Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Humiseva Harju

tiistai 5. toukokuuta 2009

Humiseva Harju


Sain tuossa jokunen aika sitten kaveriltani vinon pinon kirjoja ja niistä löytyi muiden ihanuuksien lisäksi myös kauan kaipailemani klassikko, Humiseva Harju. Tämä on kirja, jonka olen halunnut lukea nin kauan, että jossain vaiheessa jo rupesin kuvittelemaan lukeneeni sen. Kun kirja nyt yllättäen oli aivan käden ulottuvilla, meni muutama päivä, että oikeasti uskalsin edes avata sitä. Tiedättekö, kun on ehtinyt jo kuvitella jonkin asian/ paikan / ihmisen liian tarkkaan, nousee kynnys kohdata ehkäpä "täysin väärä" todellisuus.

Luen yleensä kirjan samantien kannesta ja kanteen. On täysin normaalia, että laitan oman elämäni odottamaan tarinan vuoksi. Mitäpä väliä on yhdellä tentillä kun kirjani sivuilla minulle niin todelliset ihmiset rakastavat, kärsivät ja elävät. Humisevan Harjun kanssa tein toisin. Luin kirjaa kokonaisen viikon. Jotenkin tätä kirjaa en voinut ahmia, vaan halusin sulatella sitä palojen välillä. 

Eletään vuotta 1801. Itsekseen viihtyvä Lockwood vuokraa Humisevan Harjun tiluksiin kuuluvan talon ja päätää kohteliaisuussyistä myös vierailla vuokraisäntänsä luona. Humisevassa Harjussa hän kohtaa talon isännän, Heathcliffin, joka on katkeroitunut koko elämän kestäneen yksinäisen rakkauden kiduttama ja riivaama mies. Lockwoodin talossa vierailun aikana nummilla puhkeaa myrsky ja tämä jää taloon yöksi. Yöllä hän näkee painajaismaisen todellisen unen Catherinesta, joka vaatii päästä sisään taloon. 

Myrskyn loputtua Lockwood palaa kotiinsa, jossa hänen taloudenhoitajansa Nelly Dean kertoo vuokraisännästään uteliaalle miehelle Heathcliffin tarinan. Hän saa kuulla, että tämä on entinen tallipoika, orpo, jonka Humisevan harjun entinen isäntä säälistä otti hoiviinsa. Heathcliff rakastuu lapsuudenystäväänsä, talon tyttäreen Catherineen, mutta ei voi saada tätä omakseen. Catherine tekee mielestään järkevän valinnan ja avioituu naapurikartanon seurapiiriherrasmies Edgar Lintonin kanssa. Heathcliffiä tämä teko loukkaa sisintä myöten, ja hänen elämänsä sisällöksi muodostuu ainoastaan sadistinen kosto ja tuho.

Tätä kirjaa markkinoidaan usein rakkausromaanina. Epätoivoisena rakkaustarinana. Kirjana teos on erinomainen. Sen hahmot ovat kiinnostavia ja tarinan haluaa lukea loppuun. Mutta mistä se todella kertoo? Ihmisestä, joka on niin raunioitunut, että hänessä ei ole enää mitään muuta ihmisyyttä jäljellä kuin se rakkaus, jota hän joskus tunsi ja johon hän yhä ripustautuu kiinni ja jolla on hän oikeuttaa kaiken sen julmuuden, jota hän ympärilleen aiheuttaa.

Tämä lukukokemus on ei ole vielä kokonaan sulateltu. Mutta tiedän, että olen löytänyt uuden lempikirjan. Kirjan, jonka tulen lukemaan vielä kymmeniä kertoja, jokaisen lukukerran tuodessa lisää ajatuksia ja ymmärrystä tätä tarinaa kohtaan.

Oletteko lukeneet kirjaa ja mitä siitä ajattelette?

Tunnisteet:

17 kommenttia:

Blogger Emmanuelle kirjoitti...

Kerkisin lukea kirjan puoleenväliin, mutta sitten loppui lainausaika. :/

Mutta tykkäsin. Meinasinkin tänä kesänä lainata sen uudelleen ja lukea loppuun asti.

5. toukokuuta 2009 klo 8.31  
Blogger eliiina kirjoitti...

Olen joo lukenut ja onhan se hieno teos! Luin muistaakseni 16-vuotiaana ja en ehkä ymmärtänyt vielä ihan kaikkea. Nyt voisikin olla korkea aika lukaista tuo uudelleen...

5. toukokuuta 2009 klo 9.26  
Blogger Sofia D kirjoitti...

Ihana kirja!<3

5. toukokuuta 2009 klo 9.45  
Blogger Hilla kirjoitti...

Hui kamalaa, en tiedä uskallanko lukea tuota vaikka pitkään olen miettinyt että pitäisi, tykkään onnellisista lopuista.

5. toukokuuta 2009 klo 10.10  
Blogger mirella kirjoitti...

Luin tämän joskus yläasteaikoina monta kertaa, kun tykkäsin tästä niin. Yritin lukea taas vuosi sitten, mutta en päässyt kuin puoleen väliin. Tosi kummallista...

5. toukokuuta 2009 klo 10.54  
Blogger Christina kirjoitti...

En ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta myös mulla on ollut jo pitkään kova hinku lukea. Täytyy varmaankin ottaa itseään nyt vaan niskasta kiinni ja saada aikaiseksi. :)

5. toukokuuta 2009 klo 11.36  
Blogger elina kirjoitti...

en ole lukenut, mutta olen aina (noh aina ja aina... mm. bella innoitti tähän luku kokemukseen:D mutta sitä ennenkin jo -oikeasti!) halunnut sen lukea:)

5. toukokuuta 2009 klo 14.24  
Blogger winda kirjoitti...

Oi, Humiseva Harju on niin ihana, rakastan kaikkia omituisia rakkaustarinoita joiden päähenkilöt on sulkeutuneita ja joilla on synkkiä salaisuuksia :)

5. toukokuuta 2009 klo 14.35  
Blogger hanska kirjoitti...

olen lukenut joskus vuosia sitten. vapun kuumelukemisena tuli käytyä läpi jane austenia - järki ja tunteet sekä ylpeys ja ennakkoluulo. kun tuon ajan maailmaan pääsee sisään, ei kauheasti tekisi mieli vaihtaa takaisin 2000-luvulle.

5. toukokuuta 2009 klo 15.21  
Anonymous dixillusions kirjoitti...

Olen lukenut kirjan oikeasti yli kymmenen kertaa, on yksi lempikirjojani. Kieli on kaunista ja vuorosanat mahtavia: hei ei voi olla itkemättä, kun Heathcliff latelee kuka-murhasi-kenet-liturgiansa ja käskee kuollutta Catherinea vainoamaan häntä missä tahansa muodossa. Ja se "I repeat it till my tongue stiffens.." lausahdus. Kyllä, osaan vuorosanojakin ulkoa englanniksi :D Romaanin uskottavuus kyllä hieman kärsii, kun Heathcliff avaa vuosien jälkeen Catherinen haudan ja ihastelee tämän muuttumatonta kauneutta. Hmm. Tosin en nyt muista, oliko se kohtaus itse kirjassa vai jossain elokuvassa.

5. toukokuuta 2009 klo 16.26  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Vitsi mulla on ollu aikomuksena lukea toi kirja jo viime kesästä asti kun satuin löytämään mummon vintiltä ihan älyttömän vanhan (ja ihanan) painoksen tosta kyseisestä romaanista.Tän postauksen jälkeen mun on ihan pakko lukea se!!! Oikeesti lukee, eikä vaan meinata :D

5. toukokuuta 2009 klo 16.59  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

oon lukenut juu. mutta äh, jotenkin petyin siihen, ei se ollut sellainen kuin luulin. mulla oli kai liian kovat ennakko-odotukset, kuvittelin sen olevan suuri rakkaustarina joka päättyisi onnellisesti. siitä on kyllä jo pari vuotta kun sen luin, eli voi olla että toinen lukukerta avaisi sen paremmin.

5. toukokuuta 2009 klo 21.13  
Blogger Ansku kirjoitti...

Aaa ihanaa kirjapostaus! Aattelin lukea tuon kesällä =)

6. toukokuuta 2009 klo 14.49  
Anonymous heini kirjoitti...

Nyt tuli hirvittävä himo lukea juurikin tuo kirja... täytyy lainata! :--) Luitko suomeksi vai englanniksi? Katsoin jo kirjastostakin ja kyllä, niitä on rutosti vielä hyllyssä... iih! Kunhan gradu on lopullisesti palautettu (tai mahdollisesti jo ennen), lainaan tuon!! *kirjaa inspisvihkoonsa* <3...

6. toukokuuta 2009 klo 22.09  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moikka!

Oon seurannu muotiblogeja noin vuoden verran mutta vasta pari päivää sitten aloin lueskelemaan sun tekstejä. Joskus oon tänne aiemminkin eksynyt, mut jostain syystä oon sit klikkaillu itteni jonnekin muualle. Ja nyt ihmettelen, et miks ihmeessä?! Tää sun Polka Dotshan on aevan ihana! :)

Tyylisi kirjottaa, kauniit vaatteet, monipuoliset kuvat ja kaikki kiva härpäke mitä täällä on, on saanu mulle monta isoa hymyä. Kiiitos!

Erityisen hyvälle mielelle ja tsempin päälle sai postaus, jossa kerroit, että olet menestynyt opiskeluissasi oikeastaan vasta yliopistossa. En ole mikään erityisen kirjaviisas mutta innostuin pyrkimään alalle, johon on todella vaikea päästä. Tässä kauheen stressin ja epävarmuuden keskellä, pääsykoe 15.5., satuin sit lukemaan sulta sen postauksen ja sain fiiliksen, et "hemmetti, kylhän mäkin voin onnistua".

Ja, että menis oikein kunnolla friikiksi ja sun fanittamiseksi, ni satuin lainaamaan Humisevan Harjun tos yks päivä kirjastosta. Säikähin kun tulin tänne ja sulla sattu olemaan siitäkin postaus...

Oukei, toivottavasti sulla on oikein kiva reissu siellä jenkkilässä :)

-Elina

6. toukokuuta 2009 klo 22.33  
Anonymous pim kirjoitti...

Kirjan loppuosa meni kohdallani itkunsekaiseksi nieleskelyksi, joten tunteita ainakin herätti.

Erikoinen kertojavalinta kylläkin tökki paikoitellen. Se tavallaan etäännyttti lukijaa tarinasta.

7. toukokuuta 2009 klo 23.56  
Blogger Jonna kirjoitti...

Emmanuelle: Lue ihmeessä kirja loppuun:) !

eliiina: Se on ihana alukea kirjoja pitkän tauon jäkeen uudeleen ja tajuta ne ihan eri tavoin:)

Sofia D : :)

Hilla: Tuossa ei kyllä sellaista oikeastaan perinteisessä mieless ole muta hyvä kirja silti:)

mirella: Se on ihan kamalaa, kun joku vanha lempikirja ei enä sytytäkään. Tulee jotenkin petetty olo!

Christina: Kannattaa lukea:)

elina: Hahaha, ainin, Bellahan lukee humisevaa harjua:)

winda: Hahaha, Heathcliff täyttää ainakin nuo tuntomerkit:)

hanska: Totta, kun nosta apään kirjasta tuntuu hassulta elää tässä ajassa...

dixillusions: kirjassa on ainakin tuo kohtaus ja kiinnitti myös oman huomioni. Mutta muuten tosi mahtava kirja:)

Anonyymi: Ah, oon aina kadehtinyt ihmisiä joiden mummoilla on salaperäiset vintit:)

Anonyymi: Mä olin myös onnistunut luulemaan, että kyseessä on joenkin rakkaustarinaisempi kirja muta oikeastaan pidin enemmän noin:)

ansku: Lue ihmeessä! :)

heini: Itse luin suomeksi kun satuin saamaan suomenkielien version kaverilta:)

Elina: Oih, ihana kommentti! Kiitos paljon kivoista sanoista, pelastit aikaeroraristusviritteisen päiväni:) Ja toivottavasti ääsykoe sujui hyvin:) !

pim: Kertojavalinta oli kyllä outo mutta itse pidin koska se antoi kokonaisen näkökulman:)

22. toukokuuta 2009 klo 12.15  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu