Laiskottelua ja hikoilua

Takana on lähes tarkalleen laiskotteluun käytetty päivä. Aamulla kymmenen aikaan lysähdin pyjama päällä sohvalle ja keräsin ympärilleni viltin, limua, karkkia ja Housen neljännen tuotantokauden (siis mitä helvettiä mun lempihahmoille on oikein tehty?!). Näin sitten kuluikin kunnioitettavat kuusi tuntia joiden aikana liikahdin ainoastaan huutamaan poikakaverille, että jos tilattaisiin pizzaa. Meillähän oli siis hienot suunnitelmat lähteä kaupungille kiertelemään, syömään ja leffaan mutta koska allekirjoittanut koki aivan liian vaivalloiseksi käydä läpi koko pakollinen meikki-hiukset-vaatteet-ruljanssi, muuttuikin Tennispalatsi koti-iltaan:) Huomenna aion olla sen verran pirteä, että päästään leffaan saakka. Elättelen jopa villejä kuvitelmia, että heräisin aamulla kirpparile kiertelemään;)

Tuossa pari tuntia takaperin sain kuitenkin äkillisen älynvälähdyksen, että tällä tavalla makoillen minusta joskus todella tulee aikuisiän diabetekseen sairastuva keski-ikäinen, kuten veljeni on synkästi ennustanut. Päätin siis lähteä lenkille. Okei, siis minä en kuulu siihen onnelliseen ihmisrotuun, joka saa järkyttäviä viboja liikkumisesta ja jonka on vain pakko hikoilla päivittäin (siis muualla kuin kauppojen sovituskopeissa). Liikun oikeastaan vain ja ainoastaan koska haluan voida herkutella ilman vaatekoon nousua ja siltikin teen sitä todella, todella harvoin (vaikka syön epäterveellisesti todella, todella usein...) Urheilusta tulee hikiseksi, haisevaksi, oksettaa ja limaa kerääntyy suuhun. Yyyyyyh! (muttta myönnettäköön, sen jälkeen on kyllä kiva olo...)
Nyt syksyn jo jyskyttäessä ovea päätin kuitenkin nostaa itseni tästä syntisestä pullamössöydestä ja aloittaa vakituisen lenkkeilyn.

Huom! Alla olevat kuvat otettu ihka oikean lenkin jälkeen! Tämä taas selittänee punaisen naaman ja kärsivän ilmeen;)



Eilen illalla vietettiin entisen kämppikseni ja yhden lemppari-ihmiseni miniläksiäisiä. Ystäväni lähtee vaihtoon muutamaksi kuukaudeksi ja kone starttaa jo ensi viikolla, joten nämä illanistujaiset saatiin kyllä järjestettyä ihan viime tingassa:) Oli kiva ilta viinin, hyvän syötävän ja varsinkin ultrakivojen ihmisten parissa:)

Minä pääsin taas leikkimään emäntää mutta tällä kertaa aika ei antanut perksi mittavaan leipomisurakkaan. Tarjolle päätyikin helppouden vuoksi juustolautanen, suklaita, salaatti, marjapiiras ja pantonkia. Lisäbonuksena oli vielä herkullinen prinsessakakku:)

Näiden jättiherkutteluiden jälkeen hiukkasen nolottaa paljastaa minulle kuntosuunnitelmaa laativalle urheiluhullulle pikkuveljelle(vei meiltä muilta lapsilta mahdollisuuden urheiluvimmaan pölliessään kaikki urheilugeenit) , että mitä oikein olen syönyt viime päivinä. Hei, kyllä mä joskus syön ihan terveellisestikin! (tai, no...)


Loppuun vielä: Kuinka paljon sinä urheilet?

-Jonna

ps. Väännän saamani aakkoshaasteen heti kun saan viimeisetkin kirjaimet keksittyä:)