Uusivanha kukkamekko lapsuuden muistoista

En edes liioittele hirvittävästi, jos sanon, että äitini pitää yllä pääkaupunkiseudun Fida-lähetystorien tarjontaa. Mammani on muuten kerrassaan loistava mutta yksi vika hänestäkin löytyy: Äitini ei osaa säilöä tavaroita kovinkaan kauaa. Vuosien saatossa lahjoitukseen on mennyt mm. Diorin aito kirjekuorilaukku (koska lukossa oli jotain pientä vikaa), kamelinnahkainen satulalaukku (kuka sellaisia enää käyttää), merimiestyylinen mekko (ne nyt ei ainakaan tule enää muotiin). Olen siis jo aikalailla tottunut, että mitään lapsuudesta muistamaani, äitini tuolloin käyttämää laukkua, kenkiä tai vaatetta ei kaapinpohjalta enää löydy.

Tämän kevään kukkamekkoinnostus tarttui eilen lopulta minuunkin oikein kunnolla. Päätin ehdottomasi, että tarvitsen "raikkailla väreillä kuvioidun kukkamekon". Tuolloin päässäni itsepintaisesti pysyi kuva kukkamekosta, jota äitini käytti usein kultaisella 90-luvulla. Olin kuitenkin aika varma, että tämä mekko on jo kokenut kohtalonsa keräykseen menevän säkin muodossa. Eilisen kauniin päivän siivittävänä luotsasin itseni lähistöllä olevaan Fidaan (kyseinen paikka on myös äitini lähi-Fida). Ja mitä käsiini eksyikään pienen penkomisen jälkeen? Äitini ihana kukkamekko! Soitin vielä mammalleni ja hän kertoi lahjoittaneensa mekon pois jonkin aikaa sitten. Mikäpä siinä sitten. Maksoin mekosta 5,50 ja poistuin tyytyväisenä omistajana kaupasta. Kuitenkin pohdin, miten paljon helpompaa olisi saada vaatteet suoraan äidin vaatekaapista, eikä ostaa niitä jälkikäteen takaisin:) (Se ei nimittäin aina onnistu, kuten kävi noiden edellä mainittujen ihanuuksien kanssa) Sovimme äiskän kanssa, että tästä lähtien mikään ei mene lahjoitukseen ilman minun hyväksyntääni. No, menipäs tässä sotkussa edes hyvään tarkoitukseen rahaa:)

Pidemmittä puheitta. Tässä se nyt sitten lopulta on. Minun kukkamekkoni! (tosin pientä lyhennystä vailla)









Ja nyt haalarit niskaan ja Vappua viettämään!

Jonna:)