistä keskustaan ja lainaamaan minulle rahat.
Seuraavat kaksi tuntia olivat täynnä pelkoa mekon menettämisestä. Mitä jos joku muu vie sen? (eivät edes pirulauta voineet varata sitä minulle koska oli loppuunmyynti)
Päästessäni vihdoin poikaystävän ja tämän lompakon kanssa takaisin kaupalle huudan jo ovensuusta: "Onko se mekko vielä täällä?" Se on. Kaupat tehdään.
En voinut vastustaa kiusausta ja otatin iltapuvustani jo muutaman kuvan, vaikka yläosa on takaa yhä liian pieni. Sunnuntaina kiikutan koko komeuden ompelutaitoiselle ystävälleni, joka korjailee sen minun typerälle kropalleni sopivaksi. Kaikki yläosan outoudet ovat siis oikeasti siitä johtuvia, että vetoketju oli takaa yli puolenväliin saakka auki:)
Ja voih! puku ei näytä näissä kuvissa lainkaan niin hyvältä kuin livenä! äh! (väri on muuten oikeasti "kermaisempi" Puvun väri antaa myös mainion tilaisuuden hankkia kevääksi ruskeat piilarit, jotka menevät tuon sävyn kanssa ihan nappiin:) ja tuo sävyhän ei siis oikeasti ole tuollainen kuin kuvissa, huomioikaa siis vain malli:)
(ps. mielestäni nuo röyhelöt yläosassa ja laahuksessa ovat aivan hurmaavat!)
Terveisin, velkavankeudessa elävä Jonna
ps. enkun esitelmäni meni oikein mainiosti. puhuin liian nopeasti, kamalaa englantia ja hössötin kaikkea outoa mutta nelonen siitä putkahti:) (huom, yliopiston arviointi 1-5)
hih, pakko vielä kertoa, että äitini lähes pyörtyi kerrottuani puhelimessa "löydöstäni". Äitikullan mielestä saan käyttää tätä samaa leninkiä joskus häissäni, jos todella menin maksamaan tuollaisen summan. Voi, äiti rakas, odotapas vain tulevaisuuden hääpukuni hintaa;)
EDIT// Hah, raivostutti niin tuo salaman pilaama väri, että muokkailin hiukkasen asetuksia ja sain melkein oikean värin esiin:) Olkaapas hyvä siis.
ja kääk! se ei todellakaan ollut halpa ostos! -50% alennuksella kyllä, mutta halpa? e...e...EI!
Noniin, en siis todellakaan ollut aikeissa ostella mitään saamarin kalliita juhlamekkoja tänään. Tarkoitukseni oli olla ainoastaan ystävän tukena tämän etsiskellessä omaa mekkoa. Syyt tähän: 1) Olen aivan totaalisen rahaton 2) Olen aivan liian usein mieltä muuttava yksilö tehdäkseni kahden kuukauden päähän ulottuvan ostoksen. 3) Olen pian matkustamassa Pariisiin, kauniiden mekkojen paratiisiin.
Mitä tein minä? Kävelin ihanaan pikkuiseen mekkopuotiin ja rupesin välittömästi hypistelemään yhtä keltaisenbeessiä ihanuutta (ei yhtään normaalia väriskaalaani edes). Nähdessäni hintalapun 760 euroa, päästin mekkosen nopeasti vapauteen hikisistä käsistäni ja jäin norkoilemaan rumempien ja halvempien mekkojen luokse. Silloin tietenkin luokseni juoksee yli-innokas myyjä, jolle alan vuodattamaan, että voi kun ihana mekko ja voi kun kauhea hinta köyhälle poloiselle opiskelijalle - litaniaani. Silloin myyjä ovelasti vetää esiin alennuslapun. 380 euroa! (luin vielä ensin 350 euroa...) No, onhan siinä ihan mieletön ero siihen 760 hintaan! Sokaistuin. Halusin kokeilla mekkoa. Sovistuskopissa totesimme yli-innokkaan myyjättären kanssa, että mammuttirintani eivät mitenkään litisty korsettimaisen yläosan sisään. Minä huokaisin salaa helpotuksesta koska sai syyn olla ostamatta tuota kallista ihanuutta. Sitten yli-innokas myyjä rupeaa puhumaan yläosan nopeasta ja pienitöisestä suurentamisesta. Kaupan ompelija hypistelee saumoja. Kyllä. Tämän voi helposti suurentaa.
Mitä minä poloinen teen? Rakastun auttamattomasti ja lopullisesti päälläni olevaan leninkiin. Ihailen sen säihkyvää väriä, persoonallista laahusta ja hoikentavaa yläosaa. Koristan sen mielessäni eri asusteilla ja näen koulukavereiden kadehtivat katseet purjehtiessani sisään vuosijuhliimme.
Olen epätoivoinen rakkauteni kanssa koska eihän minulla ole tililläni enempää kuin muutama vaivainen eurovauva.
Päästyäni ulos kaupasta soitin välittömästi poikaystävälleni ja koska hän on ihana, miekkonen suostui tulemaan suoraan töistä keskustaan ja lainaamaan minulle rahat.
Seuraavat kaksi tuntia olivat täynnä pelkoa mekon menettämisestä. Mitä jos joku muu vie sen? (eivät edes pirulauta voineet varata sitä minulle koska oli loppuunmyynti)
Päästessäni vihdoin poikaystävän ja tämän lompakon kanssa takaisin kaupalle huudan jo ovensuusta: "Onko se mekko vielä täällä?" Se on. Kaupat tehdään.
En voinut vastustaa kiusausta ja otatin iltapuvustani jo muutaman kuvan, vaikka yläosa on takaa yhä liian pieni. Sunnuntaina kiikutan koko komeuden ompelutaitoiselle ystävälleni, joka korjailee sen minun typerälle kropalleni sopivaksi. Kaikki yläosan outoudet ovat siis oikeasti siitä johtuvia, että vetoketju oli takaa yli puolenväliin saakka auki:)
Ja voih! puku ei näytä näissä kuvissa lainkaan niin hyvältä kuin livenä! äh! (väri on muuten oikeasti "kermaisempi" Puvun väri antaa myös mainion tilaisuuden hankkia kevääksi ruskeat piilarit, jotka menevät tuon sävyn kanssa ihan nappiin:) ja tuo sävyhän ei siis oikeasti ole tuollainen kuin kuvissa, huomioikaa siis vain malli:)
(ps. mielestäni nuo röyhelöt yläosassa ja laahuksessa ovat aivan hurmaavat!)
Terveisin, velkavankeudessa elävä Jonna
ps. enkun esitelmäni meni oikein mainiosti. puhuin liian nopeasti, kamalaa englantia ja hössötin kaikkea outoa mutta nelonen siitä putkahti:) (huom, yliopiston arviointi 1-5)
hih, pakko vielä kertoa, että äitini lähes pyörtyi kerrottuani puhelimessa "löydöstäni". Äitikullan mielestä saan käyttää tätä samaa leninkiä joskus häissäni, jos todella menin maksamaan tuollaisen summan. Voi, äiti rakas, odotapas vain tulevaisuuden hääpukuni hintaa;)
EDIT// Hah, raivostutti niin tuo salaman pilaama väri, että muokkailin hiukkasen asetuksia ja sain melkein oikean värin esiin:) Olkaapas hyvä siis.
Tunnisteet: Ostoksilla
22 kommenttia:
ooooooooooh...!
Suomalaisille ei beige yleensä sovi, ei myöskään sinulle.
tuuli: hyvä vai huono ooooh! vitsit kun näkisit ton livenä. On ihan erilainen:)
anonyymi: eipä noiden kuvien mukaan tosiaankaan sovi. Onneksi todellisuus on kuitenkin kuvaa ihmeellisempi:)
Olen huomannut saman, että kotona kuvia ottaessa värit muuttuvat, mutta harvalla onkaan kotona sellaisia valoja, joilla saa huipputason kuvia. Musta tuo mekko on unelma ja sopii sulle tosi hyvin ja osaan jopa ehkä kuvitella millainen se oikeasti on.
Näenkö näkyjä, vai onko tuossa tavallaan korsetti yläosa ja hame alaosa.
Ah noita äitikultia, minunkaan äitini ei voi ymmärtää, että kun vaatteeseen rakastuu se on pakko saada, vaikkei sitä käyttäisi kuin kerran.
shandi: Oi, kiitos! harmittaa kyllä kun salama aina pilaa kaikki hienot värit mutta onneksi salamavalaistusta ei juhlapaikassa ole:) Ja kyllä. Näet aivan oikein. Mekossa on korsettimainen yläosa ja hame alaosa. Tuo olikin tosi kätevää koska olin jo päättänyt hankkia iltapuvun alle korsetin mutta nytpä ei sitten tarvitsekaan:)hih, ja äitini tulee huomenna oikein katsomaan mekkoa, saa nähdä minkä tuomion mekkokultani oikein saa:D
järkyttävän ruma mekko.
anonyymi: ah, luojan kiitos meillä kaikilla ei ole samanlainen maku:D
Täytyy kyllä sanoa että nätti se on. Ihanan persoonallinen, tuollaista ei ihan jokaisella vastaantulevalla juhlijalla ole.
tipitii: kiitos! jostain syystä mekko näyttää paljon hillitymmältä luonnossa mutta tykkään kyllä paljon siitä ajatuksesta, että toista samanlaista ei heti kävele vastaan. Tämä oli ainakin liikkeen ainokainen ja hope so koko helsingin:)
No kylläpä anonyymit on taas päässy kateellisina motkottamaan...pöh..
Oikeasti, tuo on todella kaunis mekko! Näytähän sitten uusi kuva kun yläosa on kursittu sulle sopivaksi :) jookosta?
Sano äispälle, että kuule hääpuvut voivat ihan helposti maksaa sen tonninki nykypäivänä :D itse kun häähulluna olen moneen kertaan haaveillut omasta puvustani, tahdon että se ommellaan vain minulle..tein kerran hinta-analyysiäkin pirruuttani..voi siihen se 2tonnia mennä :D joudun ottamaan vielä pahimmassa tapauksessa lainan pirulaista varten :D
Oih, mikä mekko! <3 Sopii sinulle vaikka kuinka hyvin. :)
Wau mikä mekko! Tuo on tollanen once in the lifetime- hankinta! Ollappa 350e ja sun kurvit niin voisin tollasta pitää;) Itellä se tippuisi päältä alta aikayksikön.
calin: kiitoksia! Vien sen nyt sunnuntaina kaverin arvioitavaksi ja toivottavasti myös suurennettavaksi muuten pitää kaivaa lisää kuvetta ja maksaa ammattiompelija. Ja todellakin laitan sitten kuvat kun koko kokonaisuus on juhlavalmis:)
Hih, ja olen itsekin laskeskellut, että hääpuku tulee kyllä joskus olemaan aika paukku rahallisesti:D
peippo: kiitos paljon!
mimmi: kiitos! kurveja omaan tosin hiukan liikaa tuolla ylhäällä, kun pitää levennyttää koko korsetti:D
ei toi kyl oikeesti ees oo ton värinen.. näyttää ihan oranssilta ja paljon kiiltävämmältä ku oikeesti. oikeesti se on kermainen ja sopii sulle kauniisti. :) vaikka kyllä noista kuvista sen mallin näkee hyvin.
anonyymi: todellakin on paljon enemmän kermaisempi väri:) taidan arvata kuka tämän anonyymin takana piileskelee:D
Huh, neiti! Melkoinen hinta opiskelijalle... Mutta tiedän tunteen, kun joku vaate tms. on vain pakko saada. Äitini valitti joskus 200 euron nahkasaappaista, ettei opiskelija sellaisia saa ostaa... Mutta kun eihän laadukkaita nahkasaappaita nykyään juuri halvemmalla löydä. Nyt ajattelen, että olenko todella ostanut joskus ne saappaat. No, kerran se lompakkoa kirpaisi ja ovat käytössä vielä 4 vuoden jälkeenkin.
Puvun laahus on upea! Persoonallinen kokonaisuus väriä myöten. Mutta ei meidän vuosijuhlissa ihan noin hienoja iltapukuja näkynyt...?
Nelonen, wow!!:D ONNEA!
KAUNIS
nene: TIEDÄN! pienissä tunnontuskissa pyöriskelen vieläkin! ja rahasumma, jonka olen poikakaverille velkaa vie kohta yöuneni:) mutta pakko mikä pakko!
Meidän vuosijuhlissa on pitkä iltapuku-koodi utta voi kyllä olla, että hivenen erotun siellä mustan ja tummansinisen keskellä:) Mutta kun kerran käsketään pukeutua hienosti, niin tämähän tyttö tottelee!
moumou:kiitos! olen itsekin hiukan ihmeissäni:)
anonyymi: Kiitos!
no hyvä oooooooooh...! tietty, hömppä
Bravo! Voi kun tuo puku sopii sinulle hyvin! Ja oikeassa olit kun ostit, kerranhan se kirpaisee (tai sinun tapauksessa muutaman kerran kun makselet takaisin mutta sitä ei lasketa). Kuulostaa niin tutulta, joskus on vaan pakko ostaa kun sattuu sellainen luomus vastaan.
muotiagentti: kiitos! ja kyllähän se tosiaan vähän kirpaisee maksella takaisin mutta en jaksa odottaa, että saan puvun korjailtuna päälleni:) (ja toisaalta...olen aika tottunut olemaan velassa poikaystävälleni)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu