InterRail osa 3

Koska hovikuvaajani on jossain "työpaikan epävirallisessa virkistysillassa"niin asun kuvauksesta ei nyt oikein tule mitään. En katsokaas omista sellaisia hienouksia kuin kamerateline yms. Rehellisesti en edes omista juuri nyt toimivaa kameraa, koska en vieläkään ole saanut omaani huoltoon. Onneksi äidillä on ihailtavan pitkä pinna oman kameransa lainassa;)

Tein kuitenkin sellaisen huomion, että aloitin tuossa jo useampi kuukausi sitten jatkopostauksen reilaamisesta ja unohdin sitten koko homman. Niinpäs voisinkin nyt kuvaajapuutteen uhrina kirjoittaa tuohon jatkikseen uuden osan:)

Aiemmat osat voit käydä lukaisemassa täältä ja täältä

Kovin kätevä juttu tuolla "oikeassa Euroopassa" on, että astut junaan ja hetken kuluttua oletkin jossain toisessa aivan mielettömän upeassa paikassa. Suomessa tämä ei mielestäni toimi ihan samalla tavalla. Jostain syystä Helsinki-Oulu reissu ei herätä ihan samanlaisia fiiliksia kuin esimerkiksi Wien-Venetsia:D

Matkaa suunniteltaessa olimme huomanneet todellakin kätevän yöjunan Vienin ja Venetsian välissä. Varasimme halvimmat paikat ja arvelimme, että yhden yön sitä nyt nukkuu vaikka päällään. riemu olikin siis varsin suuri kun havaitsimme hallitsevamme nelistään kokonaista kuuden hengen vaunuosastoa! Noissa junissa sattuu vielä olemaan sellainen kätevä juttu, että penkit voi levittää yhtenäiseksi vuoteeksi. Teimme siis olomme kotoisaksi ja ravitsimme itseämme itävaltalaisella voipullalla, jonka sisällä oikeasti oli jättimäinen useamman sentin paksuinen voimöhkäle (ja minä raukka vielä luulin, että reilillä laihtuu...). Hommahan ei tietenkään ollut oikeasti näin ruusuinen, vaan ne kaksi ylimääräistä paikkaa oli vaunussa olevan lapun mukaan kyllä varattu jollekin toisille. Päätimme kuitenkin käydä rauhassa yöpuulle ja köyttää osaston oven kiinni. Ideana oli myös "olla kuulematta" mahdollisia vaunuun yrittäviä matkustajia. No, se suunnitelma meni sitten ihan seinilleen. Kahden aikaan yöllä kaksi erittäin itsepäistä junaan hypännyttä japanilaista tyttöä halusivat aivan välttämättä niille maksamilleen paikoille (kamalaa niuhottamista). Yritimme urhoollisesti leikkiä nukkuvia mutta lopulta homma kasahti väkisin karkaaviin nauruntyrskähdyksiin;) Penkit siis takaisin kasaan ja japsitytöt sisään. Sen jälkeen ei jalat sitten kokeneetkaan suoraa hetkeä seuraavaan kahdeksaan tuntiin. Argh! Venetsia ilmaantui onneksi näkyviin kymmenen aikaan aamulla ja pääsimme avaamaan kroppamme niistä järjettömistä solmuista, joihin ne olivat yön aikana kiertyneet.
Hotellin olimme varanneet läheisestä kylästä, jossa ****-tähden hotellien hinnat olivat naurettavan halpoja (pakkohan sitä oli edes välillä hienostella). Hotelliin pääsi kirjautumaan kuitenkin vasta kahden aikaan, joten kiertelimme uppoavaa kaupunkia hikisissä tamineissamme ja yöjunasta väsyneinä muutaman pakollisen tunnin.
Hotellissa neljän likaisen ja oikeasti todella pahalta haisevan reilaajan ilmaantumisesta ei varsinaisesti pompittu kattoon. Emme kuitenkaan jaksaneet välittää respasedän ilkeilystä vaan nappasimme avaimet ja painuimme nukkumaan&suihkuun. Virkistävän suihkunokosten jälkeen piti tietnekin painua ravintolaan läträämään viinillä, Italiassa kun oltiin;) Oli muuten harvinaisen kuollut kylä tuo asuttamamme Mogliano Veneto.



Seuraava päivä olikin sitten omistettu Venetsialle. Tutkimme kasoittain pieniä kujia, tepastelimme satojen siltojen yli ja näimme kymmenittäen naamiokauppoja. Turisteja oli noin miljoona ja tarjoilijan mielestä minä näytin Milla Jovovichiltä:) Kaunis paikka tuo Venetsia kuitenkin oli. Tekemistä en kuitenkaan keksisi siellä paria päivää kauempaa. silläkin on rajansa, kuinka kauan ihminen jaksaa juosta kapeilla kujilla ja leikkiä naamioituneita miehiä pakenevaa neitoa:) Ne edellisessä postauksessa näkyneet naamiot on muuten juuri tuolta Venetsiasta raahattuja. Olikin aivan loistava idea ostaa tuollaiset hennot matkamuistot (ja siis käydä noin kahdessakymmenessä naamiokaupassa ennen mieluisten löytämistä) ja vasta sen jälkeen ruveta pohtimaan, että missäköhän niitä oikein kuljettaisi loppureilin;)



Kahden Venetsiapäivän jälkeen matka jatkuikin sitten Firenzeen...

-Jonna

ps! kävin muuten tänään ostamassa uuden ripsivärin silmätulehduksen pahoinpitelemän tilalle. Miten niitä voi olla niin paljon! tuuhentavia, leventäviä, pidentäviä, vedenkestäviä, kasvohoidon antavia... Olen aivan varma, että se valkkaamani on ihan susi. Tosin sen valitsi kyllä myyjä, että voin kaiketi sitten syyttää sitä tyttöstä, jos mun ripsistä ei tulekaan kunnon räpsyttimiä;)

-Jonna