Heidiä pukkaa taas...

Tänään puin Heidin pariksi eilen Fidasta löydetyn ja tänään aamuna lyhyemmäksi saksitun nahkahameen. Tämän päivän ylipositiivisen vaatekokemuksen perusteella lienee hyvinkin mahdollista, että loppukeväänä ei päälläni mitään muuta nähdäkään kuin tämä nahkishameen ja Heidin muodostama voimapari.

 

Nahkahamosesta sen verran, että oli kyllä aika tuuri eilen. Mietiskelin aamulla, että tarvitsisin ihan oikeasti myös lyhyemmän nahkahameen ja sama kaipuu jatkui pitkin päivää. Poikkesin sitten työmatkalla Fidaan ja kolmas käpälöimäni vaate oli kaipailemani hame. Hiukkasen liian pitkä mutta äiskälle tehdyn nolosoiton ( voinko mä leikata nahkahameen vai purkautuuko se? anteeksi kanssashoppailijat jos tukehduitte nauruunne tässä vaiheessa) jälkeen lunastin hameen kymmenellä eurolla itselleni. Hinta hiukkasen kirpaisi ( Fida on muuten kallis!) mutta puhuin itseni ympäri käyttämällä mm. argumentteja: 1) Oi, oi, oi tää olisi niin kiva Nykissä! 2) Oi, oi, oi tää olis niin kiva Lontoossa! Ja tietty, eihän se nyt niin kamalasti aidosta nahkasta ollut. 

Tilannekuvaa leikkausoperaatiosta

Arvatkaas muuten kuka lähtee tulevana sunnuntaina NEW YORKIIN ( ja Washingtoniin...) ?! Ah, yksi työvuoro ja vappuriehumiset pois alta ja sitten Nykkiin:) Pitänee nyt vain toivoa, että se samperin sikainfluenssa ei innostu riehumaan yhtään enempää. Saatatte saada luettavaksenne muutamalla kirosanalla maustetun postauksen, jos tuo matka sattuisi possutaudin vuoksi peruuntumaan. 

Mut hei, nyt mä menen ahmimaan henk.koht kokkini väsäämää ruokaa ja taidanpa tapittaa yhden Roswellinkin:)