Fidan ei-toivottu kasvo

On hyvin mahdollista, että eilisestä lähtien naamani on koristanut Sörnäisen Fidan " ei-toivottujen-vierailijoiden"-listaa ( siis, tietenkin jokaisella lähetystorilla on sellainen). Mutta tiedättekö sen tunteen, kun on etsinyt jotain tiettyä juttua iäisyyden ja sitten yhtäkkiä, keskellä lounastaukoa, se kaivattui juttu onkin vain muutaman metrin päässä näyteikkunassa? Ja arvatkaa tuplaantuuko tämä reaktio kun tajuat, että siellä näyteikkunassa onkin KAKSI sellaista?

Olen aina himoinnut juuri tietynlaista Emma-tuolia. Kun olin pieni parhaalla kaverillani oli sellainen huoneessaan ja viimeiset vuodet olen yrittänyt löytää omaa Emmaani huuto.netistä, huonekalukaupoista ja kierrätyskeskuksista. Eiliseen saakka Emmat ovat kuitenkin piilotelleet allekirjoittaneelta vähän liiankin hyvin ja olen joutunut selviämään ilman pientä nojatuoliani. Siis, eiliseen saakka...

Bongattuani KAKSI Emmaa Fidan ikkunasta juoksin tietenkin sisään liikkeeseen kuin enemmän tai vähemmän järkensä menettänyt ja sain kuin sainkin tuolit varaukseen. Soitettuani kähikselle ja infottuani tätä tuolilöydöstäni ( en ymmärrä, ei mitään riemunkiljaisuja mutta kiltisti se kuitenkin järkkäsi isänsä noutamaan tuolit vielä saman päivän aikana) palasin tyytyväisenä töihin. Töissä iski kuitenkin kamala paniikki. Tuo Fidan "varausjärjestelmähän" on ainoastaan huonekaluun kiinnitetty maalarinteippi varaajan nimellä. Mitä jos joku vain kylmästi repäisee varausteipin irti? ( ei sillä, että itse olisin tietenkään syyllistynyt tälläiseen toimintaan, jos olisin bongannut tuolit liian myöhään...)

Joten... pyysin pomolta 15 minuuttia vapaata, juoksin takaisin kauppaan ja etsin käsiini saman myyjän. Siitä lähtien se touhu etenikin sitten näin:

a) puhua pulputin sille tädille peloistani varausjärjestelmää kohtaan ja samalla jaoin traumaattisen kokemuksen kuinka kerran varaukseen jättämäni paita olikin myyty ( en ihan saanut toivottua sympatiaa...).

b) pyysin, että tuoleihin kiinnitetään isommat varauslaput. Myyjätäti totteli mutta samalla tajusinkin, että kyllähän sen isonkin lapun voi heittää kuuseen joten...

c) pyysin, että muita myyjiä infottaisiin varauksesta.

d) Lopulta homma eteni niin, että tuolit kannettiin tiskin taakse, muille myyjille kerrotiin ja tuoleihin vielä kiinnitettiin isot varausplakaatit. 

e) Minuutin päästä tulin takaisin. Halusin tietää, että ei kai sillä ole väliä, että en ole itse noutamassa tuolejani. Myyjätäti sanoi, että ei ole. Huoleistuin ja tenttasin, että miten siten tiedetään, että tuolijen noutaja on juuri minun " noutajani". Myjätäti otti kähiksen isän tiedot ylös.

f)Minut opastettiin ulos. MUTTA myöhemmin illalla sain tuolini;)

Nyt sitten pähkäilen, että millaisella kankaalla oikein haluaisin verhoilla nuo ihanuuteni.

Tuolien lisäksi päättyi eräs toinenkin pitkä huonekalumetsästys. Vuoden huuto.netin kaivamisen jälkeen läysin vihdoin kampauspöytääni jakkaran. Ah, nyt voinkin jättää sen nettihuutokaupan vähänksi aikaa rauhaan:)

Nyt uuden tuolin nurkkaan lukemaan uusia Lottia:)