Opiskelua, lokkeja ja maailman paras hampurilainen

Tänään olenkin ollut ahkera. Aamulla heti kun sain silmät auki ( tapahtui tosin vasta yhdentoista aikaan) siivosin parvekkeen ja kokosin sinne lokoisan opiskelunurkkauksen itselleni ja kasvatussosiologian kirjalle. Tuli muuten taas hiukkasen myöhään aloitettua tuo lukeminen. Maanantaina on kuulustelu ja tällä hetkellä lukematta on vielä 240 sivua. Jaiks! Onneksi uusinnat on keksitty. Tosin tämän uusinta on vasta elokuussa. Mitä järkeä laittaa uusinta yli kuukauden päähän?Eihän silloin muista enää yhtikäs mitään ensimmäiseltä lukukerralta. äh. Outoa muuten miten on mennyt aika "pakollisen" kirjan kanssa nopeasti. Tuo teos oli kuitenkin harsinaisen kiinnostava. Suomen koulutusjärjestelmän kehitystä, ongelmia ja ratkaisuja (okei, olenko täysi nörtti, kun jaksan innostua tuosta?) Muutaman tunnin saldo oli mukava määrä sivuja ja EI LAINKAAN RUSKETUSTA! Miten on mahdollista, että makaa kolme tuntia auringossa ja mitään ei tartu kiinni. Säälittävää. Ei. Supersäälittävää.

Kun parveke alkoi käydä liian vilpoisaksi tipahti myös opiskeluinnostus ja lähdettiin poikakaverin kanssa Seurasaareen iltakävelylle ja hakemaan iltapalaa Otaniemen snägäriltä (kyllä niiden teekkareiden kelpaa kun on maailman paras snägäri). Ostamani, myös maailman parhaana hampurilaisena tunnettu purilainen tosin katosi parempiin suihin niin nopeasti, että en ehtinyt ikuistaa sitä jälkipolville. Vinkkinä kutienkin, että jos joskus eksytte teekkarimaailman snägörille, niin kerroshampurilanen juustolla ja kaikilla mausteilla sinappia lukuunottamatta. NAM!

Seurasaaressa oli älyttömän kaunista ja reippailtiin koko saaren ympäri.Ne lokit tosin olivat pelottavia. Ehdin juuri ja juuri väistämään sillalla eteeni tipahtanutta löysää lokinkakkaa. Yök! Turistit tietty olivat lokeista aivan onnessaan ja napsivat valokuvia minkä ehtivät. Kesäisin Helsingissä aina saa sen olon, että on syksyllä noin tuhannen japanilaisen matkakuvissa mukana.




Ruutumekkopaituli - Lindex
Sukat - Gina Tricot
Kengät - H&M
"Vyö" - Elisen päivän asun mekosta:)

Tuo mekkonen on aika lyhyt ja jossain vaiheessa sain tyttömäisen pinnallisuuskohtauksen ja päätin tarkistaa poikakaverilta, että "Ei kai mun reidet näytä isoilta?" Tähän avokkini mitä ystävällisimmin vastasi "No, onhan ne aika plums, plumps, PLUM, kun ne iskeytyy toisinaan vasten sillei: VumputivumbutiVUMB" Yep. Thanks honey.


Päivän kirjavinkki: Torey Hayden: Tiikerin lapsi
Kuusivuotias Sheila ei puhunut. Hän ei itkenyt koskaan. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät. Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa. Erinomainen kirja, joka jättää miettimään moneksi päiväksi. sisältää kohtauksia, jotka aiheuttivat ainakin allekirjoittaneelle pahoinvointia.

Nyt pohtimaan koulutuksen tavoitteita:) Haasteet jätän suosiolla seuraavaan postaukseen.

Jonna

ps. vielä ei ole tullut tärinöitä shoppaillakon vuoksi. Ja vielä tähän loppuun äitini sanat, kun kuuli päätöksestäni " No, oli jo aikakin. Mä olen oikeasti ollut vähän huolissani. Tiesitkö Jonna, että tollanen maaninen shoppailu on sairaus?"
Täytynee pitää tästä lakosta kiinni kun mammakin oli noin ylpeä esikoisestaan:)