söndag
Mietiskelen tässä juuri, että olisi ihan hirmuisen kivaa kuulua siihen ihmisjoukkoon, joka aidosti nauttii urheilusta. Sillä jos kuuluisin tuohon joukkoon, en olisi viettänyt viimeistä tuntia tässä sohvalla jossitellen kuinka jos nyt menisin lenkille, olisin jo melkein kohta takaisin ja jos nyt vain menisin sinne lenkille ei äsken popsimani dumblet olisi niin paha juttu.
Tosin mitä luultavimmin päädyn sinne lenkille tänään koska sovin juoksentelusta kähiksen kanssa ja se ei varmana anna mun unohtaa jos nyt jään tähän makailemaan ja tapittelemaan gilmoreja. ( näin muuten viime yönä unta, että olin rory, uuh, logan...) Tosin se, että me mennään kähiksen kanssa yhdessä lenkille ei luonnollisestikaan tarkoita, että juostaisiin yhdessä. Ei, se tarkoittaa sitä, että juostaan pururataa vastakkaisiin suuntiin, koska allekirjoittaneelle on liian iso kammo sellaista yrjöä parien yhdessäharrastelua kohtaan + inhoan jos joku valittaa vierellä, että: " jonna, pitää pysty puhua samalla kun juoksee, jos voi puhua niin on hyvä tahti..." ( ja uskokaa pois, kähis on just sellainen tyyppi jonka olisin ihan pakko päteä asiasta...) Hei, jos mä puhun, niin silloin se on kävelyvauhti. Ihmiset, antakaa mun puuskuttaa rauhassa!
PÄIVÄN ASU:
Neule - ZARA ( kirpparivaihtis ex-kämppiksen kanssa)
Pusero - Calvin Klein ( eilinen löytö viereiseltä pöydältä)
Shortsit - Katkaistu ONLYn farkuista
Läpsyt - ALDO
Tunnisteet: Päivän asu, Second hand
7 kommenttia:
mä olen niin samaa mieltä. olisi paljon helpompi kiskaista lenkkarit jalkaan ja lähteä esittelemään punertavaa naamaa naapurustolle, jos se olisi edes nautittavaa :--D
ihan huippu kirjoitus :)
Tässä on toinen, joka mielellään kuuluisi siihen liikunnasta nauttiviin ihmisiin - silloin ei ehkä tarvitsisi kärsiä kipeistä käsivarsista seuraavana päivänä, kun on kiikuttanut kauppakassia parin sadan metrin verran kotiin ja päätyä ilta toisensa jälkeen miettimään, että miksi se iltalenkki vaihtuikin taas mäkkärireissuun. :D
Se lähteminen on kaikkein vaikeinta, vaikka tietääkin, että jälkeenpäin olisikin oikeasti ihan hyvä olo ja tyytyväinen fiilis.
Ihiihiihhih, oon NIIN samoilla linjoilla. Ja mulla on ällöttävä seinänaapiuri, joka RAKASTAA kilpapyöräilyä, ja jonka on pakko päästä pyörän selkään ja joka tulee hakemaan multa freesinä urheiluvaatteissa pullonavaajaa, kun itse olen pyjamashortseissa kello puoli seitsemältä illalla.
Tuttu fiilis. En itsekään yleensä nauti urheilusta, vaan joudun joka kerta pakottamaan itseni liikkumaan. Joillekin se on vaan helpompaa, epistä. Syytän muuten traumojani koululiikunnasta. Siellä oli liikunnan ilo kaukana: sain kuulla kaikenlaista inhottavaa, kun tein kaikki jutut "väärin".
oi ku näytät taas söpöltä
blogissani on sulle haaste
ottilia: älä, nyt se on vain aikamoista kidutusta alusta loppuun:D
Anonyymi: kiitti:)!
Christina: ah, olisi ihanaa, että olisi hyvä peruskunto ihan vain koska tykkää liikkua:)
Tuuli: yyyyh, mut et saa sympatiapisteitä koska asut nykissä;D
Bisquits: yyih, koululiikka, millä oli aina jotain kamala atanssia ja oon iäksi traumatisoitunut!
Saga: kiiton, laitan haasteen toteutukseen:)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu