Minimekossa
Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että koko ajan (siis KOKO AJAN!) väsyttää?! Mielestäni jet lag oli vielä hyvä selitys siinä vaiheessa kun ryömin nukkumaan vasta aamulla viideltä ja koisin seuraavaan iltapäivään saakka mutta nyt kun rytmi on taas normaali ja unien määrä lähes 12 tuntia, niin miten sitä voi ihminen nukkua vielä kolmen tunnin päiväunetkin!
Niin. Eli tämä päivä meni sitten unia nähden. Ihan kivoja unia, että ei siinä mielessä mitään valitettavaa mutta yksikään unista ei vain sattunut kertomaan minulle mitään osaamisen arvoista eurooppaoikeudesta (päivän varsinainen ohjelma). Sain kuitenkin revittyä laiskan kehoni ylös niinkin ajoissa, että ehdin ensimmäiselle lapsioikeuden luentokerralle ( lapsioikeus on kivaa!). Koska tämä oli suurinpiirtein ensimmäinen näyttäytyminen kodin seinien ulkopuolella tällä viikolla, piti vaatteita harkita tilanteen vaatimalla vakavuudella. Vaihdoin siis kuteita neljä kertaa ja melkein myöshästyin bussista.
Nahkatakki - Second hand (alunperin H&M)
Huivi - Global Accessorize
Mekko - Express
Saappaat - Tallinnasta
Väsynyt pottuuntunut ilme - Omasta takaa
Keskustassa (miten se voikin tuntua niin paljon pienemmältä kuin ennen Nykin matkaa) tajusin, että uusi mekkoni on ihan tositosi lyhyt ja vainoharhaisuudessani kävelin kädet visusti taskussa, mekkosta alaspäin vetäen. Jotenkin pepun esittely keskustassa tai yliopistolla ei houkuttanut;) Ohimennen tapaamani kaveri (jolle tietenkinkin vuolaasti selvitin ongelmani, kun tämä sattui kehumaan mekkoani) jaksoi kiltisti väittää, että mekko ei paljasta yhtään ylimääräistä mutta minkäs sille voi kun on jo kehittänyt pahemman laatuisen päähänpinttymän?! Nyt pitää kyllä käydä hankkimassa oikein paksut leggarit koska en oikein jaksaisi jatkuvasti kiskoa mekkoa alaspäin.
Päivän kirjavinkki
Frances Hodgson Burnett - Pikku Prinsessa.
Isä lähettää seitsemän vuotiaan Saara Crowen hienostokouluun Lontooseen, koska haluaa tyttärensä oppivan hienoksi leidiksi ja ei usko tämän olevan mahdollista Intiassa, jossa isän ja tytön muodostama pieni perhe asuu. Koulussa Saara saa varakkaan isänsä vuoksi erikoisaseman, eikä tytön mikään pyyntö ole liian kallis tai liian hieno. Kun tieto Saaran isän köyhtymisestä ja kuolemasta saavuttaa koulun johtajattaren, tekee hän Saarasta köyhääkin käyhemmän palvelustytön. Tämä masentaa mutta ei lannista Saaraa, joka päättää, että kaiken rumuudenkin keskellä hän voi silti uskoa olevansa prinsessa ja käyttäytyä sen mukaisesti. Kaunis kirja, jonka lukemiseen kannattaa ehdottomasti uhrata vaikka yksi sateinen syyspäivä.
Nyt taidan mennä ahtamaan mahaani jotain oikein rasvaista ja epäterveellistä.
-Jonna
ps. Nykkipostaus on jo tekeillä mutta laiskanpaksut kaverit eivät ole vieläkään heittäneet tarpeeksi kuvia tälle tollolle, joka oli Nykissä mutta ei kuvannut!
ps2. Oho, unohdin kiitellä saamistani ruusuista. Teen sen heti seuraavassa postauksessa:)
Tunnisteet: Päivän asu, Päivän kirjavinkki
8 kommenttia:
Joo, tuo tunne, kun pelkää paljastelevansa on aika epämiellyttävä - vaikka kuinka moni tuttu olisikin vakuutellut mekon olevan ihan riittävän pituinen, tuntee sitä itse kulkevansa kadulla lähes peppu paljaana. :D
Pikku Prinsessa -elokuva oli yksi mun suosikeista lapsena, ihana Shirley Temple kiharoineen. Kirjaa en koskaan ole lukenut. Mutta siis oletan että kyse on samasta teoksesta.
christina: Ja se paljastelutunne ei vain millään lähde pois. Ihan kamalaa:D
herttainen: Kyseessä on sama teos ja oih, tuo leffa on kyllä aivan ihana. Pitääkin katsoa se joku päivä:)
Tiesitkö että liika nukkuminen väsyttää? Eli ei ihme jos oot poikki noiden 12 tunnin yöunien jälkeen, aikuiselle pitäisi riittää 7-8h unta. Olen itsekin huomannut että vaikka nukkuisi koko ajan ei välttämättän ole pirteä olo, mutta seitsemän tunnin unien jälkeen onkin ihan kiva olo, ja jaksaa valvoa koko päivän :)
winda: Hankalia nämä nukkumisasiat:) muttajoo, tiedän kyllä, että liikaa nukkuminen väsyttää ja eilinen väsy varmaan johtuikin siitä mutta enemmän oikeastaan ärsyttää tämä suurimman osan öitä vaivaava unettomuus:)
Jonna tuo on aivan ihana elokuva tuo Pikkuprinsessa. Olen nähnyt sen ensimmäisen kerran, kun olen hädin tuskin osannut lukea, eli 5-vuotiaana. En ole koskaan lukenut kirjaa, mutta nyt alkoi kiinnostaa. Kerrassaan ihana kokemus oli se elokuva ainakin :) Se oli vuoden 1939 versio, jossa on pääosissa Shirley Temple.
Pikku Prinsessa on ihana kirja, ja kannattaa ehdottomasti tsekata myös leffa!
sho(e)paholic: Leffa on yksi omista suosikeistani:) Pitääkin katsella se taas joku päivä!
cherie: Leffa on kyllä erinomainen. Olen tainnut aikoinaan nähdä se ennen kuin luin kirjan koska ainakin hyvin itsepintaisesta kuvittelen Saaran (Saran) Shirley Templen näköiseksi:)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu