Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Muistot vaatteissa

perjantai 2. tammikuuta 2009

Muistot vaatteissa

Olen tässä viime päivinä tehnyt tutkimusmatkaa vaate- ja kenkäkaappiini. Kaapinmokomat ovat ängetty niin täyteen, että oven avatessa hyllyllinen tavaraa tipahtaa niskaan. Tämä onkin siis jo sen verran selvä merkki joko isomman asunnon hankkimisesta tai kirpparikäynnistä, että jopa kovakalloinen pääni ymmärtää sen. Koska suuremman kämpän hankinta ei vaikuta kovinkaan todennäköiseltä, on vain pakko sukeltaa kaappeihin ja tehdä julma jaottelu. Matkan varrella olen törmännyt vaatekappaleisiin, joita en ole kiskonut päälleni vuosiin. En edes tiedä mahtuuko niistä yksikään edes päälleni enää. Käyttämättömyydestään huolimatta nämä vaatteet onnistuvat aina livahtamaan pois kirpparikasasta. Tai rehellisesti sanoen, en edes ikinä voisi harkita niistä luopumista. Näissä vaatteissa elää liian paljon kallisarvoisia muistoja, jotka ovat iskostuneet niiden kankaan tuntuun ja tuoksuun. 

Tämä punainen mekko oli päälläni vaihto-oppilasvuonna, Fall Dancessa. Itse Fall Dance-tilaisuudesta en muista paljoakaan mutta muistan, että se oli ensimmäisiä kertoja vaihtarivuoteni aikana kun tunsin kuuluvani joukkoon. Tätä mekkoa valitessani, minulla ja host-äidilläni oli niitä harvoja todella mukavia hetkiä ja tansseissa tutustuin moniin usiin ihmisiin, mm yhteen parhaista jenkkikavereistani Mandyyn. Nämä tanssit jäivät mekkoni ainoaksi käyttökerraksi. Myöhemmin se tuntui jotenkin täysin epäsopivalta kaikkiin muihin tilaisuuksiin. Senpä vuoksi siinä yhä tuoksuu etäisesti Yhdysvallat, Indiana ja syksy 2002.

  

Toisen välivuoteni alussa muutin pois kotoa. Jaoin älyttömän kivan kämpän vielä kämppääkin kivemman kämppiksen kanssa ja olin töissä eräällä nimeltä mainitsemattomalla teleoperaattorilla, jossa oli maailman parhaat työkaverit. Tästä vuodesta muistan, että sekä töihin, että kotiin oli aina kiva mennä, koska kummassakin paikassa oli niin hillittömän hauskaa! Jäin keväällä silmät kyynelissä pois töistä lukeakseni pääsykokeisiin ja silloin sain parhaidn työkavereiden järjestämissä läksiäisissä tämän paidan. Teksti on oma vitsimme ja kaverini vannottivat minua pitämään tätä paitaa oikiksen pääsykokeissa. Taikauskoisena kiskoin paidan päälleni pääsykoeaamuna. Kuukauden kuluttua sain hyväksymiskirjeen:)

Tiedän myös, että kellarikomeroon pakatuista laatikoista tulen löytämään eräät farkut, jotka eivät luultavasti enää koskaan tässä maailmassa tule istumaan/mahtumaan päälleni. Sen sijaan 17-vuotiaalle Jonnalle ne istuivat erinomaisesti. Itse asiassa niinkin erinomaisesti, että juuri niitä farkkuja pidin ensitreffeillä poikakaverini kanssa:) Myöhemmin farkut matkasivat mukanani jenkkeihin ja olivatkin yksi vuoden käytetyimmistä vaatekappaleistani. Niiden takataskuttomuus ja rispaantuneet lahkeet eivät visuaalisesti miellytä enää pätkääkään mutta niiden kankaaseen kiinnittyvät muistot estävät poisheittämisen.

Kaapin pohjalta ja kellarista löytyy varmasti vielä useita muistovaatteita mutta tässä olivat ne kolme ehdottomasti tärkeintä. 

Tänään oli ulkona ihan pirun kylmää ja suunnittelemani Fidareissu jäi tekemättä jäätymisen pelossa. Vaatearteiden etsimisen sijaan kävin äidillä syöpöttelemässä ja uuden vuoden pamauksista selvinnyttä Kalevia katsomassa. Vaatteiksi valikoitui flanellihame jäätymiskuoleman välttämäiseksi ja paksuin mahdollinen talvitakki:) Oih, tule jo kevät! Tosin, kestän kyllä tälläistä pakkasta paljon paremmin kuin sellaista vetistä viimaa. Hrrr.

 

Pitsipusero - Vila
Hame - H&M Trend
Villasukkakengät - ALDO/New York

Löytyykö vaatekaapistasi muistovaatteita?

-Jonna

Tunnisteet:

20 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kaapistani löytyy liian paljon vaatteita joita en enää tule käyttämään, joihin ei sen suurempia tunteita liity, mutta ne eivät kuitenkaan millään ajaudu kirppikselle. Missä vika?

2. tammikuuta 2009 klo 20.55  
Blogger Pineapple Penguin kirjoitti...

Ihana postaus, kiva tietää muistovaatteista :) Itselläkin on varmasti muutamia, en tosin muista sillä itellä on vaatekaappitarkastus tekemättä.. :P

2. tammikuuta 2009 klo 20.58  
Blogger harMonica kirjoitti...

juuh, muistovaatteita löytyy ja paljon, mutta kun ei raaski luopua niin ei vaan raaski, kellarista niitä löytyy yksi laatikollinen varmaan ja kaappikin on puolillaan niitä. :D

2. tammikuuta 2009 klo 21.00  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Joitakin löytyy, mutta aika ronskilla kädellä niitä yleensä laitan menemään... Uusia on kuitenkin kivempi aina ostella, kun kaapissa on enemmän tilaa.. Ihana toi hamonen!:)

2. tammikuuta 2009 klo 21.52  
Blogger anette kirjoitti...

Mulla on kanssa vielä tallella farkut joita käytin mun ja poikaystävän ekoilla treffeillä ja muutenkin aika paljon niihin aikoihin.. Nykyään en kyllä halua enää käytää niitä vaikka mahtuukin päälle koska lahkeet ei oo täysin pillit, enkä suostu nykyään käyttämään muita kun pillihousuja. :) Mitään muuta en oo hirveesti säästelly, harmittaa kyllä kun myin kirppiksellä sen paidan mikä oli kanssa ekoilla treffeillä. :( Se oli mulle sillon ja edelleenkin ois vähän liian iso ja siks myin, mut kyl tosiaan harmittaa kun oli se muuten aika kiva kuiteskin ja tosiaan muistojen takia. :/

2. tammikuuta 2009 klo 22.11  
Blogger Anna kirjoitti...

Oihh! Ihana asu!<3 Mullaki on hirvee kasa vaatteita, joista tiedän, etten tule koskaan niitä pitämään, mutten pysty niistä luopumaankaan..:D Vois melkein pöllii postausaiheen..;D

2. tammikuuta 2009 klo 23.44  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Multa löytyy äidin kakskyt vuotta sit tekemä JÄTTIvillis :) Joidenkin mielestä aika karsea, mutta kova vaiva siinä varmasti on ollut. Pidin muutaman kerran jopa koulussa, ja näytin kuulemma joulutontulta :p Tärkeämpi aarteeni on Good Charlotten paita suoraan keikalta. Tulee HYVIÄ muistoja =)

3. tammikuuta 2009 klo 11.06  
Blogger Tuulia kirjoitti...

Ihana asu :)

Kaapista löytyy liikaa vaatteita joita en käytä mutta en kehtaa luopuakaan niistä. Tosin suurin osa niistä on sellaisia johon kuvittelen mahtuvani vielä jonain päivänä, ja aion säilyttää niitä siellä vaikka ikuisuuden :D

3. tammikuuta 2009 klo 12.25  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moi :) Haluaisitko tehdä vaihtarivuodestasi postauksen? :)

3. tammikuuta 2009 klo 13.07  
Blogger Jonna kirjoitti...

Sini: hmnn. tuohon en osaa vastata. Omilla kaapissa vuodesta toiseen roikkuvilla vaatteillani on yleensä juuri joku muistosyy:)

Pineaaple Penguin: Kiitos:) tätä postausta oli kiva tehdä!

hartMonica: Hah, hyvä, että en ole ainoa, joka säsätää ikivanhoja vaatteita muistoina:)

Tiltuli: Ihanan järkevä asenne:) ja kiitos!

Anette: minullakaan ei ole enää säästössä ekatreffitpaitaa:)Ehkä ihan hyvä vetää johonkin raja, että ei kokonaisia vaatekokonaisuuksia säilyttele:)

Anna: Pölli ihmeessä:D

idonthavefuture: Minulta löytyy myös syvältä kaapin pohjalta jotain äidin ikivanhoja juttuja. joita ei vain voi heittää pois:)

winda: kiitos:) ja omasta kaapista löytyy myös noita "ehkä taas jonain päivänä" -vaatteita:)

Anonyymi: Sellainen postaus on jo olemassa ja löytyy: http://dots-dots-jonna.blogspot.com/2008/05/vaihtarivuosi.html :)

3. tammikuuta 2009 klo 13.14  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oho, sori en huomannut! :D Minkä järjestön kautta olit jos sa vielä kysyä?

3. tammikuuta 2009 klo 13.31  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mukava postaus! Ja älä ihmeessä heitä noin suuria muistoja kantavia vaatteita pois, älä älä :)

3. tammikuuta 2009 klo 14.02  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tosi kiva postaus :). Multakin löytyy pari auttamattomasti liian pieneksi mennyttä vaatetta, joita ei vaan voi heittää pois, nimittäin New Yorkista ostettu perus I <3 New York paita ja The Killerisien keikalta ostettu teeppis! Niistä vaan tulee niin paljon muistoja mieleen.

3. tammikuuta 2009 klo 15.17  
Blogger MouMou kirjoitti...

Nytpä tietää, millaisella paidalla pääsee oikikseen. AAMEN!:D

3. tammikuuta 2009 klo 15.34  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Onhan siellä, varsinkin kammottavilla printeillä varustettuja t-paitoja on tullut säästeltyä juuri muistosyistä. Tuo hame on muuten mielettömän suloinen.

3. tammikuuta 2009 klo 15.48  
Blogger Chérie kirjoitti...

Kiva tuo flanellihame! Oma vaatekaappini on niin sotkuinen ja kuin räjähdyksen jäljiltä, että sieltä on turha edes yrittää etsiä muistovaatteita, saati sitten jotain muita rääsyjä:D

3. tammikuuta 2009 klo 20.45  
Blogger Peippo kirjoitti...

Mun vaatekaapista löytyy oma punavalkoinen hameeni, joka mahtui joskus Peippo 2-veelle. :) Se on älyttömän suloinen ja pieni ja ei tulisi mieleenkään heittää sitä pois.

Toi hameesi on tosi hieno!

4. tammikuuta 2009 klo 14.05  
Blogger Jonna kirjoitti...

Anonyymi: Olin STS:n kautta:)

23: Älä huoli, en ikinä voisi heittää noita vaatteita pois:D

ss: Oih, rakastan ylikaiken omaa Nykki-paitaani:D

MouMou: aivan. tuo paita kun on päällä niin se sisäänpääsy on aivan selvä homma:D

khr: kiitos! Hame nousi pakkasten ansiosta uudeksi suosikiksi:)

cherie: huh, vaatekaapin siivous on kyllä rasittavaa. Ne ei vain ikinä mahdu sinne siististi!

Peippo: Minullakin on säästössä joitakin lapsuudenaikaisia vaatteita. Niin söpöjä:)

4. tammikuuta 2009 klo 17.54  
Blogger Bisquits kirjoitti...

On, aika moniakin. Yo-mekkoni on nykyiseen makuuni nähden aivan liian lyhyt, mutta en vaan voi heittää sitä pois. Toinen on maisteriksi valmistumispäivänäni käyttämäni valkoinen jakku, jota en enää osaa käyttää, mutta eihän sitäkään voi heittää pois. Sitten on eräs ihan kamala riikinkukkosulkakuvioinen paita, jota käytin paljon Unkarissa vaihdossa ollessani, heh. Pitäisikin joskus tehdä kaikista postaus sinun inspiroimanasi. :-)

6. tammikuuta 2009 klo 16.08  
Blogger Jonna kirjoitti...

Bisquits: Tee ihmeessä postaus:) Minua kiinnostaa kovastikin toisten muistovaatteet! :)

6. tammikuuta 2009 klo 17.07  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu