Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Tatskat

torstai 12. maaliskuuta 2009

Tatskat


Olen ihan onneton asusteiden käyttäjä. Unohdan aina korut omiin bokseihinsa ja saatan käyttää samaa vyötä useamman viikon. Silti on kaksi koristetta, joita kannan mukanani päivästä ja säätilasta riippumatta. Ne eivät ikinä unohdu yöpöydälle aamukiireessä tai treenikassiin salilta palatessa. Tosin tähänkin on varsin yksinkertainen syy; on hankala unohtaa jotain, mikä on neulottu kiinni ihoosi;)

En muista, että olisin koskaan tietoisesti päättänyt hankkia tatuointia. Oikeastaan myönteinen suhtautuminen noihin aidosta aitoihin ihokoristeisiin vain on aina ollut olemassa.  Hassu juttu muuten on, että tatuoinnin ottamiseen liittyvä kipu ei minua ikinä pelottanut mutta sen sijaan jo pelkkä ajatus lävistykseen liittyvästä piikittämisestä sai kylmät väreet juoksemaan kilpaa selkääni pitkin:)

Ensimmäinen tatskani on melkein kuusi vuotta vanha. Enää en ehkä valitsisi epämääräistä kiinalaisjapanilaiskorealasmielikuvituskielistä merkkiriviä ( jättikatkaravut kuusi dollaria) mutta silloin 18-vuotiaana tuollainen mustemysteeri tuntui mitä parhaimmalta ajatukselta;) En kuitenkaan millään tavoin kadu kuvaani koska se on minulle kovin rakas muisto vaihto-oppilasvuoteni viimeisestä yöstä. Silloin harvoin kun satun sen peilistä bongaamaan, muistuu mieleeni välittömästi pieni tatuointistudio, ystävien autossa soiva musiikki, talon vessapaperointi ja minihampurilaiset. Kuva lonkassani on läksiäislahja ystäviltä, jotka asuvat maantieteellisesti aivan liian kaukana mutta ovat ajatuksissani kovin usein:) ( Ja eip, en kerro mitä se kuva oikeasti muka tarkoittaa. Se on asia, jonka tietää vain kourallinen ihmisiä koko maailmassa)


Toinen kuva on paljon tuoreempi. Vain nelisen kuukautta vanha. Lokakuiselta jenkkimatkalta jäi jalkaan pikkuruinen teksti: friend. Kävin matkalla Atlantin tuolle puolen moikkaamassa myös vaihtovuoden aikaisia ystäviä ja hetken pohdinnan jälkeen päätimme parhaan jenkkiystäväni kanssa hakkauttaa ihoomme kaveritatskat

Pidän ajatuksesta, että molemmat tatuointini on otettu muistoksi. Vaikka niiden kuvat onkin valittu muutaman minuutin harkinta-ajalla, en ole katunut hetkeäkään. Ajatus tatuointien lopullisuudesta ei pelota vaan enemmänkin viehättää. On ihana ajatella, että joskus vanhana mummona voin silitellä iän rypyttämiä kuvia ja palata mielessäni aikaan jolloin ne otin ja kaikkiin niihin hetkiin, jotka ne ovat kanssani kulkeneet. 


Mikä on oma suhtautumisesi tatuointeihin?

ps. ja ei se ihoon piirtäminen edes sattunut. Vähän vain kutitteli ja nipisteli:)

kuvat

Tunnisteet:

20 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tykkään tatuoinnesta jos niillä on joku tarina, kuten tuo kaveritatska(= ihana idea!

12. maaliskuuta 2009 klo 22.22  
Blogger Sara kirjoitti...

Heei, mullakin on just valmiina postaus tatskoista, en vaan oo vielä julkassut sitä :D Tosin siinä kerron lähinnä tatskoista mitä haluaisin, multa kun ei vielä yhtään löydy (:

12. maaliskuuta 2009 klo 22.35  
Blogger Mirette kirjoitti...

Yhden kun ottaa, se on menoa. :D Kröhm, sanoo tyttö jolla on half sleeve tekeillä :D

12. maaliskuuta 2009 klo 22.40  
Blogger Milla kirjoitti...

Tatuoinnit on ihania! Multa löytyy kaksi ja kummalliakin on merkityksensä.

12. maaliskuuta 2009 klo 22.47  
Blogger Tasha kirjoitti...

Rrrrakastan tatuointeja, tänään otin juurikin toisen tatskani (ekan 4 vuotta sitten) ja lisää jo suunnittelen :)

12. maaliskuuta 2009 klo 23.10  
Blogger Tuuli kirjoitti...

Voi Jonna, toi kaveritatska on vieläkin siisteintä ikinä. Se on vähän kuin aikuisten version teinien "Best" "friend" sydän puolikkaista. Tykkään tuollaisista pienistÄ "ylläritatskoista", jotka ei saman tien hyppäÄ silmille ja jotka on just otettu jonkun tapahtuman tai ihmisen muistoksi. Mutta sellaiset jÄttimäiset "Hei mulla on tatska" - tatskat jostain syystä ärsyttäÄ mua.

12. maaliskuuta 2009 klo 23.25  
Blogger Tuuli kirjoitti...

Ai niin, ja tadaaa!!! Tiedän mitä sun tatska tarkoittaa!! (Sianliha, eikö ollutkin?) :)

12. maaliskuuta 2009 klo 23.26  
Blogger Laura kirjoitti...

Tatuoinnit on erittäin jees. Mulla on harmikseni vasta yksi, mutta otan lisää kunhan rikastun. Mun mies onkin piirtänyt mulle aivan ihanan tatskan jonka joskus sitten otan käteeni. Sais vaan sitä rahaa joskus tarpeeksi tililleen niin...:)

13. maaliskuuta 2009 klo 11.25  
Blogger winda kirjoitti...

Mulla olis jo miljoona syytä ottaa yks tatuointi (oon haaveillu just siitä tietystä 16 kesäisestä asti) mutta olen niin saamaton etten ole vieläkään onnistunut sitä hankkimaan. Lupaan ja vannon että tänä vuonna!! :D

p.s. Näin sut eilen kurvissa siinä neljän aikoihin, mutten kerenny moikaamaan kun oli kiire ja olin eri puolella tietä, eli moi!- nytten :D

13. maaliskuuta 2009 klo 12.19  
Blogger sho(e)paholic kirjoitti...

Inhoan merkityksettömiä tatuointeja, mutta rakastan tarinoita tatuointien takansa. Itse tiesin aina, millaisen laittaisin, jos laittaisin ja paikan valitsin viikkoa ennen aikaa.
Olen jäänyt koukkuun. Mietin koko ajan seuravaa. Poikaystävälläni on aivan sairaan hieno siipitatska, joka ei ole yhtään kuten monella muulla ja johon liittyy ihana tarina. Minusta tatskat muoti-ilmiönä ja ottamisena vain ottamisen vuoksi ovat huono idea ja naureskelen aina, jos joku ottaa "turhaan".
Mutta ihania ovat tarinan takana.

13. maaliskuuta 2009 klo 13.07  
Blogger Sofia D kirjoitti...

Blogissani on haaste sinulle!

Itse voisin ottaa jonkun pienen tatskan esim. jalkapöydälle. Kaveritatska on myös tosi kiva idea!:)

13. maaliskuuta 2009 klo 15.15  
Blogger Pinja kirjoitti...

Mua tavallaan houkuttaa hankkia tatuointi. En kuitenkaan tiedä, millaisen kuvan tahtoisin ja mihin. Lisäksi tahtoisin, että tatskalla olisi jokin merkitys ja tarina.

13. maaliskuuta 2009 klo 15.18  
Blogger Sari kirjoitti...

Mä haikailen itse suunniteltua tatskaa niskaan, about korvan taakse. Mielestäni se olisi ihanan sensuelli paikka jollekin kauniille tatuoinnille. Tähän saakka kaikki läheiset ovat kuitenkin takoneet päähän järkeä. Se kun ei ole ehkä maailman järkevin paikka tatuoinnille, kun on koko ajan näkyvissä ellei tukka ole edessä. Ja rumakin se kuulemma olisi. :D

Miehellä Ville Valo-tyylinen toisen käden kokotatuointi on tyylikäs!

13. maaliskuuta 2009 klo 16.05  
Blogger Sini kirjoitti...

Itse haluaisin joku päivä tatuoinnin. Ei mitään tietoa millaisen tai minne :D

13. maaliskuuta 2009 klo 16.36  
Blogger Lena kirjoitti...

tiistaina on tatuointi aika ja jännitys tuntuu vatsassa saakka, kaikki mahdolliset painajaiset on nähty kuinka se sattuu tai kuinka se menee piloille(joko liikutan jalkaani tai muuten vain tatuoija ei osaa), neuvoja otetaan vastaan! :)

13. maaliskuuta 2009 klo 18.18  
Blogger Heini L kirjoitti...

Mulla on selkärangan kohdalla 55 sentin pituinen arpi, johon olen joskus ajatellut ottaa jonkinsortin köynnöstatuoinnin. Toinen arpi on 15 cm tuossa lonkan päällä, senkin ehkä joskus tahtoisin koristaa. Arvet sain reilu kymmenen vuotta sitten kirurgilta.

Ajallisesti tää menee siihen "kunhan lapset on tehty", eli varmaan viidenkympin päälle jahka tohin.

Kuitenkin jänistän ennen ku tarvii edes suunnitella mitään. :D Oikeasti mua pelottaa kaikenlainen turha piikittely... Maito? jep.

13. maaliskuuta 2009 klo 18.33  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

En jotenkaa ois susta uskonut, että omistat tatuointeja! Mutta pidän niistä ja kiva postaus :)

13. maaliskuuta 2009 klo 21.37  
Blogger Jonna kirjoitti...

Anonyymi: munkin mielestä tatskalla pitää olla tarina:)

Sara: Hassu sattuma.) Odotan sun postausta innolla:)

Mirette: Tiedän mitä tarkoitat. Huomaan aika usein pohtivani kolmannen tatskan hankkimista:D

Milla: :)

Tasha: Nihin jää kyllä vähän koukkuun:)

Tuuli: joo, mä en möskän tykkää niistä "kattokaa mulla on tatuointi" -kuvista. yh. Ja ainiin, sä tiedät mitä se mun tatuointi oikeasti tarkoittaa. Mulla on tapana kertoa ihmisille vähän vaihteleva merkitys, mutta sä tiedät sen aidon:D

Laura: Oi, miten kiva ajatus otaa toisen piirtämä kuva!

Winda: Siitä vain kuvaa hakkauttamaan;D ja argh, olin varmaa just tulossa töistä ihan superhehkeänä. Muistan sieltä kurvista vain sen, että kengät puristi ihan kamalasti:)

sho(e)paholic: niihin kyllä jää koukkuun:D Nyt mietin, että haluisin jonkin värillisen kun molemmat omat on mustia:D

Sofia D: kiitos! ja jalkapöytä olisi kyllä kiva paikka:)

Pinja: sun pitää vain odottaa oikeaa kuvaa ja tarinaa:)

Sari: korvan takana olisi kyllä kaunis paikka. Omat kuvani on piilotettuina niin, että ne näkyvät vain jos niin haluan:)

Sini: Hih, otat sitten kun keksit mitä ja minne haluat:)

Lena: mulla tatuointien piirto ei pahemmin sattunut. Kuritti ja nipisteli. Tossa toisessa jalka hypähti pari kertaa mutta onneksi oli taitava piirtäjä. Keskityt vain siihen paikallaan pysymiseen:)
Kivaa tatskareissua!

Heini L: Kiva idea, ottaa arven kohdalla köynnös:)

Anonyymi: olen kuullut tuon pari kertaa aiemminkin. Taidan olla jotenkin ihminen johon ei yhdistetä tatuinteja:) Kiva, että tykkäsit postauksesta!

13. maaliskuuta 2009 klo 22.28  
Blogger Mirka kirjoitti...

Minä päätin kohta neljä vuotta sitten ottaa tatskan, kun täytän 20. Aika lähestyy siis enkä ole muuttanut mieltäni :)

14. maaliskuuta 2009 klo 13.14  
Blogger Peippo kirjoitti...

Koko selän kokoiset, värilliset tatuoinnit eivät ole kovin nättejä, mutta muuten kyllä tykkään tatskoista. :) Voisin joskus ehkä ottaa jonkun pikkuisen tatuoinnin esim. niskaan.

14. maaliskuuta 2009 klo 14.41  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu