Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

InterRail osa 3

torstai 7. elokuuta 2008

InterRail osa 3



Koska hovikuvaajani on jossain "työpaikan epävirallisessa virkistysillassa"niin asun kuvauksesta ei nyt oikein tule mitään. En katsokaas omista sellaisia hienouksia kuin kamerateline yms. Rehellisesti en edes omista juuri nyt toimivaa kameraa, koska en vieläkään ole saanut omaani huoltoon. Onneksi äidillä on ihailtavan pitkä pinna oman kameransa lainassa;)

Tein kuitenkin sellaisen huomion, että aloitin tuossa jo useampi kuukausi sitten jatkopostauksen reilaamisesta ja unohdin sitten koko homman. Niinpäs voisinkin nyt kuvaajapuutteen uhrina kirjoittaa tuohon jatkikseen uuden osan:)

Aiemmat osat voit käydä lukaisemassa täältä ja täältä

Kovin kätevä juttu tuolla "oikeassa Euroopassa" on, että astut junaan ja hetken kuluttua oletkin jossain toisessa aivan mielettömän upeassa paikassa. Suomessa tämä ei mielestäni toimi ihan samalla tavalla. Jostain syystä Helsinki-Oulu reissu ei herätä ihan samanlaisia fiiliksia kuin esimerkiksi Wien-Venetsia:D

Matkaa suunniteltaessa olimme huomanneet todellakin kätevän yöjunan Vienin ja Venetsian välissä. Varasimme halvimmat paikat ja arvelimme, että yhden yön sitä nyt nukkuu vaikka päällään. riemu olikin siis varsin suuri kun havaitsimme hallitsevamme nelistään kokonaista kuuden hengen vaunuosastoa! Noissa junissa sattuu vielä olemaan sellainen kätevä juttu, että penkit voi levittää yhtenäiseksi vuoteeksi. Teimme siis olomme kotoisaksi ja ravitsimme itseämme itävaltalaisella voipullalla, jonka sisällä oikeasti oli jättimäinen useamman sentin paksuinen voimöhkäle (ja minä raukka vielä luulin, että reilillä laihtuu...). Hommahan ei tietenkään ollut oikeasti näin ruusuinen, vaan ne kaksi ylimääräistä paikkaa oli vaunussa olevan lapun mukaan kyllä varattu jollekin toisille. Päätimme kuitenkin käydä rauhassa yöpuulle ja köyttää osaston oven kiinni. Ideana oli myös "olla kuulematta" mahdollisia vaunuun yrittäviä matkustajia. No, se suunnitelma meni sitten ihan seinilleen. Kahden aikaan yöllä kaksi erittäin itsepäistä junaan hypännyttä japanilaista tyttöä halusivat aivan välttämättä niille maksamilleen paikoille (kamalaa niuhottamista). Yritimme urhoollisesti leikkiä nukkuvia mutta lopulta homma kasahti väkisin karkaaviin nauruntyrskähdyksiin;) Penkit siis takaisin kasaan ja japsitytöt sisään. Sen jälkeen ei jalat sitten kokeneetkaan suoraa hetkeä seuraavaan kahdeksaan tuntiin. Argh! Venetsia ilmaantui onneksi näkyviin kymmenen aikaan aamulla ja pääsimme avaamaan kroppamme niistä järjettömistä solmuista, joihin ne olivat yön aikana kiertyneet.
Hotellin olimme varanneet läheisestä kylästä, jossa ****-tähden hotellien hinnat olivat naurettavan halpoja (pakkohan sitä oli edes välillä hienostella). Hotelliin pääsi kirjautumaan kuitenkin vasta kahden aikaan, joten kiertelimme uppoavaa kaupunkia hikisissä tamineissamme ja yöjunasta väsyneinä muutaman pakollisen tunnin.
Hotellissa neljän likaisen ja oikeasti todella pahalta haisevan reilaajan ilmaantumisesta ei varsinaisesti pompittu kattoon. Emme kuitenkaan jaksaneet välittää respasedän ilkeilystä vaan nappasimme avaimet ja painuimme nukkumaan&suihkuun. Virkistävän suihkunokosten jälkeen piti tietnekin painua ravintolaan läträämään viinillä, Italiassa kun oltiin;) Oli muuten harvinaisen kuollut kylä tuo asuttamamme Mogliano Veneto.



Seuraava päivä olikin sitten omistettu Venetsialle. Tutkimme kasoittain pieniä kujia, tepastelimme satojen siltojen yli ja näimme kymmenittäen naamiokauppoja. Turisteja oli noin miljoona ja tarjoilijan mielestä minä näytin Milla Jovovichiltä:) Kaunis paikka tuo Venetsia kuitenkin oli. Tekemistä en kuitenkaan keksisi siellä paria päivää kauempaa. silläkin on rajansa, kuinka kauan ihminen jaksaa juosta kapeilla kujilla ja leikkiä naamioituneita miehiä pakenevaa neitoa:) Ne edellisessä postauksessa näkyneet naamiot on muuten juuri tuolta Venetsiasta raahattuja. Olikin aivan loistava idea ostaa tuollaiset hennot matkamuistot (ja siis käydä noin kahdessakymmenessä naamiokaupassa ennen mieluisten löytämistä) ja vasta sen jälkeen ruveta pohtimaan, että missäköhän niitä oikein kuljettaisi loppureilin;)



Kahden Venetsiapäivän jälkeen matka jatkuikin sitten Firenzeen...

-Jonna

ps! kävin muuten tänään ostamassa uuden ripsivärin silmätulehduksen pahoinpitelemän tilalle. Miten niitä voi olla niin paljon! tuuhentavia, leventäviä, pidentäviä, vedenkestäviä, kasvohoidon antavia... Olen aivan varma, että se valkkaamani on ihan susi. Tosin sen valitsi kyllä myyjä, että voin kaiketi sitten syyttää sitä tyttöstä, jos mun ripsistä ei tulekaan kunnon räpsyttimiä;)

-Jonna

Tunnisteet:

9 kommenttia:

Blogger MouMou kirjoitti...

Kamerateline olisi mahtava!<3 Tätäkin postaustasi oli kyllä kiva lukea!:)

7. elokuuta 2008 klo 22.39  
Blogger Sini kirjoitti...

Oispa ollut fiksu silloin nuorena ja lähtenyt reilaamaan sen sijaan että seurusteli 3 vuotta täyden kusipään kanssa. Noh, elämä opettaa :) Onneksi on nykyään mies joka tykkää matkustella, vaikkei reilille päästäkään. Praha luvassa ihan kohta!

8. elokuuta 2008 klo 5.57  
Blogger May kirjoitti...

Mä alan olla vakuuttunut, että ripsarit on kaikki sitä samaa ainetta, ja lupasipa pakkaus mitä tahansa, aina se suti loppujen lopuksi tahmaantuu. Virkistävä uusi poikkeus on taannoin kokeilemani silikoniharjainen ripsari, jonka merkkiä en nyt kuolemaksenikaan muista. Vihreä pakkaus, Gemey... Maybelline? Harjasosa on siis kuminen rempula, se on ihan jees.

8. elokuuta 2008 klo 9.00  
Blogger Hanna kirjoitti...

Haluaisin myös itse parin vuoden päästä, päästä reilaamaan. Minä kun rakastan matkustamista ja nähdä uusia maita :)

8. elokuuta 2008 klo 11.32  
Anonymous Henna kirjoitti...

Joku muukin siis joutunut raahaaman venetsialaista naamaria puolen Euroopan läpi :D Nyt kyllä harmittaa, että ostin vain yhden.

8. elokuuta 2008 klo 12.10  
Blogger christina kirjoitti...

Oi, minäkin tahdon Venetsiaan! Olisi kyllä mahtavaa lähteä vielä joskus reilaamaan.

8. elokuuta 2008 klo 12.43  
Anonymous heta kirjoitti...

hihi, heta täällä sun blogia lukee (ja kommentoi)! :>

pakko mainita vaan, että mäkin kiersin venetsiassa oikeasti lähemmäs kahtakymmentä naamiokauppaa - niitä peruskrääsäkojuja en edes kattonut. tuloksena oli kaksi viidenkymmenen euron käsintehtyä naamiota, _ilman_ niitä sulkatöyhtöjä, joiden puuttuminen mua harmittaa yhä :D

ainiin ja jusulla on ainakin sellanen aika hepposen olonen kamerateline ja siitä tuli mieleen ettei sellaset varmaan ihan kauheesti maksa! :) kasa muovia ja hiukan metallia ja muutama ruuvi, muutama kymppi ehkäpä?

8. elokuuta 2008 klo 14.16  
Blogger hanna kirjoitti...

Suosittelen räpsyttimillesi Kanebon 38 asteen pieniharjaista ripsiväriä. Se kun kuuluu olevan allergisten silmien toveri ja mielestäni kapistus on paras ripsiväri ikinä. Pienellä harjalla sää sönkättyä väriä aivan tuonne ripsien tyveenkin. Eikä tarvitse pelätä pandasilmiä!

8. elokuuta 2008 klo 16.57  
Blogger Jonna kirjoitti...

moumou: Kiva, että tykkäsit ja kamerateline olisi kyllä niin aah:)

sini: Praha on kuulemma tosi kiva. Suunnitelmissa on pysähtyä siellä ensi vuodeksi suunnitellulla reilillä:)

may: Kallistun tuon teoriasi puolelle. Valitsen yleensä ripsarin pakkauksen perusteella:D

hanna: Reilaaminen on kyllä ihanaa. Kaikille se ei kuulemma sovi mutta itse rakastin sitä! Suosittelen:)

henna: Hih, oli kyllä aika kokemus mutta onnistuttiin saamaan ne ehjinä perille:) sitten heitettiin ne muutossa vielä vahingossa roskikseen ja jouduttiin kaivamaan se naamiot sisältänyt muovipussi roskiksesta. Vahvaa tekoa ovat siis:D

christina: suosittelen kyllä ehdottomasti reilaamista! Omphan sitten jotain mitä muistella vanhana:)

heta: Kiitos kommentoinnista! on kivaa kun tutut ilmoittelevat täälläolostaan:) Meilläkään ei ole sulkia noissa naamioissa ja aika pienetkin jouduttiin ottamaan, kun piti saada rinkassa kuljetettua:)Voisi kyllä harita telineen hankkimista. Nikke ei ole varsinaisesti innoissaan tosta roolistaan mun asukuvaajana:D

hanna: kiitos vinkistä! Voisinkin koklata tuota:)

9. elokuuta 2008 klo 19.46  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu