friend - ystävä
Uuuuh, vastoin parempia neuvoja otin sitten eilen päivällä neljän tunnin nokoset ja se sitten kostautui illalla. Sain unihiekkaa silmiin vasta kuuden aikaan aamulla ja heräilin vasta pari tuntia sitten. argh!
Kaverit eivät ole vielä heruttaneet Nykkikuvia, joten matkapostausta joudun panttailemaan vieläkin ja koska vaatteetkin vasta pyörivät pesukoneessa, jää niidenkin esittely myöhempään:)
Esittelyyn pääsee kuitenkin se "pysyvä matkamuisto", joka (kuten kaikki arvasivat) on TATUOINTI!
Ja nyt hiukan historiikkia ja selvistystä siihen, miksi palailin lomalta pysyvää mustetta nilkassa:) Elikkäs, tämähän on oikeasti jo toinen tatuointini (uh, vähän siistiä, mulla on KAKSI tatuointia, olenko vähän pahis). Ensimmäisen tatskani sain vaihtarivuoden päätteeksi läksiäislahjaksi ystävältäni. Olin koko vuoden pohtinut, että ottaako vai eikö ottaa tatska ja lopulta kaverini ratkaisi asian puolestani ja viimeisenä yönä lonkkaani hakattiin eräs sana kiinaksi (en paljasta! sen merkin merkityksen tietää vain kourallinen ihmisiä koko maailmassa!). Tuolloin myös päätin, että en ikinä ota tatuointia missään muualla kuin Indianassa;) Kun reissu vaihtarimaisemiin sitten varmistui, rupesin pienessä päässäni pohtimaan uuden tatskan mahdollisuutta. Kun sitten paras jenkkiystäväni Mady heti lentokentällä julisti, että meidän pitäisi ottaa tatskat yhdessä oli homma sillä ratkaistu. Seuraavana päivänä marssimme vanhojen high school-tuttujen omistamaan tatskapaikkaan ja paria minuuttia ennen ihoon hakkausta päätimme lopullisesti mitä haluamme ja minne haluamme (ai miten niin tatuoinnin tulisi olla harkittu päätös?).
Minun jalkaani hakattiin teksti "friend" ja Mandy otatti omaan jalkapöytäänsä saman suomeksi, eli "ystävä". :) Pahoittelut heikosta kuvanlaadusta ja tatskan väri on kyllä oikeasti ihan mustamusta, mitä lie salama vaalentanut tuossa kuvassa;)
Ja ei sattunut tippaakaan! enemmänkin vähän kutitti ja nipisti:) Tykkään tuosta omastani tosi paljon, kun se on tuollainen siro, pikkuinen ja helposti piilotettavissa. En myöskään ole hetkeäkään katunut spontaania tatskaani. Toisaalta jostain syystä pidän lävistyksiä paljon isompina juttuina kuin tatskoja. Harvemmin edes olen viimeisen viiden vuoden aikana muistanut, että ihooni on hakattu pysyvä kuva. Se on ollut ennemmin sellainen hetkittäinen "Oho, mikä tossa oikein on... ah, se onkin mun tatuointi..."
Huh, nyt taas haukotuttaa ihan pirusti, taidankin mennä vähän pötköttelemään:)
Jonna
Kaverit eivät ole vielä heruttaneet Nykkikuvia, joten matkapostausta joudun panttailemaan vieläkin ja koska vaatteetkin vasta pyörivät pesukoneessa, jää niidenkin esittely myöhempään:)
Esittelyyn pääsee kuitenkin se "pysyvä matkamuisto", joka (kuten kaikki arvasivat) on TATUOINTI!
Ja nyt hiukan historiikkia ja selvistystä siihen, miksi palailin lomalta pysyvää mustetta nilkassa:) Elikkäs, tämähän on oikeasti jo toinen tatuointini (uh, vähän siistiä, mulla on KAKSI tatuointia, olenko vähän pahis). Ensimmäisen tatskani sain vaihtarivuoden päätteeksi läksiäislahjaksi ystävältäni. Olin koko vuoden pohtinut, että ottaako vai eikö ottaa tatska ja lopulta kaverini ratkaisi asian puolestani ja viimeisenä yönä lonkkaani hakattiin eräs sana kiinaksi (en paljasta! sen merkin merkityksen tietää vain kourallinen ihmisiä koko maailmassa!). Tuolloin myös päätin, että en ikinä ota tatuointia missään muualla kuin Indianassa;) Kun reissu vaihtarimaisemiin sitten varmistui, rupesin pienessä päässäni pohtimaan uuden tatskan mahdollisuutta. Kun sitten paras jenkkiystäväni Mady heti lentokentällä julisti, että meidän pitäisi ottaa tatskat yhdessä oli homma sillä ratkaistu. Seuraavana päivänä marssimme vanhojen high school-tuttujen omistamaan tatskapaikkaan ja paria minuuttia ennen ihoon hakkausta päätimme lopullisesti mitä haluamme ja minne haluamme (ai miten niin tatuoinnin tulisi olla harkittu päätös?).
Minun jalkaani hakattiin teksti "friend" ja Mandy otatti omaan jalkapöytäänsä saman suomeksi, eli "ystävä". :) Pahoittelut heikosta kuvanlaadusta ja tatskan väri on kyllä oikeasti ihan mustamusta, mitä lie salama vaalentanut tuossa kuvassa;)
Ja ei sattunut tippaakaan! enemmänkin vähän kutitti ja nipisti:) Tykkään tuosta omastani tosi paljon, kun se on tuollainen siro, pikkuinen ja helposti piilotettavissa. En myöskään ole hetkeäkään katunut spontaania tatskaani. Toisaalta jostain syystä pidän lävistyksiä paljon isompina juttuina kuin tatskoja. Harvemmin edes olen viimeisen viiden vuoden aikana muistanut, että ihooni on hakattu pysyvä kuva. Se on ollut ennemmin sellainen hetkittäinen "Oho, mikä tossa oikein on... ah, se onkin mun tatuointi..."
Huh, nyt taas haukotuttaa ihan pirusti, taidankin mennä vähän pötköttelemään:)
Jonna
27 kommenttia:
Oho, onpa hurjaa, että tuo kaverisi suostui ottamaan noin ison suomenkielisen tatskan. :-D
Hui, tatuointi pelottais mua ehkä ihan liikaa :D Saattaisin päättää että otan sellaisen, mutta kuitenkin juuri ennen itse tatuointihetkeä juoksisin varmasti pää kolmantena jalkana karkuun.. :D Tuo friend-teksti on kyllä tosi siro ja nätti :)
Voi vitsi minäkin haluaisin tatuoinnin :) Ihana toi sun!
Tervetuloa takaisin! Postauksiasi onkin jo kaivattu :o)
Tatuointi on magee.
Vautsi, vähänkö makeet ystävyystatuoinnit! Juuri tuollaiset on hienoja.
Itsekin omistan yhden tatuoinnin ja tekis mieli ottaa toinen! Tatuointini on selässä, joten itse en sitä näe muuten kuin peilin kautta ja sen ihan oikeasti unohtaa. Kerran oikeasti säikähin, kun vilkaisin ohi mennen johonkin peiliin ja näin jotain mustaa selässäni. Huusin sitten poikaystävälleni paniikissa, että mulla on jotain selässä, tule äkkiä ottamaan se pois!
Poikaystävä siinä sitten katseli vähän aikaa selkään kummastuneena ja totesi rauhallisesti: "Kuule se taitaa olla vain sun tatuointi."
:DD
Kauniin siro tuo omasi. Kivan fontin (onko sille osuvampaa nimitystä? kirjasintyyli? hitsit :D) valitsit.
Tosi hauska idea kun kumpikin otitte ne tatskat, hyvin keksitty! Nätin näkönen se friend-teksti.
bisquits: Hih, kaveri on aika hurja:D
kk: Minäkin kännitin aika lailla sitä ensimmäistä mutta tämä toinen meni jo rutiinilla:D
dally:kiitos!
may: Oi, kiitos!
nanna-: Hah, tuo kertomuksesi oli aivan kuin omasta elämästäni. Minä yleensä pelästyn suihkussa, että "hyi helvetti, mikä ötökkä mussa oikein on!" :D
coloring the void: kiitos, tykkään tuosta kovasti:)
cherie: kiitos!
toi sun tatuointis on tosi kiva, tollanen siro ja pieni niinku ite jo sanoitki. mut kyl mä olisin varmaan ottanu tommosen ku toi sun kaveris.. niin hienolta näyttää.. mut heräs yks kysymys vaan et sattuuko tollanen tatska näin aluks ku kävelet kengillä? et hiertäks kenkä siihen jotenki?
ihana idea, otta noin että sulla on englanniksi ja ystävälläsi suomeksi:) suloista... mutta ystävälläsi oli hirveän iso se tatska! ja vielä suomeksi;D mua kyllä pelottais, jouksisin karkuun varmaan just ennen sen tekoa. mutta hieno tuo sinun;)
Kivalta näyttää tuo sun tatuointi :) Hienoa, että sillä on joku syvempikin merkitys ja että sen ottamiseen liittyy oikeasti joku hauska ja ihana muisto. Tatuoinnin pitäisi mielestäni aina olla jotenkin omaperäinen, ja juuri sellaisia nuo sun ja sun ystävän tatskat on :) Ei mitään sellaista "selailenpa tästä albumista nyt äkkiä jonkun tusinakuvan". Itse olen kanssa miettinyt tatskan ottoa, mutta en ole vielä keksinyt omannäköistä ja -tyylistä ideaa ja paikkaa...
Oi, kauniita tatuointeja.:)
miten tatuointi laitetaan? :D en ihan oikeesti tiiä.
Tuo sinun tatuointi on tosi hieno. Kauniin hento.
Onpas tosi kaunis idea :) Rohkeaa, mutta kaunista :)
Viime postauksesi jälkeen näin painajaisen: Olin ottanut siron mustan tatuoinnin vasempaan käsivarteeni ja kun esittelin sitä ystävilleni niin se olikin ihan valtavan suuri, siinä oli sen mustan kuvan ympärilä punaisia ruusuja ja vihreitä lehtiä yms. Mä unessa itkeä vollotin ja olin ihan kauhuissani että nyt olen lopun elämäni järkyttävän ruman tatskan omistaja. Heräsin ihan itkuisena ja hysteerisenä. Hui! Sun tatskasi on kuitenkin nätti. :)
Onpa kiva tatuointi! Olen itsekkin miettinyt ottavani, mutten ole vielä päättänyt mitä haluan :D
Onpa nätti tatuointi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ihana idea!
Ihan hieno tatuointi, toivottavasti et saanut HIV:iä kaupan päälle...
Tosi suloinen! Ihanan siro kuva :) Kaverisi kuva on ehkä hiukan suuri minun makuuni, mutta ihan kiva sekin. :)
"miten tatuointi laitetaan? :D en ihan oikeesti tiiä."
Laitteella, joka hakkaa musteen ihon alle pienillä neuloilla.
jul-iaa: Ei hierrä tai satu laisinkaan. Ekana päivänä sitä oli suojaamassa pieni side, mutta ei silloinkaan kyllä sattunut:)
ginger: Kaverini otti tatskan tasoittamaan toisessa jalassa ollutta saman kokoista kuvaa:) Itsekin olin yllättynyt, että Mandy halusi noin suuren kuvan mutta neiti itse oli aivan onnessaan:)
noora: Tykkään itsekin siitä, etä tuon tatuoinnin ottamiselle oli jokin "syy" ja, että se olemassaolollaan muistuttaa minua ystävästäni:)
moumou: kiitoksia:)
moi: Se hakataan ihoon neulalla.
suvi: Kiitoksia:)
roosa: kiitos!
ninav: yyh, mikä uni!Vierastan väritatuointeja joten jo snekin vuoksi pelottava:)
kullanmuru: Kiitos! ja kyllä sä jonain päivänä vain keksit, mitä haluat ihoasi koristamaan:)
christina: kiitos! :)
anonyymi: Kiitos yltiöpositiivisesta kommentista mutta enpä usko, että veressäni hiv-bakteerit juhlivat;)Kyllä se oli tosi siisti paikka.
anonyymi: kiitos!
Hehei, pahis-Jonna! Me ollaan ilmeisesti pahimmat ex-matinkyläläiset muijat; kaikki mun kaverit täällä Madridissa on ollut (erikseen ja eri tilanteissa) ihan järkyttyneitä siitä että mulla on tatska. Onnistun siis täälläkin, puutteellisella kielitaidolla, välittämään nörttiviboja, jotka tekevät moisen kovismaisuuden epäuskottavaksi :D Tosi hieno tatuointi, ja hyvin harkitussa paikassa. U got style, girl!
t. ex-kämppis (tu ex compañera de piso;))
Mulla on muuten ihan sama juttu oman tatskani kanssa: en aina edes muista, että se on siellä olemassa. Silti se on ah, niin rakas :)
Oi, kun tuo "friend" on pieni ja suloinen! ^^ Jos jonkun tatskan ottaisin (en kyllä tule ikinä ottamaan, koska en varmana kestäisi sitä paljon puhuttua kipua! - pelkkä ajatuskin neuloista iholla saa mut suunnilleen oksennuksen partaalle) niin se olisi juuri tuommoinen pikkuinen ja helposti piilotettavissa oleva.
Mutta huh tota kaverisi tatskan kokoa! Voin kuvitella jos hän kesällä menee rannalle ja ihmiset tuijottaa hänen jalkaansa ja miettii että "mitä ihmettä tossa lukee..?". :D Nätti sanahan se siis on, mutta amerikkalaiset ei ehkä ihan heti tajua.
Aivan ihana tatskaidea! Kuume vaan nousi tätä postausta lukiessa, oon jo pitkään kuumeillu toista kuvaa! :)
Oho, aika yllätyksenä tää hankinta mulle tuli ;) Mutta joo, ihan nättihän se on ja suloisen siro. Isot ja hallitsevat tatuoinnit ei taas musta niin kivoja ole, niitä kun on niin hankala peittää. Ja vanhana kun iho rypistyy, ne on rumia :(
ex-kämppis: Sun tatuointi on kyllä äärimmäisen bad ass-katu-uskottavuutta luova:) Oh, Matinkylä<3
sho(e)paholic: Hah, sehän näissä kuvissa on parasta, että on ihanaa omata sellainen ja vielä parempi ,että aina hiukan yllättyy kun muistaa koko jutun:)
peippo: Kaverini oli tuosta tatskasta ihan fiiliksissä juuri sen vuoksi, että hän pääsee selittämään mitä se oikein tarkoittaa:-)
tasha: Nyt vain mietit kivan kuvan/tekstin ja painut (puhtaaseen ja steriiliin) tatskapaikkaan:)
tipitii: Mitään isoa kuvaa en ikinä uskaltaisi ottaa. Olisi kamalaa kun kyllästyisi sellaiseen. Tälläiset pienet on käteviä kun ne voi piilottaa niin helposti:)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu