Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Syyshuolia

perjantai 7. elokuuta 2009

Syyshuolia

Ihan kohta on syksy. Muutama vaivainen viikko ja kesä ´09 on ikuisesti historiaa ja kameralle säilyneitä valokuvia. Äsken kun käveltiin kähiksen kanssa leffasta kotiinpäin ( tai no, autolle mutta jotenkin oli kiva antaa se käsitys, että oltaisiin vain tallusteltu tennarilta kotiin, ah, haluan keskustaan asumaan!) olikin ihan pimeää. Kesän aikana valoon ja aurinkoisiin iltoihin ehtii tottua niin hyvin, että ottaa ne itsestäänselvyytenä ja nyt pimeys tuntuukin vieraalta. Ja tänään oli jo todella pimeää. Sellaista pimeäpimeää, jossa lapsena leikittiin pensaspiiloa. Syksyn pimeää.

Image and video hosting by TinyPic

Vaikka syyskuussa syntyneenä olenkin täysin ja totaalisesti syksyihminen, aiheuttaa tämä tuleva kolmen kuukauden jakso jonkin verran epämiellyttävää ahdistusta ja jännistystä. Syksyllä alkaa neljäs opiskeluvuosi ja nyt ihan oikeasti pitäisi saada ne oikeusnotaarin paprut taskuun ja aloitella myös maisteripuolen opintoja. Tämä on myös ensimmäinen yliopistovuosi kun ihan oikeasti joudun suunnittelemaan opinnot ennen matkustelua ja ajatus siitä, että en vain voi varata ylihalpoja lentolippuja muusta välittämättä ahdistaa mieltäni, joka vaatii tasaisia pakoja ulkomaille. 

Image and video hosting by TinyPic

Tähän "kaikkea-ja-enemmänkin-pitäisi-ehtiä-lyhyessä-ajassa"-ahdistukseen ei myöskään hirvittävästi auta se järkyttävä tosiasia, että täytän ensi (!) kuussa 25. Jotenkin tämä neljännessvuosisata paalu rasittaa ihan kamalasti enkä pysty ottamaan asiaa ihan huumorin kannalta vaikka isohkoja bileitä olenkin järkkäämässä ( teemalla prinsessa, aikuistumisen kieltäminen siis mitä suurimpana yrityksenä). 

Kaikki jaksaa kovasti kertoa, että 25 on vain numero ja nuorikin numero mutta apua, ei se ihan niin ole. 25-vuotiaana ihmiseltä jo oletetaan asioita. Oletetaan, että ihan kohta pitäisi olla asuntolaina, häät ja lapsia, nuoruussekoilut takana ja korvapuustien teko hallussa. ( ja minkä ihmeen vuoksi kaikki vanhat ala-astetutut lisääntyvät niin kovaa vauhtia? eihän tonne facebookiin uskalla enää kirjautua sen vauvakuvavyöryn pelossa!) 

Image and video hosting by TinyPic

huh! nyt menen kadottamaan murheeni friendien pariin ( tosin ei kovasti auta, että tajusin juuri, niiden tyyppien olevan alkukausissa noin 25-vuotiaita!)

ps. käytiin muuten kähiksen kanssa siis vilkaisemassa Sandra Bullockin ( kiva) + Ryan Reynoldsin ( hyperkuuma) tähdittämä leffa The Proposal ja siitä jäi päähän soimaan seuraava: 

Onko syyshuolia?

Tunnisteet: ,

12 kommenttia:

Blogger Promadina kirjoitti...

Ah, kiitti musiikki vinkistä! Toi biisi on soinut päässä vaikka kuinka kauan mutten vaan muistanut kuka sen lauloi.

Ja niin 25v. täälläkin piakkoin edessä, ja kriisiä pukkaa. Miten tästä selviää?

8. elokuuta 2009 klo 1.41  
Anonymous mus kirjoitti...

Kuulehan sie! Häntä pystyyn! Ei meillä 25-vuotiailla tarvitse olla mikään kiire keski-ikäistyä. Kyllä me ehditään naimisiin ja lapsiakin pyöräyttää, vaikka vielä muutama vuosi elettäiskin suht huoletonta ja kahlitsematonta nuoren aikuisen elämää. Don't feel bad about it! Tää on just parasta aikaa! Nimimerkillä: 25-vuotiaana muutaman kuukauden viihtynyt (ja siitä toistaiseksi hengissä selvinnyt ;)

8. elokuuta 2009 klo 9.39  
Blogger Yssi kirjoitti...

Itsellä ei ole huolia (vielä!) syksyn osalta! Pää täynnä ideoita koulun suhteen ja odotan innolla, että pääsen niitä ensi viikosta lähtien toteuttamaan! Plus tietenkin mukava pienempi ja vähän isompi vapaaehtoisprojekti, jee!
Tai no okei, olen rahattomampi kuin syntyessäni, mutta ei se kait ole niin justiinsa. :)

[*yrittää kovin unohtaa sen tosiasian, että syyskuussa pitäisi alkaa vääntää opinnäytetyötä, jotta valmistuisi jouluna*]

8. elokuuta 2009 klo 12.16  
Blogger tipitii kirjoitti...

Mä vuodattelin just vähän aikaa sitten syyshuoliani molempiin blogeihini. Ja lisää on varmaan tulossa. Tää syksy on ehkä elämäni epäinspiroivin ja masentavin tähän asti :/

8. elokuuta 2009 klo 13.10  
Anonymous tuleva logopedi kirjoitti...

Mulla taas elämäni ihanin syksy edessä. Lopulta uskalsin hakea sinne minne olen aina halunnut ja pääsinkin saman tien. Tuskin maltan odottaa opintojen alkamista, jihuu!! Olet muuten hurrrrrrjan kaunis noissa syyskesän kuvissa!

8. elokuuta 2009 klo 15.28  
Blogger Peippo kirjoitti...

Pitikö mennä mainitsemaan syksy, nyt mä masennuin. :D No en ihan. Toisaalta mä olen tässä jo vähän aikaa kovin odottanut syksyn saapumista, koska koulu alkaa taas ja mä saan jotain oikeaa tekemistä, mutta toisaalta mä en halua päästää irti kesäpäivistä. Tällaista se on aina.

Niin juu, ja kaupan päälle mulle taisi iskeä keski-iän kriisi näin 17-vuotiaana. :D Tajusin ensi vuonna tähän aikaan olevani jo täysi-ikäinen (mikä suoraan sanottuna hiukan pelottaa, musta tuntuu että mä olen ihan lapsi vielä! (tai siis eihän 18-vuotias sinällään mikään aikuinen ole, mutta saa siinä iässä ajokortin ja auton ja luvan ostaa Alkosta juomia, joten hyvin erilaista tähän päivään verrattuna kumminkin)), ja että mun kannattaisi alkaa valmistautua niihin sukulaisten "no onkos sulla jo poikakaveria, ai ei vai, no miksikäs ei" -kysymyksiin. Ja mun pitäisi pikkuhiljaa tietää että mitä mä teen lukion jälkeen. Ja osata vastata kysymykseen "mitkäs aineet sä aiot kirjottaa". Ihan kuin tossa ei olisi jo tarpeeksi valitettavaa, niin sen lisäksi mä en halua aikuistua enkä vastata noihin kysymyksiin! Mä haluan muuttaa Mikä-Mikä-Maahan, tuijotella sateenkaaria ja syödä vadelmamehujäitä iankaikkisesti. Aamen. :D

8. elokuuta 2009 klo 15.54  
Blogger Janita kirjoitti...

Mua stressaa tuleva syksy koulun osalta niin paljon, ettei ole mitään haluja palata kouluun, vaikka opiskelusta yleensä tykkäänkin. Opinnäytetyöprojekti painaa niin pahasti päälle ja olen aikataulusta niiiiin paljon jäljessä, ettei mitään rajaa. :(

8. elokuuta 2009 klo 17.47  
Anonymous Ansku kirjoitti...

Ei sulla ehkä sitä asuntolainaa jne löydy, mutta lohduttaudu sillä, että sulta löytyy minna parikat! ;)

8. elokuuta 2009 klo 19.24  
Anonymous May kirjoitti...

No kuule tuo tuosta vaan iän myötä pahenee. Mulla lähestyy kolmeviis :o/

Mutta laulun sanoin 23 strikes you out , sen jälkeen eletään vain nykyisyydessä :o)

8. elokuuta 2009 klo 19.31  
Anonymous validus kirjoitti...

No on syyshuolia :( Kiva kesäloma sai täyden lyttäyksen, kun heräsin siihen faktaan, että ylioppilaskirjoitukset juoksevat vastaan noin kuukauden sisällä. Ei jaksa. En ole lukenut pitkään aikaan kunnolla, ja tuntuu, ettei ole mitään mahdollisuutta vastata oikeita, laajoja ja hienoja vastauksia, joilla voisi kalastella edes B:tä parempaa.
Sanohan sinä, vanhempi ja kokeneempi, luitko paljon YO-kokeisiin ja selviääkö niistä oikeasti hyvin, vai pitääkö olla luettuna joka ikinenkin nippula ja nappula? :(

9. elokuuta 2009 klo 15.57  
Blogger Jonna kirjoitti...

Promadina: ole hyvä, ihana biisi:)ja ei aavstustakaan miten tuosta vuosihirvityksestä selviäisi;D

mus: okei, huojntatavaa kuulla, että kaksvitosesta voi selvitä hengissä ja jopa suhteellisen tyytyväisenä:)

Yssi: Yyyh, inhottavia tuollaiset kulman takana pelottelevat koulutyöt!

tipitii: unohdin kokonaan kommentoida sulle siihen postaukseen ( piti yllättäen leikkiä ahkeraa työntekijää) että osuit kovin napakymppiin sanoillasi:)

tuleva logopedi: ihanan positiivinen kommentti!

Peippo: Mä olen myös repinyt kriisiä lähes jokaisena synttärinä 17-vuoden jälkeen;D Onnea kirjoituksiin ja ah mikä-mikä-maa olisi aika mahti:)

Janita: Sama tunne, opiskelun ihanuus tulee ensi syksynä jäämään kamalan stressin alle:(

Ansku: haha, jotain oon sentään kerinnyt saavuttaa:)ja ne oikeasti halusinkin, asuntolainaa en vielä hingu:)

May: lohduttavaa tietää, että tätä lähtien on vain alamäkeä ikäkriiseilyn suhteen;D

validus: rehellisesti luin tosi vähän. en ollut lukioaikana kovin kiinnostunut koulusta ja rämminkin lukiosta ulos 7.5 keskiarvolla ja M:n papruilla:) Onnea kuitenkin koitokseen ja ei ne niin kamalat ole! :)

9. elokuuta 2009 klo 21.21  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Itsellä tulee ensi kuussa täyteen 27 ja ensi kertaa olen tajunnut, että vanheneminenhan on ihan kivaa. Olisi kamalaa olla vielä parikymppinen, silloin oli niin paljon epävarmempi itsestään. Enää ei ole mitään sellaisia ongelmia kuin nuoruudessa, teini-iässä jne. Ei tarvitse miettiä, mitä muut itsestä ajattelee ja pitääköhän nyt kaikki musta. Jos ei pidä, niin ei se multa ole pois ;) On edelleen yhtä nuori kuin tähänkin asti (mieleltään), eikä kukaan tosiasiassa odota itseltä mitään lapsia ym. ellei itse anna aihetta odottaa (tai ellei itse ajattele muiden ajattelevan niin)! Mutta siis elämän kokemus on jo karttunut sen verran, että elämä on vain paljon helpompaa. Aina on jotain ongelmia ja stressin aiheuttajia, niistä on turha murehtia, yksi kun on saatu valmiiksi niin aina odottaa uusi nurkan takana! Pitääkin siis vain nauttia tästä hetkestä.

Äitini on 60, hän on jo ajat sitten päättänyt olla iätön ja ajaton, kovin moni ei edes tiedä hänen ikäänsä. Hän on myös sitä mieltä, että jokainen vuosi on ollut entistä parempi, aina tulee uusia ilon ja onnen aiheita, ja ne ovat uusia ja elämän onnet ja ilot vain kasavavat, kun niitä kertyy aimo kasa. Joten ei se elämä vielä 25 ikävuoteen lopu, siitähän se vasta alkaa!! :)

10. elokuuta 2009 klo 13.17  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu