Just ne oikeat vaatteet

Tänään aamulla, viisi minuuttia ennen kuin bussi aikataulun mukaan rullaa pysäkille, päätin, että päälläni olevat vaatteet ovat aivan vääränlaiset juuri tälle kyseiselle päivälle. Kymmenen minuuttia myöhemmin bussi oli mennyt menojaan ja minä olin onnistunut repimään koko vaatekaappini lattialle ja hyppelehdin pitkin asuntoa neuletakissa ja eripariset kengät jaloissa.

Minulla on sellainen takaraivossa elävä itsepäinen käsitys, että päällä olevien vaatteiden tulee ihan tämälleen vastata sen päivän olotilaa tai käy huonosti. Ja tuolla huonosti käymisellä taas tarkoitan sellaista koko päivän kestävää epämukavaa oloa, joka saa kiemurtelemaan omissa nahoissaan ja tuntuu vatsanpohjassa ilkeänä jomotuksena. Useammin kuin kerran olen jopa päätynyt kaupungilla kävellessäni ostamaan uudet vaatteet, koska päällä olevat ovat vain olleet niin väärät. (Esimerkkinä tälläisestä ostoksesta mainittakoon tuo viime perjantain paljettineule)

Tämän aamun ongelmaksi muodostui se, että mielestäni päälleni eksyneet hame ja pusero saivat minut näyttämään liian viralliselta. Raitahame teki minusta sen tiukkapipoisen, työstä hössöttävän oikkarin, joka ei kesken koulutyön kirjoittamisen pistäydy edes muutamaksi minuutiksi haaveilemaan nettikauppojen sivuille tai vilkaise kavereiden kuulumisia naamakirjasta. En millään halunnut olla se tyttö tänään. Kesken epätoivoisen vaatekaapin kaivamisen tajusinkin, että tänään haluan olla se tyttö, joka on repaleiset farkut, rakastamansa kaupungin printtipaita, villasukkakengät ja liian iso neuletakki lämmittämässä. Tyttö, joka kirjoittaa rennosti notaarityötään samalla kun lukee lempibloginsa ja pysähtyy välillä ihailemaan kirjaston ikkunasta näkyvää tuomiokirkkoa.

Vaikka vaatekaapin paniikinomainen kaivaminen aamuisin rasittaa edes jonkinlaista järjestystä rakastavaa mieltäni ja toisinaan toivon, että en laittaini niin paljon painoa päällä oleville vaatteille, on niiden oikeiden, juuri sen päivän vaatteiden löytäminen aina yhtä kiva juttu. Kun vaatteet tuntuvat hyviltä, oikeilta, hymyilee elämä ainakin pikkuisen enemmän.

Hah, nuo repalefarkut vain tuntuvat paranevan mitä enemmän ne sotkeentuvat. Eilenkin äidin Kalevi-koira mutasi niitä ihan onnessaan mutta kun aamulla kiskoin pökät jalkaan, tulin siihen tulokseen, että pieni sottaisuus vain sopii näihin housuihin (tällä tarkoitan siis paria mutatahraa, en noiden rautatieaseman viinasta veikeiden ukkeleiden sottapöksystailia)

Pitääkö vaatteiden olla just oikeat?

-Jonna

ps. Te, jotka olette kyllästyneet (onko mahdollista?) Twilight-soundtrackiin, niin kannattaa laittaa soittimeen vaihteeksi Twilight The Score-soundtrack. Levylle on kerätty eri kohtausten taustamusaa ja uppoaa hyvin ainakin tähän Twilightfriikkiin;)