Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kaatuva puu ja uusi mekko

maanantai 15. joulukuuta 2008

Kaatuva puu ja uusi mekko

Meidän kuusi kaatui tänä aamuna kello kuusi. Heräsin aivan järkyttävään räsähdykseen ja potkin ylös vieressä nukkuvan poikakaverin (joka siis oli jossain puolikoomassa, koska se rymähdys varmaan herätti muutaman kilsan päässä olevan hautausmaan vainajatkin) . Olohuoneessa olikin sitten odottamassa kiva näky. Kuusi makasi pitkin pituuttaan pöydän päällä (vai muutaman sentin päässä läppäristäni) ja koristeet olivat lennelleet pitkin nurkkia. Niin ja puhumattakaan varisseista kuusenneulasista, jotka olivat peittäneet alleen olkkarin valkoisen maton. Siinä sitä siten rähmät silmissä suoristeltiin kuusta ja tutkailtiin vahinkoja. Onneksi mitään muuta ei hajonut kuin yhden koriste-enkelin siivet. Lasipallotkin pysyivät ehjinä (kerrankin voi olla kiitollinen tän kämpän kamalasta muovimattolattiasta) ja posliinikoristeet olivat myös kasassa.

Kuitenkin. Puun kaatuminen asunnon sisällä ei ole se kaikkein kivoin tapa herätä uuteen päivään.

Päätin muuten tänään, että nyt olen joululomalla. Sehän on vain toisaalta toinen nimitys jo pitkään jatkuneelle laiskottelulleni. En edes jaksanut vääntää sitä luentokuulustelua tänään, kun en ollut edes luentomuistiinpanoja kertaakaan vilkaissut. Perjantaina on vielä tarjolla uusinta mutta katsotaan jaksaako siihenkään lukea, kun jotenkin nyt vain haluaa olla. Joulu on van kerran vuodessa.

Päälle eksyi tänään eilen Lindexistä hamstraamani mekkonen. Lompakostani löytyi viimeistä voimassaolopäivää vetelevä -40% lappunen ja johonkin se oli luonnollisesti ihan pakko käyttää. Mukaan tartui siis yksinkertainen musta mekko kivalla leikkauksella ja vetoketjulla. Tästä maksoi 15 euroa ihan mielellään:)

Mekko on muuten hihaton mutta lähes puoli vuotta kestäneen täysiurhelumattomuuteni vuoksi käsivarteni eivät varsinaisesti ole esittelykunnossa. Piti siis tunkea musta paita peittämään alleen lukuisten suklaapatukoiden, pizzojen ja muiden herkkujen kohtauspaikat. (Niiden sukulaisnamut taas pitävät ikuista sukukokoustaan reisien ja vatsan seutuvilla). Kuvissa myös murhekryynikuusi, jonka koristeet ovat vieläkin sekaisin kaatuilun vuoksi. Tuossa kuusess aon muuten maailman terävimmät neulaset. Näytetään molemmat poikakaverin kanssa siltä, että kuorma-autollinen kissoja olisi hyökännyt meidän käsivarsien kimppuun. (ja tuo aku ankan taskari kuusen alla on tasapainoitusjuttu, en tajua enempää vaikka henk.koht. diplomi-insinööri kovasti sen tarkoitusta selittikin)




Toppi - Vero Moda
Mekko - Lindex
Sukkikset - Indiska
Villasukat - Äiti

Päivän kirjavinkki L.M Montgomery - Kotikunnaan Rilla
Annan ja Gilbertin lapset ovat kasvaneet, ensimmäisen maailmansodan uhka on ilmassa ja perheen pojat lähtevät rintamalle yksi toisensa jälkeen. Rillan veljet ja ystävät rintamalla tyttö itse saa hoidettavakseen äidittömän orpolapsen. Kirjan kuluessa sotavuosien mukanaan tuomat pienet ilot ja suuret surut kasvattavat naurunherkästä ja turhamaisesta Rillasta tytön, jonka seurasta on viimeisellä sivulla haikea luopua.
Kotikunnaan Rilla on suuresti rakastamani Anna-sarjan viimeinen kirja ja monella tapaa yksi ehdottomista suosikeistani. Kirja lopettaa kauniin sarjan hienosti vaikka pitääkin sisällään enemmän surua ja kyyneleitä kuin muut kirjat yhteensä. Tätä lukiessani joudun ihan kirjaimellisesti pitämään itkemistaukoja. Tämän kirjan teksti saa minut kananlihalle, hymyilemään ja itkemään taas lisää. Nämä henkilöt ovat minulle läheisempiä kuin useat "oikeat" ihmiset ja heidän tarinansa minulle todempi kuin monen muun. Itse asiassa pidän tästä kirjasta niin kovin paljon, että tämän kirjavinkin kirjoittaminenkin tuntuu niin vaikealta, liian henkilökohtaiselta. Nyt joulunpyhinä on hyvä hetki kaivaa tämä kirja äidin tai mummin tavaroista ja uppoutua lähes sadan vuoden takaisen tytön ja hänen perheensä elämään.
(Yritin tässä lähes puoli tuntia etsiä kirjasta kaunista kohtaa tänne kirjoitettavaksi mutta luovuin aikeesta ymmärrettyäni, että silloin minun pitäisi naputella koko teos tänne.)

Onko sinulla kirjaa, joka on niin rakas, että siitä on vaikea kirjoittaa?

Huh, nyt on nälkä! onneksi jääkaapista löytyy vielä kiinalaisreissun jämiä:)

-Jonna

Tunnisteet: ,

21 kommenttia:

Blogger tipitii kirjoitti...

Aivan ihana mekko! Voin vaan kuvitella, kuinka itse varmaan kuolisin säikähdykseen, jos viereisessä huoneessa kaatuisi kuuso.

15. joulukuuta 2008 klo 20.45  
Blogger Taina kirjoitti...

Oi ihana kirja! Ymmärrän muuten hyvin sen, että joku kirja on niin henkilökohtainen ettei osaa/halua siitä oikein muille puhua..
Saatan tykätä Anna-kirjoista tästä ehkä jopa eniten. Rilla-ma-rilla<3

15. joulukuuta 2008 klo 21.05  
Blogger Taina kirjoitti...

Ai niin ja aika pelottava herätys varmasti! Toivottavasti ei toistu, toi aku ankka ehkä estää sen.:)

15. joulukuuta 2008 klo 21.06  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jännä lukea sun mielipide tuosta kirjasta. Itse luin Kotikunnaan Rillan vasta aikuisena. Jostain syystä se jäi silloin nuorempana lukematta, vaikka silloin kaikki Anna-kirjat luinkin.

En osannut keskittyä lainkaan niihin Annan lapsiin, kun ärsyynnyin vain kuinka tossu siitä Annasta oli tehty tässä kirjassa, oli niin aikuinen ja seesteinen.

Ehkä luin vähän väärällä otteella. Mutta itkettihän se kirja kyllä. Se on kirja, jota pitää lukea yksin peiton alla, et saa rauhassa nyyhkiä ja imeyttää kyyneleitä peiton kulmaan. :)

15. joulukuuta 2008 klo 21.21  
Blogger Noora kirjoitti...

Nuo Montgomeryn kirjat on ihania! pitäisi varmaan pitkästä aikaa lukea ne :)

15. joulukuuta 2008 klo 21.40  
Blogger Christina kirjoitti...

Voi kun onkin nätti mekko! :)

15. joulukuuta 2008 klo 22.59  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

wow...red tights...

16. joulukuuta 2008 klo 7.00  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Vastaus tuohon esittämääsi kysymykseen ”Onko sinulla kirjaa, joka on niin rakas, että siitä on vaikea kirjoittaa?”. Minua ainakin on vaikea suositella lempikirjojani kavereilleni, koska pelkään heidän reaktiotaan kirjan luettuaan. Jos ne ei tykkääkään, niin mitähän ne silloin ajattelee minusta? Kirja tai oikeammin sanottuna lukukokemus on kuitenkin aina niin henkilökohtainen asia, joka riippuu myöskin vaikkapa elämäntilanteesta. En tiedä esimerkiksi pitäisinkö Annoista yhtään jos lukisin ne ensimmäistä kertaa nyt parikymppisenä, mutta nyt niihin liittyy lukiessa aina myös lapsuusnostalgiaa ja jotain tuttua ja turvallista.
Ihanaa että joku muukin rakastaa Annaa ja Rillaa! Niin kuin joku jo kommentoikin, myös minä pidän aikuista Annaa useimmiten kovin mitäänsanomattomattomana (Anna on parhaimmillaan ja minulle läheisemmillään opiskeluaikoinaan, kun ei ole vielä sitoutunut Gilbertiin), mutta suljen silmäni siltä kun luen Kotikunnaan Rillaa ja keskityn vain Blythen ja Meredithin lapsiin, jännitän ja pelkään heidän kanssaan sodan käänteitä ja huokailen sydän pakahtumaisillani Rilla-my-Rillalle ja Kennethille. Miten rakkaus voikin olla noin ihanan helppoa ja vähäeleistä; vain yksi suukko ja ”odotathan minua kun palaan?” !
Oletko/olethan lukenut Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittaman ”Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt” -kirjan, johon on koottu suomalaisnaisten esseitä Annasta ja/tai Runotytöstä? Itse pidin kovasti, vaikkakin muutamista kirjoituksista paistoi jotenkin läpi, että oli kirjoitettu vain kirjoittamisen ilosta vaikkei Anna/(Rilla)/Runotyttö ehkä olisikaan se kaikkein rakkain (lapsuuden) kirjallisuuden tyttö.
Ääh, voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kuinka, joten ehkä tämä saa riittää jotta kommentin pituuskin vielä pysyisi suhteellisen järkevänä 

16. joulukuuta 2008 klo 10.00  
Blogger Jonna kirjoitti...

tipitii: Kiitos ja oli kyllä aika järkyttävä herätys:D

Taina: Henkilökohtaista kirjaa ei oiekin edes uskalla suositella koska ei halua kuulla muiden negatiivisia kommentteja siitä. Pitääkin taas lukaista koko anna-sarja:)

greta: Itse olen lukenut kaikki Anna-kirjat vasta aikuisena. Kieltämättä myöhemmissä kirjoissa ärsyttää, että anna jää niin pahasti taka-alalle mentyään naimisiin. Rilla kirjaa luen kuitnekin aina ihan omana yksilönään vaikka samalla miellänkin sen vahvasti myös annakirjaksi:)

norppa: Ah, ne on niin ihania!

Christina: kiitos!

Anonyymi :D

effy: Anna todellakin on parhaimmillaan opiskeluaikoinaan. Annan unelmavuodet on minulle se kaikkein rakkain ja ihanin koko kirjasarjasta. Samoin minua ärsytti kun Annasta naimisiin mentyään tulikin yhtäkkiä vain hiljainen statisti kirjoissa. Sen vuoksi en edes voi sietää Leslei Westiä, joka "Anna omassa kodissaan" vie ns. parrasvalot Annalta:)
Aholan ja Koskiniemen kirja löytyy omasta hyllystä ja se on kyllä ihana. Olin kyllä huomaavanani samaa kuin sinäkin että kikille Annat eivät ole olleet ihan niin rakkaita. Itse olen lueknut koko kirjasarjan vasta 20-vuotiaana koska olin pitkään yliuskollinen Alcottille:D

16. joulukuuta 2008 klo 10.15  
Blogger kullanmuru kirjoitti...

Mulla on monia kirjoja jotka on rakkaita ja monia joissa olen itkenyt paljon. Eniten olen itkenyt ehkä, kun luin Vihreän mailin tai Depffordin hiiret kirjasarjaa. Tuosta jälkimmäisestä minulta puuttuu ensimmäinen osa, mutta muuten olen ihan rakastunut niihin. Ne ovat kyllä niin surullisia, etten meinaa alkaa edes lukea niitä, kun itkisin varmaan koko kirjan ajan. Henkilöt siinä vain ovat niin ihania!!! :)

16. joulukuuta 2008 klo 12.11  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

sulle sopi niiiiin paljon paremmin se otsis kuin hiukset edestä taaksepäin vedettynä. saisiko ne sivulle jollain pinnillä?

16. joulukuuta 2008 klo 14.08  
Blogger Sophia kirjoitti...

Mullekin rakkain kirja on Annan unelmavuodet. En pitänyt siitä, kuinka Anna muuttui jokseenkin eri ihmiseksi viimeisissä kirjoissa, mutta käsittääkseni Montgomery oli tuossa vaiheessa jo läpeensä kyllästynyt Annaan... Ja muutenkin jo Unelmavuosien ja kihlauksen jälkeen Anna muuttui ja menetti osan viehätyksestään. Minusta ei ollut uskottavaa, että hän "aikuistui" niin voimakkaasti.

Mietin muuten Anna opettajana -kirjaa lukiessa, että jos nykyään kirjottaisi tuollaisia kirjeitä omalle poikaystävälleen, tämä varmaan pitäisi pähkähulluna ja juoksisi karkuun... :D Toisaalta, jos on tuntenut kihlattunsa lapsuudesta asti, niin ehkä sitä voikin runoilla ihan huoletta haavemajoista jne. :)

On ollut muuten aina vaikea puhua Anna-kirjoista kavereiden kanssa, koska tosiaan huomaa, että kirjat eivät ole merkinneet heille muuta kuin tyttökirjoja toisten joukossa. Lisäksi on kavereita, jotka ilmiselvästi häpeävät tunnustaa romanttista puoltaan, eivätkä ikimaailmassa tunnustaisi esim., että ovat itkeskelleet Annan "lukiessa ilmestyskirjaa"...

16. joulukuuta 2008 klo 14.35  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olin aivan kauhuissani aluksi kun luin kaatuneesta joulukuusestasi. Tuli nimittäin mieleen sellainen jättiläisjoulukuusi jollainen on joka vuosi meikäläisen vanhempien kotona. Siellä on nimittäin todella korkea olohuone ja myös kuusi on aivan järjettömän kokoinen. Onneksi sinun joulupuusi ei ole tuon isompi...

Itselleni hyvin rakas kirja on Deborah Spungenin kirjoittama kirja nimeltä Nancy ,joka on tositarina Deborahin tyttärestä, Nancysta josta tulee huumeriippuvainen. Nancyn ollessa 20-vuotias hänen poikaystävänsä Sid Vicious(Sex pistolsin basisti)tappoi hänet metsästysveitsellä New yorkilaisessa chelsea hotellissa. Tappaminen ei ole mielestäni koskaan oikein ,mutta tässä asiassa jotenkin vain ymmärrän Sidiä. Nancy oli halunnut pienestä pitäen kuolla ja Sid suostui tekemään kaiken mitä Nancy käski joten kun Nancy pyysi Sidiä tappamaan hänet Sid suostui pitkän suostuttelun jälkeen kun ei halunnut nähdä rakkaansa kärsivän tässä elämässä...vuotta myöhemmin Sid kuoli heroiinin yliannostukseen. Se oli luultavasti itsemurha ,koska Sid oli jo aikaisemmin laukaissut seuraavanlaisen tunnustuksen ,joka oli osoitettu Nancylle:"I don´t want to live this life if i can´t live for you."

16. joulukuuta 2008 klo 15.39  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Serkkuni Raakkel -kirja on varmaan sellainen kirja jonka juoni on hyvin henkilökohtainen ja jota ei ihan heti ala kaverille selostamaan.
Itkin monta monituista päivää tuon kirjan luettuani..

Olen lukenut tuon Serkkuni Raakkelin vain kerran, koska pelkään että sen kirjan idylli särkyisi jos lukisin sen toisen kerran.. Luulen, että se kirja alkaisi tuntumaa lapselliselta tai ainakin erilaiselta.

Mitä sinä, Jonna olet mieltä ja oletko lukenut koko kirjaa? Jos olet niin monestikko?

16. joulukuuta 2008 klo 22.25  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mulle on hyvin rakkaita Anni Swanin kirjat (erityisesti Iris rukka - ah sitä Helsinki-nostalgiaa!) sekä Annat ja Runotytöt. Luin Runotytöt tokaluokkalaisena ja Annat siihen perään, ja Annat iski silloin huomattavasti paremmin; Runotytöt oli jotenkin synkkiä enkä ymmärtänyt Emiliaa läheskään niin hyvin kuin Annaa. Mutta kun luin Runotytöt pitkän tauon jälkeen uudestaan muutama vuosi sitten, löysin kirjoista aivan uskomattoman paljon uutta. Emilian ajatusmaailma avautuu mielestäni paremmin nyt - Emilian pohdinnat ovat kypsempiä ja monivivahteisempia kuin Annan.

Rakastan erityisesti myös Anu Jaantilan Sannan Jenkkivuosi -kirjasarjaa. Siinä on sellasia juttuja, jotka osuu niin oikeaan. Vaihtarina ollut ymmärtää niitä fiiliksia aivan ylihyvin.

Näiden lisäksi olisi tsiljoona muutakin kirjaa, joita haluaisin hehkuttaa (hmm, pitäiskö ehkä perustaa oma kirjablogi?) mutta jätetään nyt tähän :)

17. joulukuuta 2008 klo 1.27  
Blogger Unknown kirjoitti...

ET OO PÄIVITTÄNY TÄNÄÄ! HUTSU!

17. joulukuuta 2008 klo 14.40  
Blogger Chérie kirjoitti...

Kiva mekko, eikä hirveästi hinnallakaan pilattu. Kiva aamuherätys!

17. joulukuuta 2008 klo 19.14  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hih, kun luin tuota postauksen alkua, muutaman sekunnin ajan olin siinä käsityksessä, että ulkoa oli kaatunut kuusi teidän ikkunan läpi olohuoneeseen, tai mun mielessä kävi sellanen kuva ennenkuin tajusin, että se oli joulukuusi, joka kaatui...:)

Ja muuten, muistan joskus vuosia sitten lukeeneeni erään korkeakouluihin valmentavan yrityksen esitteestä sun "haastattelua" oikikseen hakemisesta. Muistan, että olit siinä maininnut jakaneesi lukukevääsi kolmeen osaan, eli olit lukenut kotona, kirjastossa ja muistaakseni Suomenlinnassa. Eli, voisitko kertoa, että miten olit lukukevääsi jakanut ja minkä osion suoritit missäkin paikassa?

Aloitko muuten lukea pääsykokeisiin jo ennen kuin ne varsinaiset pääsykoekirjat ilmestyi, kun eikö ne Helsingin aiheet ilmoiteta jo etukäteen ennen kuin kirjat ilmestyy?

17. joulukuuta 2008 klo 20.13  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tuona päivänä oli muuten poikkeuksellisen voimakas maanjäristys Ruotsissa ja Tanskassa, juurikin aamulla, ehkä kuusi kaatui sen vuoksi???? :)

20. joulukuuta 2008 klo 2.30  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mulla on ihan samanlaiset villasukat!

20. joulukuuta 2008 klo 11.39  
Blogger Jonna kirjoitti...

kullanmuru: Tykkäsin myös vihreästä mailista:)

Anonyymi: Kyllä ne varmaan saa sivulle pinneillä mutta itse tykkään enemmän sitä, että ovat vedettyinä pois kasvoilta.

Sophia: annan unelmavuodet on ihanaihanaihana! Ja tiedän myö sen tunteen, kun tajuaa että annat ei olekaan merkinnyt kaikille ihan yhtä paljon kuin itselleen. :)
Huh, tuli ihan kylmät väreet tuosta "ilmestyskirjasta" Se on vain aivan mahtava kohta : "anna luki omansa tuona yönä..." huh!

SidtheVicious: Olen itse lukenut Nancyn joskus tosi nuorena ja nyt tulikin mieleen, että pitää ottaa kirja uusintalukuun:)

Anonyymi: Tuota kirjaa en ole ikinä lukenut mutta taidankin ottaa sen lukulistalleni:)

primrose: Itse luin sekä Annat että runotytöt vasta aikuisena. Itse huomaan, että samaistun Annaan aina kesäisin mutta Emiliaan talvisin:)

Annapannapannukakku: ite oot ämmä. tee töitä siel töissä äläkä vahtaa mun blogia:D

cherie: Kieltämättä ei kyllä maailman paras aamuherätys!

Tuleva oikislainen: Oho ,tunnistit mut siitä vanhasta jutusta:D elikkäs, jaoin lukemisen seuraavanlaisesti: maaliskuun loppu-huhtikuun loppu. Luin kotona. Tutustuin kirjoihin ja siirryin pikkuhiljaa syvempään lukemiseen. en kuitenkaan yrittänyt opetella asioita ulkoa, vaan ymmärtää niitä.

Toukokuu: luin kirjastossa. Pänttäsin. Opettelin asiat ulkoa.

Kesäkuu: Luin Suomenlinnassa viltin päällä (oli aivan ihanat ilmat) ja kertasin.
Jos sinulla on kysyttävää hakemisesta, niin lauta vaikka sähköpostia niin voin tarinoida enemmän:)

Anonyymi: Ehkä:D

Anonyymi: Ollaan villasukkasamikset!

20. joulukuuta 2008 klo 17.28  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu