Suomituliaisia ja shoppailua äidille

Iiiiih! NELJÄ YÖTÄ NYKKIIN! ja KAHDEKSAN YÖTÄ INDIANAPOLISIIN! Nyt alkaa jo hiukkasen jännittää. En ole vielä edes saanut aikaiseksi pakata tai edes pestä mukaan lähteviä vaatteita. Jotain sentään olen tehnyt: Ravannut pitkin Helsinkiä etsimässä suomituliaisia jenkkikavereille. Kamalan vaikeaa puuhaa, jos ei halua hankkia suomileijonalla koristettua tuhkakuppia. Puuskutettuani läpi pääkaupungin matkamuistopuodit päätin sitten lopulta ostella kaikenlaista rändömsuomitavaraa. Toistaiseksi on hankittuna muovikassillinen Fazerin erilaisia suklaita, Tatun ja Patun Suomi-kirja, Muumikirja (siis enkuksi tietty), koska vien tuliaiseksi myös muumimukeja ja haluan kavereiden tajuavan mitä muumit ylipäätänsä ovat:) Vielä pitäisi sitten hankkia ne muumimukit, muutama pullo Alkosta, poronsarvipullonavaaja (tätä toivottiin) ja ehkä jotain pientä ylimääräistä kivaa (ideoita?)

Tuon Indianapolisin ja jenkkikavereiden näkemisen suhteen olo on samaan aikaan hirvittävän innostunut ja älyttömän jännittynyt. En ole kuitenkaan nähnyt ystäviäni yli viiteen vuoteen ja hiukkasen pelottaa, että miten hyvin juttu luistaa vielä englanniksi ja löytyykö sama aaltopituus näinkin pitkän fyysisen eron jälkeen:) New Yorkissa taas jännittää, että miten paljon sitä kaupunkia oikeasti ehtii nähdä niiden muutaman päivän aikana ja tietty... riittävätkö shoppailuun varatut rahat;)

Huh, olin muuten tuossa äitini kanssa kauppoja kiertelemässä muutaman tunnin. Tarkoituksena oli etsiä mammalle edustava vaatekerta erääseen viikonlopun tilaisuuteen mutta voi hemmetti, kun oli hankala homma. Ongelma ei kuitenkaan ollut kauppojen tarjonta (kaikkea tosi kivaa löytyi), ei kokovalikoima (oikea koko löytyi aina), vaan äitini. Äiskäni on tosi nätti, nuorekas ja hoikka 46-vuotias, mutta omaa jonkin ihmeen käsityksen, että kaikki tarjoamani vaatteet saavat hänet näyttämään " viisikymppiseltä eukolta, joka ahtaa itsensä sellaisiin pissisfarkkuhin ja luulee näyttävänsä nuorelta" Silti, äiti nimenomaan haluaa minut mukaan valikoimaan niitä vaatteita (koska jotenkin kummallisesti kaikki kivoimmat vaatteet löytyvät kuulemma silloin kun minä olen mukana valitsemassa), joten homma etenee suurinpiirtein näin:

a)Minä ehdotan äidille jotain vaatetta, esim. tunikaa.
b)Äiti vääntää vaatteesta jonkin vitsin ja nauraa hihittää sille omalle lohkaisulleen seuraavan vartin.
c)Minä kerään mukaan lisää vaatteita.
d)Äiti ihailee jotain beigeä neuletta.
e) Saan suostuteltua äidin kokeilemaan valitsemiani vaatteita.
f) Äiti kertoo, että on liian vanha kyseisiin vaatteisiin.
g) Äiskä painuu lopulta sovituskoppiin.
h) Äiti menee kassalle ja ostaa ne valitsemani vaatteet ja hämmästelee miten kivoilta ne näyttävät.

Joka kerta:D No, saman kaavan mukaan mentiin tänäänkin ja vaatteet löytyivät;)

Näissä vaatteissa etsiskelin äidilleni tosi kivan asukokonaisuuden (ja se ei tosiaankaan saanut mammaa näyttämään viisikymppiseltä eukolta, joka käyttää pissisfarkkuja ja luulee näyttävänsä nuorelta).


Jakku - H&M
Mekko - Filippa K
Kaulaliina - Seppälä
Nahkahanskat - Glitter
Kengät - Bianco
Vyö - Iskän tuliainen Azoreilta

Nyt voisikin alkaa pikkasen tutkimaan vaatekaapin sisältöä ja mukaan lähteviä vaatteita:)

-Jonna