Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

kirjahyllyn helmet

maanantai 2. marraskuuta 2009

kirjahyllyn helmet


Image and video hosting by TinyPic

" Meidän kirjastomme ei ole suuren suuri, sanoi Anna, mutta sen jokainen kirja on meille kuin ystävä. Olemme keränneet ne vuosien varrella milloin mistäkin. Emme ole ostaneet ainoatakaan kirjaa, ennen kuin olemme lukeneet sen ja tiedämme, että se on meidän lajiamme - 'niitä jotka tuntevat Joosefin'.  ( L.M Montgomery: Anna omassa kodissaan )

Kun olin neljävuotias, ehdotin äidille ja isälle, että karkkipäivän sijaan minulla olisi kirjapäivä. Siitä lähtien sainkin aina lauantaikarkin sijaan valita uuden kirjan hyllyyni. Nykyisin en ikävä kyllä enää saa uutta kirjaa viikottain mutta rakkaus kertomuksiin ja lukemiseen on säilynyt. Jo aikaa sitten minua pyydettiin tekemään postaus kirjahyllyni helmistä. Tämä aiheutti suuren pulman koska kuten Anna edellä, olen toiminut oman hyllyni kanssa samoin; haluan sinne vain kirjoja joista pidän, jotka ovat ystäviäni. Mietittyäni asiaa mutaman viikon, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että rakkaistakin lapsista voi valita omat suosikkinsa. Jos on pakko. Jos tulipalo syttyisi ja ehtisin napata mukaani vain osan kirjoistani, tietäisin kyllä mitkä pelastaisivat sivunsa liekeiltä. Nämä ovat minulle ne rakkaimmat ja kalleimmat. 

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Margaret Mitchell - Tuulen Viemää

16-vuotiaana edessäni oli joka maanantaiaamuinen yli kolmen tunnin bussimatka koululleni ja tarvitsin jotain lukemista. Olen siitä hiukkasen nurinkurinen, että minulla tulee pitkillä ajomatkoilla helposti huono olo jos en lue. Kaivoin kovalla kiireellä äidin kirjahyllyä ja Tuulen Viemää osui käsiini. Kun pääsin kaikkine kimpuineni bussiin ja istumaan, avasin kirjan. Seuraavan kerran kohotin katseeni 300 kilometriä myöhemmin. Scarlett on hemmoteltu, itserakas ja lumoava. Rhett puolestaan on ehkäpä kirjallisuuden seksikkäin hahmo. Vielä lähes kymmenen vuotta myöhemmin lause "Frankly my dear I don't give a damn" vie jalat altani. Kirjana Tuulen Viemää on minulle täydellinen. Amerikan sisällissota puitteena, moniulotteiset henkilöhahmot ja rikas kieli. Alexandra Ripleyn vuosikymmeniä myöhemmin kirjoitta Scarlett ei varsinaisesti merkitse minulle läheskään samaa kuin sen emoteos. Tuntuu myös väärältä, että joku muu kuin kirjailia itse kirjoittaa teokselle jatko-osan. Lähestulkoon röyhkeältä ryöstöltä. Kuitenkin. Vaikka aina valitan, että kirjoissa ja elokuvissa on liikaa onnellisia loppuja, kaipaan ja odotan niitä aina. Ripley kirjoitti Scarletin ja Rhettin toisilleen ja siitä onnellista loppua vaatinut mieleni on onnellinen. 

Image and video hosting by TinyPic

J.K. Rowling - Harry Potterit

Voi kyllä! Voin heti tunnustaa, että Rowling on mielestäni nero. Näiden kirjojen kaltaisia ei ole ja en vieläkään suostu käsittämään, että uusia ei tule. Luen Potterit uudelleen vähintään kerran vuodessa ja joka kerta, jokaisella sivulla vaivun siihen samaan transsin kaltaiseen tunteeseen kuin ensimmäisellä kerralla. Kun luen Harryn tarinaa minulle on turha puhua. En kuule enkä haluakaan kuulla. Nämä kirjat ovat minulle myös äärimmäisen rakkaita siitäkin syystä, että niiden sanat pitävät sisällään muistot niistä kesä-ja syyspäivistä kuin luin ääneen sarjan neljä ensimmäistä osaa silloin 10-vuotiaille pikkuveljilleni. Muistan ne aamut kun kaksi identtistä poikaa repivät minua hereille kuudelta, että ehtisin lukea pari tuntia ennen koulua ja ne sateiset sunnuntait kun istuin poikien huoneen lattialle ja luin " vielä sen yhden luvun" kunnes kello näytti lähes puolta yötä. 

Image and video hosting by TinyPic

Harry Pottereissa lumoaa kerta toisensa jälkeen nokkela paikoilleen kliksahteleva juoni, sujuva kerronta ja vain se uskomaton maailma, jota ei millään halua uskoa syntyneen jonkun mielikuvituksesta. Kaikkien eniten rakastan kuitenkin taikamaailman henkilöitä. Rowling on onnistunut luomaan näistä maagisista henkilöistä niin inhimillisiä ja niin aitoja, että heidän on pakko olla olemassa. Pakko.  

