Hyvin tavallinen päivä
Työmatkassani on se erittäin huono puoli, että se kulkee suoraan Helsingin keskustan läpi. Tämä puolestaan saa aikaan sen, että päädyn liian usein "palkitsemaan" itseäni tylsän työpäivän jälkeen. Kun otetaan huomioon, että olen osa-aikainen ja kuukaudessa tienaamani palkka on jotain todella surullista, on tämä matkanosa erittäin vaarallinen;) Tänään kuitenkin onnistuin taistelemaan näitä vaatekauppojen hintalapullisia houkutuksia vastaan ja ostin vain eilen hehkuttamani kynähameen. siitä huomenna kuva tuparipukeutumisen yhteydessä (tai oikeastaan haahuilen vielä uuden hameen ja taannoisen kullanhohtoisen kirppislöytöni välillä...). Huomasin kuitenkin tutkivani ZARAn jokaisen vaatekappaleen erittän tarkkaan kultakimpaleen toivossa. Tämän tein siitäkin huolimatta, että tilin saldo välkkyi hyvinkin surullisena silmieni edessä, samoin tieto kuun menoista. Mikä ihme muuten suhteellisen järkevälle ihmiselle tulee, kun astuu lämpimään, mukavalla musiikilla maustettuun kauppaan? Tänään kuitenkin selviydyin voittajana! (kuulostan joltain AA-kerholaiselta. Onkohan olemassa Anonymous Shopaholics?)
Päivään kuului myös tolkuttoman painavien ruokakassien raahaaminen liian monta sataa metristä. Pidämme poikaystäväni kanssa huomenna tuparit ja olen tyylilleni uskollisena päätynyt liioittelemaan tarjoiluissa:) Olen oikeasti aivan onneton tälläisissä juhlien järjestämisissä. Vedän niistä aivan mielettömän stressin ja bailujen jälkeen 70% esillä olleesta ruuasta homehtuu jääkaapissa. Päivän vietin samassa militarytyylisessä asussa kuin 31.12, tosin harmaalla neuletakilla.
Löysin Sallan sivuilta pienen kyselyn ja kyselyiden ikuisena ystävänä päädyin täyttelemään omat vastaukseni:
Minut sekoitetaan joskus: Aina ulkomailla ollessani paikallisiin. Olen missä tahansa, minut pysäytetään loman aikana vähintään kaksi kertaa ja pyydetään suuntaohjeita:)
Saan eniten kehuja: Hiuksistani
Olen epävarmin: vatsastani
Ystäväni sanovat, että olen: Hieman höpösö ylistressaaja.
Ystäväni naljailevat minulle siitä, että: TOP3 1) yhdessä yössä pulpahtaneista rinnoistani 2) Surkeasta suuntavaistostani 3) hömelyydestäni (? on se sana!)
Pelkään kuollakseni: läheisteni kuolemaa, pimeässä kävelemistä ja kokoeroja (esim, sormien välissä oleva ohut hius muuttuu tonneja painavaksi kallioksi. hrrr. heti alkoivat kämmenet hiota... yökyökyök!)
Asia, jonka olisin halunnut tietää jo viisi vuotta sitten: Päättäväisyys&itsepäisyys johtaa usein onnistumiseen:)
Jos voisin muuttaa itsessäni yhden asian, minä: Stressaisin paljon vähemmän
Minun lempikappaleeni karaokessa on: Lentäjän poika tai Hetki Lyö:) - En tosin laula karaokea. Kunnioitan muita kanssaihmisiä tällä maapallolla liian paljon.
Ruoka, jota en yksinkertaisesti voi vastustaa on: Valkohomejuusto ja keksit. Yleisestikin ruoka (!)
Kopioikaapas tämä omiin blogeihinne:)
-Jonna
kuvat: http://www.magnetreps.com/
Tunnisteet: Pohdiskelua
3 kommenttia:
Mä voin kertoo omasta taistelustani sen verran, että jätin tänään yhden kymmenen euron "ihan kivan" hameen ostamatta, koska se tosiaan oli vain "ihan kiva". Saavutus sekin!
Minutkin sekoitetaan hyvin usein paikallisiin! Kai olen jotenkin sopeutuvan näköinen. :D Aina kun olen Helsingissä (asun Jyväskylässä), minulta tullaan kysymään suuntaa. Oikeasti, AINA! No, ei se mitään, tämä on sentään sama maa. Mutta oli aika hassua, kun olin Monacossa ja joku poika tuli ranskaksi minulta kysymään jotain, en vieläkään tiedä mitä. Olin ihan vain että "sorry I don't understand u?". Poika pudisti päätään, sanoi "ehh - never mind" ja riensi seuraavan uhrinsa luo. : D
tipitii: Onneksi olkoon! pitää vain yrittää pysyä vahvana:)
sara: Ehkä me vain molemmat omaksumme paikallisen asenteen liian hyvin tai sitten omistamme kasvot, jotka huutavat "kysy tietä minulta! minä neuvon!" :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu