Minimekossa

Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että koko ajan (siis KOKO AJAN!) väsyttää?! Mielestäni jet lag oli vielä hyvä selitys siinä vaiheessa kun ryömin nukkumaan vasta aamulla viideltä ja koisin seuraavaan iltapäivään saakka mutta nyt kun rytmi on taas normaali ja unien määrä lähes 12 tuntia, niin miten sitä voi ihminen nukkua vielä kolmen tunnin päiväunetkin!
Niin. Eli tämä päivä meni sitten unia nähden. Ihan kivoja unia, että ei siinä mielessä mitään valitettavaa mutta yksikään unista ei vain sattunut kertomaan minulle mitään osaamisen arvoista eurooppaoikeudesta (päivän varsinainen ohjelma). Sain kuitenkin revittyä laiskan kehoni ylös niinkin ajoissa, että ehdin ensimmäiselle lapsioikeuden luentokerralle ( lapsioikeus on kivaa!). Koska tämä oli suurinpiirtein ensimmäinen näyttäytyminen kodin seinien ulkopuolella tällä viikolla, piti vaatteita harkita tilanteen vaatimalla vakavuudella. Vaihdoin siis kuteita neljä kertaa ja melkein myöshästyin bussista.




Nahkatakki - Second hand (alunperin H&M)
Huivi - Global Accessorize
Mekko - Express
Saappaat - Tallinnasta
Väsynyt pottuuntunut ilme - Omasta takaa

Keskustassa (miten se voikin tuntua niin paljon pienemmältä kuin ennen Nykin matkaa) tajusin, että uusi mekkoni on ihan tositosi lyhyt ja vainoharhaisuudessani kävelin kädet visusti taskussa, mekkosta alaspäin vetäen. Jotenkin pepun esittely keskustassa tai yliopistolla ei houkuttanut;) Ohimennen tapaamani kaveri (jolle tietenkinkin vuolaasti selvitin ongelmani, kun tämä sattui kehumaan mekkoani) jaksoi kiltisti väittää, että mekko ei paljasta yhtään ylimääräistä mutta minkäs sille voi kun on jo kehittänyt pahemman laatuisen päähänpinttymän?! Nyt pitää kyllä käydä hankkimassa oikein paksut leggarit koska en oikein jaksaisi jatkuvasti kiskoa mekkoa alaspäin.

Päivän kirjavinkki

Frances Hodgson Burnett - Pikku Prinsessa.
Isä lähettää seitsemän vuotiaan Saara Crowen hienostokouluun Lontooseen, koska haluaa tyttärensä oppivan hienoksi leidiksi ja ei usko tämän olevan mahdollista Intiassa, jossa isän ja tytön muodostama pieni perhe asuu. Koulussa Saara saa varakkaan isänsä vuoksi erikoisaseman, eikä tytön mikään pyyntö ole liian kallis tai liian hieno. Kun tieto Saaran isän köyhtymisestä ja kuolemasta saavuttaa koulun johtajattaren, tekee hän Saarasta köyhääkin käyhemmän palvelustytön. Tämä masentaa mutta ei lannista Saaraa, joka päättää, että kaiken rumuudenkin keskellä hän voi silti uskoa olevansa prinsessa ja käyttäytyä sen mukaisesti. Kaunis kirja, jonka lukemiseen kannattaa ehdottomasti uhrata vaikka yksi sateinen syyspäivä.

Nyt taidan mennä ahtamaan mahaani jotain oikein rasvaista ja epäterveellistä.

-Jonna

ps. Nykkipostaus on jo tekeillä mutta laiskanpaksut kaverit eivät ole vieläkään heittäneet tarpeeksi kuvia tälle tollolle, joka oli Nykissä mutta ei kuvannut!

ps2. Oho, unohdin kiitellä saamistani ruusuista. Teen sen heti seuraavassa postauksessa:)