Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kokopohdintaa

tiistai 4. marraskuuta 2008

Kokopohdintaa




En tänään bussissa istuessani saanut henkeä. Oikeasti. Pää tuntui oudolta ilman happea ja pyörrytti. Hetken aikaa asiaa ihmeteltyäni päättelin syyn todennäköisesti löytyvän noista ylitiukoista vyötäröpanssarihousuistani. Heti kun pääsin seisomaan, olo helpotti:)

Jäin kuitenkin pohdiskelemaan minkä kokoisia vaatteita oikein nappaan mukaani shoppaillessa. Mikä siinä oikein on, että se pieni "L"-kirjain vaatteessa olevassa lapussa saa minut tuntemaan huonoa oloa omasta kropastani ja "S" taas aiheuttaa muutamia ylimääräisiä endofiineja. Tämä on hiukan outoa koska pidän lähes poikkeuksetta uhkeita naisia yhtä kauniina kuin pienempiäkin. Minkä vuoksi tämä käsitys ei siis ylety omaan vartalooni? Ja miksi ylipäätänsä annan sen pienen lappusen kertoa minulle, että olenko pieni, keskikokoinen vai iso? Yhdistänkö nuo kokosanat päässäni sanoihin viehättävä, keskiviehättävä, vähemmän viehättävä? Eikö sen oman fiiliksen pitäisi olla ratkaiseva? Minulla on yhdet L-kokoiset housut ja en ikinä käytä niitä. Ja niissä ei oikeasti ole mitään muuta vikaa kuin se pikkuinen "L".

Tähän pohdintaan minut siis tosiaan vievät ne uudet ihanat Lindexhousut, jotka ovat kokoa 36. Olisin oikeasti Lindexin housuissa kokoa 37 mutta kun tuota mainiota mittaa ei lainkaan valmisteta joudun sitten aina kamppailemaan kolmekutosen ja kolmekasin välillä. Koska molemmat pökät menivät kiinni päädyin pienempiin koska noh, onhan se nyt kivempi ostaa pienemmät. Tänään kuitenkin happivajauksessani tulin siihen tulokseen, että ehkäpä minun olisi pitänyt siellä sovituskopissa huomioida sellaisetkin pikkuiset seikat kuin, että en ollut syönyt tuolloin koko päivänä (ei mikään sairas dieetti, vaan heräsin myöhään ja olin menossa äidille syömään) ja, ehkä jopa testata housujen puristavuus istuttaessa.

Ehkäpä on aika hyväjuttu, että hapensaantini hetkeksi estyi. Tuntuu suorastaan, että aivoni vihdoin saivat sen tuuletuksen, jota vailla ne ovat olleet jo liian monta vuotta. Tästä lähtien ostan sen mukavimmalta tuntuvan vaatteen, en kokomerkinnältään houkuttelevimman;) Ehkäpä jopa kaivan ne pelottavat L-housut esiin tuolta kaapin pohjalta;)

Tänään päältä löytyi



pusero-H&M
huivi - Pieces
Housut - Lindex
Sukat - H&M


Huh, en muuten varmaan saa ollenkaan nukuttua tänä yönä. Jännittää ihan pirusti ne jenkkien vaalit. Entinen vaihtariosavaltio Indiana sattuu vielä tänä vuonna olemaan yksi niistä "epävarmoista" osavaltiooista ja itsekin tiedän, että omat ystäväni siellä jakautuvat aivan täsmälleen 50-50% näiden kahden eri ehdokkaan leireihin. Joten huh, jännittää! Jotenkin tekisi niin hirvittävästi vain luottaa siihen, että kyllähän sen kansan on vain yksinkertaisesti pakko valita Obama. Eihän siinä pitäiai edes olla mitään epäselvyyttä mutta ikävä kyllä asia ei taida olla ihan niin mustavalkoinen jenkeille kuin meille eurooppalaisille. Tuntuu jotenkin oudolta, että valtio joka jakautuu kahtia kaikissa tärkeissä kysymyksissä pystyy edes selviämään. Kovin ovat pieniä meidän demareiden ja kokoomuksen erot;)

Nyt jännittämään omaan yhden hengen vaalikatsomooni:)

-Jonna

EDIT// AAAAH! MAHTAVAA!!!! Tähän aamuun oli hyvä herätä!!! Go OBAMA!!!!!

Tunnisteet: ,

24 kommenttia:

Blogger Christina kirjoitti...

Ihana postaus :) Olet ihan oikeassa, että miten paljon yksi kokolappu voikaan vaikuttaa - vaikka eihän niiden todellakaan pitäisi, sillä kootkin vaihtelevat kaupoittain ihan miten sattuu. On se naisen mieli vaan niin monimutkainen ja outo.

4. marraskuuta 2008 klo 23.36  
Anonymous ruu kirjoitti...

kerran jätin yhden veromodan mekon ostamatta, kun en mahtunut edes kokoon 40 ja normaalisti olen useimpien liikkeiden kokoa 36 :D en vain suostunut kokoon 42. koko-ongelmani tosin painottuvat kenkiin, ostan aina liian pieniä, viime aikoina liian isoja etten ostaisi liian pieniä... missä ne sopivat?

ja jännittää myös hui! huomenna pitäisi olla skarppi mutta pakko valvoa ainakin jonkinmoiseen tulokseen asti. paras aika vuodesta -blogiin kommentoin myös, obaman on voitettava!

5. marraskuuta 2008 klo 1.19  
Blogger kullanmuru kirjoitti...

minulla on ihan sama ongelma! TAi no se kyllä menee niin, että jos en saa vedettyä niitä pienempiä housuja jalkaan, en osta ollenkaan, kun alkaa ahdistaa :P

5. marraskuuta 2008 klo 7.19  
Blogger Lotta kirjoitti...

Oon miettiny ihan just samaa. Siis tota kokojuttua. Minkä ihmeen takia itte pitäis olla joku rimppakinttu ku painolla ei juurikaan oo merkitystä siinä, mitä ihmisiä muuten pitää kauniina?

Ja BBC muuten julisti Obaman voittajaks, jos et vielä oo kuullu :). Oli sen verran saanu niitä vaa'ankieliosavaltioita puolelleen.

5. marraskuuta 2008 klo 7.57  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Heh, mulla ei ole mitään ongelmaa asian kanssa. Tai sitten mulla on vain suhteessa hieman eri koot, kun kiljun riemusta mahtuessani 40-42-kokoisiin housuihin eikä tarvitse ostaa kokoa 46. Silloinkaan en kyllä pitänyt itseäni mitenkään lihavana, eikä kukaan edes uskonut että käytän niin isoja housuja.

En tiedä voisiko jossain jutuissa mennä päälle jopa 38, mutta tottumuksesta vien sovituskoppiin aina niitä isompia kokoja, jotka kyllä edelleen ovat riittävän napakat unohtamaan sen pienemmän.

Ja esim Pupulandian Jennin blogissahan voi huomata, että ei se kokolappu todellakaan kerro mitään, riippuu miten haluaa vaatetta käyttää. Ehkä tiukaksi tarkoitettu toppi saa hauskan lisäpiirteen ollessaan L-kokoa ja roikkuessaan joka paikasta.

5. marraskuuta 2008 klo 8.20  
Blogger PupuLihavisto kirjoitti...

Mahtavaa, Obama voitti!!! Olisinkin ollut todella pettynyt, jos toisin olisi käynyt...

5. marraskuuta 2008 klo 8.35  
Blogger Mikkan kirjoitti...

Se on totta! Jätän housut ostamatta jos S koko ei mene päälle.

Paidoista ei niin väliä, kun niitä tulee välillä osteltua minkä kokoisena vaan.

5. marraskuuta 2008 klo 8.42  
Blogger Pipa kirjoitti...

Itse kanssa joskus tuntuu pahalta ostaa ja tunnustaa oikeasti olevansa L-kokoa, mutta kun ei kuitenkaan oikeasti hätkähdyttävästi pursuile yli eikä tuki oviaukkoja niin mikäs siinä. On sitten iloinen yllätys jos saakin jostain ostaa M-koon (: eli komppaan herttaista.

Jee, Obama voitti! Toivoin sitä itsekin.

5. marraskuuta 2008 klo 9.01  
Blogger Turun Tilda kirjoitti...

Ihana globaali onnenhetki :)

Housuista vielä: Taidan olla kohtalonsiskosi, sillä oma takalistoni kaipaisi juuri noita koon 37 housuja!

Olen kokoa 36, jo ensinnäkin pituuteni puolesta. 38 ovat aina lahkeista liian pitkät ja joskus jokin jännä leikkaus estää lahkeiden lyhentämisen. Mutta jos takalisto sitten mahtuu kokoon 38, niin housut ovat vyötäröltä liian suuret! Argh! Siksi käytän lähinnä hameita ja yhtiä mustia farkkuja ;)

5. marraskuuta 2008 klo 9.40  
Blogger MouMou kirjoitti...

Ooh, onpa hienot nuo housut. Tuo kokoasia on kyllä tuttu, NIIN tuttu.:)

5. marraskuuta 2008 klo 9.46  
Blogger Ranna kirjoitti...

Minä en itse asiassa oikeastaan katso nykyisin normikaupoissa lainkaan kokolappuja.
Tämä taitaa johtua siitä, että second hand-vaatteissa ei ole miltei koskaan kokomerkintöjä tallella (ja jos on, ne heittävät aika reilusti modernista mitoituksesta), joten on ollut pakko opetella arvioimaan oma kokonsa pelkästään vaatetta vilkaisemalla.

Vaatteiden mitoitukset heittävät ihan kamalasti mallista ja vaateliikkeestä riippuen. Eikä sillä kokolapulla ole oikeastaan muuta merkitystä kuin helpottaa sen oikean vaatekappaleen löytämistä. :)

5. marraskuuta 2008 klo 10.30  
Blogger Suvi kirjoitti...

Onnea Obamalle. Olipa kiva herätä ja huomata, että hänestä tuli uusi pressa.

Ja koko lappuja on aika turha niin tarkasti katsella. Mutta pakko myöntää, että myös minä niitä kyyläilen.

5. marraskuuta 2008 klo 10.51  
Blogger norppa kirjoitti...

Tuo kokoasia on totta. Joskus en voi edes sovittaa vaatetta, jos koko 40 on jotenkin huono... Siis en voi kokeilla kokoa 42 vain esim. todetakseni, että vika olikin vaatteen mallissa. Jostain syystä vaan tuntuu, että sen koon pitäisi olla pieni, jotta olisin nätti. Sillä, miten vaate istuu tai miltä näytän se päällä, ei oo väliä :o

Ja leikkaanpa monesti varsinkin HM:n Dividedin isot kokolaput pois, ettei vahingossakaan näy, jos oon ostanu koon 40 paidan.. o_O (mutta ne kyllä myös kutittaa, siksikin leikon)

5. marraskuuta 2008 klo 10.53  
Blogger Juxor kirjoitti...

Obama, jee! On sillä vaan aikamoiset haasteet edessä.

5. marraskuuta 2008 klo 11.25  
Blogger ginger kirjoitti...

olen samaa mieltä tuosta koko asiasta, ja go OBAMAA!!!!

5. marraskuuta 2008 klo 15.56  
Blogger Jenni kirjoitti...

Aivan mahtava postaus! Minäkin huomaan intoilevani aina, kun mahdun erityisen pieneen kokoon. Farkut on pakko ostaa, jos koko 26 tuntuu sopivalta. :P No ei nyt sentään pelkästään siitä syystä. Toisaalta ostin sydän verta vuotaen koon 29 farkut, koska olivat Cheap Mondayn unisex-mallia, jossa ei tunneta sellaista asiaa kuin lantion kaari. :D

Ja Obamalle on hurrattu täälläkin. :) Maailma tuntui heti hiukan paremmalta paikalta elää, kun kuulin vaalien tuloksen!

5. marraskuuta 2008 klo 16.00  
Anonymous sus kirjoitti...

Olen viime aikoina pohtinut tuota aivan samaa asiaa. Oikeastaan vasta tänä syksynä olen löytänyt sen, että tärkeämpää on, miltä vaate näyttää päällä. Olen itse ollut pitkään akselilla XS-S ja nyt aikustuessa koko on luonnollisista syistä kasvanut akselille S-L. En ole kuitenkaan lainkaan ylipainoinen, mutta tuo L=Large on kieltämättä sellainen typerä kummitus, jota on vaikea paeta. Nykyään yritän vaatetta ostaessani miettiä, minkälaisissa yhteyksissä ja minkälaiseen tarpeeseen vaate tulee. Joskus saatan ottaa isomman koon, kun se sopii mielestäni paremmin vaatteen tyyliin, vaikka pienempi koko sopisikin ylleni. Parempi vaihtoehto on kuitenkin olla hieman liian isoissa kuin hieman liian pienissä vaatteissa, jos valinta täytyy tehdä noiden kahden väliltä. :)

5. marraskuuta 2008 klo 16.16  
Blogger Roosa kirjoitti...

Paras uutinen kyllä pitkään aikaan tuo Obaman voitto, hyvä amerikkalaiset! :)

5. marraskuuta 2008 klo 17.33  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mä otan sovituskoppiin aina pari kokoa, sovitan niitä "sokkona" ja ostan sopivamman. Himassa annan vaatteen miehelle ja hän leikkaa kokolapun pois. Eikä paljasta, kumpaa kokoa ostin... Joskus tulee ongelmia, kun pitää melkein silmät kiinni seisoa kassalla välttyäkseni hinta/kokolappukontaktilta.

5. marraskuuta 2008 klo 19.05  
Blogger sho(e)paholic kirjoitti...

Voi Jonna sinä olet minusta blogimaailman kaunein tyttö, koska olet jotenkin niin raikas, suloinen ja luonnollinen sekä tietyllä tavalla "normaali", mutta silti et olleskaan valtavirtaa. Me fanitamme kaveriporukassani juuri sinun ulkonäköäsi, tyylisäsi ja blogiasi eniten ja olet tositosi ihana :) ja minulla on ihan samaa vikaa: Muut uhkeammat naiset ovat tosi kauniita, mutta itse en ole enää kaunis, jos lihon. Olen todella yrittänyt opetella pois tästä ajatuksesta. En osta unelmavaatteitani, jos normaalikokoni 36 sijaan en mahdu edes kokoon 38.

Ai niin ja et todella näytä L-kokoiselta, jos se lohduttaa. Ja sulla on kadehdittavan kaunis iho :)! Oliko tarpeeksi egoboostausta ;)?

5. marraskuuta 2008 klo 19.36  
Blogger Rosamaria kirjoitti...

oi ihanat noi sun housusi c:

5. marraskuuta 2008 klo 20.08  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Haha, itse aina ostanut L-XL -kokoisia vaatteita enkä ole varmaan ikinä mahtunut XS-S -kokoisiin. Kunnes kokeilin jossain H&M:ssä rannekoruja ja kas, olin kerrankin kokoa XS ja hymyilin typeränä koko loppupäivän. ;)
- Yssi

5. marraskuuta 2008 klo 22.30  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

kokolappuihin ei todellakaan kannata tuijotella, ne eivt välttämättä kerro mitään vaatteen todellisesta koosta. Ei ole olemassa mitään säntöä/lakia jonka mukaan koko M olisi jotain tiettyä mittaa, vaan valmistajat saavat määritellä itse omat mittataulukkonsa.

Hyvänä esimerkkinä toimii esim. Bestsellerin merkit Vila, Only ja Vero Moda. Itse olen XS Vilan vaatteissa, M onlyn ja S Veromodan, Ja kaikki merkit ovat saman firman tuotemerkkejä.

6. marraskuuta 2008 klo 0.02  
Blogger Jonna kirjoitti...

christina: Kiitos:)ja se on niin hassua, kun tietää niiden kokojen vaihtelevan, välillä paljonkin ja silti tuijottaa niihin pirskuleen lappuihin!

ruu: Olen tehnyt täsmälleen saman tempun erään Vero Modan mekon kanssa:D

kullanmuru:minullakin menee yleensä raja kolmekasissa. jos se ei mene jalkaan niin antaa olla:D

lotta: ah, Obama! ja ihmisen mieli on kyllä outo. varsinkin naisen vaatekokoihin tulevissa asioissa:D

herttainen: minäkin voin kyllä ostaa isoja vaatteita, jos se on vaikka 46-kokoinen paita, jota itse käytän tunikana. mutta jotenkin niiden vaatteiden kanssa, joiden olisi tarkoitus olla "omaa kokoa" olen vähän hankalana.Typerää.

pupulihavisto: en olisi oikeasti noussut sängystä (seuraavaan neljään vuoteen siis), jos se vanha näätä olisi voittanut:D

mikkan: totta! paidoista ei niin väliä mutta housujen pitäisi olla mahdollisimman pienet!

pipa: Huh, pitäisi nyt vain lopettaa se kokoihin tuijottelu ja ostaa mikä on sopivaa. Jei Obama!!!

turun tilda: Samperin puuttuva 37:D Ja tosiaan globaali onni:)

moumou: Ihanaa, että meitä on muitakin. En ole ainoa seko:D

ranna: Fiksua puhetta. Ehkä minäkin alan nyt edes vähän fiksummaksi vaatekaupoissa:)

suvi: Obama on mahtava ja nyt lopu kokolappujen kyyläys.

norppa: kokolappujen leikkaus on tuttua täälläkin mutta yleensä vain sen kutittamisen vuoksi:)

juxor: Isot on haasteet mutta oikea on presidenttikin:)

ginger: Obama! :)

jenni: Jotenkin se vain on niin mieltä kohottavaa mahtua pienempään kokoon vaikka ei oikeasti edes olisi laihtunut. Hassua. Ja Obama huh:) Ihan sama fiilis paremmasta paikasta tuli myös:)

sus: tuo onkin hyvä kikka miettiä, että missä sitä vaateta käyttää:)

roosa: Usko amerikkalaisiin kyllä palasi...tai syntyi:D

anonyymi: Varsinainen salaliitto teillä:D

sho(e)paholic: tiedätkö tämä kommentti ja Obaman voitto, niin olin niin seitsemännessä taivaassa eilen, että poikaystävä oikeasti luuli minun olevan humalassa. Kiitos oikein tosi paljon päiväni piristämisestä.

ps. iho on oikeasti suun ympäriltä ihan irtoamiskuiva mutta piilotan sen aina kuvissa:D

rosamaria: kiitos!

Yssi: Hassua miten se pieni kokolappu välillä ohjailee sitä mielen tyytyväisyysastetta:)

anonyymi: Huh, pitää nyt vain ottaa järki käteen siellä sovituskopeissa ja muistaa tosiaan, että ne koot vaihtelee ihan perhanasta kaupoittan:)

6. marraskuuta 2008 klo 22.34  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu