Vuosijuhlaeleganssi

Eilen juhlittiin ainejärjestön vuosijuhlia ja ainakin allekirjoittaneelle tämä tilaisuus tarkoittaa suurin boldatuin kirjaimin: PRINSESSAPÄIVÄÄ! Kun kerran vuodessa pääsee lähes morsiantasoisesti pänttäytymään niin sitähän on otettava kaikki mahdollinen irti:) Viime vuoden hyvien kokemuksen perusteella "palkkasin" jälleen monitaitokaverini laittaman hiukseni ja meikkini ja lopulta jopa ompelemaan hiukan revennyt pukuni jälleen uudenveroiseksi. Ainiin ja sama neito hoiti myös korustailaukseni. Ei kyllä tasan käy nallekarkit. Minähän en henkilökohtaisesti osaa edes letittää oikeaoppisesti ja mikä tahansa meikkiyritelmä kuin meikkivoide-ripsari-poskipuna saa mut näyttämään huolestuttavan paljon miespuoliselta tankotanssijalta. 

Annoin kaverilleni naamani ja hiusteni suhteen täysin vapaat kädet. Ja näin hän niitä käytti: Idea kampaukseen ja meikittiin haettiin puvusta, joka tyylillisesti ja värillisesti on kiva tuulahdus 60-luvun menneiltä vuosilta. Sain jopa paria viikkoa ennen juhlailtaa sähköpostiini kaverini piirtämän (!) seuraavan meikkikampaussuunnitelman ja alla olevasta kasvokuvastani voittekin päätellä, että toteutus onistui aika kivasti:)

Tykkäsin tyylistäni aivan mielettömästi ja olisin ihan valmis rakentamaan aikakoneen ja matkailemaan 60-luvulle, jossa voisin viettää loppuelämäni onnellisena vaaleiden huulipunien, muhkeiden ripsien ja The Beatlesin poikien kanssa;)

Edellisen kesän 10 euron kirpparilöytö todisti eilisellä illalla olevansa kaikkien aikojen löytöjen kuningatar. Siis ihan oikeasti. 10 euroa ja vielä täsmälleen sopiva. Koska olen tälläinen toivoton kailottaja, nautin suuresti saadessani kertoa pukua ihastelleille sen ostopaikan ja mikä tärkeintä, hinnan;) Vaikka puku itsessään on aika koristeellinen oli minulla silti muutama lisäblingblong. Korvissa koreilivat isot valkoiset helmet, ranteessa helmiröykkiö ja sormessa edesmenneelle mummilleni kuulunut sormus, joka ihan oikeasti on 60-luvulta ja toimi sinisellä värillään kaverina kengilleni. ( kuten kuvista voi huomata, puku oli hiukkasen liian lyhyt mutta oikeastaan tyylillisesti ja kompastumisen välttämismielessä pituus oli juuri passeli)

  

 

Hah, pitää sanoa, että tuo yhden kokonaisen lakkapullon tyhjentänyt kampaukseni on aika jykevää tekoa. Vielä nyt, yön jälkeen pää näyttää muutamaa karannutta hiusta lukuunottamatta ihan samalta;)

Koska akateeminen silliaamiainen kutsuu, jatkan vuosijuhlaturinointia seuraavassa postauksessa.

Nyt siis haalarit niskaan ja matkaan;)