Pakkasaamun pelastaja
Yli kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen ei nyt runosuoni laula aivan kokonaisen toivepostauksen verran. (Aamulla vielä optimistisesti suunnittelin videopostausta mutta hah, hah, ei tällä naamalla. Ehkä jonkin toisen päivän kasvoilla sitten).
Aamulla oli kylmä. Sellainen talvikylmä. Ei syksykylmä. Syksykylmä on sellaista vetisen tuulista yökötystä mutta talvikylmä taas rehellistä pakkashöyryävää kylmyyttä. Ikävä kyllä ihanan pinkin villakangastakkini huonoihin puoliin voi lukea sen, että se ei ole kovin lämmin. Napitus edessä ei edes yletä helmaan saakka (tervetuloa virtsarakontulehdus). Ostohetkellä kuitenkin sivuutin tälläiset pikkuseikat koska hei, siinä takissa on rusetti takana, pienet puhvitukset hihoissa ja kirkkaan pinkki karamelliväri. Ulkonäkö meni siis käytännöllisyyden edelle (kuten aina). Tänä aamuna kuitenkin pieni ääni naputti itsepintaisesti tuolla pääkopan uumenissa, että jos en vedä jotain muuta takkia päälle, voi tuolla ulkona pian ihailla oudon aidon näköistä jääveistosta. Piti siis alkaa kaivaa takkikaappia puoli seiskalta aamulla. Meinasin jo luovuttaa kaikkien niiden superepäkäytännöllisten takkisöpöläisten keskellä kun sormet osuivat johonkin suureen ja karvaiseen. Siellä se oli. Kolmen vuoden takainen hetken mielijohteesta tehty ihanan lämmin takkiturkkini (älkää älähdelkö siellä, ei ole aitoa turkista). Käytin tätä aivan onnessani yhden talven ja sen jälkeen vieraannuin täysin. Tänä aamuna se oli kuitenkin yhtäkkiä täydellinen. Turkiskoristeet näyttivät söpöiltä, väri kivalta ja koko takki jotenkin niin kovin mukavan toimivalta. Niinpä sitten heiti takkisen niskaan ja ah, kun oli niin lämmin! Tervetuloa vain talvi!
Koska muutenkin olen tälläinen älytön perässähiihtäjä, on minulta mennyt aivan ohi noiden turkisten innokas pyrkiminen muidenkin kuin Stockan turkkitätien ykköstuotteeksi. Tänään kuitenkin tässä uudessa valaistuneessa (ja lämpimässä, hmnn.. ehkä se veri sitten vihdoin pääsi kiertämään..) olotilassani tajusin, että haluan aivan epätoivoisesti turkishatun. Sellainen kunnon karvakasan päähän, jota ne hennon kauniit venäläiset eliittinaiset käyttivät talvisin ennen vallankumousta (tai, no kai ne käytti niitä sen jälkeenkin mutta suurin osa taisi kuitenkin silloin ottaa jalat alleen ja jättää äiti-Venäjän). Viime talvena tuli kyllä kerran Fidassa koklattua tuollaista hattua mutta mokoma oli liian pieni. Eli, ehkä tämä onkin ollut piilossa kytevä intohimo jo pidemmän aikaa... Ja nyt kun olen vihdoin tunnistanut tämän kaipauksen, en kyllä haluaisi tyytyä mihinkään vähempään kuin tuollaisiin alla kuvattuihin muhkeuksiin.
Nyt voisi vilkaista Sinkkuelämää-leffan poikakaverin kanssa (siis se haluaa nähdä sen niin paljon, että meni ja lainasi pikkusiskoltaan;) ) ja sitten painua pehkuihin. Kokon viikon on pitänyt hypähtää (ehe, ehe) hereille puoli seiskan aikoihin ja nyt tämä tytteli tarvitsee vähintään kymmentuntiset unet. Huomenna pitäisi opiskellakin.
Mutta, iskeekö (teko)turkis?
-Jonna
ps. kilpailun voittajat! olin tänän vihdoin viemässä teidän voittoja postiin, kunnes postissa tajusin, että en ollut kirjoittanut osoitteita paketteihin. Välillä kyllä ihmetyttää, että miten oikein ylipäätänsä selviän tässä monimutkaisessa maailmassa tämän pään kanssa;) Nyt niissä on osoitteet raapustettuina ja maanantaina lähtevät.
Kuva
Aamulla oli kylmä. Sellainen talvikylmä. Ei syksykylmä. Syksykylmä on sellaista vetisen tuulista yökötystä mutta talvikylmä taas rehellistä pakkashöyryävää kylmyyttä. Ikävä kyllä ihanan pinkin villakangastakkini huonoihin puoliin voi lukea sen, että se ei ole kovin lämmin. Napitus edessä ei edes yletä helmaan saakka (tervetuloa virtsarakontulehdus). Ostohetkellä kuitenkin sivuutin tälläiset pikkuseikat koska hei, siinä takissa on rusetti takana, pienet puhvitukset hihoissa ja kirkkaan pinkki karamelliväri. Ulkonäkö meni siis käytännöllisyyden edelle (kuten aina). Tänä aamuna kuitenkin pieni ääni naputti itsepintaisesti tuolla pääkopan uumenissa, että jos en vedä jotain muuta takkia päälle, voi tuolla ulkona pian ihailla oudon aidon näköistä jääveistosta. Piti siis alkaa kaivaa takkikaappia puoli seiskalta aamulla. Meinasin jo luovuttaa kaikkien niiden superepäkäytännöllisten takkisöpöläisten keskellä kun sormet osuivat johonkin suureen ja karvaiseen. Siellä se oli. Kolmen vuoden takainen hetken mielijohteesta tehty ihanan lämmin takkiturkkini (älkää älähdelkö siellä, ei ole aitoa turkista). Käytin tätä aivan onnessani yhden talven ja sen jälkeen vieraannuin täysin. Tänä aamuna se oli kuitenkin yhtäkkiä täydellinen. Turkiskoristeet näyttivät söpöiltä, väri kivalta ja koko takki jotenkin niin kovin mukavan toimivalta. Niinpä sitten heiti takkisen niskaan ja ah, kun oli niin lämmin! Tervetuloa vain talvi!
Koska muutenkin olen tälläinen älytön perässähiihtäjä, on minulta mennyt aivan ohi noiden turkisten innokas pyrkiminen muidenkin kuin Stockan turkkitätien ykköstuotteeksi. Tänään kuitenkin tässä uudessa valaistuneessa (ja lämpimässä, hmnn.. ehkä se veri sitten vihdoin pääsi kiertämään..) olotilassani tajusin, että haluan aivan epätoivoisesti turkishatun. Sellainen kunnon karvakasan päähän, jota ne hennon kauniit venäläiset eliittinaiset käyttivät talvisin ennen vallankumousta (tai, no kai ne käytti niitä sen jälkeenkin mutta suurin osa taisi kuitenkin silloin ottaa jalat alleen ja jättää äiti-Venäjän). Viime talvena tuli kyllä kerran Fidassa koklattua tuollaista hattua mutta mokoma oli liian pieni. Eli, ehkä tämä onkin ollut piilossa kytevä intohimo jo pidemmän aikaa... Ja nyt kun olen vihdoin tunnistanut tämän kaipauksen, en kyllä haluaisi tyytyä mihinkään vähempään kuin tuollaisiin alla kuvattuihin muhkeuksiin.
Nyt voisi vilkaista Sinkkuelämää-leffan poikakaverin kanssa (siis se haluaa nähdä sen niin paljon, että meni ja lainasi pikkusiskoltaan;) ) ja sitten painua pehkuihin. Kokon viikon on pitänyt hypähtää (ehe, ehe) hereille puoli seiskan aikoihin ja nyt tämä tytteli tarvitsee vähintään kymmentuntiset unet. Huomenna pitäisi opiskellakin.
Mutta, iskeekö (teko)turkis?
-Jonna
ps. kilpailun voittajat! olin tänän vihdoin viemässä teidän voittoja postiin, kunnes postissa tajusin, että en ollut kirjoittanut osoitteita paketteihin. Välillä kyllä ihmetyttää, että miten oikein ylipäätänsä selviän tässä monimutkaisessa maailmassa tämän pään kanssa;) Nyt niissä on osoitteet raapustettuina ja maanantaina lähtevät.
Kuva
Tunnisteet: Unelmissa
16 kommenttia:
Tekoturkikset iskevät todellakin! Itsellänikin on aivan ihana tekoturkistakki :>
takeista en oikein pidä:/ (siis sulle sopi ihan hyvin, mutta en vaan oikeen..). mutta karvahatun voisin ottaa;) sellaisen söpön:)
YÄK!!! Siis H-Y-I! Jos ei vielä tullut selväksi niin en pidä turkeista/turkiksista yhtään...Hrr inhottaa ajatuskin sellaisen päälle laittamisesta vaikka se olisikin tekoturkis. En vaan tykkää yhtään. Varmasti on lämmin ja kaikkee muuta kivaa ,mut ei oo todellakaan mun juttu. Sulle tosin sopii:)
Mä oon kanssa yrittäny ettiä tuollaista kunnon karvahattua, mutta ne muutamat tapaukset, jotka kirpparilla on tulleet vastaan, on olleet auttamattoman pieniä.
Karvalakit jees, viime talvena innostuin, muttei oikeastaan kauheasti ollut karvareuhkakelejä! Mutta miten kirppiskarvalakit saa puhtaaksi..?!
Ei iske turkis eikä tekoturkis. Jäänteitä entisestä "sisäisen eläinaktivistin" -kaudesta
Hei, sinulle on palkinto blogissani!
Turkis todellakin iskee!
Jonna, etkö pitänyt ulkona housuja? =|
APUA ISKEE JA KOLAHTAA!! siis voisko enemmän olla kateellinen tosta??? :DDDD kuolaa valuen poistun äkkiä blogisivultas ja yritän unohtaa moisen ihanuuden.....
Anonyymi: Ja kun ne ovat vielä niin lämpimiä! :)
ginger: Karvahatut ovat kyllä söpöjä:)
New York doll: Tarkkaan ilmaistu mielipide:)
shandi: Joo pieniä ja jotenkin liian vaatimattomia. Mä haluan ison ja muhkean:D
Joy: en tiedä miten ne saa puhtaiksi mutta pöpöt kai lähtevät jos heittää yöksi pakastimeen:)
tipitii: Monella kaverilla on sama tilanne, että vanha eläinakivisti sisällä ei anna vetää päälle edes tekotuskista:)
Marika: Kiitos!
Anonyymi: Hah, kyllä mulla oli housut ja noissakin kuvissa on sukkahousut, tosin ohuet. Keksin vasta illala tän postausaiheen niin piti lavastaa takkikuvat:D
Boobettes: Ehkä tälläinen osuu vielä sunkin kohdalle:) kiva kommentti!
No hyvä! Ehdin jo säikähtää, että sinun upeat sääresi paleltuvat!
Jos saan udella niin minkälaiset housut sinulla oli? =}
ISKEE! Itse asiassa, minun pitää tunustaa alkuviikosta jotakin turkiksiin liityvää!<3
Turkikseista en pidä, toki näyttää jonkun päällä hyvältä ja ovat varmaan lämpimiä, mutten eettisistä syistä pistäisi päälle!
Pakko kommentoida vähän aiheen vierestä, mutta hokasin tosta tiesitkö tämän -postauksen loppuosasta (kun puhuit noista lakiopiskelijoiden Jyväskylän pippaloista) että mehän on oltu samassa hotellissa samaan aikaan! Olin vahtimassa erään Tupperware-tädin kolmen kuukauden ikäistä poikaa (eli serkkuani). Ihmettelinkin vähän siellä käytävillä pojan kanssa kulkiessani että onpas täällä paljon nuoria ihmisiä... Olisin kyllä tullut nykimään hihasta jos olisin bongannut sut. :D
Anonyymi: Haha, sääret pysyivät paleltumattomina.
MouMou: ainakin se tuskishattu vaikutti vähän liiankin lupaavalta:)
kullanmuru: Entäpäs tekoturkikset? tosin niiden valmistukseen taitaa kulua aikalailla öljyä:(
Adele: Ei voi olla totta! Olitko Scandicissa? Meidän porukkaa oli kahdessa paikassa. siellä ja Ompussa:) Jännä sattuma! :) Siellä oli muuten hyvä aamupala:)
gorgeous legs, even in sheer hoses...
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu