Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Anna Ystäväni

perjantai 28. joulukuuta 2007

Anna Ystäväni




Tänään istuskellessani bussissa uppoutuneena ihanaan uuteen kirjaan (Kaikki mitä rakastin, Siri Hustvedt) muistin, että minulla oli tarkoitus kirjoitella toisinaan myös kirjoista. Tämän postauksen aion siis omistaa elämäni elottomien esineiden pyhän kolminaisuuden yhdelle osalle (muut osat vaatteet ja matkailu).
Olen siis kirjafriikki. Pienenä minulla ei ollut karkkipäivää vaan sain omasta pyynnöstäni kerran viikossa uuden kirjan. Imppaan vanhojen kirjojen tuoksua kuin pahinkin liimanhaistelija lähiasemalla. Kun muutimme poikaystäväni kanssa yhteen, kävi hyvin pian selväksi, että meidän tarvitsi ostaa uusi kirjahylly vain kirjoilleni. Nykyään avokkini on onneksi tottunut siihen, että saatan hyvinkin palata ruokakaupasta kolmen uuden kirjan kanssa.
Minulla on tietenkin kymmeniä kirjoja, joita kutsun lempikirjoikseni fiiliksen mukaan mutta on kirjasarja, joilta toistuvasti haen lohtua jos päivä on ollut huono tai joiden pariin palaan kun on edessä vain ihana laiska lauantaipäivä.
Ehdottomana ykkösenä on L.M Montgomeryn yli sata vuotta sitten kirjoittamat Anna-kirjat. Laukustani löytyy usein sarjan sen hetkinen lemppari, jota voin lukea tylsillä luennoilla tai kun ihmiset ympärillä käyvät liian hankaliksi. Anna on ollut uskollinen ystäväni jo monta vuotta. En voisi edes kuvitella, että en voisi pistäytyä hänen luonaan Prinssi Edwardin saarella ainakin kerran kuukaudessa. En lähde tässä nyt selvittelemään kirjojen juonta. Minun kömpelöllä tekstilläni vain latistaisin kirjojen kauneuden ja sen jälkeen en voisi enää ikinä nukkua öitäni hyvin:)
Saan sietämättömän usein pilkallisia äännähdyksiä tai ilmeitä kun kerron lempikirjoikseni Annat. Varsinkin nykyisessä opinahjossani tuntuu, että ihmiset halveksivat kaikkea, mikä ei ole oikealla tavalla sivistävää tai ”oikea klassikko.” Perhana sentään, kyllä minäkin olen lukenut Aleksis Kiven kuolettavan tylsän seitsemän veljestä ja seurannut sivusta Annan Kareninan ratkaisua (hyvä kirja muuten). Vereni kuitenkin kiehuu kun ihmiset leimaavat Annani lapsellisiksi ja kehottavat minua kertomaan ”sen oikean suosikkikirjani.” Pidän Annoissa erityisesti kirjojen tunnelmasta. Se on tunnelma joka on lumonnut ikäpolven toisensa jälkeen. Koen rauhoittavaksi, että kirjat, jotka eivät pidä sisällään väkivaltaa tai mehukkaita seksikohtauksia tulevat luetuiksi vuosi toisensa jälkeen ympäri maailmaa. Täytyy myös myöntää rehellisesti: olen aivan rakastunut Annan mieheen Gilbertiin. Kerran jopa listatessamme ystäväni kanssa seksikkäimpiä miehiä ( Johnny Depp, Brad Pitt tyyliin) nimesimme Gilbertin seksikkäimmäksi;) )Tähän alle vielä rakkain kohtani kaikista Anna-kirjoista.

” Minulla on unelma, hän sanoi verkkaan. Uneksin siitä itsepintaisesti vaikka minusta on usein tuntunut, ettei se koskaan voi toteutua. Uneksin kodista, takkavalkeasta, koirasta, kissasta, ystävien askelista – ja sinusta. ” (Annan unelmavuodet. Gilbertin toinen kosinta.)

Montgomeryn Runotytöistä tykkään toki myös mutta jotenkin Annat ovat ryömineet paremmin ihoni alle. Molemmista sarjoista olen kuitenkin työllä ja vaivalla kerännyt iki-ihanat 40-luvun painokset:)

Photobucket

Mikä on sinun rakkain kirjasi?

-Jonna

ps. kävin vaihtamassa mekon tänään toiseen ihanuuteen. Siitä ja muista uusista ostoksista kuvia kuitenkin vasta kun hovikuvaajani kotiutuu:)

Tunnisteet:

11 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

aaaaahh netista loytyy fiksuja ihmisia! Naa on mun lempikirjoja, Anna-kirjat ja Pieni Runotytto -sarja. Anna-kirjojen viimeisimmista osista en hirveesti tykkaa mutta ensimmaiset kirjat ovat aivan mahtavia..Uuden Kuun Emilia on mun isompi rakkaus. Tosiaan naita kirjoja ei voi sanoin kuvailla :D itse olen vaihto-oppilaana vuoden ajan ja vain yksi kirja mukana. Maan kieli ei viela suju niin hyvin, etta voisin kirjoja lukea. Ompahan ainakin motivaatiota kielen opiskeluun :D

30. joulukuuta 2007 klo 1.27  
Blogger Jonna kirjoitti...

anonyymi: hih, kiitos tuosta fiksukommentista:) Itsekin kyllä runotytöistä pidän älyttömästi ja muistan vieläkin, että lukiessani viimeisen kirjan viimeisiä sivuja jännitin Emilian ja Teddyn kohtaloa kämmenet hiessä:) Anna-kirjoissa oma suosikkini ja Annan unelmavuodet. Viimeisitä osista tykkään oikeastaan vain Kotikunnaan Rillasta. Sydämeni sulaa aina lauseeseen "Oletko sinä minun Rilla-ma-rillani?" ah! Onnea vaihtarivuodelleni! Omani oli ehdottomasti niiden kovien ja rankkojenkin hetkien arvoinen:)

30. joulukuuta 2007 klo 22.11  
Anonymous dixillusions kirjoitti...

Minä en ole ikinä oppinut pitämään Anna-kirjoita! Se on hassua, sillä yleensä pidän juuri tuollaisista kauniskielisistä, vanhaa aikaa henkivistä romaaneista. Esimerkiksi juuri Anna Karenina kuuluu suosikkeihini.

Rakkain kirjani on ehdottomasti Tuulen viemää - siinä on kaikkea, ja sen voi lukea lukuisia kertoja uudelleen löytäen aina jotain uutta. Ärsyttää vain suunnattomasti, kun en ole onnistunut metsästämään tuota kultakimpaletta kirjahyllyäni koristamaan. Olen kirjaston armoilla!

Nuo vanhat painokset ovat ihania. Näyttävät niin paljon paremilta kuin nämä uudet, kiiltäväkansiset painokset. Minäkin olen yrittänyt etsiä huomaani mahdollisimman vanhoja painoksia rakkaista kirjoistani, mutta en läheskään noin hyvällä onnella. Onneksi isoisäni oli klassikkojen ystävä, ja hänen kirjahyllystään olenkin perinyt lukuisia ajan kuluttamia helmiä.

31. joulukuuta 2007 klo 12.24  
Blogger Jonna kirjoitti...

dixillusions: Voi ei! Ehkä lukisit Annat vielä kerran? Itsekin löysin niiden taian vasta 19-vuotiaana:) Tuulen Viemää kuuluu myös omiin ehdottomiin kirjasuosikkeihin (samoin elokuva Clark Cable ah!). Itse omistan äärimmäisen tylsän painoksen Tuulen viemästä ja olen yrittänyt etsiskellä jotain kauniimman näköistä. www.huuto.net on muuten vanhojen kirjojen aarrearkku:)

31. joulukuuta 2007 klo 12.44  
Anonymous Nene kirjoitti...

Plarailin blogisi: sinulla on hauska ja reipas kirjoitustyyli. Seuraan jatkossakin.

Mulla oli ennen joulua hillitön Anna-nostalgia-aika. Ostin TV-sarjan DVD:t(Vain kaksi ensimmäistä osaa! Jatkotarina on törkeää potaskaa...) ja katsoin ne kahteen kertaan läpi, lueskelin netistä kaikkea Annaan, Montgomeryyn ja Prinssi Edwardin saariin liittyvää ja lopulta raahasin vanhempieni luota omaan kotiini kaikki Anna-kirjani (Tuulen viemän, Jane Austenit ym. samalla). Huh, miten olen raaskinutkin jättää ne sinne.

Lapsena raahasin Anna-kirjat yhä uudelleen ja uudelleen kirjastosta kotiini ja aikuisena hankin vihdoin omakseni valko-punaiset painokset Anna-kirjoista ja sittemmin uudet suomennetut osat. Ihanaa olisi saada myös vanhat painokset itselle, mutta ajattelen, että nämä ovat sitten joskus nostalgiset omille mahdollisille tyttärilleni ja lapsenlapsilleni. Tosin serkun 13-vuotias tytär piti Annojen kieltä toivottoman vanhanaikaisena... :/

Hauska tuo tapasi kantaa Annaa mukanasi. :)

14. tammikuuta 2008 klo 19.05  
Blogger Jonna kirjoitti...

nene: Oi, ihanaa toinen Annafani! minulta on jäänyt tuo tvsarja kokonaan välistä. Pitääkin käydä penkomassa jos se kaupasta löytyisi. Olisi kiva nähdä se:) Olen joutunut ostamaan uudemmatkin annat juuri tuon kassissa kantelun vuoksi. Nuo 40-luvun painokset ovat aivan liian hauraita mukana rahdattaviksi:) Ja aion ehdottomasti aivopestä tulevat tyttäreni rakastamaan Annoja ja runotyttöjä:)

18. tammikuuta 2008 klo 22.11  
Anonymous efraimsdotter kirjoitti...

Ihana blogi, ja tämä postaus veivasi sen suoraan kyttäyskohteideni kärkeen. RAKASTAN Anna-kirjoja! Harmi vaan, että äitini vanhat kappaleet ovat eräässä vanhassa puutalossa parinsadan kilometrin päässä. Joka ikisellä lomalla niihin kuitenkin tartun, kuten jo ala-asteesta saakka.

Ja Prinssi Edwardin saari on tietysti se unelmien matkakohde.

Oletko muuten lukenut Suvi Aholan toimittaman (?) Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt?
Emme ole yksin :)

28. maaliskuuta 2008 klo 10.02  
Blogger Jonna kirjoitti...

efraimsdotter: Hupsis, oli jäänyt kommentti huomaamatta:) Kyllähän tuolta hyllystä se Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt löytyy:) Olen muuten sen verran kirjoihin hurahtanut, että minun tyttärestäni tulee joskus Anna Filippa:D

8. huhtikuuta 2008 klo 17.53  
Blogger Ansku kirjoitti...

Mulla on noi Annat ja Uuden Kuun Emiliat :) En oo lukenu ku Annoista ensimmäisen, mutta nyt alkoi innostamaan!

29. syyskuuta 2008 klo 14.51  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi että nuo vanhat painokset..
Mistä olet löytäny tuommosia aarteita? Antaisin ite kyllä ihan mitä tahansa että saisin tuollasua!

23. tammikuuta 2009 klo 14.54  
Blogger Jonna kirjoitti...

Ansku: ehdotomasi luet loputkin kirjat!

Anonyymi: Ne on kyllä ihan mun ykkösaarteet. Olen ostanut kirjat yksitellen huuto.netistä. Kannattaa laittaa hakuun: Montgomery ja yllättävän usein lötyy noita vanhempiakin. Ja eivät olleet edes kovin kalliita noin 10 euroa kappale:)

23. tammikuuta 2009 klo 21.38  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu