Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

kauneus

torstai 26. marraskuuta 2009

kauneus



Minua on jo pienestä lähtien mietityttänyt kauneus. Muistan istuneeni tarhan pihalla ja pohtineeni, miksi toiset ihmiset näyttävät paljon nätimmiltä kuin toiset. Kaikillahan meillä on ne perus silmät, nenä, suu yms. Miksi ne kuitenkin toisilla ovat kauniimpia ja mikä oikein määrittelee, milloin toisen nenä on kauniimpi kuin toisen?



Vuosien karttuessa olen tietenkin omaksunut kaikki ne tärkeät ajatukset sisäisen kauneuden ensisijaisuudesta, ja kunka kaikki ihmiset ovat kauniita; isot, pienet, mustat, valkoiset, vanhat ja nuoret. Olen ihaillut mainoksia, joissa ryppyiset mummot ovat mainostaneet saippuoita yhdessä pisamaisten ja paloarpisten naisten kanssa. Olen ollut tyytyväinen, kuinka vihdoin on ymmärretty, että jokainen meistä on omalla tavallaan kaunis ja jatkanut matkaani elokuvateatteriin katsomaan leffaa, jonka olen valinnut vain ja ainoastaan sen miespääosaesittäjän ulkoisen kauneuden vuoksi. 






Suurin osa kauneudesta on varmasti katsojan silmissä. Miksi muuten olisimme kehitelleet lauseita kuinka äidin mielestä omat lapset ovat aina kauneimpia? Ne ryppyiset mummotkin niissä mainoksissa ovat mielestämme kauniita koska rypyt muistuttavat omasta pullantuoksuisesta isoäidistä ja toisen palovammat taas selviytymisestä ja elämästä. Ja elämähän tietty on suurimmaksi osaksi kaunista. Tai niin on ainakin kiva uskoa. 



Mutta jos nyt ihan julmasti keskitytään siihen ulkoiseen aitoon kauneuteen. Eräässä kauan sitten lukemassani kirjassa oli lause, joka tasaisin väliajoin soi mielessäni: " Aito kauneus on yhtä harvinaista kuin mikä tahansa muukin luonnon lahja..." Niin kauneushan todella on luonnon lahja mutta silti sitä ei, ironista kyllä, arvosteta tässä ulkonäköä palvovassa maailmassa yhtä paljon kuin vaikkapa musikaalisuutta. Ainakaan sen arvostaminen ei ole yhtä hyväksyttyä.  Mutta jos nyt kerrankin heitetään se sisäinen kauneus romukoppaan ja mietitään, että miksi toiset ihmiset näyttävät muiden silmissä paljon tavallista kauniimmilta. Sellaisetkin joita emme tunne, joiden ulkonäkö ei koe parannusta sen vuoksi, että tiedämme heidän olevan " ihania tyyppejä"? Totuushan on, että toiset vain ovat toisia puhtaasti, ilman tunnepitoisia lisukkeita kauniimpia, mutta miksi?

Mikä siis tekee ihmisestä kauniin? Symmetriset kasvot? Suuret silmät? Kuulas iho? Mikä?

edit:// postauksen lukenut kaverini juuri soitti ja huusi " mä tajuun sun pointin!" ja teki samalla itse hyvän tiivistelmän tekstistäni: Miksi mensa on täysin hyväksyttävä mutta ei beautifulpeople.com. Molemmat kuitenkin perustuvat ihmisen jo syntymässä saamalle luonnonlahjalle?

Tunnisteet:

36 kommenttia:

Blogger Henna kirjoitti...

Voi että tuo Alexis jaksaa olla kaunis :)
En kyllä tiedä mikä tekee ihmisestä kauniin, ehkä se on se kokonaisuus. Osalla se on kaunis iho, kauniit silmät mutta kai siinä pitää olla joku juju miksi joku henkilö miellyttää ulkonäöllisesti enemmän kuin toinen. Vaikea kysymys :/
Toisaalta omat ystävät näyttävät todella kauniilta koska heidät tuntee niin hyvin ja tietää että he ovat niin ihania ihmisiä.

26. marraskuuta 2009 klo 22.35  
Blogger -SL kirjoitti...

"Niin kauneushan todella on luonnon lahja mutta silti sitä ei, ironista kyllä, arvosteta tässä ulkonäköä palvovassa maailmassa yhtä paljon kuin vaikkapa musikaalisuutta."

Totta! kauniit ihmiset myös herättävät paljon kateutta ja saavat huonoa kohtelua osakseen koska pidetään niin pinnallisina tai itseään täynnä olevina. Ja tottahan se on että osa onkin.

Itse en kyllä aina ihan ymmärrä sitä että mummoja ja pappoja kehutaan kaunottariksi, olen tottunut tähän niin Italiassa kuin netin kuvagallerioissakin. Miksei voisi todeta toisen olevan viehättävä ja mukava? miksi kaiken pitää olla kauneus kategoriassa :D

26. marraskuuta 2009 klo 22.45  
Blogger e kirjoitti...

Luin joskus jännän teorian siitä, miten ihminen pitää kaikista kauneimpina sellaisia ihmisiä, jotka jotenkin muistuttavat itseä - kuinka jotkut kasvonpiirteet ovat ehkä samat, ehkä hiustenväri - vaikka jopa silmien tai leuan muoto. Tavallaan aika kiintoisaa - ja toisaalta voipi siinä olla perääkin. Kaikki mielestäni kauneimmat naiset ovat ainakin tummatukkaisia...

(Tää teoria on mahtava ainakin siitä, että voin sanoa itselleni näyttäväni maailman kauneimmalta naiselta eli Liv Tyleriltä kokematta suuria naurunpyrskähdyksiä..)

Sanoisin, että pelkästään ulkoisesta kauneudesta ei voi oikein puhua puhumatta vähän myös sisäisestä, koska kauneus loistaa paljolti silmistä (silmien tuike, iloisuus, optimismi, tunteet ja jopa asenteet joskus), ja silmät kertovat ihmisen sisimmästä. :) Sekavaa mietintää!

26. marraskuuta 2009 klo 22.49  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Odottelin koska Robin kuva ilmestyy ruutuun kauniiden ihmisten listassa, mutta ei tullut, shock ;)

26. marraskuuta 2009 klo 22.55  
Blogger Jonna kirjoitti...

Henna: Alexis on kyllä äärettömän kaunis:)

SL: Se on kyllä jännä, että miksi kaikki halutaan laittaa sen saman kategorian alle.

Peach: Olen myös kuullut tuon teorian! Tämä on tosiaan jotenkin hankala aihe koska olen myös vähän samaa mieltä, että yleensä ulkoista ja sisäistä kauneutta ei voi oikeastaan erottaa ja sen vuoksi taas itselleen tuntemattomien julkkisten kauneuden ihailu onkin vähän ristiriitaista mutta niin kovin kiinnostavaa!

26. marraskuuta 2009 klo 22.57  
Blogger Jonna kirjoitti...

Anonyymi: hahaha, ajattelin antaa robille vähän taukoa mun blogissa esiintymisestä;D

26. marraskuuta 2009 klo 22.57  
Blogger Sirpa kirjoitti...

Siis jos ihan pitää ulkonäköön katsoa ei luonteeseen niin. Urheilillisuus! Ei tarvitse olla edes laiha, kunhan liikkuu, energisyys paistaa näin läpi! Hoidetut hiukset ja kynnet, vaikka olisivatkin ihan luonnolliset.

Näihin mä kiinnitän huomion!

26. marraskuuta 2009 klo 23.00  
Blogger Satu kirjoitti...

Mun silmissä ihmisen tekee kauniiksi sen luonne.
Mutta jos en pääse luonteeseen käsiksi, niin itse tykkään sellaisista "luonnollisen" näköisistä ihmisistä, jotka on huoliteltuja ja hyvin pukeutuneita, muttei liian laitettuja. Ihmiset, jotka kantavat itsensä itsevarmoina, mutteivat liian ylpeinä, ovat kauniita.

26. marraskuuta 2009 klo 23.14  
Blogger MinnA kirjoitti...

Tässäpäs mulla onkin mitä mainioin tilaisuus nyt sanoa, mit olen kauan aikaa jo halunnut sanoa.. Siis että olet mun mielestä ihan uskomattoman kaunis. Enkä osaa eritellä kauniita piirteitä esim kasvoissasi, sillä osittain se on kuvistakin paistavaa karismaa ja vaikutatpa myös hyvin älykkäältä ihmiseltä, mikäs sen viehättävämpää. :)

26. marraskuuta 2009 klo 23.40  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olen kyllä eri mieltä tuosta, että kauneutta ei arvosteta tässä yhteiskunnassa. Kauneutta nimenomaisesti korostetaan joka käänteessä! Kauniilla ihmisillä on helpommat lähtökohdat lähes kaikkeen, sillä kauniista ihmisistä saa yleensä hyvän ensivaikutelman, paremman kuin mitäänsanomattomasta tai ns. rumasta ihmisestä. Kauniit ihmiset herättävät ehkä kateutta joissakin, mutta sanoisin, että tällaista lähtökohtaista kateutta kauniita ihmisiä kohtaan ei enää tunne jos ja kun ihmisen ajattelu kehittyy. Loppujen lopuksi kauniit ihmiset vain menestyvät paremmin kuin he menestyisivät jos eivät olisi kauniita.

Olen joskus miettinyt, että näkeekö jokainen itsensä joskus kauniina?
Kun omaa naamaa on katellut niin kauan, oppii sitä katsomaan oikeista kulmista ja oikealla ilmeellä, ja näin saa itsestään kauniin. Muut ei sitä ehkä kuitenkaan nää, mutta ei sillä loppujen lopuksi pitäisi olla niin hirveästi merkitystä.

Koska kauneudella ja ulkonäöllä on niin ylikorostettu asema, on itsestään kasvatettava melkosen kova, siis jos ei ole kaunis :)

-Tilgen

26. marraskuuta 2009 klo 23.58  
Blogger Athelas kirjoitti...

Näin kerran dokumentin jossa analysoitiin kauneutta. Siinä sanottiin että ihmiset pitävät tietyllä tavalla symmetrisiä kasvoja aina kauneimpina. Eli suu on näin ja näin paljon leveämpi kuin nenä, silmät ovat tämmöiset suhteessa poskipäihin jne. He tekivät myös kokeen jossa he antoivat eri maista kotoisin oleville ja eri ikäisille miehille ja naisille 16 kasvokuvaa jotka piti laittaa kauneusjärjestykseen. Kaikki olivat samaa mieltä kauneimmasta (joka oli siis tuolla "täydellisellä" tavalla symmetrinen) ja rumimmasta (hyvin epämuodostuneet kasvot), mutta keskelle jääneet vaihtelivat hieman. Mielenkiintoista, eikö vain?

27. marraskuuta 2009 klo 2.47  
Blogger Tuuli kirjoitti...

Olen kyllä todella eri mieltä sen väitteen kanssa, ettei kauneutta arvosteta nyky-yhteiskunnassa. Useat tutkimuksethan osoittavat, että kauniit ihmiset saavat monesti työpaikan yhtä kvalifioituneen - tai jopa kvalifioituneemman - "ruman" ihmisen edestä. Sen lisäksi usea jonkun muun kuin kauneuden "lahjan" omaava ei pääse näyttämään lahjaansa, koska ei kategorisoidu "kauniiden" ihmisten joukkoon. Katsotaan nyt vaikka laulajia, näyttelijöitä, yms. Isoimmat nimet, menestyneimmät ja eniten rahaa tahkoavat ovat poikkeuksetta kauniita. Kauneutta arvostetaan minusta selvästi enemmän kuin muita lahjoja, ja siinä juuri onkin ongelman ydin. Kaunis ihminen voi olla laulaja osaamatta laulaa pätkääkään. Ruma laulaja ei lahjoistansa huolimatta pääse toteuttamaan kutsumustaan yhtä helposti. Näitä esimerkkejä kyllä löytyy useita, tuskin on tarpeellista että luettelen niitä. Samoin on näyttelijöiden laita. Kauniita lahjattomia kuoria on Hollywoodin elokuvat ja sarjat pullollaan. Missä ovat rumat ja lahjakkaat? En sano, etteivätkö kauneus ja lahjakkuus voisi kulkea käsi kädessä. Toki voivat ja sitä joskus tekevätkin. Mutta rumuus ja lahjakkuus voivat myöskin tulla parina, mutta tällainen pari harvemmin saa mahdollisuuden tulla esille.

On siis aika selvää, että kauneutta arvostetaan. Toki kauniita panetellaan selän takana, mutta tämä johtunee lähinnä siitä että jokainen tietää kauneutta arvostettavan ja se aiheuttaa kateutta.

Viimeinen esimerkki olkoon klubit, baarit, yms. Kuinka moni ruma (käyttäisin mielelläni sanaa "ei kaunis", koska ruma tuntuu niin pitkälle viedyltä. Mutta "ei kaunis" ei taida olla sitä suomenkielen aatelia...) on baarien vip-listoilla? Varmaan niitäkin löytyy, mutta aikamoisena vähemmistönä kuitenkin. Suuressa maailmassa moneen klubiin ei edes pääse sisälle, jos ei naama miellytä. Suomessa nyt ei olla vielä päästy niin pitkälle, mutta kaukana ei lienetä meilläkään. Olen pari kertaa ollut Pariisissa klubeissa, joihin olen kävellyt pitkien hoikkien kavereideni kanssa sisään ongelmitta. Samat paikat ovat kuitenkin tarjonneet "voi voi kovin täyttä" vastaukseksi, kun olen ollut parin vähän pyöreämmän, ei niin supermallin näköisen tytön kanssa liikenteessä.

Eli summa summarum: kyllä kauneutta arvostetaan ja sitä arvostetaan jopa niin paljon, että monien alojen ovet aukeavat kauniille, vaikkei heillä alalle tarvittavia muita lahjoja olisikaan.

27. marraskuuta 2009 klo 5.10  
Blogger Jonna kirjoitti...

sirpa: huh, onneks, et ol nähnt mun kynsiä;D

sinisilmä: :)

Hippunen: oho, kiitos:)

Tilgen: Pointti saattoi tulla hiukan huonosti tekstistä esiin muta tarkoitinkin, että mielestäni vaikka nyky-yhteiskunta nimenomaan arvostaakin kauneutta on sen myöntäminen monelle jotenkin liian pinnallista.

Athelas: olen ainnutkin lukea joskus tuosta tutkimuksesta!

Tuuli: Siis, mun pointti ei kait tullut ihan täydellisesti tuosta tekstistä esiin kun aihe oli yllätävän monimutkainen mutta tarkoitin, että vaikka nyky-yhteiskunta nimenomaan palvoo kauneutta, on se myöntäminen jotenkin pinnallista.kauneuttahan nimenomaan arvostetaan ylikaiken mutta sen sanominen on jotenkin väärin. Luonnon lahjoista on jotenkin hyväksyttävämpää toivoa musikaalisuutta kuin sitä, että olisi vain tositosi kaunis.Ja aina pitää muistaa jauhaa siitä sisäisestä kauneudesta vaikka valtaosa ihmisistä varmaan tosipaikan tullen valitsisi itselleen enemmän ulkoista kuin sisäistä kauneutta. Äsh, en vieläkää saa pointtiani täysin esiin kun oon niin aamupöhnässä.

27. marraskuuta 2009 klo 9.27  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe, vaikka olenkin täysin eri mieltä siitä ettei kauneutta muka arvostettaisi tässä yhteiskunnassa. Tämä on kyllä aika brutaalia, mutta erään tutkimuksen mukaan jopa vanhemmat kohtelevat kauniita lapsiaan paremmin kuin "rumia" (kauneudella tarkoitetaan kai sellaisia stereotyyppisiä, nukkemaisen nättejä kasvonpiirteitä). Kauniita lapsia kohdellaan suojelevammin ja heihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin rumiin lapsiin, joita taas kohdellaan helpommin kaltoin ja jopa pahoinpidellään. Vanhemmat itse eivät tuntuneet tiedostavan omaa toimintaansa.

Kauneudentaju on kai ihmiselle sisäänrakennettua, vaikka se mitä pidetään kauniina vaihteleekin kulttuurista toiseen.

27. marraskuuta 2009 klo 10.31  
Blogger Salla kirjoitti...

Mulla on vähän niin, että pidän erikoisen näköisiä ihmisiä kauniina (ei silti liian!). Semmoset naapurin Tiinan näköiset perusnätit missityypit ei herätä mussa oikein mitään tunteita, mutta ihmiset jotka ovat jollain vähän oudommalla tavalla kauniita kiinnittävät huomioni.

27. marraskuuta 2009 klo 10.56  
Blogger Jonna kirjoitti...

Anonyymi: Aivan, mutta onko tämä asia joka myönnetään? Kehuvatko vanhemmat samaan tapaan kauniilla lapsilla kuin musikaalisillaan?

Salla: :)

Anonyymi: ihanan rehellisen raaka kommentti:D

27. marraskuuta 2009 klo 11.13  
Anonymous Tiina kirjoitti...

Musta tuntuu, että tajusin Jonnan pointin. Eli harva äiti voi julkisesti sanoa, että toivon, että lapsestani tulee todella kaunis. Helpompi on toivoa, että kunpa hän olisi vaikka musikaalinen, taiteellisesti lahjakas, fiksu tms.

En esim. ihan heti muista lukeneeni vastauksena kysymykseen "miksi meikkaat?" sellaista vastausta, että "siksi, koska haluan olla kauniimpi". Yleensä vastaukset ovat jotakin sellaista kuin tunnen itseni varmemmaksi, meikki suojaa ihoa, tykkään meikkaamisesta, se on tapa, jotta kehtaisin liikkua ihmisten ilmoilla, on kivaa laittautua jne. Harva sanoo suoraan, että siksi, että haluan olla kauniimpi. Ilman selittelyjä. On pinnallista myöntää tai sanoa suoraan, että haluaa olla (vain) kaunis.

Vaikka kauneutta arvostetaan, pitävät monet esimerkiksi malleja ja missejä tyhmempinä kuin vaikka oopperalaulajaa, vaikka voisi ajatella, että kyse on vain lahjoista, toisella kauneus, toisella musikaalisuus.

27. marraskuuta 2009 klo 11.31  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Miksi Julia Roberts on muiden mielestä kaunis ja minusta todella ärsyttävän näköinen tyyppi? Kaikki samantyyliset nöpönenät (esim. Anna Abreu ja Mariah Carey) aiheuttavat saman reaktion. Onko mulla torjutut muistot jostain saman näköisestä ihmisestä vai varoittavatko geenini minua jostain muinaisesta vihollisesta? :) JÄNNÄÄ.

27. marraskuuta 2009 klo 12.38  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tuuli-niminen kommentoija kirjoitti epäilemättä vain kovin (kauniiksi) laitetuista ihmisistä (esimerkiksi missit, mallit, laulajat), ei luonnollisen kauniista ihmisistä. Vai olenko itse jotenkin outo, kun en tällaisia ihmisiä osaa pitää ylensä suoranaisen kauniina? Kyllähän hyvin monesta rumana tai värittömänä pidetystä saa jopa hyvinkin "kauniin", kun osaa käyttää meikkejä ynnä muita "apuaineita" tarvittavalla tavalla. Kuinka moni missi/malli/laulaja on oikeasti kaunis, jos suurimman osan pakkelista jättää pois? Tämä onkin sitten jo yhteiskunnassamme elävien ihmisten ongelma: miksi kauniina pidetään juuri tällaisia superlaitettuja, epäluonnollisen näköisiä henkilöitä, jotka eivät välttämättä ole kauniita, mutta erinäisillä väreillä heille muokataan kaunis pinta.

On totta, että kauneudesta ei voi puhua samalla tavalla kuin esimerkiksi musikaalisuudesta. En muista itsekään saaneeni kotona kehuja ulkonäöstäni, vaikka kotipiiristä pois siirryttyäni sain niitä välillä ihan hämmennyksiin asti kuulla. Olenkin joskus miettinyt, olisinko säästynyt ristiriitaisilta ulkonäköpohdinnoiltani, jos olisin kotona kuullut kehuja ulkonäöstäni? Ymmärrän hyvin, että vanhempieni arvomaailmassa muut asiat ovat olleet tärkeämpiä, joten kehumista ei ole tarvinnut ulottaa ulkonäköön saakka. Nyt tunnen olevani jollain tavalla liian ulkonäkökeskeinen: tiedän, että olen monien mielestä kaunis tai viehättävä, vaikka en käytä paljon aikaani kaunistautumiseen. En jaksa/osaa/halua panostaa ulkonäköön niin paljoa kuin monet nykyään tekevät, vaikka tällöin voisin olla todella hehkeä. Huonolla tuulella ollessani kuitenkin saatan arvottaa ihmisiä (mielessäni tai kumppanille) juurikin kauneuden perusteella. Kertooko se sitten kauneuden kaipuusta, joka ihmisellä pohjimmiltaan on? Toisten ihmisten kauneudesta en ole kuitenkaan kateellinen, vaikka haluaisinkin olla hehkeämpi arjessa. Pystyn myös kehumaan kaunista ihmistä; kauniita ihmisiä on niin ihana katsellakin! Olikohan tässä loppupään tekstissä punaista lankaa? Hmm, ehkä ei.

27. marraskuuta 2009 klo 13.18  
Anonymous BabyDoll kirjoitti...

Tuli tosta sun kaverin kommentista mieleen se, että mensan jäsenet ovat ehkä kehittäneet synnynnäistä älynlahjaansa näkemällä sen eteen vaivaa. Ulkoinen (luonnollinen) kauneus puolestaan on sellainen asia, jota ei juuri voi parantaa, kauniina olemisessa ei nimittäin minun mielestäni ainakaan voi kehittyä. Ehkäpä arvostusero johtuu siitä?

27. marraskuuta 2009 klo 13.49  
Blogger Jonna kirjoitti...

Tiina: jei, juuri tuota tarkoitin:)!

Anonyymi:haha, kiinnostava teoria:)

Anonyymi: tämä on mielestäni sellainen aihe, että siinä on ihan mahdoton pitää sitä punasta lankaa käsissään:)

BabyDoll: En kyllä näkisi sitä ihan noinkaan. Mensa kuitenkin mittaa juuri tietynlaista älykkyyttä ja sitä joko on tai ei. Vähän ninkuin kauneuttakin. Poikaystäväni pääsisi mensaan mutta minulla ei ikinä edes ole ollut sellaista "pääomaa" jota olisin voinut kehittää.

27. marraskuuta 2009 klo 13.57  
Blogger Mira kirjoitti...

Huh muistan, kun silloin joskus teininä, kun pidin itseäni maailman rumimpana ihmisenä, katselin kauniiden naisten kuvia ja mietin, että on hänelläkin suu, silmät ja nenä ja vielä samoilla kohdillakin kuin mulla, mutta miksi en sitten itse näytä tuolta...

27. marraskuuta 2009 klo 17.28  
Blogger Henna kirjoitti...

Minun mielestäni taas kauneutta kyllä arvostetaan ja pidetään hyvänä asiana, näkeehän sen koko tästyä ulkonäkökulttuurista. Ehkä se, miksi kauneus on kokenut inflaation on, se että kauneutta, myös sitä ns. luonnonkauneutta, voi nykyään ostaa ja saada leikkauksilla. Mistä enää tietää mikä on aitoa ja mikä ei? Ja toisekseen, ihmiset ovat aika kateellisia toisilleen, joten ulkonäkö on helppo kohta, jota arvostella.

Ja kuitenkin, vaikka myös musikaalista ja taiteellista lahjakkuutta on, ulkonäkö tulee syntymässä eikä sen eteen välttämättä tarvitse tehdä yhtään työtä. Musikaalisuuttakin täytyy yleensä pitää yllä ja harrastaa, jotta siinä kehittyy.

Minusta kaunis ihminen on karismaattinen, persoonallinen, tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, joka näkyy myös ulospäin elämänilona.

27. marraskuuta 2009 klo 20.52  
Anonymous Lotta kirjoitti...

Mielestäni kauneus ei ole lahjakkuutta vaan ominaisuus. Tai miellän sen niin että lahjakkuus ilmenee siten että TEKEE jotain kiinnostavaa/miellyttävää/ihmeellistä eikä vain OLE. Sen takia mielestäni kauneutta ei tulisikaan arvostaa yhtä paljon kuin ns. oikeaa lahjakkuutta, sillä koen että siinä ei ole takana mitään ajatustyötä, tarkoitusta, vaivannäköä, siinä vain..ollaan.

Olen itse visuaalisesti lahjakas ja jotenkin ajatus siitä että esim. designin parissa työskenteleminen olisi mulle jotenkin helppoa koska olen siinä lahjakas, on ärsyttävää, koska joudun näkemään töissäni päivittäin paljon vaivaa että osaisin hyödyntää lahjojani haluamallani tavalla. Tämä vain esimerkkinä siitä miksi en oikein voi arvostaa "pelkästään" kauniita ihmisiä sellaisenaan, eri asia jos he ovat oikeasti lahjakkaita jossain :)

27. marraskuuta 2009 klo 21.11  
Blogger Jonna kirjoitti...

sunshe: niin mutta pointtini olikin, että vaikka on ilmiselvää, että kauneutta arvostetaan, ei sen arvostaminen kuitenkaan jostain syystä ole yhtä hyväksyttävää kuin muiden luonnonlahjojen:)

Lotta: mutta miksi ihmeessä toisen synnyinlahja olisi yhtään sen vähäpätöisempi kuin toisen sen vuoksi, että sen takana ei ole ajatustyötä tai kehittämistä. Onhan sosiaalinen älykin lahja, joka toisilla vain on. Omasta mielestäni ystäväni äärimmäinen kauneus on ihan yhtä kadehdittavaa kuin toisen ystäväni taiteellinen lahjakkuus.

27. marraskuuta 2009 klo 21.19  
Blogger MinnA kirjoitti...

Ehkä se pointti oli että nyky-yhteiskunnassa ei arvosteta kauneuden arvostamista.. eli siis ylenkatsotaan esteetikkoja.. Ja nyky-yhteiskunnassa myös kyllä kadehditaan kauneutta, muttei uskalleta avoimesti nauttia ympärillä olevasta kauneudesta. On jotenkin paheksuttavaa olla niin "hölmö" että ihailee toista ihmistä kauneuden takia. Mielestäni voimme aivan yhtälailla huumaantua kauniin ihmisen kauneudesta, kuin vaikkapa hienosta taulusta tai maisemasta. Eli tässä mielessä kauneus on aliarvostettua, kauniit ihmiset kyllä hyvinkin arvostettuja. On väärin että kauneutta pidetään välineenä, sillä kauneus on arvo. :)

27. marraskuuta 2009 klo 23.12  
Blogger Henna kirjoitti...

Ehkä se johtuu juuri siitä se arvostamisen puute, että kun ulkonäkökeskeisyys on mennyt nykyisin niin pitkälle, niin halutaan ottaa hiukan takapakkia, ettei ulkonäköä arvostettaisi niin paljon. Tai ettei se nousisi muiden asioiden ylle. Luulen että ennen kauneuden arvostamista on arvostettu toisella tavalla (yläluokan keskuudessa) mutta silloin yhteiskunnat ja elämä olivatkin erilaisia. Ja luulen myös, ettei ns. rahvaan keskuudessa kauneus ole ollut sillä tavalal tärkeää, sillä tärkeää on ollut tehdä töitä ja saada leipää pöytään.

Wikipedia muuten määrittelee lahjakkuuden "monilajiseksi monitaitoisuudeksi, tai erityiseksi taitavuudeksi ja suorituskyvyksi (varsinkin asian opetteluun nähden) jollakin tiedon tai taidon osa-alueella"

Täten siis kauneus olisi synnyinlahjana saatu eikä siis lahjakkuus vaan lahja tai ominaisuus. Mielenkiintoinen keskustelunavaus, etten sanoisi :)

28. marraskuuta 2009 klo 13.29  
Blogger Jenni kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus, jota jäin itsekin pohdiskelemaan. Ja tajuan erittäin hyvin sun pointin.

Ja on erittäin hyvä kysymys, miksi kauneus (luonnolinen tai laitettu) on niin pinnallinen asia, jota ei saa myöntää haluavansa. Mutta moni muu synnynnäinen lahja tai opittu erityiskyky on "talenttia", jota ei tarvitse hävetä myöntää tahtovansa?

28. marraskuuta 2009 klo 16.46  
Blogger Peippo kirjoitti...

Ulkoista kauneutta on vaikea eritellä sisäisestä kauneudesta, koska ne on niin yhteen liittyneet. Esimerkiksi Victoria Beckham ei ole mun mielestä kovinkaan kaunis, koska hän ei ikinä hymyile. Hymy tekee paljon.

Mulle on paljon helpompaa katsella poikien/miehien ulkonäköä arvostelevalta kantilta ja joskus vähän raa'astikin arvostella heitä kuin tyttöjä/naisia. Esim. mun on paljon helpompi sanoa, että Jacobin näyttelijän lihakset on aika makeat ja mua ei yhtään haittaisi jos sellaisia olisi useammalla pojalla, kuin että olisin valmis antamaan vasemman käteni saadakseni sellaisen vartalon kuin Emma Robertsilla on. (Muuten, toi jälkimmäinen mielipidekin on totta.)

Tulipas tynkä kommentti. :D

28. marraskuuta 2009 klo 18.19  
Anonymous anni kirjoitti...

Katsoin kerran sellaisen dokumentin, missä yritettiin selvittää kauneutta - mikä määrittää sen ja niin edelleen. Sinänsä se oli sekava ja sinäsä ihan mielenkiintoinen. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, mutta silti valtava osa osallistujista eri puolilta maailmaa oli asettanut kuvat kauneusjärjestyksestä samaan järjestykseen. Samalla siinä tivattiin, että kasvojen symmetrisyys tekee kauniiksi ja että joku heppu, en muista kuka, teki kaavan joka toistui kauniilla ihmisillä niin kasvoissa kuin varttalossa uudestaan ja uudestaan.

Enivei. On niitä monia asioita jotka tekevät kauniiksi - terveys, nuoruus ja niin klisee kuin se onkin niin iloinen ja hymyilevä ihminen on paljon kauniimpi kuin se synkkä ja mutristeleva. Laiskaa, väsynyttä tai vanhaa kun ei yleensä liitetä kauneuteen. Toisaalta voi vanhakin olla kaunis, se vain riippuu ihan miten elää: siinä vaiheessa kun vanhenee kasvot muotoutuvat ja riippuu ihan ihmisestä tuleeko pirteä, hymyilevä mukava mummo tai pappa vai murhanhimoisen, katkeran ja vihaisen näköinen vanhus.

sekoilin tän viestin luultavasti täyteen ajatus- ja kirjoitusvirheitä:D

29. marraskuuta 2009 klo 18.37  
Blogger Jenni kirjoitti...

Loistavaa pohdiskelua. :) Itselläni nyt ei ole mitään kovin syvällistä annettavaa tähän keskusteluun, mutta ymmärrän hyvin pointtisi tekstin taustalla. Itse arvostan kauneutta ympärilläni, koska se tuottaa minulle mielihyvää ja nautintoa. Mutta se on totta, että kauneuden arvostaminen ei jollain tapaa tunnu yhtä hyväksyttävältä kuin vaikkapa juuri älykkyyden tai musikaalisuuden arvostaminen. Ehkä sitä ajatellaan, että kauneudesta ei ole samalla tapaa "hyötyä" kuin vaikkapa älykkyydestä tai musikaalisuudesta. Vaikka toisaalta voisihan sitä ajatella, että miksipä kauneuden "hyöty" ei voisi olla vain se, että tuottaa mielihyvää ja esteettistä nautintoa muille ihmisille.

Ja muuten, tämänpäiväiseen keskusteluumme viitaten... Tämä on aivan selkeästi mielipide-osastoa. :D

29. marraskuuta 2009 klo 21.51  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

älykkyyttä varmaan pidetään sen takia arvostettavampana asiana kuin kauneutta, koska valitettavasti kauneudesta ei useimmiten ole mitään yleistä hyötyä, älykäs ja innovatiivinen taas voi keksiä ratkaisun esim. puhtaan juomaveden puutteeseen, näin kärjistetysti. Tietenkään älykkyys ja kauneus eivät sulje toisiaan pois. Kaunis ihminen voi olla älykäs, mutta voi olla, että häntä ei arvosteta, koska kauneuteen liittyy niin suuri kulttuurisidonnainen "tyhmänä pitäminen", joka on lähtöisin ties mistä.. Toisaalta taas kauniit saavat rumia todennäköisemmin työpaikan, vaikka osaavuus olisi samaa luokkaa, tai jopa huonompi kuin rumalla.

30. marraskuuta 2009 klo 15.58  
Blogger Jonna kirjoitti...

Hippunen: " On väärin että kauneutta pidetään välineenä, sillä kauneus on arvo." juuri noin itsekin ajattelen:)

sunshe: Okei, nyt menen jo sekaisin. Kauneus on tietnekin synnyinlahja, ei lahjakkuutta. Mutta näen myös musikaaliseen lahjakkuuden synnyinlahjana. Sitä on tai ei ole:)

Jenni: aah, ihanaa kun mun pointtia tajutaan! ja juuri tuota olen miettinyt. Miksi ei ovi toivoa lapsestaan mieluummin kaunista kuin musikaalista? ;D

Peippo: hahaha, olen ihan kamala mutta itse taas pystyn arvostelemaan paremmin tyttöjen ulkonäköä:D

anni: haha, tää aihe aiheuttaa aika paljon ajatussolmuja;D ja olen myös lueknut tuosta tutkimuksesta ja pidin sitä tosi kiintoisana:)

Jenni: hahaha mulla oli siellä tapaamisessa joku aivojumitus päällä, kyllähän tää ihan selvä mielipidejuttu on;D

Anonyymi: Eli, kauneus yleensä tuottaa hyötyä vain kantajalleen. totta:)

30. marraskuuta 2009 klo 19.47  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mä olen huomannut, että kauneudesta voi olla jopa haittaa. Omasta kauneudestaan ei saisi olla tietoinen eikä ilmaista tyytyväisyyttään omasta ulkonäöstään. Nytkin musta tuntuu nololta kirjoittaa tänne olevani kaunis ja että tykkään siitä miltä näytän. Monet tuntuvat myös ajattelevan, että jos on sen kauneuden syntyessään saanut niin muuta ei sitten olekaa, moni kakku päältä kaunis... jne. Mullekin moni puhuu niinkuin idiootille, vaikka oikeasti mun ÄO on huippuluokkaa. Mä saan myös paljon sellaisia kommentteja (lähinnä miehiltä) joissa ihmetellään että mä olen vaivautunut opettelemaan jotain elämän perustaitoja, kuten ruoanlaittoa tai auton renkaiden vaihtoa, koska eihän kauniit naiset yleensä. Yleensä mä totean, että jos aikoo syödä on hyvä osata laittaa ruokaa.
Jos mä tiettyjen kavereiden seurassa totean vaikka jostain lehdessä olevasta mekosta, että onpa kiva, saan ilman muuta kuulla että kyllähän se SUN päällä näyttäis hyvältä. Mä en mitenkään hirveesti laita itteeni tai hehkuta sitä miten viihdyn kropassani, mutta silti musta välillä tuntuu että joudun pyytelemään geenejäni anteeksi, kun ne ei nyt satu olemaan ihan keskivertoa. Kyllä musta on kiva olla kaunis ja näyttää hyvältä, mutta en mä koe että mun kauneus vähentäisi sitä muilta tai olisi joltakulta pois. Kauneutta on niin monenlaista, ei vain sitä symmetristä ja ilmiselvintä.
Tulipa sekava kommentti, mutta pointti oli kai se, ettei tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa kuitenkaan aina hyväksytä kauneutta, vaikka sitä ihannoidaankin.

1. joulukuuta 2009 klo 0.48  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

itse näen asian niin, että yhteiskunta ei pidä kauneutta samanlaisessa arvossa kuin esimerkiksi matemaattista älyä tai musikaalisuutta, koska kauneushan on itsessään melko hyödytön ominaisuus, ja silti kauniilla ihmisillä on monessa suhteessa niin paljon helpompaa.

1. joulukuuta 2009 klo 18.32  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

alexis bledel on kyllä niin kaunis. uskomatonta että se on syntyperältään latino, ei näytä yhtään.

1. joulukuuta 2009 klo 18.39  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu