Muistot vaatteissa

Olen tässä viime päivinä tehnyt tutkimusmatkaa vaate- ja kenkäkaappiini. Kaapinmokomat ovat ängetty niin täyteen, että oven avatessa hyllyllinen tavaraa tipahtaa niskaan. Tämä onkin siis jo sen verran selvä merkki joko isomman asunnon hankkimisesta tai kirpparikäynnistä, että jopa kovakalloinen pääni ymmärtää sen. Koska suuremman kämpän hankinta ei vaikuta kovinkaan todennäköiseltä, on vain pakko sukeltaa kaappeihin ja tehdä julma jaottelu. Matkan varrella olen törmännyt vaatekappaleisiin, joita en ole kiskonut päälleni vuosiin. En edes tiedä mahtuuko niistä yksikään edes päälleni enää. Käyttämättömyydestään huolimatta nämä vaatteet onnistuvat aina livahtamaan pois kirpparikasasta. Tai rehellisesti sanoen, en edes ikinä voisi harkita niistä luopumista. Näissä vaatteissa elää liian paljon kallisarvoisia muistoja, jotka ovat iskostuneet niiden kankaan tuntuun ja tuoksuun. 

Tämä punainen mekko oli päälläni vaihto-oppilasvuonna, Fall Dancessa. Itse Fall Dance-tilaisuudesta en muista paljoakaan mutta muistan, että se oli ensimmäisiä kertoja vaihtarivuoteni aikana kun tunsin kuuluvani joukkoon. Tätä mekkoa valitessani, minulla ja host-äidilläni oli niitä harvoja todella mukavia hetkiä ja tansseissa tutustuin moniin usiin ihmisiin, mm yhteen parhaista jenkkikavereistani Mandyyn. Nämä tanssit jäivät mekkoni ainoaksi käyttökerraksi. Myöhemmin se tuntui jotenkin täysin epäsopivalta kaikkiin muihin tilaisuuksiin. Senpä vuoksi siinä yhä tuoksuu etäisesti Yhdysvallat, Indiana ja syksy 2002.

  

Toisen välivuoteni alussa muutin pois kotoa. Jaoin älyttömän kivan kämpän vielä kämppääkin kivemman kämppiksen kanssa ja olin töissä eräällä nimeltä mainitsemattomalla teleoperaattorilla, jossa oli maailman parhaat työkaverit. Tästä vuodesta muistan, että sekä töihin, että kotiin oli aina kiva mennä, koska kummassakin paikassa oli niin hillittömän hauskaa! Jäin keväällä silmät kyynelissä pois töistä lukeakseni pääsykokeisiin ja silloin sain parhaidn työkavereiden järjestämissä läksiäisissä tämän paidan. Teksti on oma vitsimme ja kaverini vannottivat minua pitämään tätä paitaa oikiksen pääsykokeissa. Taikauskoisena kiskoin paidan päälleni pääsykoeaamuna. Kuukauden kuluttua sain hyväksymiskirjeen:)

Tiedän myös, että kellarikomeroon pakatuista laatikoista tulen löytämään eräät farkut, jotka eivät luultavasti enää koskaan tässä maailmassa tule istumaan/mahtumaan päälleni. Sen sijaan 17-vuotiaalle Jonnalle ne istuivat erinomaisesti. Itse asiassa niinkin erinomaisesti, että juuri niitä farkkuja pidin ensitreffeillä poikakaverini kanssa:) Myöhemmin farkut matkasivat mukanani jenkkeihin ja olivatkin yksi vuoden käytetyimmistä vaatekappaleistani. Niiden takataskuttomuus ja rispaantuneet lahkeet eivät visuaalisesti miellytä enää pätkääkään mutta niiden kankaaseen kiinnittyvät muistot estävät poisheittämisen.

Kaapin pohjalta ja kellarista löytyy varmasti vielä useita muistovaatteita mutta tässä olivat ne kolme ehdottomasti tärkeintä. 

Tänään oli ulkona ihan pirun kylmää ja suunnittelemani Fidareissu jäi tekemättä jäätymisen pelossa. Vaatearteiden etsimisen sijaan kävin äidillä syöpöttelemässä ja uuden vuoden pamauksista selvinnyttä Kalevia katsomassa. Vaatteiksi valikoitui flanellihame jäätymiskuoleman välttämäiseksi ja paksuin mahdollinen talvitakki:) Oih, tule jo kevät! Tosin, kestän kyllä tälläistä pakkasta paljon paremmin kuin sellaista vetistä viimaa. Hrrr.

 

Pitsipusero - Vila
Hame - H&M Trend
Villasukkakengät - ALDO/New York

Löytyykö vaatekaapistasi muistovaatteita?

-Jonna