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Merri Vik (Ester Ringnér-Lundgren) - Lotat

Tietenkin. Muistan yhä selkeästi sen päivän kun 13-vuotiaana huomasin lähikirjaston hyllyssä ilahduttavan suuren määrän punaselkäisiä kirjoja. Ensimmäisen kirjan ensimmäisten sivujen jälkeen olin jo niin innoissani uudesta tuttavuudestani, että lainasin samantien kymmenen kirjaa. Neljän päivän päästä hain loput. Sen jälkeen aloitinkin Lottien tilailun kaikista lähikirjastoista. Kerran viikossa kävin noutamassa varaukseni kotiin ja kirjastontädit ehtivät nimetä minut varausruljanssin aikana " Lotaksi". Voi hemputti kun otti päähän, että se ei ollut oikea nimeni! Eniten minuun vetoaa Lotissa niiden pelkistelemätön herttaisuus. Lotta on Lotta. Ensimmäisen kirjan tohelosta 13-vuotiaasta kasvaa pirteä ja reipas aikuistyttö joka joutuu kasvuvuosiensa aikana milloin minkälaisiin seikkailuihin ja kävelee lopulta alttarille nuoruuden ihastuksensa kanssa. Näitä kirjoja lukiessa tuntuu, että maailma ei voi olla kovin paha paikka ja siihen Lotan maailmassa riittää Ruotsin kaunis kesä, jalkojen alla narskuva lumi, uskollinen ystävä ja se poika, jonka vino hymy huimaa päätä.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

L.M Montgomery - Annat & Runotytöt L.M. Alcott - Pikku Naisia ym.

Pirkko Saisio on sanonut, että kun hänellä on huono pävä, hän käpertyy peitojen alle suklaan ja Annan kanssa. Teen samoin. Tyttökirja löytyy vierestäni myös silloin kun jännitän, mieli on maassa tai flunssa iskenyt. Kun istuin yliopistolla odottamassa oikiksen pääsykokeen alkua luin Annaa. Kun myöhemmin itkin mielestäni pilalle mennyttä koetta Luin Emiliaa. Kun vanhempani erosivat, hautasin kasvoni Pikku Naisiin.  

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Hyllystäni löytyy tyttökirjojen useita eri painoksia. Rakastan kuinka sanat ovat muuttuneet painosten uusinnan myötä ja näin saan valita milloin halua lukea Annani samoin kuin äitini ikäluokka ja milloin taas kuten mummini aikoinaan. Aivan uusimmat painokset olen hankkinut jo ihan käytännöllisyydenkin vuoksi. Koska kuitenkin usein tarvitsen sen tyttökirjan laukkuuni, olen hankkinut uudet kirjat, joiden puolesta ei tarvitse pelätä. En halua edes ajatella minkälaisen itkuohtauksen saisin jos joku vuosikymmeniä vanha kirjani musertuisi laukussa koulukirjojen alla. Vaikka olenkin lähes kaikki kaipaamani painokset löytänyt, en vieläkään malta olla pistäytymättä antikvariaattiin sellaisen ohi kulkiessani. Vielä myös puuttuu muutama Alcottin vanhempi painos...

Image and video hosting by TinyPic

Minua on joskus vaadittu selittämään mikä tyttökirjoissa kiehtoo. En pystynyt. En osaa, enkä halua perustella rakkauttani näihin kirjoihin. Ne ovat minun turvapeittoni, se uninalle, jota halata kun oikein pelottaa.  

Image and video hosting by TinyPic

Mikä on rakkain kirjasi? Ei mieluisin, jännittävin, arvostetuin, vaan rakkain?

Tunnisteet:

39 kommenttia:

Anonymous Ulla kirjoitti...

Aivan ihastuttava postaus, kiitti! Tuntui lukiessa tosi paljon siltä, että on mukana jakamassa intohimoasi kirjoihin ja tuli vähän surku, että vaikka itse luen kyllä aika paljon kirjoja, niin mulla ei ole tuollaisia samanlaisia omaelämäkerrallisia kirjamuistoja eli että muistaisin jonkun kirjan, sen lukemisen ja merkityksen oman elämän tapahtumien kautta.
Mun on tosi vaikea sanoa mikä olisi itselle rakkain kirja, koska en muista koskaan lukeeeni yhtäkään kirjaa useammin kuin kerran. Ongelma on, että vanhojen kirjojen uudelleen lukeminen on pois uusilta kiinnostavilta kirjoilta. Oon aika hidas lukemaan, joten jos lukisin Potterit joka vuosi uudestaan, en ehtisi muuta lukeakaan :)

2. marraskuuta 2009 klo 11.09  
Blogger Miia kirjoitti...

Ihana postaus!
En osaa sanoa mikä olisi rakkain kirja. Mikäli kirja ei vakuuta minua ensimmäisen sadan sivun aikana, se jää yleensä kesken. Näin ollen kaikki loppuun lukemani kirjat ovat olleet mielestäni hyviä ja viihdyttäviä.

Yläasteella ihastuin hirvittävästi Sieppari ruispellossa -kirjaan. Se oli pitkään suosikkikirjani, mutta en tiedä sanoisinko samaa enää (vuosia on tuplasti enemmän kuin silloin). Hmm...

Hyllyssä odottavat tällä hetkellä Maaninkavaara ja Koljatti..

2. marraskuuta 2009 klo 11.28  
Blogger Sara kirjoitti...

Harry Potterit. Aamen.

2. marraskuuta 2009 klo 11.31  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus. Jaan rakkautesi Pottereihin ja Montgomeryn kirjoihin, tämän perusteella pitää varmaan seuraavaksi lukea myös Tuulen viemää :) Ja MJ, joudun muuten kohta jatkamaan arvosteluani Sieppari ruispellossa -kirjasta, jotenkin se teki vaikutuksen, vaikkei ollut aivan miellyttäväkään lukukokemus.

2. marraskuuta 2009 klo 11.45  
Blogger Nelly kirjoitti...

Huih. Meni vilunväreet kun luin postaustasi. :) Huomaa kirjoituksesta, että kirjat merkitsevät sinulle paljon.

2. marraskuuta 2009 klo 12.21  
Blogger Henna kirjoitti...

Todella ihana kirjoitus :) Välittyi kyllä niin hyvin rakkautesi kirjoihin.
En osaa suoraa sanoa kaikista rakkainta kirjaani, Harry Potterit on tietenkin aivan oma maailmansa jonne katoaa välittömästi kun aloittaa (jälleen kerran) lukemaan tarinaa uudelleen. En myöskään usko että joku olisi muka satuhahmoista osannut näin elävästi kirjoittaa, siksi en suostu uskomaan etteivät nämä hahmot olisi totta ja etteikö tylypahkaa olisi olemassa.

Ehkäpä kuitenkin rakkain kirja on Pikku naisia, en tiedä miksi tarkalleen mutta se jotenkin tuo turvaa seisoessaan tuolla kirjahyllyssä, hieman kuluneena ja sivutkin jo kellertyneenä - sitä ei voi lukea liian monesti.
Toisaalta myös mainitsemasi Tuulen viemää herättää lämpimiä muistoja, siitä kun ihailin kirjaa mummolan kirjahyllyssä ja vihdoin sain sen lukea ollessani "tarpeeksi vanha". :>

2. marraskuuta 2009 klo 12.39  
Anonymous emilia kirjoitti...

Samaa mieltä muiden kanssa, kertakaikkiaan ihana postaus:)
Osasit vielä esitellä nuo kirjat sillälailla, että tuli kauhea himo päästä lukemaan mm. Tuulen viemää:)
Itsekin rakastan lukea kirjoja, mutta enpä oikein tiedä tämänhetkistä lempikirjaani..

2. marraskuuta 2009 klo 13.52  
Blogger Hannatic kirjoitti...

sinulla tyttökirjat, minulla ponikirjat :) olen hiljattain löytänyt uudelleen lapsuuteni suuret rakkaudet ja nyt surffailen kirpputoreja ja huutonettiä niiden löytämisen toivossa. ruby fergusonin laura-sarja oli lapsuuteni tärkeimpiä, nyt käyn sitä uudelleen läpi. pelkään pahoin tämän harrastuksen lähtevän käsistä, niitä ihania sarjoja kun on niin monta! uusista ponikirjoista en niin välitä, ei niihin liity sitä tärkeintä nostalgiaa.

joudun muuton yhteydessä ostamaan itselleni joka tapauksessa uuden kirjahyllyn, joten sama kai se on jos vähän suuremman sitten :) (kunhan kämpässä on sitten joku tarpeeksi pitkä seinä hanskan ponikirjastolle :D)

2. marraskuuta 2009 klo 14.44  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana postaus, piti melkeinpä vähän herkiställäkin tuolla välillä, kun tunnuit olevan niin läsnä tässä tekstissä intohimosi kanssa.

Oma kirjahyllyni on täynnä kirjoja, mutta vain neljä kirjaa ovat erillään puisessa suojarasiassa kunniapaikalla:
Houkutus, Uusikuu, Epäilys ja Aamunkoi.

Olen täysin koukussa, täysin lumoutunut ja täysin rakastunut näihin kirjoihin. Lukukertoja on jo niin monia, etten ole jaksanut enää laskea, jopa vastottain ilmestynyt Aamunkoi on kahlattu läpi pariin kertaan.

Eikä liene tarpeellista mainita, että lasken päiviä seuraavan elokuvan ensi-iltaan, vaikkei niistä ja näistä kirjoista voi edes puhua samana päivänä.

2. marraskuuta 2009 klo 15.00  
Anonymous Säfä kirjoitti...

Kiitos tästä postauksesta, aivan ihana! Jopa niin liikuttava, että silmät vähän kostuivat..

Ensimmäisenä rakkaimpien kirjojen listalla on toki Potterit. Toinen perheeni, se perhe, joka odottaa minua taikamaailmassa ja aion vielä sen perheen löytää! Kings Crossilla olen jo kerran yrittänyt päästä heidän luokseen, mutta koska oli kesäkuu niin en päässyt läpi. Jos vain olisi ollut syyskuun ensimmäinen, niin ehkä elelisin onnellista elämää Tylyahon kylässä.. (Kuten huomaat, jaan kanssasi mielipiteen siitä ettei Rowling ole MITENKÄÄN voinut keksiä heitä tyhjästä..;))
Henkilöhahmojen aitous ja se maailma ja tapa kirjoittaa ja ne pienet yksityiskohdat ja ja ja.. Ja ne muistot. Ne päivät, kun kauan odotettu uusi kirja ilmestyi, kun maha jännityksestä kipeänä hain oman kappaleeni kaupasta ensimmäisten joukossa, kun kiiruhdin kotiin pitäen kättä laukussa, että varmasti kokoaika tunnen velhojen olevan lähelläni, ja se tunne, kun viimeisen kirjan viimeinen sana oli luettu. Itku ei meinannut loppua päiviin. Se kylmä fakta, että tässä se nyt oli, piti minua kourassaan, eikä irti päässyt. Jotenkin loukkaantuneena en pystynyt tarttumaan pitkään aikaan yhteenkään Potteriin, mutta vihdoin taas rohkaistuin ja luin jälleen kaikki kirjat. Miten paljon köyhempää elämäni olisikaan ilman taikamaailmaa?!

Toisena on Uma Aaltosen kirja Colette- pieni musta koira. Ensimmäinen painos vuodelta -78 on vuosien saatossa haalistunut ja rapistunut, mutta kirjan arvo ei ole tippaakaan laskenut.
Kirja kertoo pienestä labradorinnoutajasta, joka sai elää vain kesästä talveen. Uman kerronta on uskomattoman elävää ja pienen pennun voi melkein tuntea ja haistaa vieressään. Takuuvarma kyyneleiden nostattaja, eikä vähiten siksi, että meilläkin on ollut labbis. Miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen, että kaikista pienin ja kiltein pentui sai elää vain hetken?!

Ja viimeiseksi vähän erilainen kirja. Marley & Minä, joka ilmestyi leffanakin joku aika sitten. Se ei ole jännittävä tai hyvin kirjoitettu, mutta silti rakas. Sen pääosassa on hölmö,mahdoton ja riehakas labradori uros, joka muistutta niiiiiiiiiiiiin suuresti edesmennyttä koiraystävääni, että kyyneleet alkavat valua jo takakantta lukiessa. Kaikki tempaukset, jotka Marley järjesti, voisivat yhtä hyvin olla meidän rakkaan rakkimme järjestämiä. Kuinka moni koira onkaan saanut potkut koirienkäytöskoulusta? Noh, ainakin Marley ja meidän Jive..

Nämä tulivat nyt äkkiseltään mieleen. Pahalta tuntuu jättää monet mainitsematta, mutta johonkin on kai vedettävä raja..

2. marraskuuta 2009 klo 15.02  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Höh, missä Twilight-saaga? ;)
Hyvä sarjahan sekin on, ajattelin että se olisi löytynyt listastasi.
- S

2. marraskuuta 2009 klo 15.43  
Anonymous kata kirjoitti...

Potterit on ehdottomasti mun suosikkeja! Minkään muun kirjan julkaisupäivää en oo koskaan odottanut ja meiän perheelle muodostu jonkin näkönen perinne että aina kun uusi Potter ilmesty niin äiti kävi hakemassa sen samalla kun tuli töistä ja usein mulle ja 2 vuotta nuoremmalle pikkuveljelle tuli kauhee tappelu et kumpi saa lukea sen ensin, yleensä mä voitin kun olin ovelampi :)
Oon lukenu jokasen osan moneen kertaan läpi mutta silti tarina tempaa aina mukaansa ja siihen uppoutuu jotenki vaan niin täysin.
Niissä kirjoissa vaan on taikaa joka saa mut rakastumaan tarinaan ja henkilöhahmoihin aina joka lukukerralla uudelleen. <3

2. marraskuuta 2009 klo 15.49  
Anonymous Nanna kirjoitti...

Ihana postaus! Olen kyllä hitusen kateellinen tuosta upeasta tyttökirjakokoelmastasi, sillä luen itsekin tyttökirjoja silloin, kun maailma tuntuu liian ankealta. Minulle tyttökirjojen viehätys piilee siinä, että niissä käy aina lopulta hyvin: rakastutaan, ollaan ikuisesti ystäviä ja eletään happily ever after. Realistisuudesta nyt ei kannata puhuakaan tyttökirjojen kohdalla, mutta jotain ihanaa niissä vaan on :) Oma tyttökirjasuosikkini on ehdottomasti Pieni runotyttö -sarja, ja kyllähän niitä Annojakin ihan mielellään lukee.

Minullekin Potterit ovat ihan äärettömän tärkeitä. Olen lukenut ne moneen kertaan niin englanniksi kuin suomeksikin, eikä niihin vaan voi mitenkään kyllästyä :) Loistavia henkilöhahmoja, mukaansatempaava ja monikerroksinen juoni, sopivassa suhteessa huumoria ja tragediaa... en keksi moitittavaa! Pottereiden maailmaan on tyttökirjojen tapaan ihanaa uppoutua silloin, kun kaikki muu ahdistaa ja ärsyttää.

Taru sormusten herrasta on myös kestosuosikkini, ehkäpä paras koskaan lukemani yksittäinen kirja. Kolmesti on luettu tämäkin (ja leffat nähty lukemattomia kertoja), ja aina se jaksaa viehättää yhtä paljon. TSH:n hienoutta on jotenkin vaikea perustella, sillä eihän juoni mitenkään kovin ihmeellinen ole, mutta TSH:ssakin on aivan mahtavia hahmoja, ja se koko maailma on aivan fantastinen. Ja syvällisyyttäkin löytyy sopivasti :)

Tyttökirjojen lisäksi hyvänmielenlukemisenani toimivat 1800-luvun rakkausromaanit, erityisesti Jane Austenin teokset, joista suosikkini on iki-ihana Ylpeys ja ennakkoluulo. Modernia hömppäkirjallisuutta en juuri lue, mutta nuo vanhat rakkausromaanit viehättävät aina :)

2. marraskuuta 2009 klo 15.54  
Blogger laura kirjoitti...

Tuulen viemää. Kukaan muu henkilö, ei oikea eikä fiktiivinen ole herättänyt mussa niin ristiriitaisia tunteita kuin Scarlett. Välillä sääliä ja sympatiaa, välillä melkein vihaa. En vieläkään monen lukukerran jälkeen tiedä mitä mieltä siitä olen, toisaalta Scarlett on ihanan raikas, toisinaan ilkeä ja katkeroitunut. Kirjassa kiinnostaa myös historia, ja kylmiltä väreiltä ei voi välttyä lukiessa. Rhettistä olen myös ihan samaa mieltä ;D Kirjan loppu, ja se kun Scarlett vihdoin tajuaa mitä Rhett hänelle merkitsee, tarkoittaa mulla kamalaa itkumaratoonia. Ja se legendaarinen viimeinen lause..): Itse en aio tota Scarlett-kirjaa lukea, koska en usko kenenkään muun pystyvän jatkamaan tarinaa. T: Ikuisesti katkera siitä, että Mitchell kuoli niin nuorena..

2. marraskuuta 2009 klo 16.02  
Blogger Sophia kirjoitti...

Dumas'n Kamelianainen on tarinana rakas, kun tositarinasta on vielä syntynyt ooppera, elokuvia, baletti ja musikaali. Mutta kirjoista rakkaimmat ovat Anna-kirjat ja Lindgrenin Meidän Marikki. Olin tyttömäinen tyttö, joten Marikin tempaukset vetosivat paljon enemmän kuin Pepin rämäpäisyys. :) Uudemmista kirjoista miellyttää Toni Morrisonin Jazz, Ian McEwanin Sovitus ja Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Tuulen viemä on rakas elokuvan ja kirjan yhteisvaikutuksella.

Onko sinulla nuo vanhat Annat siis ihan ykköspainoksia? Minulla on samankantinen vanha Anna Ystävämme, mutta se on 3. painos. Kirja osui silmiin juuri ennen edellistä muuttoa kirppiksen ikkunasta ja pitihän se lisätä muuttokuormaan. :) Nälkä kasvaa syödessä eli haluaisin loputkin vanhoina painoksina - niissä on paljon kauniimmat kannet kuin uudemmissa.

2. marraskuuta 2009 klo 16.21  
Anonymous teresa kirjoitti...

Ihana ihana ihana postaus! Onnistuit jotenkin palauttamaan mieleeni jälleen sen, miltä tuntuu uppoutua hyvään kirjaan, ja unohtaa koko ympäröivä maailma! Olin lapsena todella innokas lukija ja nautin lukemisesta suunnattomasti! Lukion aikana lukuinnostus alkoi jotenkin hiipua – johtuen kai koulukirjojen kasvaneesta määrästä, ja yliopistossa lopahti sitten lähes täysin. Tosin edelleen lomilla iskee lukuhulluus ja saatan kantaa kirjastosta kasapäin kirjoja kotiin. Muuten saan kauhean syyllisyyden siitä, että kun kerran meinaan lukea jotain, niin miksen sitten lue tenttikirjoja, ne kun pitää kuitenkin lukea. Ja kuitenkin kulutan niin paljon aikaa koneella ja tv:n ääressä :).

Omalta rakkaimpien kirjojen listaltani löytyy myöskin Potterit ja Montgomeryn Anna-sarja, jota rakastan yli kaiken! Muita rakkaimpia ovat Rauha S. Virtasen Seljan tytöt -sarja, Lindgrenin Melukylän lapset ja Jostein Gaarderin Enkelimysteerio. Hyviä ja monella tavalla vaikuttaneita kirjoja löytyy toki paljon, mutta jostain syystä niitä rakkaimpia ovat juuri ne kirjat, joita olen lapsena lukenut. Ne ovat niitä, joihin haluan palata kerta toisensa jälkeen ja joihin uppoutuessa saa palasen lapsuutta takaisin. Onneksi joulukuun alkuun ja lomaan ei ole enää kauaa!

2. marraskuuta 2009 klo 16.33  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Lukeminen on myös omaa sydäntäni lähellä. Useat kirjaston sarjat tuli kahlattua läpi ala-asteikäisenä, Pekka Töpöhännät, Neiti Etsivät, Lotat ja Annat. Viimeksi mainittuja on muutama kappale eksynyt hyllyynkin.
Rakkain kirja on Rauha S. Virtasen Lintu Pulpetissa. En tiedä miksi mutta tuon kirjan luen aina vain uudestaan. Kirjan poliittista sisältöähän en silloin nuorena lukiessani käsittänyt, kirjan hahmot vain jaksoivat kiehtoa. Ja jaksavat yhä. Kirja on vain mielestäni hyvin kirjoitettu.
Tuulen viemää on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen sekä kirjana että elokuvana. Jos emme asuisi suomessa, tyttäreni nimi olisi Scarlet.
En tiedä onko minussa jotain vikaa mutta luin 13-vuotiaana Rikoksen ja Rangaistuksen ja pidin siitä kovasti...
-Viola-

2. marraskuuta 2009 klo 16.45  
Anonymous jenen kirjoitti...

Oijoi, rakastan kirjapostauksiasi!

Minulla on useita rakkaita kirjoja, mutta yksi niistä on Inka Nousiaisen Karkkiautomaatti. Se kirja vie minut mukanaan _ihan joka kerta_. Lyhyet lauseet sisältävät niin paljon kaikkea suurta, ettei pysty edes kuvailemaan. Olen lukenut Karkkiautomaattia aina kun haluan paeta tästä maailmasta. Aina kun ärsyttää, niin se on se kirja jota luen. Riitojen jälkeen Karkkiautomaatti auttaa. :-)

2. marraskuuta 2009 klo 17.01  
Blogger elina kirjoitti...

hihi, oli kiva lukea, kun joku muukin tykkää samoista kirjoista! potterit, annat ja runotytöt! niiinpä, ne vaan on rakkaus:)

2. marraskuuta 2009 klo 17.03  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oi ihanuus nuo Lotat... Olen sinulle ikuisesti kateellinen että olet saanut kerättyä itsellesi tuollaisen kokoelman. :) Ja ikuisesti onnellinen että meidän ikäistemme on ollut "pakko" tutustua Lottiin ja muihin jos halusi jotakin lukea. :) Tuntuu että esim. 5 vuotta nuoremmat ei paljon muuta tiedä kuin Potterit. Harmi. Rakastan kirjoja niin paljon että siitä tuli minulle ammatti, ja yritin äsken seistä kirjahyllyn edessä ja valita sitä rakkainta. Ei onnistunut, tulipalon sattuessa mun pitäis varmaan raijata kaikki ulos. :)

Kiitos tästä postauksesta, tulin tästä todella hyvälle tuulelle! Joskin hieman haikealle...

2. marraskuuta 2009 klo 17.33  
Anonymous Annina kirjoitti...

Ihana postaus, jotenkin mahtavaa, että tässä tekniikan maailmassa on vielä ihmisiä, jotka rakastaa kirjoja kuten niitä pitää rakastaa. Itse kerään kirjoja, mutta ostan vain kirjan omaksi, jos oikeasti luen sen vielä toisen kerran. Tämä pitää ja silti kirjoja on monta sataa.
Kun vielä joskus saisi omaan taloon oman kirjaston, jossa rakkaat pikkuiset olisivat lasikaapeissa suojassa, mutta silti aina luettavissa <3

Kysymykseesi, rakkain kirja on kauhean vaikea vastata, mutta jos on ihan pakko yksi sanoa, johon aina vain palaan Pikku naisia. Se on vain niin ihana! Ja Potterit, täytyy kohta osataa uudet, kun vanhat ei pysy enää kasassa.
Mutta kaikki postauksessasi mainitsevasi kirjat (paitsi Lotat) löytyy omasta hyllystä.
Nyt kerään Tuija Lehtisen Mirkka-sarjaa samalla rakkaudella, miten sinä olet kerännyt Lotta-sarjan :)

voi kirjoja, kun aina vain saisi lukea kirjoja. (ei koulukirjoja ;)

2. marraskuuta 2009 klo 17.38  
Anonymous ruu kirjoitti...

aaaa sulla on ihan samoja kuin mulla! paitsi etten ollut lukenut scarlettia juuri tuon vääryyden takia ja nyt ehkä täytyy jos se kerran päättyykin onnellisesti... voi että.

rakkain kirjani taitaa kuitenkin olla Monte Criston kreivi. se on tullut luettua todella monta kertaa, ei tosin ihan viime aikoina. Tarina ja teksti vain ovat hienoja.

Pottereissa loistavaa on se että ne todella voi lukea miten monta kertaa vaan :) yhdessä vaiheessa oli inspiraation puute ja luin pelkkiä pottereita peräjälkeen, aloitin alusta kun pääsin loppuun :D

2. marraskuuta 2009 klo 17.55  
Blogger Ravenwaves kirjoitti...

Ihana postaus ^__^ J.K. Rowling on nero! Rakkainta kirjaa on liian vaikea nimetä.

2. marraskuuta 2009 klo 18.20  
Anonymous Ansku kirjoitti...

Ihana postaus!! Tämmöstä oon niin toivonut! saat aina mun kiinnostuksen kirjoihin nousemaan (:

2. marraskuuta 2009 klo 18.22  
Anonymous anna-elina kirjoitti...

Voi että kun meillä onkin samanlainen maku kirjojen suhteen! Tyttökirjoja olen rakastanut aina siitä asti kun äiti sai mut lukemaan Anna-sarjan. Pistin aluksi kovasti hanttiin, mutta äitin nuoruuden suosikkikirjoista tuli sitten mullekin aivan yhtä rakkaita :)
Ootko muuten lukenut saman kirjailijan Jane Victoriat? Ne pari kirjaa ovat myös sellasia jotka jaksan lukea uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Prinssi Edwardin saari lumoaa aina vaan!

Pikku naisia on myös niin ihana ja sitten Melukylän lapsista kertovat tarinat! Ai että kun kaikki huolet vaan kaikkoaa kun lukee lapsuuden kesälomista ja kaikista niistä leikeistä, rapujuhlista ja hampaiden irtoamisista :) Lotat vaikuttaa myös sellasilta kirjoilta jotka mun on ehdottomasti luettava.

Sitten tietysti Potterit on mulle kaikkea sitä mitä ite tuossa kuvailit. Yhteys Harryyn Hermioneen, Weasleyhin &kumppaneihin on niin vahva että ei noi kirjat yksinkertaisesti vain ole pelkkiä kirjoja. Ne on jotain niiiiiiiin paljon enemmän. Ja voiko mitään tarinaa kertoa rikkaammin? Sellasella huumorilla ja tunteella... Ei varmasti!

Ja en mä tätä kommenttia(romaania) voi lähettää ilman Houkutusta. Vaikka koko sarjasta on tullut niiden ällöjen teiniroskalehtien vaikiotavaraa, niin ne kirjat on vaan niin hyviä ja rakkaita. Oon valtavan romantiikan nälkäinen ja Edwardin ja Bellan tarina nyt on vaan jotain täydellisen ihanaa että mun sydän pakahtuu! En osaisi enää kuvitella mun elämää ilman Houkutusta.

Ai että kun teki hyvää kirjoittaa kaikista rakkaista :D

2. marraskuuta 2009 klo 19.48  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa huomata, etten ole nykypäivänä ainoa, joka meidän ikäluokasta lukee kirjoja! Tuntuu, että kaikki vain lukevat lehtiä! Ei sinällään kyllä minäkin luen lehtiä, mutta kirjat ovat ihan oma maailmansa.

2. marraskuuta 2009 klo 19.53  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtava postaus, kiitos tästä. Jaamme monta yhteistä suosikkia, en voi ikinä unohtaa sitä Tunnetta, joka mut valtasi, kun aikoinani kahlasin Tuulen viemän lävitse. Huippukirjallisuutta, tosiaan.

Itselle rakkaita ovat myös mm. Taru Sormusten Herrasta, Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla -trilogia, Sherlock Holmesit sekä Deborah Spungenin Nancy, joilla kaikilla on ollut tärkeä rooli "isoksi" kasvamisessani. Suosittelen myös lukemaan Carlos María Domínguezin "Paperitalon", joka kertoo siitä, mihin kirjahulluus voi johtaa...

Mitäpä sitä ihminen tekisi ilman kirjallisuutta? :)

t. Laura

2. marraskuuta 2009 klo 20.25  
Blogger Milja kirjoitti...

Loistava postaus, mä tykkäsin tästä ihan hulluna.

Potterit on mulle ehdottomasti se rakkain, koko kirjasarja. Hahmot on kuin omia ystäviä, ne tuntee niin käsittämättömän hyvin. Pakko taas joululomalla aloittaa kaikki uudestaan; nauraa silmät vetisinä ja välillä pillittää ne samat silmät tyyliin irti. Ah, Potterit vaan on parhautta <3

2. marraskuuta 2009 klo 21.55  
Blogger tipitii kirjoitti...

Olin nuorempana intohimoinen lukija, mutta viime vuosina kiire on jyränny jalkoihinsa tuon rakkaan harrastuksen. Täytyykin poiketa kirjastossa lähipäivinä, nyt kun sitä aikaa taas olisi...

2. marraskuuta 2009 klo 22.57  
Blogger Jonna kirjoitti...

Ulla: ole hyvä! itse taas luen vähän liiankin nopeasti ja toisinaan oikein ahdistaa jos ei ole uutta luettavaa käsillä:)

mj: Mä taas kahlaan tylsätkin kirjat loppuun usein vaikka väkisin. Pitäisi oikeasti päästä siitä tavasta. Elämä on lian lyhyt huonoihin kirjoihin tuhlattavaksi;)

Sara: :D

Hilla: Tämä on noloa mutta en ole ikinä lukenut sieppari Ruispellossa. Nyt pitää kyllä tarttua siihen:)

Yssi: tätä postausta oli aivan ihanaa kirjoittaa, kiva, että välittyi myös ruudun sille puolen:)

Henna: Pikku Naisia oih. Voiskin taas parin voden tauon jälkeen palata Marchien pariin:)

emilia: jos et ole Tuulen Viemää lukenut niin lue ihmeessä! ja jos olet, niin luepas uudelleen:)

hanska: meille on ostettu jo kaksi uutta kirjahyllyä:D nyt päätin aloittaa Tiina-sarjan keräilyn:)

Anonyymi: Twilight-saga on myös yksi suosikkejani. Niissä tosiaan on aivan oma tunnelmansa:)

Säfä: hahaha, olen myös yrittänyt Tylypahkan pikajunan kyytiin Kings Crossilta:) Ehkä munkin epäonnistuminen johtui siitä, että oli kesäkuu:) Viimeisen Potterin jälkeen oli tosian niin ontto olo. Pidin vuoden tauon kaikkien pottereiden lukemisesta koska en vain voinut tarttua ensimmäiseen kirjaan ja lähtä lukeman tietäen ketkä kaikki menettäisin matkan varrella.

S: Hyvä sarja se todella on ja yksi suosikkejani. Tähän postaukseen halusin kuitenkin koota vain ne kaikkein rakkaimmat ja niiden joukkoon tuo sarja ei ole vielä noussut. Siihen tarvitaan vuosien yhteiseloa:)

kata: Tuntuu muuten, että niissä kirjoissa todella on taikaa koska joka lukukerta tunnun löytävän uuden sanan tai lauseen:)

Nanna: Se tyttökirjoissa kyllä juuri onkin niin ihanaa. Ne ovat kirjoja jotka perustuvat elämän perusasioiden ympärille. Tosin Kotikunnaan Rillassa Walterin menetys sai hetkeksi epäilemään yttökirjojen idyllisyyttä ja onnellista loppua.

laura: Scarlett-krja aluki kyllä ristiriitaisten tunteiden vallassa. Tuntui kuin olisi tehnyt jotain todella väärää!

Sophia: Nuo ovat myös kolmannesta painoksesta. Montgomeryn kirjoista nuo ovat vanhimmat omistmani mutta Alcottien puoleta löytyy myös kappaleita ensimmäisistä painoseristä:)

teresa: ei, ei, ei! ei ikinä saa ajatella, että jos lukee jotain niin voi samantien lukea tenttiin. Tenttiluku ja oikeiden kirjojen luku on niin eri asia, et niistä ei saisi edes puhua samassa lauseessa:)Nyt käytät koko joululoman vanhojen ihanuuksien lukemiseen!

Viola: tuo rikos&Rangaistus on kyllä aika kunnioitettava! :)

jenen: kiitos! ja en olekaan tuota ikinä lukenut. Pitääkin etsiä se käsiini:)

elina: :)

Adele: Tuo Lottakokoelma on kyllä niin kovin rakas. Usein löydän itseni tuijottelemasta punaselkäisiä kirjojani höpsösti hymyillen:)

Annina: ja ihanaa huomata täältä kommenttiboksista, että meitä kirjojen rakastajia on näin monia!

ruu: olen vahvasti sitä mieltä, että pottereissa on niin vahvaa taikaa, että uusia lauseita ja sanoja ilmaantuu jokaisella lukemiskerralla! aivan varmasti mun potterit ovat paksumpia kuin jonkun kerran lukeneen kirjat;)

ravenwaves: miten tylsä maailma olisikaan ilman rowlingia!

Ansku: oi, ihanaa kuulla! :)

anna-elina: rakkaista pitäisi kirjoittaa ainakin kerran vuodessa, että niitä muistaisi arvostaa. ja kyllä puhun kirjoista. Twiliht-sagalla on munkin suosikeissa ihan oma paikkansa vaikka kirjat nuoren tuttavuudn vuoksi eivät tälle listalle päässetkään:)

Anonyymi: mutta ei lehti voi koskaan voittaa kirjaa! :)

Laura: ei elämää ilman kirjallisuutta.

Milja/Vendeta: kiva, että tykkäsit! aion myös kaivaa joululomalla potterit esiin. Ne vain on sitten luettava kaikki kerralla ja luultavasti alan jo kolmannen kirjan kohdalla itsemään viimeisen kirjan menetyksiä:)

2. marraskuuta 2009 klo 23.16  
Blogger Jonna kirjoitti...

tipitii: Nyt oikeasti heti sinne kirjastoon! Ihminen ei saa ikinä olla liian kiireinen lukeakseen:)

2. marraskuuta 2009 klo 23.16  
Blogger Mira kirjoitti...

Olin ala-asteikäisenä ihan noiden runotyttökirjojen pauloissa ja yritin silloin itsekin väsätä niiden innoittamina joitain runoja. Tekis mieli lukea noita uudestaan, mutta en tiedä menettäisivätkö ne hohtonsa, jos eivät enää olisikaan yhtä hyviä.

Nykyään ehdin lukea tosi vähän, mutta rakkain kirja on ehkä Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru. Oon lukenut sen useita kertoja ja aion lukea kohta taas, kun ostin englanninkielisen version siitä. Muutkin Chevalierin romaanit on ihania ja hamstrasin viime vuonna Lontoon matkalla kirjailijan koko tuotannon paikallisesta antikvariaatista. :)

2. marraskuuta 2009 klo 23.21  
Anonymous Taina kirjoitti...

Ihana postaus ja kivoja kommentteja. Rakastan kirjoja ja rakastan lukea toisten ihmisten suosikkikirjoista. Nyt pitäisi yrittää tehdä töitä, mutta oikeasti houkuttaisi vaan lähteä kirjastoon etsimään Annoja tai Lottia.

Itselleni myös esimerkiksi Anni Polvan Tiina-kirjat ovat olleet tärkeitä. Äitini joskus yritti saada minua lukemaan niitä, mutta "vanhanaikaisuus" ei kuulemma miellyttänyt minua. Lopulta taivuin, kun muuta ei ollut. Ja oih, ensimmäisen kirjan jälkeen lähdin polkemaan kirjastoon ja toin niitä kotiin repussani kymmenen.

3. marraskuuta 2009 klo 8.51  
Blogger Anni kirjoitti...

Valitsit maailman ihanimmat kohdat Montgomeryn kirjoista! Itku tuli. Gilbert. Mutta Teddy! Voi Teddy, marry me <3

Ja joo, Harry Potterit. Ne on Raamattu, ei niitä vaan voi voittaa. Ja Runotyttö etsii tähteään, se on ihan liian ihana. Voi Teddy, Teddy, Teddy... miksen minä tunne ketään Teddyn vertaista? Epäreilua.

4. marraskuuta 2009 klo 19.53  
Blogger Anni kirjoitti...

Voi itku Jonna! Valaisepa missä Annassa Gilbert ja Anna päätyvät yhteen jotta voin korjata sen kammottavan vääryyden etten omista kyseistä kirjaa! :o

4. marraskuuta 2009 klo 20.02  
Blogger Anni kirjoitti...

Onhan se Annan unelmavuodet? :D

4. marraskuuta 2009 klo 20.04  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Iiihana postaus : ) Piristi päivää ja tekee nyt mieli lähteä lukemaan :D Jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen tutustumaan Tuulen varjoon. Se on aivan mahtava kirja : )

5. marraskuuta 2009 klo 19.10  
Blogger Noora kirjoitti...

Eksyin vähän jälkijunassa tänne kirjapostaukseen... Oma rakkain kirjani on Jostein Gaarderin Appelsiinityttö. Kannattaa lukea :)

24. marraskuuta 2009 klo 19.51  
Blogger Jonna kirjoitti...

mirella: Mä en usko ,että mieluinen kirja ikinä oikeasti menettää hohtoaan:)

Taina: Oih, Tiinat ovat ihania! Yksi suurimmista aarteistani on Anni Polvalta saamani kirje:)

Pandora: Anteeksi myöhäinen vastaus mutta kyllä, on se Annan unelmavuodet:)

Anonyymi: Kiitos kirjavinkistä:)

Noora: kiitos vinkistä!

26. marraskuuta 2009 klo 1.17  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu