Anna Ystäväni

Tänään istuskellessani bussissa uppoutuneena ihanaan uuteen kirjaan (Kaikki mitä rakastin, Siri Hustvedt) muistin, että minulla oli tarkoitus kirjoitella toisinaan myös kirjoista. Tämän postauksen aion siis omistaa elämäni elottomien esineiden pyhän kolminaisuuden yhdelle osalle (muut osat vaatteet ja matkailu).
Olen siis kirjafriikki. Pienenä minulla ei ollut karkkipäivää vaan sain omasta pyynnöstäni kerran viikossa uuden kirjan. Imppaan vanhojen kirjojen tuoksua kuin pahinkin liimanhaistelija lähiasemalla. Kun muutimme poikaystäväni kanssa yhteen, kävi hyvin pian selväksi, että meidän tarvitsi ostaa uusi kirjahylly vain kirjoilleni. Nykyään avokkini on onneksi tottunut siihen, että saatan hyvinkin palata ruokakaupasta kolmen uuden kirjan kanssa.
Minulla on tietenkin kymmeniä kirjoja, joita kutsun lempikirjoikseni fiiliksen mukaan mutta on kirjasarja, joilta toistuvasti haen lohtua jos päivä on ollut huono tai joiden pariin palaan kun on edessä vain ihana laiska lauantaipäivä.
Ehdottomana ykkösenä on L.M Montgomeryn yli sata vuotta sitten kirjoittamat Anna-kirjat. Laukustani löytyy usein sarjan sen hetkinen lemppari, jota voin lukea tylsillä luennoilla tai kun ihmiset ympärillä käyvät liian hankaliksi. Anna on ollut uskollinen ystäväni jo monta vuotta. En voisi edes kuvitella, että en voisi pistäytyä hänen luonaan Prinssi Edwardin saarella ainakin kerran kuukaudessa. En lähde tässä nyt selvittelemään kirjojen juonta. Minun kömpelöllä tekstilläni vain latistaisin kirjojen kauneuden ja sen jälkeen en voisi enää ikinä nukkua öitäni hyvin:)
Saan sietämättömän usein pilkallisia äännähdyksiä tai ilmeitä kun kerron lempikirjoikseni Annat. Varsinkin nykyisessä opinahjossani tuntuu, että ihmiset halveksivat kaikkea, mikä ei ole oikealla tavalla sivistävää tai ”oikea klassikko.” Perhana sentään, kyllä minäkin olen lukenut Aleksis Kiven kuolettavan tylsän seitsemän veljestä ja seurannut sivusta Annan Kareninan ratkaisua (hyvä kirja muuten). Vereni kuitenkin kiehuu kun ihmiset leimaavat Annani lapsellisiksi ja kehottavat minua kertomaan ”sen oikean suosikkikirjani.” Pidän Annoissa erityisesti kirjojen tunnelmasta. Se on tunnelma joka on lumonnut ikäpolven toisensa jälkeen. Koen rauhoittavaksi, että kirjat, jotka eivät pidä sisällään väkivaltaa tai mehukkaita seksikohtauksia tulevat luetuiksi vuosi toisensa jälkeen ympäri maailmaa. Täytyy myös myöntää rehellisesti: olen aivan rakastunut Annan mieheen Gilbertiin. Kerran jopa listatessamme ystäväni kanssa seksikkäimpiä miehiä ( Johnny Depp, Brad Pitt tyyliin) nimesimme Gilbertin seksikkäimmäksi;) )Tähän alle vielä rakkain kohtani kaikista Anna-kirjoista.

” Minulla on unelma, hän sanoi verkkaan. Uneksin siitä itsepintaisesti vaikka minusta on usein tuntunut, ettei se koskaan voi toteutua. Uneksin kodista, takkavalkeasta, koirasta, kissasta, ystävien askelista – ja sinusta. ” (Annan unelmavuodet. Gilbertin toinen kosinta.)

Montgomeryn Runotytöistä tykkään toki myös mutta jotenkin Annat ovat ryömineet paremmin ihoni alle. Molemmista sarjoista olen kuitenkin työllä ja vaivalla kerännyt iki-ihanat 40-luvun painokset:)



Mikä on sinun rakkain kirjasi?

-Jonna

ps. kävin vaihtamassa mekon tänään toiseen ihanuuteen. Siitä ja muista uusista ostoksista kuvia kuitenkin vasta kun hovikuvaajani kotiutuu:)