Vaihtarivuosi

Minulta pyydettiin juttu vaihto-oppilasvuodestani ja nyt ajattelin tämän toiveen toteuttaa (koska tuo esineoikeuden lukeminen ei isnpaa sitten pätkääkään.)
Tämä postaus tuntuu vain kovin vaikealta toteuttaa. Kuinka kirjoittaa aidosti vuodesta, joka samalla kertaa oli elämäni paras/koti-ikäväisin/hauskin/rankin/opettavaisin/kamalin/kasvattavin?

Myös käytännön syistä tämän postauksen tekeminen aiheutti päänvaivaa, koska vietin vaihtarivuoteni filmi- ja digikameroiden murrosvaiheessa. Pienen pohdiskelun jälkeen päätin vain napsia digikameralla kuvia vaihtarivuoden paperikuvistani. Jälki ei ole maailman parasta, koska kamerani on ihan perusdigi, ei järkkäri. Yrittäkää kuitenkin olla hajoamatta kuvien epäselvyyteen:)

Noniin, mistäs alottaisin?

Vietin vaihtarivuoteni New Castle nimisessä 17 ooo ihmisen pikkukaupungissa Indianan osavaltiossa. Jenkkiperheeseeni kuului itseni lisäksi vain vanhemmat Linda ja Chuck, sekä koira Buster. Vierailevana tähtenä toimi perheen edellisen vuoden vaihtari, bulgarialainen Irina, joka kävi collegea lähistöllä Indianapolisissa. Olin kovasti toivonut pääseväni perheeseen, jossa on ikäisiäni lapsia, joten olin hiukkasen pettynyt perhetiedot saatuani. Ajatus high schoolin aloittamisesta ilman kenenkään takinhelmassa roikkumista tuntui aika pelottavalta idealta. Vaihtareille tutulla "kaikki menee hyvin"-asenteella uskaltauduin kuitenkin meren tuolle puolen Yhdysvaltojen keskilänteen:)



Lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen sitten löysin itseni vieraasta talosta, vieraasta huoneesta, vieraiden ihmisten keskellä. Se on aika kova paikka 17-vuotiaalle tajuta, että kaikki joita rakastat ja joista välität, kaikki tuttu on yhtäkkiä tuhansien kilometrien päässä seuraavat 10 kuukautta.

Ensimmäisistä viikoista muistan hyvin vähän. Koulu oli jättimäinen 1200 oppilasta ja minä olin sen ainoa vaihtari. Olin ajatellut, että muihin vaihtareihin nyt ainakin tustuu nopeasti, mutta huh, toisinpas kävi. Se olikin minä ja 1199 jenkkiä:D Koulun alkaessa olin ollut kaksi viikkoa Yhdysvalloissa ja ehtinyt kyllä tutustua paikallisiin nuoriin. Ikävä kyllä nämä nuoret olivat jo collegen puolella. (Hauskin tapaus näistä nuorista oli David, joka rakasti suomalaisia. Kuultuaan, että alueella oli suomalainen vaihtari, Dave oli kiertänyt läpi kaikki tietämänsä mahdolliset isäntäperheet ja päätyi lopulta minun ovelleni. Siitä alkoi tähän päivään saakka kestänyt ystävyys.)

Monella vaihtarilla tuntuu olevan käsitys, että koulussa heistä kiinnostutaan välittömästi. Tämä ei ikävä kyllä pidä täysin paikkaansa. Kyllä. Vaihtarista ollaan aina kiinnostuneita mutta esimerkiksi meissä suomalaisissa on sellainen pikkuvika, että yleisilmeemme on aivan järisyttävän negatiivinen. Meille ei heti uskalleta tulla puhumaan. Lisäksi pelokas, vahvalla aksentilla puhuva ja hiukan itkusilmäinen vaihtari ei välttämättä herätä kaveriviboja:D

Mutta siitä se lähti. Nielin itkuisuuteni ja liityin vuosikirjaryhmään ja aloin pelata jalkapalloa. Englannin puhuminen pelotti mutta siitäkin oli vain päästävä yli. Se on jenkeistä sanottava, että suurin osa on mielettömän kilttejä ja ihania ihmisiä, joita muutamat kielioppivirheet eivät pahemmin hetkauta. Myöskin heti kun avasin suuni, aloin saada myös kavereita. Kaikki oli vain omasta aktiivisuudesta kiinni:)




Minulla oli vuoden aikana useita eri "kaveriryhmiä". Mutta "omankaltaiseni" ihmiset löysin vasta maaliskuussa. Toki muutkin kaverini olivat kivoja mutta nämä liian myöhään löytyneet olivat niitä joiden kanssa nauroin kunnes vatsaan sattui, vessapaperoin talon, tanssin keskellä yötä WallMartissa.
Isäntäperheeni kanssa välini jäivät etäisiksi. Osittain syynä lienee ollut oma suomalainen ilmeettömyyteni ja oman rauhan kaipuuni. Toisaalta taas minulla olli ja on yhä hyvin vahva tunne, että perheeseen hankittiin vaihtari pitämään seuraa "äidille". Mitä enemmän sain omia kavereita, sitä vähemmän host-mammani minusta piti. Saimmepa aikaan jopa yhden kunnon huutoriidankin;) Me olimme vain niin kovin erilaisia ihmisiä ja jollain tapaa kultturieroni heihin oli liian suuri.



High School ei ole vain koulu. Se on elämäntapa. Kun oppitunnit loppuvat, suuntaavat oppilaat koulun urheilujoukkueiden harjoituksiin, väittelykerhoon, kuoruharkkoihin... Yllä olevat kuvat ovat koulun koripallojoukkueen peleistä. Koulun yhteydessä oli koko Yhdysvaltojen suurin urheilutalo, johon mahtui yli 8000 katsojaa. Usein nämä paikat olivat lähes kokonaan täynnä kun poikien joukkue pelasi. Yleisössä eivät hurranneet vain oppilaat, vaan paikalla olivat myös vanhemmat, opettajat ja muita urheilusta kiinnostuneita. Arkeen kuuluivat myös koulunäytelmät, musikaalit ja koulun vanhimmille, senioreille järjestetyt tilaisuudet.






Suomalaiseen makuun koulu oli helppoa. Kokeet olivat monivalintoja, arvosana koostui useista eri tehtävistä ja opetus oli mielenkiintoista. Nuorten suhtautuminen koulunkäyntiin on hyvin erilaista. On se collegeen tähtäävä joukko ja sitten ne, jotka eivät ole collegeen menossa. Vaihtarina minut sijoitettiin tähän ns. "heikompaan ryhmään" englannin opetuksessa. Mielenkiintoista on, että minä, vaihto-oppilas olin ryhmän ainoa, joka sai tutkielmasta kiitettävän arvosanan. Päädyin tämän vuoksi tuutoroimaan erästä tyttöä tämän tutkielman teossa:D (ja enkun arvosanani oli seiskan tasoa, kun lähdin suomesta...)





En muuten ole ikinä ollut niin isänmaallinen kuin jenkeissä asuessani. Yhtäkään pahaa sanaa Suomesta en suvainnut. Kun koti on niin kaukana, se muuttuu pyhäksi. Luin joka päivä lehdet netistä ja katselin jopa kerran lätkämatseja youtubesta:) Sanotaan, että vaihtarina pitää elää vain sitä vaihtarielämää. ei saa jumittua kahteen maahan. Olla henkisesti toisessa ja fyysisesti toisessa. Tämä on kuitenkin kovin vaikeaa. Eihän kukaan voi vain yhden lennon aikana ruveta vain vaihtariksi. Jenkeissä ymmärsin ensimmäistä kertaa, että minä olen suomalainen ja se on osa minua. Tämä ei tarkoittanut, että en olisi osannut arvostaa Yhdysvaltoja. Arvostin kyllä mutta pysyin suomalaisena. Tosin, opin vuoden aikana paremmaksi small talkissa, rupesin hymyilemään kuvissa ja nauroin enemmän ääneen.

Vaihtarivuosi on jotain mitä ei voi kunnolla selittää. Se pitää kokea. Yhtäkkiä olet toisella puolella maailmaa ja luot sinne kokonaan uuden elämän. Puhut eri kieltä, näet unia eri kielellä ja selviät. Se vaihtariasenne on jotain mitä olisin mielelläni säilyttänyt vuoden jälkeenkin. Se tunne, että kyllä tästä selvitään, vaikka tänään olikin maailman kovin koti-ikävä, joku tyttö nauroi aksentille ja kotiinlähtöön on vielä 199 päivää:) Vaihtarit ovat suurimpia optimisteja:)





Päätin tähän loppuun vielä rustata pienet "ohjeet" vaihtoon lähteville (mikäli täällä sellaisia sattuu pörräämään:) )

1) HYMYILE! Ihan oikeasti. Se suomalainen yleisilme on todella synkkä, vaikka sitä täällä asuessaan ei edes ymmärrä. Pieni hymy suunpielessä tekee jo paljon.
2) PUHU! mitä sitten jos et osaa kieltä täydellisesti. Kyllä sinua ymmärretään ja luultavasti muut vain ajattelet, että "oi kun söpö aksentti!"
3) HARRASTA! Jos olet lähdössä jenkkeihin, niin liity johonkin toimintaan mukaan. Aivan sama mihin kunhan liityt. En minäkään sitä jalkapalloa rakastanut mutta sen kautta tutustui ihmisiin ja sai tekemistä:)
4) Vietä aika isäntäperheen kanssa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä kehotan, että katso vaikka telkkaria niiden kanssa päivittäin:)
5) Jos sinut laitetaan senior-luokalle, vaadi päästä myös seniortunneille. On tylsä osallistua kaikkeen seniortoimintaan, jos et tunne ketään. Muista tämä vaikka olisit kuinka väsynyt kouluun tutustuessa.
6) Älä pakkaa niitä kaikkia vauva-ajan pehmoleluja ja valokuvia mukaan. Oikeasti. Katsot niitä ehkä kerran koko vuoden aikana ja ne vievät älyttömästi tilaa.
7) Ota kuvia! Vaikka se tarkoittaisikin, että olet se "valokuvaava vaihtari"
8) Ole ennakkoluuloton. Ole valmis tutustumaan uuteen kotimaahasi. Muista ja rakasta Suomea mutta älä tuo sitä jatkuvasti esille. Älä vertaa maita liikaa keskenään (ainakaan ääneen)
9) Pety rauhassa. Vuosi ei ole sitä mitä odotit. Anna itsesi surra se asia pois mielestäni ja kohota itsesi sitten uusiin unelmiin. Merkitse itselleni plussia menneestä päivästä:)
10) Ihastu;) Koulunkäynti on heti mieluisaa kun sen käytävillä tallustelee joku ihanuus. Flirtti tekee päivästä paljon kiintoisemman. Älä pelkää sydämesi murtamista. Kadut enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita.

Tuntuu, että olisi vielä niin paljon kirjoitettavaa ja muisteltavaa mutta jääköön tämä nyt tähän:)



Jos mieleen ilmaantuu jotain kysyttävää vaihtarina olosta, niin rohkeasti vain:)

-Jonna

ps. minut äänestettiin koulun kolmanneksi parhaiten pukeutuvaksi:D

ah! pakko lisätä vielä tämä kuva. Siinä minuun näet piirretään tatutointia. Sain sen läksiäislahjaksi ystävältäni:)