London

Matkanjälkeinen masennus ei ole huuhtoutunut ( hah hah, huomatkaa viitaus Suomen säähän) vielä yhtikäs mihinkään mutta mikäs sen parempi tapa rypeä itsesäälissä kuin muistella Lontoonmatkaa ( tunnetaan nykyisin myös nimellä maailman paras reissu.) 

Lauantai:

Selvittiin britteihin ilman suurempia kommelluksia ja tuurilla löydetyn 15 minuutin pikajunan ansiosta köllöteltiin hotellihuoneessa jo reilu tunti laskeutumisen jälkeen. ( ja tästä ajasta ehkä 20 minuutia rullailtiin meidän "kotikatua" edestakaisin ja yritettiin löytää hotelli. Voisivat vähän panostaa kyltin näkyvyyteen). Tällä matkalla oli päätetty panostaa myös asumiseen joten majapaikkana toimi kerrassaan mainio Shaftesbury Metropolis-hotelli. 

Huoneesta löytyi toivomamme hiustenkuivaaja ( kerrankin reissu, jolla hiuksia voi edes vähän laittaa), iso televisio sekä turvaboksi ( kaikille meidän miljoonille) ja näiden mukavuuksien lisäksi päästiin nauttimaan kivasta henkilökunnasta, maailman parhaasta suihkusta ja yleisestä mukavuudesta. Nappi valinta:)

 

Lyhyen kuvaus/meikkisession jälkeen painuttiin tutkailemaan naapuristoa, joka piti sisällään mm. Hyde Parkin ja tepasteltiin myös kuuluisalle Portobellolle, jossa korkattiin shoppailuhana auki samanlaisilla ( eri värisillä) mekoilla. Isot kiitokset muuten kaikille Portobelloa suositelleille! Oli ihan mun paikka. Markkinoiden ja ravitsevan Kentucky Fried Chicken-syömingin jälkeen lähdettiin Hyde Parkiin, jossa ensin eksyttiin ja sitten viilennettiin jalkoja hetken aikaa Prinsessa Dianan muistojutulla. Superenergisinä jatkettiin vielä Buckinghamin palatsille. Ei nähty Ellua mutta todettiin siellä hengaillessa, että ne puheet brittimiesten rumuudesta on kyllä joku maailmanlaajuinen salajuoni. Ei ne mitään rumia ole.

  

 

Illalla, kun jalkoja jo särki, päästiin toteuttamaan molempien ei niin salaista pahetta, eli television tositvsarjoja, juorulehtiä ( ihanan halpoja! hamstrattiin koko reissun aikana valehtelematta 20 kpl) sekä ihania ruoka-epäterveellisyyksiä.

Sunnuntaina pompattiin pystyyn jo ennen kahdeksaa.  Oltiin saatettu unohtaa edellisenä iltana laittaa tuuletus päälle ja huone oli ihana pätsi. Lyhyen vaatekriiseilyn jälkeen lähdettiin määrätietoisesti lontoon metroverkostoon tähtäimessä se kaikkein tärkein nähtävyys, eli tietenkin Platform 9 3/4. Törkeällä lontootuurilla löydettiin heti oikeat metrot ja sainpas matkalla viestinkin, joka kertoi kaverin vauvan pullahtaneen ulos muutamaa tuntia aiemmin. Oih!

Kings Crossin asemalla harrailtiin hysteerisen jännityksen vallassa joitakin minuutteja ja löytyihän se meidänkin laituri;) Oli aika jänskä tunne.

 

Myöhäisen aamiaisen jälkeen jatkettiin Towerille ( mutta ei menty sisään, oli ihan täyteen ahdettu) Piccadillylle ja lopulta tutkailemaan Oxford Streetin kauppoja. Tuli ihan hätääntynyt olo sen kaiken ihanuuspaljouden keskellä. Ei voi olla ihanempaa shoppailukatua!

 

 

Shoppailun lomassa tuli myös maisteltua fish&chipsit...

Maanantai

Painuttiin heti aamusta Primarkiin ja se olikin suhteellisen viisas veto koska jo reilun tunnin päästä paikka pursuili innokkaita shoppailijoita ja happi oli ihan oikeasti vähissä. Primark on siis paikka jossa köyhäkin voi kokeilla miltä tuntuu olla rikas. Harvan tuotteen hinta ylittää edes kymmentä puntaa ja vaatteita/kenkiä/muuta kivaa voi ihan rauhassa paiskoa suureen ostoskoriin hintaa pahemmin tutkailematta. Kannattaa kuitenkin varoa koska tuo paikka pistää pään ihan sekaisin. Kannattaa tutkailla korin sisältö ennen kassalle menoa. nimimerkillä: olin oikeasti ostamassa kaikkea pinkeistä pörröisistä karvatossuista pitsisäärystimiin. 

 

Kun Oxford Street rupesi polttelemaan niin jaloissa kuin lompakossakin mentiin ihmettelemään Big Beniä ( se on tosi iso!) ja Westminster Abbeyta. 

 

Kaikki toi kulttuuri aiheutti mulle niin kovan nälän, että oli pakko vetäistä hodari siinä kirkon puistossa;)

Turistipläjäyksen päätteeksi mentiin hotellille hetkeksi jalkoja lepuuttelemaan ja pienen puunailun jälkeen lähdettiin Sohoon syömään ja lipittelemään viinipullollinen.

 

Tiistai

Shoppailua, shoppailua, shoppailua. Lopulta usean tunnin jälkeen sovituskopeissa hikoilun jälkeen lähdettin tutustumaan British Museumiin. Onneksi se oli ilmainen koska saatin meidän huonoa huumoria-kohtaus ja noin 99% koko paikasta meni nätisti ohi silmien;D

 

Historia on aika rankkaa...

Muutaman tunnin "sivistymisen" jälkeen vatsat jo kursivat sen verran, että lähdettiin ruokapaikan metsästykseen. Taisin tosin siinä matkalla bongata niin kivan kaupan, että ruokailu siirtyi tunnilla eteenpäin ja sen vuoksi oli sitten ihan pakko tilata viinipullo palan painikkeeksi;)

Varsin levottoman huonon ruokailuläpän jälkeen lähdettiin vielä Oxford Streetille ja mitä tapahtuukaan kun kävelee sisään kauppaan pikkiriikkisessä hiprakassa...

minä

matkakaveri

Meillä meni vähän hassusti noi kengät; mun oli tarkoitus ostaa mustat ja kaverin ruskeat mutta molempien koossa oli jäjellä vain päinvastaiset. Hankittin kengät sitten toistemme lemppareissa. ei kyllä kaduta, maailman ihanimmat popot. 60 puntaa meni mutta ah.

Keskiviikko

Viimeinen päivä ja äärimmäisen suuri ärsytys siitä. Sää suri myös meidän kanssa koska oli ainoa edes vähän pilvinen päivä. Puputettiin aamiaiset picnicmuodossa Hyde Parkissa, horjuttiin uusilla kengillä katsastamaan samaisen puiston Peter Pan-patsas ja jatkettiin sitten Notting Hilliin.

 

Tää kuva hiukan hämää, on mulla housut ( tai, no shortsit) jalassa!

hmnn.. tuli hiukan kiire ottaa kamera esille. Kuva-arvoitus: kenet mä bongasin? ;)

 

Viimeistä iltaa piti tietty julistaa jotenkin, joten painuttiin Sohoon viinipullolliselle sekä tutkailemaan aitoa brittiläistä pubikulttuuria;)

epäcoolisti ei juotu olutta vaan jotain mitä baarimikko mainosti masculin sideriksi;)

Torstai

Torstai olikin sitten aika surkea päivä koska siihen kuului niinkin turha juttu kuin kotiinpaluu. Ennen kentälle lähtöä ahdettiin napoihin Full English Breakfast joka oli suhteellisen yököttävä mutta toisaalta niin oli olokin. Kentällä tuhlattiin sitten viimeiset punnat lehtiin ja saatiin näin ollen meidän lehtilukumäärä komeaan kahteenkymmeneen:)

noi sienet jäi kyllä syömättä. Veljeni sanoin: ruokaa ja sieniä ei pitäisi ikinä sekoittaa toisiinsa.

Siinäpä se matka sitten olikin. 

Saldo:

Paljon kivoja vaatteita.

Ei yhtään riitaa/sanasotaa/ hampaiden kiristelyä

Rentoa hengailua

Surkeaa huumoria ( saattanee esiintyä myös tässä postauksessa)

Kuusi vesikelloa jaloissa

=

Haluan takas nyt.

ps. matkakamu jos haluat jonkin kuvan pois, niin laita viestiä. en tosin aio totella:D