Jonna <3 New York

No niin. New York. Varoitus jo etukäteen sellaisille, joilla saattaa olla tänään muitakin suunnitelmia kuin tämän blogin lukeminen: Luvassa on äärettömän pitkänpitkä postaus, koska päätin fiksuna tyttönä änkeä koko New Yorkin samaan postaukseen. Lienee luonnollisinta aloittaa alusta:)

Maanantai 6.10

Matka lentokentälle eteni hermostuneen meluamisen ja allekirjoittaneen matkalaukun päälle (ja siitä vielä lattialle) kaatumisen merkeissä. 50% seurueestamme oli kadottanut sähköpostiin tulleen varauslapun ja joutuivat selvittelemään matkan ja lippujen syvällistä olemusta lentokentän vilinässä hiukkasen meitä muita kauemmin. Kahdeksan tunnin lento meni täytellessä kaavakkeita USA:n viranomaisille (oletko terroristi?, onko sinulla joitakin yhteyksiä 40-luvun juutalaisvainoihin?) ja kahta äärimmäisen tylsää elokuvaa tuijotellessa. Onneksi lentokoneruoka sentään oli hyvää (en ole ikinä tajunnut, kun sitä niin kovasti haukutaan. Hei haloo! ei siellä tuhansien metrien korkeudessa sadoille ihmisille tarjottava ruoka mitään kovin viisitähtistä voi olla). Yhdysvaltojen päässä luovutimme vielä sormenjälkemme ja pärstäkuvamme samaisten viranomaisten vapaaseen käyttöön ja sen jälkeen Nykki oli meidän seuraavat kymmenen päivää!

Kaupunkiin päästyämme hostellimme Royal Park Hostel tarjosi iloisen pienen, ahtaan, likaisen ja tunkkaisen yllätyksen. Kahden hengen ”huoneemme” olivat koppi, joka oli varustettu metallisella kerrossängyllä, sälekaihtimella, joka hajosi käsiin ja lakanoissa oli outoja läikkiä. Ero internetissä olleiden kuvien ja todellisuuden välillä on niin suuri, että emme voineet muuta kuin tirskua hysteerisesti ja painua lähikauppaan, josta poimimme mukaan uudet tyynyliinat, huovat ja kirppusumutteen. Ensimmäinen yö nukuttiin varmuuden vuoksi valot päällä, että mahdolliset hysteerisestä sumutuksesta huolimatta eloon jääneet torakat eivät eksyisi meidän silmien eteen (tai vielä kamalempaa silmien päälle). Yön aikana minulla ja huonekaverillani oli iloinen kunnia herätä noin tunnin välein hostellin käytävästä kuuluvaan ulinaan "UAUAUA...AUUUU...IIIH....UAUAUAUAUA...." (joo, ei vieläkään pienintäkään hajua, että mitä/kuka/häh?!)

Tiistai 7.10

Iloinen amerikkalainen aurinko herätti meidät jo puoli kahdeksan aikaan ja nopean pesun ja pukeutumisen jälkeen painuime nopeasti ulos hostellista ja edellsenä iltana bongaamaamme raflaan aamiaiselle. Ah, jenkkiaamiainen! "Alkuruaaksi" tilasimme ihanan tuoreista mansikoista, kiiveistä ja vesimeloneista tehdyn salaatin ja varsinaiseksi "tällä-pitää-pärjätä-koko-päivä-aamiaiseksi" kananmunia, perunaa ja pekonia. Umnn... :) Jättimäistä lautasta seurasivat myös annokseen kuuluneet paahtoleipä, tuoremehu ja mikä tärkeintä, KUUMA TEE! Olin lähtenyt matkaan hiukan flunssaisena ja liekö yö pölyisessä hostellissa (pyyhittiin sieltä siis myös pölyjä) vaiko matkastressi mutta ääneni oli tehnyt pienen katoamistempun. Aamisen jälkeen lähdettiin taivaltamaan Times Squarelle päin. Hostlaltamme olisi kävellyt sinne rivakkaa vaihtia hiukan alle tunnissa mutta koska "katu" tarkoitti tässä tapauksessa ihania kauppoja vieri vieressä vei matka meiltä sellaiset viisi tuntia:) Ostettiin luonnollisestikin myös Obama-pinssit ja heitettiin iloiset "high fivet" useiden vastaantulevien fanien kanssa:)



Päästyämme vihdoin Times Squarelle päätimme sijoittaa 50 dollaria hop on hop off-bussiin. Tämä siis tarkoitti, että saimme pompata punaisiin turistibusseihin miltä tahansa pysäkiltä ja jäädä miltä tahansa pois. Kyseessä oli kahden päivän lippu ja bussit ajelivät erilaisia reittejä pitkin Manhattania ja Brooklynia. Olihan tuo hiukaksen kallista mutta bussin katottomassa kakkoskerroksessa istuskellessa myös näki paljon. Tällä tavoin tuli bongattua myös mieletön ostoskatu Villagesta ja Sohosta, joka olisi muuten takuulla jäänyt käymättä läpi:)




Keskiviikko 8. 10

Ihana aamurinko herätti jälleen yhden ulinaisen yön jälkeen (jouduin käymään yöllä vessassa ja juoksin likaisia käytäviä pitkin kuin hengen hädässä, kun pelkäsin törmääväni salaperäiseen ulinoitsijaan). Kunnon aamiainen kantapaikassa herätti jälleen kunnolla ja lähdimme suunnistamaan punaisten bussien ensimmäiselle pysäkille (tosin ensin oli pakko käydä hakemassa edellisenä päivänä löytämänä Guessin takki, johon olin kehittänyt yön aikana jo varsinaisen pakkomielteen). Pysäkki löytyikin pienen pohdinnan jälkeen ja bussi kiidätti meidät downtowniin shoppailemaan. Lompakoiden muututtua liiankin kevyiksi jatkoimme bussilla satamaan, jossa hyppäsimme Manhattanin edustalla kiertelevään lauttaan. Kaupunki näytti aika mielettömältä iltavalaistuksessa ja oli se vapaudenpatsaskin aika vaikuttava:) Tämä risteily oli myös siitä varsin historiallinen, että tämä tyttö joutui vain tapittamaan hiiren hiljaa. Yritykset puhua johtivat vin säälittäviin "piih! iiih!"-ääntelyihin.






Torstai 9.10

Päätimme vaihteeksi olla syömättä aamiaista kantiksessamme (outoa miten nopeasti sitä jumahtaa samoihin juttuihin, lomallakin) ja suunnata Central Parkiin (!) aamiaiseväiden kera. Muiden valitessa noin miljoonan eri vesimaun väliltä minä soittelin erittäin hermostuneena Indianaan varmistellakseni, että joku oikeasti on tulossa minua vastaan lentokentällä seuraavana päivänä. Pihinästä ja enkun jännittämisestä huolimatta puhelu meni niin hyvin, että hypin malttamattomasti pitkin Nykin katuja ja puhua (tai siis ainakin yritin) pulputin innoissani. Central Park on muuten juuri niin kaunis kuin vain voi odottaa (ja ehkä vielä vähän nätimpikin). Puiden ruska ja aurinkoinen syysaamu seuranamme mutustelimme bagelit (!), teen/kahvin, donitsit, mansikat, mustikat ja vadelmat (Nykistä sai ihania ja halpoja marjoja lähes joka kadunkulmasta). Huomaavaisesti myös pohdimme "Hahahahahabuahaha, arvaa kuka syö aamiaista CENTRAL PARKISSA"-tekstareiden lähettämistä kavereille Suomeen. Harlemiin suuntautuneen bussiajelun jälkeen alkoikin sitten hyvin vakava shoppailu. Kyyditsimme itsemme takaisin aiemmin bongatulle Villagen ja Sohon ostoskadulle ja poukkoilimme kaupoissa aina niiden sulkeutumiseen saakka. Nälän kurniessa vatsaa kävimme haukkaamassa kiinalaista (ruokaa siis) Chinatownissa ja nappasimme keltaisen taksin päästäksemme takaisin hostellille.




Perjantai 10.10 - Sunnuntai 12.10

Lentoni Indianapolisiin lähti yhdentoista aikaan ja olin saanut ohjeistuksen saapua lentokentälle erittäin hyvissä ajoin, koska ulkomaalaisille tehtäisiin kuulemma tarkempi tsekkaus myös Yhdysvaltojen sisäisillä lennoille. Heräilin siis hyvissä ajoin jo hiukan ennen kuutta ja hipsin hostellin alakertaan tilailemaan taksia itselleni. En kuitenkaan ollut seurueemme ainoa aikaisin herännyt, vaan ystävieni "huoneessa" rupesi satamaan (likaista ruskeaa vettä tulvi katosta) aamuyöllä ja tytöt joutuivat muuttamaan uuteen huoneeseen (yhtä kämäinen kuin aiempikin). Taksin tilaus ei myöskään mennyt ihan niin yksinkertaisesti kuin luulin. Nykissähän lailliset taksit ovat ne kuuluisankeltaiset autot. No, hostelli tilasi minulle jonkin ihme kumminkaimankaverin ylläpitämän "taksipalvelun" ja matkustin lentokentällä kännykkää tiukasti käsissä pusertaen ( voisin tarvitatessa ainakin soittaa kavereille ja kertoa, että nyt tää epämääräinen taksimies tappaa mut). Pääsin perille turvallisesti mutta matkasta pyydetty taksa oli naurettavan suuri. Jep, ei enää pimeitä takseja tälle tytölle. Lentokentällä ei tietenkään ollut mitään erityisiä ulkomaalaistarkastuksia, vaan minulle jäi kolme ja puoli tuntia tuhlattavaa aikaa supertylsällä kentällä.
Kun kone aloitti laskeutumisen Indianapolisin tutulle kentälle lentelivät perhoset vatsanpohjassa villiä vauhtia. Kaikki jännitys kuitenkin haihtui kun Mandy juoksi halaamaan kentällä ja puheenpulputus pyörähti meiltä molemmilta käyntiin aivan kuin edellisestä näkemisestä olisi kulunut vain pari päivää:)
Aika Indianassa suhahti ohitse aivan liian nopeasti. Ensimmäinen ilta kului vanhan vaihtarikaupunkini baareja kiertelemässä (suomalaiset keski-ikäisten karaokebaarit eivät ole mitään näihin verrattuna!) ja vanhoja tuttuja kasvoja ihmittelemässä. Olin kertonut tulostani vain läheisimmille kavereille, joten baareissa nähtyjen tuttujen ilmeet olivat näkemisen arvoisia minun ilmaannuttua paikalle:) Kakkospäivä alkoi jättimäisellä pannukakkuannoksella ja tatuoinnilla (jei!). Iltapäivällä lähdin huippuystäväni Davidin kanssa hakemaan Davidin poikaa äidiltään hoidosta ja pääsin näkemään Daven talon ja tapaamaan tyttöystävää Christaa. Yön vietinkin sitten siellä koska ihastuin niin täydellisesti Davidin maailman ihanimpaan ja suloisimpaan pikkupoikaan, että en hennonnut luopua tämän seurasta (päätin alkaa pojan lahjoja lähetteleväksi Suomen tädiksi). Oli myös jumalaista päästä nukkumaan kunnon sänkyyn ilman pelkoa oudoista tahroista tai kirpuista.
Sunnuntaina kävimme maistelemassa viinejä läheisellä viinitarhalla ja ajoimme Indianapolisiin nähdäksemme taas kaikki kaverit yhteistä illallista varten.
Kolme päivää Indianassa olivat juuri sitä mitä olin toivonutkin. Yksinkertaista yhdessäoloa niiden imisten kanssa, joita olin kaivannut viisi pitkää vuotta:) ( ja plussani maailman söpöin pikkupoika ja uusi bestikseni Roamyn). Isäntäperhettäni en käynyt katsomassa koska en halunnut tuhlata minuuttiakaan ajastani heidän kanssaan henggailluun. Kävime tosin kavereiden kanssa nappaassa kuvan minusta irvistämässä talon edessä:D



Maanantai 13.10

Heräsin aamuviideltä Mandyn luota haikeana ja surullisena. Puoliunessa revimme vaatetta päälle (tai, no Mandy lähti kyllä matkaan pyjamanhousuissa) ja ajoimme lentokentälle. Lentokentällä selviysyin tarkastuksista alle viidentoista minuutin ja viimeisten halausten jälkeen kävelin koneeseen ja kahden tunnin itkuisten unien jälkeen olin takaisin New Yorkissa. Kymmenen aikaa aamulla tömistelin jo yrjöhostellissa muita tyttöjä hereille esitelläkseni mahtavaa uutta tatuointiani. Kantisaamisen jälkeen painuimme poliisiaseman ( Ilmoittamaan yksi kadonnut kännykkä, että vakuutustädit korvaisivat sen myöhemmin) kautta kaupungille kiertelemään. Viikonloppukuulumisten vaihdon yhteydessä (tai, no minä enemmänkin ulisin ikävää) tuli kierreltyä mm. Tiffanys ja Disney Store:) Hyvänä yrityksenä oli myös käynti New Yorkin Public Libraryssa mutta mokoma oli suljettuna maanantaisin. Illalla kävimme vielä maistelemassa yhdet drinkit (huh, kun jenkit laittaa paljon viinaa!) ja maiskuttelemassa maailman parasta juustokakkua. NAM! (Oikeasti, se juustokakku muodostaa noin 15% nykki-ikävästäni)



