Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Uusivanha kukkamekko lapsuuden muistoista

keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Uusivanha kukkamekko lapsuuden muistoista

En edes liioittele hirvittävästi, jos sanon, että äitini pitää yllä pääkaupunkiseudun Fida-lähetystorien tarjontaa. Mammani on muuten kerrassaan loistava mutta yksi vika hänestäkin löytyy: Äitini ei osaa säilöä tavaroita kovinkaan kauaa. Vuosien saatossa lahjoitukseen on mennyt mm. Diorin aito kirjekuorilaukku (koska lukossa oli jotain pientä vikaa), kamelinnahkainen satulalaukku (kuka sellaisia enää käyttää), merimiestyylinen mekko (ne nyt ei ainakaan tule enää muotiin). Olen siis jo aikalailla tottunut, että mitään lapsuudesta muistamaani, äitini tuolloin käyttämää laukkua, kenkiä tai vaatetta ei kaapinpohjalta enää löydy.

Tämän kevään kukkamekkoinnostus tarttui eilen lopulta minuunkin oikein kunnolla. Päätin ehdottomasi, että tarvitsen "raikkailla väreillä kuvioidun kukkamekon". Tuolloin päässäni itsepintaisesti pysyi kuva kukkamekosta, jota äitini käytti usein kultaisella 90-luvulla. Olin kuitenkin aika varma, että tämä mekko on jo kokenut kohtalonsa keräykseen menevän säkin muodossa. Eilisen kauniin päivän siivittävänä luotsasin itseni lähistöllä olevaan Fidaan (kyseinen paikka on myös äitini lähi-Fida). Ja mitä käsiini eksyikään pienen penkomisen jälkeen? Äitini ihana kukkamekko! Soitin vielä mammalleni ja hän kertoi lahjoittaneensa mekon pois jonkin aikaa sitten. Mikäpä siinä sitten. Maksoin mekosta 5,50 ja poistuin tyytyväisenä omistajana kaupasta. Kuitenkin pohdin, miten paljon helpompaa olisi saada vaatteet suoraan äidin vaatekaapista, eikä ostaa niitä jälkikäteen takaisin:) (Se ei nimittäin aina onnistu, kuten kävi noiden edellä mainittujen ihanuuksien kanssa) Sovimme äiskän kanssa, että tästä lähtien mikään ei mene lahjoitukseen ilman minun hyväksyntääni. No, menipäs tässä sotkussa edes hyvään tarkoitukseen rahaa:)

Pidemmittä puheitta. Tässä se nyt sitten lopulta on. Minun kukkamekkoni! (tosin pientä lyhennystä vailla)









Ja nyt haalarit niskaan ja Vappua viettämään!

Jonna:)

Tunnisteet:

19 kommenttia:

Blogger MouMou kirjoitti...

Ihana selkämys!:D Hieman odotin haalarikuvia blogiisi, mutta eipä voi kaikkea saada.;)

30. huhtikuuta 2008 klo 11.49  
Blogger Jonna kirjoitti...

moumou: Hih, haalarikuvat tulevat seuraavassa postauksessa:)

30. huhtikuuta 2008 klo 11.52  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Kiva toi selän yksityiskohta! Onneksi sait mekon vaikka mutkan kautta. Meidän äidiltä sitä sun tätä on tallessa, mutta esim. ihania Marimekon kankaita on laittanut kirppikselle joskus 80-luvun alussa kun ajatteli ettei ne enää koskaan ole in... Sääli. Äidillä on paljon isompi jalka, joten kenkien perään ei kannata haikailla. Äitini on myös ollut isokokoisempi paitsi ennen lapsia ja niiltä teiniajoilta mulla jotain onkin, samoin kuin iskältä.. Harmi vaan että on pitänyt kaikki liian piukat iskän vanhat housut kiskoa jalkaan ja saada takalistoon aina hirmunen reikä kesken koulupäivän...

Tästä kaikesta oppineena en itse sitten mitään oikein malta heittää pois. Ja kun toissavuonna tein virheen myytyäni IHANAN hameen, olen entistä vakuuttuneempi. Vaikka kuinka olis liikaa tavaraa ja rahapula, niin sitten vaikka hankitaan isompi asunto ja lototaan urakalla mutta ei myydä aarteita pois!

30. huhtikuuta 2008 klo 14.44  
Blogger Mitu kirjoitti...

Ihana mekko! Aika hyvin ostaa äitinsä vanha mekko kierrarilta :D Minun mammani tyyli on ollut, krhm, vähän erlainen kuin minun, joten kauheasti vaatteita ei ole mulle käyttöön tullut :D

30. huhtikuuta 2008 klo 16.28  
Blogger Brilliante kirjoitti...

Vautsi, toi mekko sopii sinulle tosi hyvin! Hauskaa vappua. :)

30. huhtikuuta 2008 klo 16.51  
Blogger *~SL kirjoitti...

Hieno mekko! hyvää vappua

30. huhtikuuta 2008 klo 18.53  
Anonymous pitsiverho kirjoitti...

Moikka!
Olen sun vakkarilukija ollut nyt muutaman viikon ajan. Vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä ja aina tulee hyvä mieli, kun käyn lukemassa sun postauksia. Mun äiti on myös lahjoittanut kirppareille kaikenlaisia ihanuuksia, esim. todella hyväkuntoisen mustan nahkatakin, jossa vartalonmyötäinen malli ja vyö :( Pienenä jo sitä katselin, että voisin sitä käyttää isona tyttönä, mutta äippä olikin sen sitten jossain vaiheessa kerennyt viedä pois. Hauskaa vappua!

30. huhtikuuta 2008 klo 18.53  
Anonymous mandariinipöö kirjoitti...

tosi hauska tuo selkämyksen leikkaus! mitä kangasta mekkosi on? :O olisipa minunkin äipälläni sama vaatekoko.. huoh.. :))

30. huhtikuuta 2008 klo 18.56  
Anonymous henna kirjoitti...

Oi, upea tuo selkäosa!

30. huhtikuuta 2008 klo 19.43  
Blogger ellen kirjoitti...

aika hauskaa, mulla oli just postaus "polvisukat on pop" ja sulla oli "pannat on pop". sitten sulla on tuollainen kukkamekossa pyörähtelykuva ja mullakin samanlainen tänään! hei apua, onko meillä jokin telepaattinen blogiyhteys toistemme tietämättä;)

mut ihana mekko!

30. huhtikuuta 2008 klo 20.24  
Blogger titta kirjoitti...

Kuinka paljon helma lyhenee? :)

30. huhtikuuta 2008 klo 21.23  
Blogger Jonna kirjoitti...

herttainen: Totta, kun tila loppuu, niin isompi asunto ja vaatehuone:D

mitu: Kiitos:) Omalla äidilläni on ollut kiva tyyli mutta tosiaan, ei hirvittävästi vaatteita jäljellä sitä todistamassa;)

brilliante: Kiitos! ja hauskaa vappua:)

*~sl:Kiitoksia ja hauskaa vappua sinullekin:)

pitsiverho: Huh, kiitos kauniista kommentista! Sait tämän tytön äärimmäisen yvälle tuulelle:) ja mun mielestä äitien oikeasti pitäisi pyttää lupa tyttäriltään, ennen kuin saavat heittää mitään pois:)

mandariinipöö: Äh, yritin etsiskellä mekosta kankaan paljastavaa tarkempaa määristystä mutta eipäs löytynyt. Öh, puuvillaa? :)

henna: Kiitos! tykkäilen myös siitä:)

ellen: Haha, huomasin itsekin saman vieraillessani blogissasi. Ehkäpä välillämme tosiaan leijuu jonkinlainen yhteys:)

titta: en ole oiekin vielä päätynyt mihinkään tulokseen... Ajattelin viittä senttiä mutta ensin aion testata tuon arkikäytössä ihan tuollaisenaan, että en hätäisesti lyhennä ja sitten kadu heti perään:)

1. toukokuuta 2008 klo 10.27  
Anonymous KA. kirjoitti...

Ihanaihanaihana mekko! Oioi. Jos meinaat tuota lyhentää, niin ylijäämäkankaan saa lähettää minulle! :D Oi että, kirottu äitini ei ole lähes mitään minulle säästänyt. Yhden suloisen pikkulaukun varastin vastikään hänen kaapistaan ja mamma suorastaan järkyttyi kun vanhat tavaransa minulle kelpasivat. Joitakin epämääräisiä vaatekappaleita olen löytänyt, mutta minun tuunaustaidoillani ne eivät taida olla edes kehityskelpoisia.
Kiitos taas mukavasta postauksesta, blogiasi kyttään päivittäin vaikka aina en itsestäni ilmoitakaan. Olet ihana, tyylisi on ihana, blogisi on ihana. (:

1. toukokuuta 2008 klo 11.16  
OpenID pinja2 kirjoitti...

Nätti mekko. Selkäpuoli on tosi makee! Onneksi mekko löysi tiensä takaisin sinun luokse.

1. toukokuuta 2008 klo 15.59  
Blogger Jonna kirjoitti...

ka. Oh! Olipas kiva kommentti:)

pinja2: kiitos! olen itsekin tosi huojentunut, että sain tuon mekon:)

1. toukokuuta 2008 klo 19.37  
Blogger Jenny kirjoitti...

Upea hamonen!!!

4. toukokuuta 2008 klo 14.39  
Blogger Jonna kirjoitti...

jenny: Kiitoksia:)

4. toukokuuta 2008 klo 21.04  
Anonymous piste kirjoitti...

onpa nätti mekko! etenkin selän yksityiskohta on ihana :) kuinka lyhyeksi ajattelit tuon napsaista?

5. toukokuuta 2008 klo 22.43  
Blogger Jonna kirjoitti...

piste: Kiitos! ja en osaa millään päättää pituutta, joten toistaieksi mekko vielä hengailee tuossa pituudessa:)

6. toukokuuta 2008 klo 13.30  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu