Olipa kerran...

"Kaukana merellä on vesi sinistä kuin kauneimman ruiskukan lehdet ja läpikuultavaa kuin kirkkain lasi, mutta hyvin, hyvin syvää. Ei tapaisi pohjaa mikään ankkurinköysi, ja monta kirkontornia saisi latoa päällytysten, ennen kuin ne ulottuisivat vedenpinnan yläpuolelle. siellä syvällä asuu veden väki..."

"Olipa kerran prinssi, joka tahtoi puolisokseen prinsessaa, mutta hän ei olisi huolinut kuin todellisesta prinsessasta..."

"Olipa kerran vaimo, jonka kovasti teki mieli pientä lapsukaista, mutta hän ei käsittänyt mistä sellaisen saisi. Hän meni vanhan noita-akan luo ja sanoi "Minä tahtoisin niin kovin mielelläni pienen lapsen, etkö sinä neuvoisi minulle, mistä minä sen saisin?" "Ehkäpä siitä suoriudutaan!" sanoi noita-akka. "Minä annan sinulle siemenen - sellaisia siemeniä ei heitetäkään joka miehen peltoon eikö viskota kanojen syötäviksi. Pistä se kukakruukkuun, niin saat nähdä kuinka käy"..."

Kesä on mielestäni parasta aikaa uppoutua satujen maailmaan ja löytää lapsuuden suosikit uudelleen. Kaivoin tänään omasta kirjahyllystäni esiin H.C. Andersenin Kootut sadut ja tarinat. Samalla tein päätöksen, että otan tästä päivästä lähtien tavaksi lukea yhden sadun joka ilta. Tuota lomaa ei ole ihan niin paljoa, että voisin irrottaa vain kokonaisen päivän nurmikolla maaten ja satuja ahmien. Satuhammastani kuitenkin kolottaa kovin, joten ratkaisin pulman aloittamalla iltasadut uudelleen:)

Omat, kirjamessuilta löytämäni painokset Andersenin klassikkosaduista (sekä niistä ei niin jokaisen tuntemista) ovat vuodelta 1953 ja tuovat jo vuosien taakse jääneellä kielellä oman lisäviehätyksensä jo ennestään kauniisiin tarinoihin.

Ehdottaisinkin siis jokaiselle, joka tuntee nämä vanhat kauniit kertomuksen vain Disneyn piirrettyjen kautta, pientä retkeä kirjaston hyllyjen luo. Mielestäni on hirvittävän surullista, jos tuntee näistä saduista vain ne muunnellut, piirroselokuvakelpoiset loput.

Ja jos nyt joku jostain ihmeellisestä syystä miettii olevansa liian vanha lukemaan satuja, niin höpöhöpö. On toki olemassa sellaisia kirjoja, jotka on tarkoitettu vain aikuisten silmille. Sen sijaan en suostu uskomaan, että tietyn iän saavutettuaan olisi liian vanha lukemaan osaa kirjoista. Sehän olisi ihan kamalaa, että ikä rajaisi kaikki lapsuuden kirjarakkaudet pois! Huh, kamala ajatus! Minä lähdenkin tästä tämän illan sadun pariin... arvatkaas mitä luen parhaillaan...? (Vihje alla)


"Samassa nousi aurinko vedestä, sen lempeät säteet sattuivat kylmään, kuolleeseen vaahtoon, eikä pieni vedenneito tuntenut kuoleman kauhua, hän näki vain kirkkaan auringon, ja hänen päänsä päällä liiteli satoja läpikuultavia, ihania olentoja. Hän saattoi niiden läpi nähdä laivan valkoiset purjeet ja taivaan punertavat pilvet, niiden ääni oli kuin sointuva sävel, mutta niin utumaisen hieno, ettei yksikään ihmiskorva saattanut sitä kuulla, enempää kuin yksikään ihmissilmä saattoi niitä nähdä. Ei niillä ollut siipiä, mutta ne liitelivät oman keveytensä kantamina ilman halki. Pieni merennneito huomasi, että hänellä oli samanlainen ruumi kuin heillä, se kohosi kohoamistaan vaahdosta..."


Mikä on sinun lempisatusi...?

-Jonna

kuvat: wikipedia

ps. kukkamekon lyhennys onnistui! se on ihana!