Tiistai 14.10

Outletshoppailujen jälkeen kohteena oli Museum of Natural History. Museon jälkeen kävimme myös lähistöllä olleella, John Lennonin muistoksi Central Parkissa olevalla Strawberry Fieldillä. Ravitsevan roskaruoka-aterian jälkeen neljän porukkamme hajosi kahtia osan lähtiessä käymään Empire State Buildingissa (hui, liian korkea!) ja toisten painuessa Macy's tavarataloa katsastamaan:) Iltamyöhäisellä keksimme vielä käydä katsastamassa jonkin leffan ja päädyimme tuijottelemaan jotain kuolettavan tylsää länkkäriä. Nukahdin ensimmäisen kymmenen minsan jälkeen ja uinuin nätisti päkän loppuun saakka. Hyvin käytetyt 12 dollaria;)




Keskiviikko 15.10

Viimeinen kokonainen päivä! Jakauduimme taas kahtia, koska toiveet vikan päivän ohjelmalle erosivat sen verran toisistaan. minä ja piäväseuralaiseni latasimme koko päivän täyteen erittäin vakavaa hc-shoppailua. Nyt piti ostaa kaikki se mitä aiemmin ei ollut jaksanut/löytänyt) yms. Ah, täydellinen, täydellinen shoppailupäivä!!!



Torstai 16.10

Viimeinen aamiainen kantiksessa. Nopea pyrähdys kirjakauppaan. Postikortit nopeasti postiin (ja piti myös aika äkkiä kirjoittaa ne). Taksin vinkkaus ja lentokentälle. Pyhät lupaukset koneen nousessa: Tänne tullaan mahdollisimman pian takaisin.




Olen aina ollut varma, että New York olisi juuri minunlaiseni kaupunki ja tunne vain vahvistui jokaisena siellä vietettynä päivänä. Mielestäni kaupunki oli ihanan elämää sykkivä, erilaisten ihmisten sulatusuuni, joka hurmasi ystävävyydellään, monipuolisuudellaan ja kauneudellaan.
Tässä muutama huomio:

1) Turvallisuus. Nykki ei ole pelottava "apua-kohta-mun-laukku-viedään-ja-mut-raiskataan-jossain-pusikossa"- kaupunki. Koko matkan aikana en kertaakaan ollut huolissani turvallisuuteni puolesta (ja minä olen aika säikky). Matkustimme metrolla puolenyön jälkeen ja kävimme drinkeillä kello yhdeltä yöllä. Tietenkään ei kannata heilutella sitä lompakkoa liian huolettomasti tai mennä kävelylle Central Parkiin keskellä yötä mutta näin suhteellisen normaalisti käyttäytyessä New York antaa itsestään hyvin turvallisen kuvan.



2) Metro. Järisyttävän kätevä ja edullinen tapa liikkua. Helsingin suloisen pienen metrolinjan jälkeen Nykin metrolinjakartta saattaa hiukkasen hämmentää mutta siitä pääsee yllättävän nopeasti jyvälle:)

3) Bagelit. Syö niitä, ne ovat hyviä. Tosi hyviä.

4) Outletmyymälät. Haluatko Calvin Kleinin coktailmekon 35 eurolla? tai Guessin takin 70 eurolla? Outletit ovat sinun paikkasi:)

5) Ruoka. New York on erilaisten kulttuurien sulatusuuni ja tämä näkyy myös ruuissa. Nautiskele Chinatownissa kiinalaista mutta älä unohda napata hodaria kadunkulmasta. Missään nimessä ei kannata myöskään missata salaatteja. Niitä löytyy monipuolisesti, edullisesti ja ne ovat ihanan täyttäviä!



6) jos et halua, että majapaikkasi on a) Likainen b) Katosta likavettä vuotava c) Pimeitä takseja soittava d) pölyinen e) Tunkkaisen ja ahdistavan pieni, niin varaudu pulittamaan hostellistasi/hotellistasi komea kasa euroja. New yorkin ainoaksi viaksi voisin katsoa hemputin kalliin majotuksen mutta oman kokemuskeni jälkeen, olen sen seuraavalla kerralla valmis sijoittamaan;)



Tässä tämä, jos heräsi kysymyksi, niin vastailen parhaan taitoni mukaan:)

Jonna

ps. Arvatkaas kuka lähtee New Yorkiin ja Washington DC:hen koulumatkalle ensi toukokuussa;)