Battle Drink & Hard Rock Cafe

Ah, mikä tunne! 11 tunnin yöunet takana ja maailma hymyilee. Heräsin ihan oikeasti tänä aamuna kuudelta ihmettelemään, että eikö mun ihan oikeasti tarvitse nousta mihinkään ja kun tajusin, että on sunnuntai vuodatin pari helpotuksen kyyneltä. Joo, nää kuuden päivän työviikot ei taida oikein olla mun juttu. Kyllä se vain on niin, että vapaa-aika ja nukkuminen voittaa mennen tullen vähän isomman palkkakuitin. 

Eilinen meni siis töissä ja töiden jälkeen maailman ylivoimaisesti kauneimman kämpän tupareissa. En ole vieläkään oikein toipunut sen asunnon ihanista lattioista, huolellisesti valituista huonekaluista ja upeista ikkunoista. Oli pikkasen ankeaa tallustella takaisin omaan luukkuun ja yöllä näinkin suloisia unia puu/paketti/laminaattilattioista. ( voisi luulla, että 1,5 vuoden asumisen jälkeen olisi jo tottunut opiskelijakämpän muovimattoihin mutta ei, yhä potuttaa päivittäin...)

Olen jo vähän kyllästynyt noihin joka kaupanhyllyltä tunkeviin pilleihin ja vetäisinkin tänään ihanan rennot lielulahkeet jalkaan kera limutölkkitaistelupaidan ja painuin äidille sunnuntailounaalle. Huomenna muuten pääsen vihdoin ihotautulääkärille, joka saa tutkia Saharan aavikoksi muuttuneen ihoni ja ehkäpä pystyn sen jälkeen edes kurkistamaan kameraan päin. Tällä hetkellä iho on sen verran k-21-aineistoa, että en sitä hirveästi uskalla täällä näytellä. ( ja aaah, ehkä se lääkärisetä saa mun päänahan hoidettua niin, että sinne ilmaantuneet ruvet katoaisivat ja pääsisin vihdoin KAMPAAJALLE!, ah, näitä atoopikon elämän iloja...)

Vaatekaappi koki tänään pienen lisäyksen kun sain isän tuoman tuliaispaidan Thaimaasta. Ollaan näköjään iskän kanssa samoilla aaltopituuksilla koska tää paita on ihan mahti:)

Nyt meen katsomaan gilmoren tyttöjä ja syömään jotain hyvää ( en siis raapimaan tätä säälittävään ihonkorvikettani verille.)