Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Olipa kerran...

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Olipa kerran...

"Kaukana merellä on vesi sinistä kuin kauneimman ruiskukan lehdet ja läpikuultavaa kuin kirkkain lasi, mutta hyvin, hyvin syvää. Ei tapaisi pohjaa mikään ankkurinköysi, ja monta kirkontornia saisi latoa päällytysten, ennen kuin ne ulottuisivat vedenpinnan yläpuolelle. siellä syvällä asuu veden väki..."

"Olipa kerran prinssi, joka tahtoi puolisokseen prinsessaa, mutta hän ei olisi huolinut kuin todellisesta prinsessasta..."

"Olipa kerran vaimo, jonka kovasti teki mieli pientä lapsukaista, mutta hän ei käsittänyt mistä sellaisen saisi. Hän meni vanhan noita-akan luo ja sanoi "Minä tahtoisin niin kovin mielelläni pienen lapsen, etkö sinä neuvoisi minulle, mistä minä sen saisin?" "Ehkäpä siitä suoriudutaan!" sanoi noita-akka. "Minä annan sinulle siemenen - sellaisia siemeniä ei heitetäkään joka miehen peltoon eikö viskota kanojen syötäviksi. Pistä se kukakruukkuun, niin saat nähdä kuinka käy"..."

Kesä on mielestäni parasta aikaa uppoutua satujen maailmaan ja löytää lapsuuden suosikit uudelleen. Kaivoin tänään omasta kirjahyllystäni esiin H.C. Andersenin Kootut sadut ja tarinat. Samalla tein päätöksen, että otan tästä päivästä lähtien tavaksi lukea yhden sadun joka ilta. Tuota lomaa ei ole ihan niin paljoa, että voisin irrottaa vain kokonaisen päivän nurmikolla maaten ja satuja ahmien. Satuhammastani kuitenkin kolottaa kovin, joten ratkaisin pulman aloittamalla iltasadut uudelleen:)

Omat, kirjamessuilta löytämäni painokset Andersenin klassikkosaduista (sekä niistä ei niin jokaisen tuntemista) ovat vuodelta 1953 ja tuovat jo vuosien taakse jääneellä kielellä oman lisäviehätyksensä jo ennestään kauniisiin tarinoihin.

Ehdottaisinkin siis jokaiselle, joka tuntee nämä vanhat kauniit kertomuksen vain Disneyn piirrettyjen kautta, pientä retkeä kirjaston hyllyjen luo. Mielestäni on hirvittävän surullista, jos tuntee näistä saduista vain ne muunnellut, piirroselokuvakelpoiset loput.

Ja jos nyt joku jostain ihmeellisestä syystä miettii olevansa liian vanha lukemaan satuja, niin höpöhöpö. On toki olemassa sellaisia kirjoja, jotka on tarkoitettu vain aikuisten silmille. Sen sijaan en suostu uskomaan, että tietyn iän saavutettuaan olisi liian vanha lukemaan osaa kirjoista. Sehän olisi ihan kamalaa, että ikä rajaisi kaikki lapsuuden kirjarakkaudet pois! Huh, kamala ajatus! Minä lähdenkin tästä tämän illan sadun pariin... arvatkaas mitä luen parhaillaan...? (Vihje alla)


"Samassa nousi aurinko vedestä, sen lempeät säteet sattuivat kylmään, kuolleeseen vaahtoon, eikä pieni vedenneito tuntenut kuoleman kauhua, hän näki vain kirkkaan auringon, ja hänen päänsä päällä liiteli satoja läpikuultavia, ihania olentoja. Hän saattoi niiden läpi nähdä laivan valkoiset purjeet ja taivaan punertavat pilvet, niiden ääni oli kuin sointuva sävel, mutta niin utumaisen hieno, ettei yksikään ihmiskorva saattanut sitä kuulla, enempää kuin yksikään ihmissilmä saattoi niitä nähdä. Ei niillä ollut siipiä, mutta ne liitelivät oman keveytensä kantamina ilman halki. Pieni merennneito huomasi, että hänellä oli samanlainen ruumi kuin heillä, se kohosi kohoamistaan vaahdosta..."


Mikä on sinun lempisatusi...?

-Jonna

kuvat: wikipedia

ps. kukkamekon lyhennys onnistui! se on ihana!

Tunnisteet:

12 kommenttia:

Blogger Rouva Nordman kirjoitti...

Kiva satukirjoitus ja hienot kuvat! Adalmiinan helmi on yksi suosikkisaduistani...

27. heinäkuuta 2008 klo 23.04  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oi, mua alkaa aina itkettää tossa Pienen merenneidon lopussa.. :) Koska olen töissä, enkä kehtaa täällä vetistelleen näköisenä esiintyä, jätän fiilistelyt myöhempään ajankohtaan:) Oletko lukenut Peter Panin? Jos et niin suosittelen. Ei ihan perinteinen satu, ja ehdottomasti erilainen lukukokemus. Ja jos on nähnyt vain Disneyn piirretyn, ei edes tiedä, mistä kirja kertoo :)

28. heinäkuuta 2008 klo 8.33  
Blogger Marika kirjoitti...

Rakastan itsekin todella paljon satuja. Vanhempani lukivat minulle iltasadun aina pienenä. Myöhemmin luin sen itse. Nyt se on jo jäänyt, mutta olisi todella hyvä idea aloittaa ne uudelleen. Satujen taikaa ei voita mikään. Rakastin Kaunotarta ja hirviötä sekä Prinsessa Ruususta. Myös tuo Pieni merenneito on ihana. Minusta tuntuu kuitenkin, että tiettyjä satuja, kuten Kolme pientä porsasta ja Hannu ja Kerttu, olen saanut kuulla liian monta kertaa.

28. heinäkuuta 2008 klo 11.52  
Blogger Anni kirjoitti...

H.C.Andersenin satujen lisäksi rakastan Beatrix Potterin suloisia eläinsatuja - omistan ison kokoelmakirjan niitä. Andersenin saduista lempisatuni on ehkä "Lumikuningatar" ja Potterin saduista se, missä ne rotat yrittävät tehdä kissapiirakkaa. :D Lisäksi se ylisöpö satu, missä on pienet sisarukset, jotka menevät ruusupenkin alle salaiseen koloon... itken aina sen lopussa, ja se on kyllä ollut lempisatuni ihan pienestä pitäen - kirja löytyy mökiltä. Nimeä en ikävä kyllä muista. :(

Pari vuotta sitten sain vanhan kouluni roskalavalta (kellaria tyhjennettiin) ihanan, vanhan Peter Panin painoksen. En ole vielä ehtinyt lukea sitä, mutta nyt kun primrose suositteli, niin pitäisi varmaan lukaista. :)

Ihana postaus!

28. heinäkuuta 2008 klo 12.04  
Blogger Annukka kirjoitti...

Ihana postaus! Olen aivan samaa mieltä kanssasi, ei ikinä voi olla liian vanha lukemaan satuja. Olika tuo satuarvaus Pieni Merenneito? En ole itse lukenut H.C. Andersenin satuja, mutta tämän postauksen luettuani tekee entistä enemmän mennä lukemaan hänen satujaan :)

28. heinäkuuta 2008 klo 12.08  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Pitää vielä ehkä vähän tarkentaa tuota Peter Pan -suositustani: se ei siis kuulu ihan samaan kategoriaan kuin esim. Prinsessa Ruusunen & co. vaan siinä on yllättävän paljon piirteitä, joita ei ihan heti satuihin yhdistäisi. Rivien välistä löytyy esim. melkoista yhteiskuntakritiikkiä. Silti se oli erittäin mielenkiintoinen lukukokemus. Ja pitää vielä sanoa omalta osaltanikin, että ihana postaus! :)

28. heinäkuuta 2008 klo 12.40  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Mullekin sadut on lähellä sydäntä, saan kirjoittaa niihin liittyen myös graduni :) Viime viikolla just ostin kirjan Grimmin veljesten satuja.

En osaa kyllä välttämättä nimetä lempisatua. Yksi mieleenpainuvimmista on Ruusunen ja Lumikki myös, äidillä oli tapana kertoa niitä kun oltiin jossain reissussa... Taisi vain olla hieman väsynyt kun nukahti yleensä ennen kuin me lapset, joita se siis yritti nukuttaa :D

28. heinäkuuta 2008 klo 17.25  
Blogger seireeni kirjoitti...

Muistan joskus miettineeni, että Andersenin sadut ovat yllättävän raakaa tavaraa pienille lapsille luettaviksi. Ehkä sopivatkin aikuisille paremmin ;)

28. heinäkuuta 2008 klo 18.18  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Andersenin saduista itkettävin ja siis paras on Ruma ankanpoikanen. Minäkin oon kirjallisuuden opinnoissa perehtynyt satuihin, etenkin Grimmin veljesten suorittamiin muokkauksiin vanhoihin kansantaruihin. Alunperin sadut eivät olleet mitenkään erityisesti lapsille suunnattuja, vasta 1800-luvulta lähti kohderyhmän iän nuorentuminen.

28. heinäkuuta 2008 klo 18.26  
Blogger Jonna kirjoitti...

katilein: Kiitos:)

primrose: Olen lukenut Peter Panin joskus aikoinaan mutta voisinkin ottaa sen uusintakäsittelyyn:)

marika: Totta, osa saduista on kuultu kyllä liian moneen kertaan:)

pandora: Kirjoja roskalavalla! Hrrr...:)

jenkki: Satu on Pieni Merenneito ja hauskoja satuhetkiä!

primrose: Ah, pitää ehdottomasti nyt lukea tuo Peter Pan uudelleen! Luin sen niin pienenä, että en varmaan osannut arvostaarivienvälejä:)

herttainen: Gradu saduista! Ihanaa! Itse joudun vääntämään sen sitten jostain oikeudellisesta pälinästä;)

seireeni: Totta. En ehkä rupeaisi lukemaan viisivuotiaalle kuinka ihana pieni merenneito heittäytyy meren vaahdoksi.

mii: olen myös lukenut tuosta, että sadut eivät olleet edes alunperin lapsille suunnattuja. Grimmin veljesten saduista pidän myös kovasti:)

30. heinäkuuta 2008 klo 9.05  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mietin tässä juuri löytyykö esim. netistä Grimmin alkuperäisiä satuja. Jep, niitä aikuisille suunnattuja. Oman paikkakuntani kirjastosta jo etsin mutta en löytänyt. Tahtoisin lukea ne, koska nämä lapsille suunnatut on luettu jo niin moneen kertaan... Lempisatu on varmaan Hannu ja Kerttu. :)

24. tammikuuta 2009 klo 14.55  
Blogger Jonna kirjoitti...

Anonyymi: Itse haluaisin myös lukea ne "aikuisten"sadut mutta vielä ei ole tullut vastaan:)

24. tammikuuta 2009 klo 21.35  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu