Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Luottoa

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Luottoa


Hetki sitten kävelin postille tarkoitukseni napata mukaan kauan ( eli noin viikon ) odottelemani Asospaketti. No, posti oli tietenkin kiinni. Jotkut himputin kesäaukioloajat. ( olisiko liian hankalaa ilmoittaa niistä kaupakeskuksen nettisivuilla?!). Paketin saaminen jäi siis huomiseen päivään mutta onneksi ihanan ilta-autio kauppakeskus avasi liukuvat ovensa surevalle pikku-jonnalle. Hortoilin sitten kiiltävälattiaisia käytäviä pitkin Anttilan kymppäriosastolle ja hetken kuluttua huomasinkin lastanneeni käsivarsilleni uuden suihkuverho-matto-muuta-hirmu-olennaista-kylppärisälää-yhdistelmän. Matkalla kassalle muistin kuitenkin sellaisen rasittavan pikkufaktan, että olin unohtanut ( kuten aina) siirtää rahaa säästötililtä käyttötilille. Ihmettelin tilannetta hetken aikaa lievässä nousevahkossa paniikissa ( koska tietenkin siinä vaiheessa kaikki se kylppärikama oli muuttunut ihan hirmuisen tärkeäksi ja olennaiseksi) kunnes muistin lompakon uumenissa piilottelevan uutuudenkiiltävän Diners-korttini. Kortti vilahti lukimen läpi ja yhtäkkiä se hypertärkeä tavarakasa oli minun.

Elin elämäni ensimmäiset 23 vuotta kokonaan ilman luottokorttia ja kun sitten lopulta hankin sellaisen ( sitä oli kauppaamassa tosi söpö poika), lojui kortti avaamattomassa kirjekuoressa vuoden. Lopulta reilu kuukausi sitten päästin kortin lompakkooni koska Lontoohotelli piti maksaa luottokortilla. Vannoin tuolloin, että se painuu takaisin kirjekuoreensa heti reissun jälkeen.

Toisin kuitenkin kävi. Diners hengailee yhä kukkarossani eikä osoita minkäänlaisia lähdönmerkkejä. En käytä korttia kovinkaan usein. Oikeastaan vain tämän päivän tapaisissa tilanteissa joissa olen unohtanut siirtää rahaa. Yhteensä olen tehnyt vain muutaman pikkuostoksen. Tunnen yhä pelonsekaista kunnioitusta sitä pientä muoviläpyskää kohtaan. Kuinka helppoa olisikaan vain antaa kortin laulaa tiskillä ja napata mukaansa järjetön määrä kaikkea ihanuutta. Kuinka helppoa olisikaan velkaantua hetkessä korviaan myöten.

Vaikka käytänkin korttiani tosi harvoin olen silti hiukan huolissani. Sillä se kortti ei tosiaan koskaan palannut kirjekuoreensa ja toisinaan tunnen sen pelonsekaisen kunnioituksenkin hiipuvan. On samalla jotenkin hurjan vapauttavaa mutta myös pelottavaa, että voisi kerätä lähes mitä vain mukaansa ilman konkreettista rahanvaihtoa. Ja miksi muuten on niin paljon helpompaa tuhlata rahaa kun se ei konkreettisesti vaihda omistajaa ostohetkellä?

Käytätkö luottokortteja?

Tunnisteet:

15 kommenttia:

Blogger Jenni kirjoitti...

Mäkin hankin joku vuosi sitten luottokortin, jota olen käyttänyt ihan muutaman kerran. En edes säilytä sitä lompakossani. Jos se mukana kulkisi luultavasti sitä aivan liian usein höyläilisin... ;D

14. heinäkuuta 2009 klo 21.02  
Blogger veerra kirjoitti...

En, en oikein tiedä miten sellaisen hakisi, kun Visaan ei taida tulot riittää :/ eikä äiti varmaan antaiskaan hankkia, vaikka kovasti yritin selittää, että ihan hätävarana vaan, mutta ehkä ihan hyvä vaan ettei mulla oo sitä, ettei käy kuten Himoshoppaajalle ;D

14. heinäkuuta 2009 klo 21.02  
Blogger mari kirjoitti...

Luulis, että postin aukioloajat löytys postin nettisivuilta ;) (en jaksa tarkistaa kyllä..)

Oon omistanu Visan opiskeluajoista asti ja hyvin vinkuu ;) Liiankin hyvin :D On mulla nykyään myös masteri, kun stockan kortit muuttu sellasiks tai jotain..

14. heinäkuuta 2009 klo 21.14  
Blogger Janita kirjoitti...

Mulla ei luottokorttia ole. Se on jotenkin vähän pelottava ajatus ostaa tavaraa luotolla maksamatta sitä ostohetkellä. En sinänsä pelkää, että velkaantuisin, sillä olen oikeasti aika tarkka, huolellinen ja vastuuntuntoinen rahojeni suhteen, mutta silti.

14. heinäkuuta 2009 klo 21.22  
Blogger Tessa kirjoitti...

Hankin Visan heti kun sellaisen sain. Mielestäni luottokortti on nykyisin ihan välttämätön, jos yhtään haluaa matkustella. Lennot kun pitää usein maksaa luottokortilla, eikä kaikkiin hotelleihin välttämättä edes pääse kuin luottokortilla (siis huonetta ei tosiaan voi varata ilman) tai vaihtoehtoisesti käteisenä vaadittava takuusumma on käsittämättömän suuri... Eli minulta iso Yes luottokorteille, tosin en ole omaani käyttänyt ikinä muuten kuin noihin varauksiin ja ulkomailla :). Pidän myös luottorajan kohtuullisena.

14. heinäkuuta 2009 klo 21.50  
Blogger Ouna kirjoitti...

Hankin kanssa kuukausi sitten visa- kortin, mutten ole uskaltanut käyttää sitä. Mainitsemiesi tilanteiden lisäksi ajattelin käyttää sitä jos ostan jotain isompaa tarpeellista kuten huonekaluja tai elektroniikkaa. Kyllä tää on taas yks askel kohti aikuistumista, apua :)

14. heinäkuuta 2009 klo 22.39  
Blogger Rva Herttainen kirjoitti...

Mulla oli vaihdossa Mastercard, se kun oli opiskelijalle ekan vuoden ilmainen. Visa Electron kun ei kaikkialla kelvannut niin se oli välttämätön, en siis koskaan luotto-ominaisuutta sinänsä tarvinnut, maksoin laskut aina heti pois. Sitten lopetin sen kun vuosi tuli täyteen, miehellä oli kuitenkin siinä vaiheessa sama kortti ja yks talouteen riitti. Nyt kun on visa debit ollut jo reilun vuoden ei ole luottokorttia tarvinnutkaan, ainakin mulla toi debit on kelvannut joka paikassa (paitsi Yrjönkadun uimahallissa).

14. heinäkuuta 2009 klo 23.34  
Blogger Sini kirjoitti...

En omista luottokorttia. Miehellä on, ja se riittää reissuilla ja satunnaisiin nettitilaukseen tai jos joku isompi kodinkone sattuu hajoamaan. On vielä pari vuotta ennen kuin Electron muuttuu minulla maksulliseksi, sitten on kai harkittava pankki/luottoyhdistelmää..mut joo minäkin pelkään mitä siitä mun käsissä tulis :D

15. heinäkuuta 2009 klo 6.03  
Blogger Mikkan kirjoitti...

Joo, mäkin hankin vasta mastercardin kun sain tiedon että pääsen opiskelemaan ulkomaille, eli tuossa noin 9 kk sitten! Ja heti kun kotiin pääsin maksoin luottolaskut, eli noin 300 euroa :(

Enkä ole sen jälkeen käyttänyt!

15. heinäkuuta 2009 klo 12.00  
Blogger Majayna kirjoitti...

Hommasin keväällä kans tuon Dinersin, kun sitä joku mies kauppasi kun olin menossa koululle syömään niin siinä käytävässä. Tiesin kyllä että käyttämättähän se jää, mutta kun ekan vuoden sai ilman mitään maksua, niin aattelin että menköön sitte. Keväällä siitä tulee sitte maksu, ja taidan sillon lopettaa koko kortin pitämisen. En viitsi maksaa 40€ jostain mitä en käytä. Mun mielestä on pelottavaa maksaa tavallaan jollain mitä ei edes ole :) Maksanki yleensä käteisellä kaikki perusostokset, kun sillon saa selvän käsityksen siitä paljonko rahaa menee ja paljonko sitä jää.

15. heinäkuuta 2009 klo 13.15  
Blogger May kirjoitti...

Juu, kyllähän se on ihan kätevä olemassa ja välttämätönkin toisinaan kuten joku jo mainitsi. Kätevä maksaa jotain isompia ostoksia, esim. huonekalukaupassa tms., jos käyttötilin maksimipäivänostosumma tulisi täyteen. Kyllähän luottokortti tiettyä savoir-vivreä vaatii ettei velkaannu, mutta eipä kai se sen pahempi ole kuin auto- tai asuntolainakaan.

15. heinäkuuta 2009 klo 15.04  
Anonymous Lotta kirjoitti...

Heh onpas täällä jotkut peloissaan luottokortin käytöstä. Visani hankin heti kun se oli mahdollista (eli oli tarpeeksi opintopisteitä) ja on kyllä tullut tarpeeseen! Esim. nettishoppailu ja matkustelu olis kyllä huomattavasti hankalampaa ilman luottokorttia. Nykyään mulla on lisäksi Amex, mutta sitä käytän lähinnä duunin takia. Käteistä en käytä oikeastaan ikinä, konkreettisen rahan mukana roudaaminen on mielestäni hankalaa, ja otto-pisteiden etsiminen rasittavaa. Toki jotain pikkuhiluja on aina lompakon pohjalla.

En oikein ymmärrä pelkoja siitä että luottokortin kanssa tulisi elettyä ns. yli varojensa. Jos ei ole tapana kuluttaa tiliään tyhjäksi joka kuukausi niin miksi rahankäyttö oleellisesti muuttuisi (kasvaisi) vaikka maksutapa olisi eri? Toisin sanoen jos ei ole taipumusta todella holtittomaan rahankäyttöön, niin luottokortin kanssa tilanne ei varmasti tule muuttumaan. Tietenkin jos on oikeasti vakavia ongelmia raha-asioiden kanssa niin en ehkä luottokorttia suosittelisi :)

15. heinäkuuta 2009 klo 15.54  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on Visa ja käytän sitä esim. nettitilausten, lentojen ja hotellihuoneiden maksamiseen, mihin tarkoitukseen se on erittäin kätevä väline. Mutta periaatteena mulla on, että Visalla maksamani summa on oltava olemassa jo ostohetkellä tililläni Visa-laskun maksamista varten. Tai sitten tulevasta palkasta korvamerkitsen automaattisesti Visa-laskun suuruisen summan ja mietin elelenkö jäljelle jäävällä palkalla ja jos en, en myös ostakaan. Koskaan en ole maksanut noita luottolaskuja erissä tai nostanut käteistä luoton puolelta, koska luottokorttien korot ja nostokulut maksavat hunajaa... Aika tiukkis olen tämän suhteen, mutta eipä tule sitten ylilyöntejäkään...

15. heinäkuuta 2009 klo 15.59  
Blogger Jonna kirjoitti...

Jenni: Hmnn, pitäisi kyllä ehkä tuo makin kortti kipata pois lompakosta:)

veerra: Hih, ehkä ei kannata vielä sitä korttia hankkia:)

mari: mut kyllä mun mielestä pitäisi riittää jos tarkistaa kauppkeskuksen sivuilta, että moneen asti siellä sijaitseva posti on auki;)

Janita: Fiksua ajattelua, ehkä munkin pitäisi luopua tosta:)

Tessa: juuri noin käytettynä luottokortti taitaakin olla kaikkein kätevin:)

Ouna: hah, on kyllä kieltämättä vähän aikuisempi olo kun on luottokortti:)

Rva Herttainen: Meillä on nyt kaksi luottokorttia taloudess aja kieltämättä pärjättäisiin varmasti vain yhdellä:)

Sini: Itse käytän myös poikakaverin korttia nettishoppailuun ( maksan tietty takaisin ) kun oma kortti ei käy useampien nettikauppojen sivuilla:)

Mikkan: Luottolaskun maksmainen on kyllä aika tylsää touhua:D

Majayna: Mulla menee jostain syystä enemmän rahaa jos käytän käteistä. Olen kai tottunut ajattelemaan, että rahasaldo on tilin saldo ja kaikki käteinen on vain plussaa:D

May: Totta, ei tällä varmaan velkahelvettiin joudu kunhan vain käyttää omaa järkeään:)

Lotta: Mä taidan pysytellä vain tuossa yhdessä kortissa mutta totta, tuskin sitä luottokortin vuoksi velkaantuu, jos ei ole velkaantumisen vaaraa aiemminkaan ollut:)

Anonyymi: Mä mietin myös seuraavasta palkasta heti luotto-oston päällimmäisinä pois. On jotenkin turvallisempi olo sillä tavoin:)

16. heinäkuuta 2009 klo 17.19  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

EN:P Never.

18. heinäkuuta 2009 klo 13.31  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu