Kaatuva puu ja uusi mekko

Meidän kuusi kaatui tänä aamuna kello kuusi. Heräsin aivan järkyttävään räsähdykseen ja potkin ylös vieressä nukkuvan poikakaverin (joka siis oli jossain puolikoomassa, koska se rymähdys varmaan herätti muutaman kilsan päässä olevan hautausmaan vainajatkin) . Olohuoneessa olikin sitten odottamassa kiva näky. Kuusi makasi pitkin pituuttaan pöydän päällä (vai muutaman sentin päässä läppäristäni) ja koristeet olivat lennelleet pitkin nurkkia. Niin ja puhumattakaan varisseista kuusenneulasista, jotka olivat peittäneet alleen olkkarin valkoisen maton. Siinä sitä siten rähmät silmissä suoristeltiin kuusta ja tutkailtiin vahinkoja. Onneksi mitään muuta ei hajonut kuin yhden koriste-enkelin siivet. Lasipallotkin pysyivät ehjinä (kerrankin voi olla kiitollinen tän kämpän kamalasta muovimattolattiasta) ja posliinikoristeet olivat myös kasassa.

Kuitenkin. Puun kaatuminen asunnon sisällä ei ole se kaikkein kivoin tapa herätä uuteen päivään.

Päätin muuten tänään, että nyt olen joululomalla. Sehän on vain toisaalta toinen nimitys jo pitkään jatkuneelle laiskottelulleni. En edes jaksanut vääntää sitä luentokuulustelua tänään, kun en ollut edes luentomuistiinpanoja kertaakaan vilkaissut. Perjantaina on vielä tarjolla uusinta mutta katsotaan jaksaako siihenkään lukea, kun jotenkin nyt vain haluaa olla. Joulu on van kerran vuodessa.

Päälle eksyi tänään eilen Lindexistä hamstraamani mekkonen. Lompakostani löytyi viimeistä voimassaolopäivää vetelevä -40% lappunen ja johonkin se oli luonnollisesti ihan pakko käyttää. Mukaan tartui siis yksinkertainen musta mekko kivalla leikkauksella ja vetoketjulla. Tästä maksoi 15 euroa ihan mielellään:)

Mekko on muuten hihaton mutta lähes puoli vuotta kestäneen täysiurhelumattomuuteni vuoksi käsivarteni eivät varsinaisesti ole esittelykunnossa. Piti siis tunkea musta paita peittämään alleen lukuisten suklaapatukoiden, pizzojen ja muiden herkkujen kohtauspaikat. (Niiden sukulaisnamut taas pitävät ikuista sukukokoustaan reisien ja vatsan seutuvilla). Kuvissa myös murhekryynikuusi, jonka koristeet ovat vieläkin sekaisin kaatuilun vuoksi. Tuossa kuusess aon muuten maailman terävimmät neulaset. Näytetään molemmat poikakaverin kanssa siltä, että kuorma-autollinen kissoja olisi hyökännyt meidän käsivarsien kimppuun. (ja tuo aku ankan taskari kuusen alla on tasapainoitusjuttu, en tajua enempää vaikka henk.koht. diplomi-insinööri kovasti sen tarkoitusta selittikin)




Toppi - Vero Moda
Mekko - Lindex
Sukkikset - Indiska
Villasukat - Äiti

Päivän kirjavinkki L.M Montgomery - Kotikunnaan Rilla
Annan ja Gilbertin lapset ovat kasvaneet, ensimmäisen maailmansodan uhka on ilmassa ja perheen pojat lähtevät rintamalle yksi toisensa jälkeen. Rillan veljet ja ystävät rintamalla tyttö itse saa hoidettavakseen äidittömän orpolapsen. Kirjan kuluessa sotavuosien mukanaan tuomat pienet ilot ja suuret surut kasvattavat naurunherkästä ja turhamaisesta Rillasta tytön, jonka seurasta on viimeisellä sivulla haikea luopua.
Kotikunnaan Rilla on suuresti rakastamani Anna-sarjan viimeinen kirja ja monella tapaa yksi ehdottomista suosikeistani. Kirja lopettaa kauniin sarjan hienosti vaikka pitääkin sisällään enemmän surua ja kyyneleitä kuin muut kirjat yhteensä. Tätä lukiessani joudun ihan kirjaimellisesti pitämään itkemistaukoja. Tämän kirjan teksti saa minut kananlihalle, hymyilemään ja itkemään taas lisää. Nämä henkilöt ovat minulle läheisempiä kuin useat "oikeat" ihmiset ja heidän tarinansa minulle todempi kuin monen muun. Itse asiassa pidän tästä kirjasta niin kovin paljon, että tämän kirjavinkin kirjoittaminenkin tuntuu niin vaikealta, liian henkilökohtaiselta. Nyt joulunpyhinä on hyvä hetki kaivaa tämä kirja äidin tai mummin tavaroista ja uppoutua lähes sadan vuoden takaisen tytön ja hänen perheensä elämään.
(Yritin tässä lähes puoli tuntia etsiä kirjasta kaunista kohtaa tänne kirjoitettavaksi mutta luovuin aikeesta ymmärrettyäni, että silloin minun pitäisi naputella koko teos tänne.)

Onko sinulla kirjaa, joka on niin rakas, että siitä on vaikea kirjoittaa?

Huh, nyt on nälkä! onneksi jääkaapista löytyy vielä kiinalaisreissun jämiä:)

-Jonna