Oodi pikkuveljelle

Oih, nyt on vain aivan pakko ylihehkutta ihanaa pikkuveljeä! Juttuhan on se, että vanha, uskollinen kannettavani (tai potut se mikään vanha on, pari vuotta vasta) on ruvennut päästelemään huolestuttavia TRRTMMT-ääniä sekä pitämään luovia, toisinaan kymmenien minuuttien pausseja. Eliikäs joo, se kullannuppu on enää muutaman säälittävän hetken päässä itsemurhasta (koska ei voi mitenkään olla, että aito kuolema voisi tulla koneella kahden vuoden päästä). Noh, koska olen surkean köyhä opiskelija on koneen menetys aiheuttanut aika monia epätoivon kyyneliä ja itkupotkuraivareita. Olipas myös aikalailla huoli tästä blogintekeleestäni. Kähäräpää ei ehkä olisi hyppinyt ilosta kattoon jos olisin valloittanut sen koneen pariksi tunniksi illassa (rehellisesti, siihen olisi kyllä loppunut tämä yhdessä asuminen. Älä IKINÄ vie teekkarilta sen konetta!). Siis, jaarittelusta tähän ihanaan päiväni pelastaneeseen kullannuppuveljeen... Se antoi mulle oman vanhan kannettavansa "lainaan" (palautan sitten kun saan hankittua itselleni uuden oman koneen). 

OIH! ja tää on ehkä miljoonaa kertaa parempi kuin se vanha kone! Tässä on kaikkia ihan ppioutoja hienouksia, joita nyt yritän opetella käyttämään. Ja ah, tää kone ei vedä raivareita jos yritän käyttää youtubea ja facebookia yhtä aikaa. Veikka oli vielä laittanut mulle hienon House-taustakuvan (joka tosin katosi kun jotain järjestelmää vaihdettiin) muta sain haettua melkein yhtä hienon tilalle:) Pikkuveikka, jos luet tätä, niin kero mistä sai sen edellisen:)

Tämä merkintä jäi nyt vain tälläiseksi pätkäksi mutta koska olen istunut koko viikonlopun erässä koulutuksessa (piti herätä puol kasilta molempina päivinä!) ei ole esiteltäviä päivän asujakaan (se herääminen otti sen verran koville, että päälle lensi farkut ja villapaita).

Nyt menen viettämään kuherruskuukautta uuden koneeni kanssa:) Kivaa sunnuntaita!

-Jonna

ainin, kiva biisi tässä!