Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

same sex

perjantai 18. syyskuuta 2009

same sex

Image and video hosting by TinyPic

Tässä eräänä päivänä sattui bussissa jotain, mikä veti vakavaksi ja masentuneeksi lopuksi päivää. Aikani kuluksi juttelin äidin kanssa puhelimessa ( flunssa painoi, ääni maassa, silloin soitetaan tietty äidille) ja aiheet rönsyilivät normaalin kaavan mukaan uusista keittiönverhoista politiikkaan. Lopulta päästiin myös äidin kanssa juttelemaan siitä, mikä todella on homoseksuaalien tilanne tällä hetkellä Suomessa. Silloin eräs mies parin penkin takaa päättikin ottaa osaa tähän keskusteluun karjumalla pari omaa mielipidettään. Mielipiteitä joita en soisi kenelläkään olevan ja joita en ikinä pystyisi kirjoittamaan. 

Minulla on kieltämättä tapana elää hiukkasen kuplassa. Koska ympärilläni on niin paljon älykkäitä, suvaitsevia ja erilaisuutta kunnioittavia ihmisiä, en aina ymmärrä, että ympäröivä maailma ei kuitenkaan ole sellainen. Tykkään uskoa, että nyt, 2000-luvulla jokaisella ihmisellä on täysi oikeus rakastaa toista, tasa-arvoista yksilöä ilman, että kukaan katsoo oikeudekseen tätä suhdetta tuomita. Tuo mies bussissa sai kuplani räjähtämään. 

On totta, että Suomi ja suomalaiset ovat tulleet jo pitkän matkaa siitä kun homoseksuaalisuus oli rikos ja sairaus. Kuitenkin tuolle miehelle todellakin oli liikaa jo kuulla täysin tuntemattoman tytön puhuvan asiasta puhelimessa, kansanedustaja vertaa homoseksuaaleja eläimiin ja laki ei myönnä automaattista oikeutta edes yhteen keskeiseen parisuhteen symboliin; yhteiseen sukunimeen. 

Sitten on vielä se adoptiokysymys. Mielestäni on suhteellisen paksua painottaa ydinperheen tärkeyttä yhteiskunnassa jossa puolet avioliitoista päättyy eroon ja sana "perhe" on jakautunut tarkoittamaan niin monia erilaisia mutta yleensä ihan yhtä toimivia kokoonpanoja.Seksuaalinen suuntautuminen ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää vanhempaa, on tuo suuntauminen sitten vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen.  En tiedä näenkö asian liian yksinkertaisesti mutta itse katson asian niin, että lapsi tarvitsee kodin jossa hän saa rakkautta, turvaa ja perusteet tasapainoiselle, terveelle mielelle. En näe, että vanhempien sukupuolielimien erilaisuudella tai samanlaisuudella on näitä tarjotessa suurikin merkitys. Ja mitä tulee siihen paljon kohottuun koulukiusaukseen, niin lapset heijastavat usein vanhempiensa uskomuksia ja elämänkatsomusta, aiotko sinä opettaa lapsesi ajattelemaan, että kahden isän tai äidin perhe on vääränlainen? Ja väitteet siitä, että tämä olisi luonnon valinta ovat mielestäni hiukan turhia. 20% heteropareista on ongelmia saada lapsia ja ei kenellekään tule mieleen kieltää heiltä tällä perusteella adoptio-oikeutta. 

Ihmisluonteeseen kuuluu pelätä kaikkea uutta ja erilaista. Homoseksuaalisuus ei kuitenkaan ole uutta eikä se ole erilaista. Ei mielestäni sen enempää kuin, että osa meistä pitää blondeista ja osa bruneteista. Kenenkään ei tulisi pelätä oma itsensä, ei ainakaan asiassa, joka on täysin luonnollinen, sillä eikö rakkaus tai perheen perustaminen nimenomaan ole sitä, luonnollista?

Tämä on vetoomus kaikille teille. Tehdään omalla asenteellamme tästä maasta parempi paikka elää. Myös niille käsikädessä kulkeville tytöille ja toisiaan pussaaville pojille. 

79 kommenttia:

Anonymous Piia S. kirjoitti...

Jonna, olen sun kanssa niin samaa mieltä tuosta asiasta! En edes pysty kommentoimaan mitään muuta, koska veit sanat suustani :)

P.s. New York oli ihana! Mutta mullekin Lontoo on vielä number one. Seuraavaksi pitää matkustaa taas kerran sinne :)

18. syyskuuta 2009 klo 11.24  
Blogger Emmi kirjoitti...

Samaa mieltä.

En juurikaan ymmärrä "syytä", että sitten lapsi ei saa miehen mallia tai naisen mallia jos vanhemmat ovat vain toista sukupuolta. Siis, täh? Eikö heillä kuitenkin ole isovanhemmat jne, ja mihin tämä sitten asettaa yksinhuoltajat, joiden puoliso on häipynyt lapsen elämästä? Ei heillekään tule isää tai äitiä. Tärkeintä on rakastava koti. Ei kaikki heterovanhemmatkaan pysty edes tätä tarjoamaan. Ja perustelu sillä että lapsesta tulee koulukiusattu on täyttä puppua. Jos lapsia kasvatettaisiin suvaitsevaisiksi, niin...

(en tiedä ymmärsikö tästä nyt kukaan mitään, aina vähän harhailee nämä mun kommentit.. :D)

18. syyskuuta 2009 klo 11.27  
Blogger Emmi kirjoitti...

..ja muuten, pienen hetken luulin että tuossa kuvassa ootte sinä ja poikakaverisi :D

18. syyskuuta 2009 klo 11.28  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Jonna! Mahtava teksti!
t. pannis

18. syyskuuta 2009 klo 11.45  
Blogger eeva kirjoitti...

Mun mielestä Ola Salo on kiteyttänyt ihan loistavasti tuon koulukiusaus-argumentin yhdessä Arkin biisissä: "that it's because they will be bullied in school, well that means you let the bullies set the rules".

Ei tätä maailmaa voi rakentaa niin, että ei nyt tehdä näin kun joku ahdasmielinen luuseri voi hermostua siitä. Siinähän hermostuu! Hyvä teksti :)

18. syyskuuta 2009 klo 11.58  
Blogger Jenni kirjoitti...

Kiitos loistavasta postauksesta. :) Olen itse tätä asiaa julistanut jo yläasteelta asti ja olen surullinen, että valitettavan moni ympärilläni on asiasta ihan eri linjoilla. Tiivistit tekstissä kaikki aiheeseen liittyvät ajatukseni aivan täydellisesti. Thumbs up! :)

18. syyskuuta 2009 klo 11.59  
Blogger Jenni kirjoitti...

Pakko sanoa vielä tuosta kiusaamisesta, että niinhän se nimenomaan menee, että lasten asenteet tulevat pääasiassa vanhemmilta. Aivan varmasti lapsista kasvaa kapeakatseisia, jos vanhemmat välittävät tällaisia asenteita eteenpäin. Täytyy myös muistaa, että kiusaamista (niin valitettavaa kuin se onkin) ei varmasti ikinä voida täysin kitkeä pois. Vaikka asennekasvatus tuleekin vanhemmilta, lapset osaavat myös itse olla julmia ja silloin kiusaamisen syyksi riittää vaikka vääränlainen koulureppu. :P Jos aikuiset omaksuisivat suvaitsevaisemman asenteen ja opettaisivat myös lapsensa hyväksymään erilaisuutta, monista näistä asioista ei tarvitsisi edes keskustella.

18. syyskuuta 2009 klo 12.02  
Blogger tipitii kirjoitti...

Mun mielestä homopareilla pitäiti olla samat adoptiomahdollisuudet kuin heteropareilla. Tässä asiassa mun ja mun yhden parhaista ystävistä mielipiteet eroavat niin jyrkästi, etten ole uskaltanut aiheeseen hänen kanssaan vielä tarttua. Kun joskus tähän aiheeseen tulevaisuudessa eksytään, on tiedossa kova väittely. Innolla ja kauhulla sitä hetkeä odotellen ;)

18. syyskuuta 2009 klo 12.04  
Blogger Ravenwaves kirjoitti...

Niin totta. Tosi hyvä postaus!En henkilökohtaisesti voi ymmärtää sellaisia ihmisiä, joilla on sellainen mielipide homoseksuaalisuudesta kuin bussissa olleella miehellä kuuluu olleen. Itse olen sitä mieltä, että ihminen rakastuu siihen henkilöön, ei sukupuoleen. Ja mitä lapsiin tulee, ei se vanhempien sukupuoli ole tärkein asia vaan rakkaus. Toki koulukiusaaminen kohdistuu ehkä enemmän homoseksuaaleihin tai lapseen, joilla on samaa sukupuolta olevat vanhemmat, mutta kyllä niitä heteroseksuaalejakin kiusataan yhtä lailla ties millä verukkeella. Mutta kamoon! Luulisi, että nykyään jo osattaisiin ajatella suvaitsevasti, mutta valitettavasti näin ei ole.

18. syyskuuta 2009 klo 12.05  
Blogger Tessa kirjoitti...

Kirjoitat täyttä asiaa!

18. syyskuuta 2009 klo 12.19  
Anonymous Pee kirjoitti...

Loistava aihe ja postaus! Kiitos siitä! Lisää näitä!

Mua raivostuttaa niin reippaasti se argumentti, että homoperheiden lapsia kiusataan. Siis mitä helvettiä (anteeksi) eikö ne syyt miksi kiusataan tule just kotoota ja tarkoita sitä, että kotona on joku paukapää (anteeksi) jonka mielestä heterot on aina oikeassa kaikessa. Ei lapsien asenteita (ne on avoimia muutenkin, eikä kyynisiä) tarvitse muuttaa, vaan saada ne vanhemmat ymmärtämään. Ja jos jossain vaiheessa päästäisiin siihen tilanteeseen, että lapsi on lapsi huolimatta perhetaustastaan, niin sepä olisi ihanaa. Ainoa miten tähän voidaa päästä on lisätä tasa-arvoa. Ei kaikkien ketkä poikkevat ns. normaalista tarvitse olla outoja, eivätkä sitä olekaan. Mikä tuntuu olevan valitettavasti aika yleinen mielipide.

Mä jäin miettimään tota sukunimi-lausetta tosin? Ai miten ei ole oikeutta? Kyllä ainakin mun tuntemilla homopariskunnilla, ketkä on naimisissa on sama sukunimi. Miellellään siis kuulisin, mitä niissä lakikirjoissa tästä sanotaan ja mistä se johtuu..

18. syyskuuta 2009 klo 12.36  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvin kirjoitettu, olen kanssasi täysin samaa mieltä.
En voi ymmärtää, miksi ei homoparit saisi adoptoida lapsia. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee sekä miehen että naisen mallin, mutta kyllähän sen voi saada muualtakin kuin vanhemmista!

Kiitos hyvästä kirjoituksesta:)

18. syyskuuta 2009 klo 12.51  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tosi tärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu postaus!
En mitenkään usko, että perhe-elämän laatu riippuisi vanhempien seksuaalisuudesta, vaan siitä, kuinka paljon lasta rakastetaan ja kuinka hyvin lapsen kasvua tuetaan ja kannustetaan. Kuitenkin tunnettu tosiasia on, ettei kaikissa heteroperheissä asiat ole lähellekään hyvin, joten tuskin homoperheissäkään voidaan pärjätä ainakaan huonommin. Lapsen saantia varmasti osataan arvostaa eniten juuri niissä perheissä, joissa adoptio on ainoa vaihtoehto, kun luonnollinen lasten saanti ei ole mahdollista (mukaanlukien siis myös heteroperheet).

En oikein osaa laittaa sanojani ymmärrettävään muotoon, siksi onkin hienoa, että sait kuvattua niin omiani, kuin muidenkin ajatuksia näin hyvin. :)

18. syyskuuta 2009 klo 13.08  
Blogger NooranElämää kirjoitti...

Hieno kirjoitus! :)

Mun yks parhaista ystävistä on homo, tutustuttiin kun olin 15-vuotias. Mietin silloin jonkin aikaa, että voinko olla 5 vuotta vanhemman homon kanssa kaveri? Onneksi kuitenkin valitsin tutustumisen. Tutustuminen tähän ihmiseen ei muuttanut vain minun kantaani homoseksuaaleja kohtaan (olisi ne varmasti muuttuneet myöhemmin, mutta olin kuitenkin vielä lapsi ja ko. asioista ei hirveästi puhuttu) vaan myös vanhempieni kantaa. He pitävät kyseisestä ihmisestä todella paljon! Ja samalla mummonikin kanta muuttui paljon valoisammaksi (mummu luuli, että seurustellaan ja eipä siihen voinut muuta todeta kuin suoraan, että se poika on homo, me emme seurustele). Niin ja tietysti poikaystäväni on tutustunut kauttani homoihin ja mielipide homoudesta on muuttunut. Oltiin kerran juhlissa, jossa oli paljon homoja ja heterotyttöjä ja vain kaksi heteromiestä. Toinen mies istui yksinään sohvan reunassa kaukana homoista ja minun poikaystävä istuskeli homojen sylissä jne :D Ystävänäkin viime kesänä totesi, että "kyllä mä tiesin, että et sä voisi olla miehen kanssa, joka ei tuu toimeen meidän (homojen) kanssa".

Tässä kävi siis aika perus jos ei tunne ketään "erilaista" niin helposti tuomitsee, mutta tutustumisen jälkeen mielipide muuttuu. Ja oon aika ylpeä itsestäni, että oon saanut ihmisiä ymmärtämään homoutta. :)

18. syyskuuta 2009 klo 13.39  
Anonymous Panda kirjoitti...

Hieno postaus, joka oli mukava lukea!

Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja kiitos sen puolesta teksistäsi, että sain siitä itselleni lisää argumentteja tuleviin keskusteluihin tuttavapiirin kanssa :)

18. syyskuuta 2009 klo 13.47  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Loistava postaus, täyttä asiaa!

18. syyskuuta 2009 klo 14.03  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Taidan olla ensimmäinen joka uskaltaa kirjoittaa eriävän mielipiteen asiasta. Itse kristittynä uskon, että kun kerran on olemassa (luotu) kaksi erilaista sukupuolta, ja jotka lisäksi pystyvät lisäntymään vain keskenään, on oltava syynsä minkä takia näin on. Lisäksi mies ja nainen täydentävät toisiaan myös henkisellä tasolla, ja väitti kuka mitä tahansa, täydellisin terveen perheen malli edelleen on avioliitossa olevat mies ja nainen ja heidän yhteiset lapsensa- idealistista tai ei. Avioerot ja uudet perhejärjestelmät kuitenkin aina satuttavat lasta. En usko että lapselle on myöskään täysin ongelmatonta poukkoilla mahdollisen biologisen vanhemman ja homoseksuaalivanhemman ja hänen puolisonsa perheiden välillä, samoin mahdollinen täysi epätietoisuus toisesta biologisesta vanhemmasta voi olla kuluttavaa. Mielestäni on huono perustelu, että kun monenlaisia ja rikkinäisiä perheitä jo on olemassa, yhtä hyvin niitä voidaan tehdä lisää lakimuutoksin, vaikka niiden haitat verrattuna ehjään perinteiseen perheeseen tiedetään.

Otit esille myös kansanedustajan taannoin lausuman "koirakommentin". Vaikka esitystapa olikin provosoiva, voin ymmärtää hänen tarkoitusperänsä. Nykyihmisen mielestä eläimen ja ihmisen välinen sukupuolisuhde on kuvottavaa, epäluonnollista ja yksinkertaisesti väärin. Samoin ajateltiin homosuhteista vielä jonkin aikaa sitten. Entä jos parin vuosikymmenen päästä eläinseksi (tai jopa eläimen ja ihmisen välinen parisuhde) onkin täysin hyväksyttävää, kumpi on oikeassa, meidän sukupolvemme vai uusi liberaali sukupolvi? Mielestäni tällaisessa tilanteessa tulee tarve tietää ns. absoluuttinen moraalinen totuus. Se mikä on oikein ja väärin ei välttämättä riipukkaan vain kyseisen ajan normeista, vaan voi olla olemassa ajattomia ihanteita. Tappaminen ja valehtelu ovat väärin, hyvä esimerkki ajattomasta totuudesta.

En missään nimessä puolustele bussissa huudellutta miestä. Yliopistolla omalla vuosikurssillanikin on ainakin yksi julkihomopari, ja rekisteröidyssa parisuhteessa elävä nainen, joihin koetan parhaani mukaan suhtautua samalla lailla kuin kaikkiin muihinkin. Kristityllä ei ole myöskään oikeutta tuomita ketään ihmisenä, koska kaikki ovat loppujen lopuksi saman arvoisia. Voin hyväksyä heidät ihmisinä, vaikka en hyväksy heidän homoseksuaalista elämäntapaansa, aivan samoin kuin hyväksyn ihmisenä myös tupakoitsijat, alkoholistit yms. Tämä on monesti ihmisille vaikea ymmärtää. Moni suvaitsevaisuuden lähettiläs on myös sahannut oman oksansa kun suvaitsevaisuus ei yllättäen katakkaan minua ja vakaumustani. Ironista?

18. syyskuuta 2009 klo 14.36  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minä myös aion olla hieman eri mieltä :). Sen kummemmin homoseksuaalisuuden "oikeuteen" tai "vääryyteen" kantaa ottamatta totean, että homoseksuaalisuus ON erilaista kuin heteroseksuaalisuus. Se, että homopari ja heteropari rakastavat toisiaan samalla tavalla, ei tarkoita, että kyseiset parit olisivat samanlaisia. Eivät ole - toisessa osapuolet ovat eri sukupuolta, toisessa samaa.

Olen samaa mieltä Anonyymin kanssa siitä, että mielestäni biologia kertoo meille jotain. En sano, etteikö homopari voisi kasvattaa normaalia lasta - totta kai voi. Ja totta on sekin, että monet heteroparit epäonnistuvat hyvän kasvuympäristön luomisessa. Mutta lisääntymiseen tarvitaan mies ja nainen. Näin ollen homoperhe ON erilainen kuin eri perhe, halusi tai ei.

Minä en koe pelkääväni uutta enkä erilaista. Mutta en myöskään tahdo papukaijana toistella nykymaailmassa vallalla olevia mielipiteitä (en väitä, että tämän kirjoittaja tekee niin; päinvastoin, tämä oli hyvä kirjoitus). En, vaikka sitten epäsuvaitsevaiseksi leimattaisiin; en pelkää sitäkään :).

18. syyskuuta 2009 klo 15.06  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

* Näin ollen homoperhe on erilainen kuin heteroperhe * piti kirjoittamani.

18. syyskuuta 2009 klo 15.08  
Blogger llaura kirjoitti...

mulle on kans ollu tosi iso järkytys välillä tajuta, miten paljon oikeesti noita homojen vastustajia onkaan vielä edelleen olemassa! jotenkin olen kans tottunut siihen et lähipiirissä on kamalan hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri, mutta järkytyin ihan suunniltani kun parhaan ystäväni poikaystävä ilmoitti kerran "homoilun olevan syntistä ja kuvottavaa hommaa." eikä varmaan edes tarvitse kertoa millaisen väittelyn saimme aikaan adoptioasiasta.. mistä tosin olen eri mieltä myös oman poikaystäväni kanssa, ja jotenkin suututtaa kun en saa sitä tajuamaan asian oikeaa laitaa. on niin väärin ajatella etteikö kaksi miestä voisi kasvattaa ihan yhtä hyvin lapsen kuin "tavallinen" heteropariskuntakin, ei niiden taustoja ja mielentilaa tutkita lapsenhankintavaiheessa, vaikka se olisikin monesti ehkä tarpeellista. suomi on täynnä yksinhuoltajia/rikkonaisia perheitä, joten en ymmärrä mitään perustelua sille, miksei kaksi oikeasti lasta todella paljon haluavaa ihmistä sitä saisi hankkia, vaikka olisivatkin molemmat miehiä!

mur.

18. syyskuuta 2009 klo 15.17  
Anonymous -N kirjoitti...

Tulen aina hirveän surulliseksi, kun ajattelen, että joku oikeasti on sitä mieltä, että elämäni toisen naisen kanssa on väärin. Miten elämä, jossa emme satuta ketään ja joka tekee meidät molemmat niin onnelliseksi voi olla jonkun mielestä niin väärin? Niin väärin, että voi kiusata, syrjiä tai vaikka tappaa.

Eli kiitos :)

18. syyskuuta 2009 klo 15.21  
Anonymous Emma kirjoitti...

Ömm hmm. Anteeksi nyt, te vastustavat anonyymit, mutta: kristinusko on keksitty uskonto eikä mikään absoluuttinen oikea. Sorry vaan. Mielestäni sillä ei voi perustella toisten sortoa. Ole siinä hiljaa mielipiteittenesi.

Toiseksi biologiaperustelu. Homoseksuaalisuutta on ollut ihmisen "synnystä" saakka. Näin on myös muilla eläinlajeilla, kuten delfiineillä. Epäluonnollista?? Ei homoseksuaalisuus ole ihmisen oma keksintö tai "valinta".

Homoparit voivat puolestani vaikka adoptoida. Onhan adoptiolapsillakin "epävarmuus omista biologisista vanhemmistaan", onko se jotenkin pahempi sitten homopareilla? Ja jos toinen sattuu olemaan vielä lapsen biologinen vanhempi, niin aina paranee.

18. syyskuuta 2009 klo 15.30  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minusta on hupaisaa, että kristityt uskovat johonkin satukirjaan... Öhöm asiaan.

Homopari ja heteropari ovat mielestäni yhtä hyviä vanhempia, jopa henkisesti. Eikö se muka riitä, että lapsi saa kodin ja riittävästi rakkautta vai pitääkö todellakin perheessä olla mies ja nainen?

''täydellisin terveen perheen malli edelleen on avioliitossa olevat mies ja nainen ja heidän yhteiset lapsensa- idealistista tai ei.''

Entäpä jos on tilanne, jossa perheeseen kuuluvat yksinhuoltaja nainen ja hänen poikansa? Eivätkö he ole täydellinen perhe, koska poika ei saa miehen mallia? Entäpä jos perheeseen kuulukin myös pojan isä, joka hakkaa poikaa ja vaimoaan niin onko se sitten täydellinen perhe? On kai, koska se täyttää määritelmäsi täydellisestä perheestä...

Saattoi mennä yli, mutta mitäpä tuosta.

18. syyskuuta 2009 klo 15.32  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Miksi uskonnoista kumpuaa niin paljon suvaitsemattomuutta?

18. syyskuuta 2009 klo 15.34  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mistä kumpuaa noin paljon suvaitsemattomuutta uskovia kohtaan, kun kaikki muu kuitenkin suvaitaan?

18. syyskuuta 2009 klo 15.47  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Mistä kumpuaa noin paljon suvaitsemattomuutta uskovia kohtaan, kun kaikki muu kuitenkin suvaitaan?"

Kyllä uskovaiset suvaitaan, jos he suvaitsevat toiset :)

18. syyskuuta 2009 klo 15.49  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minä en vedä tähän keskusteluun mitään uskonto-korttia (vaikka minusta on kyllä naurettavaa että uskovaisia heti mollataan, heillä on ihan yhtä suuri oikeus mielipiteisiinsä kuin homoilla ja kaikilla muillakin). Minun argumenttini on, että homoseksuaalisuus ON eri asia kuin heteroseksuaalisuus, ja että homoperhe ON eri asia kuin heteroperhe. Ja jos nyt esimerkiksi homojen adoptiot tulevat laillisiksi, se tulee muuttamaan yhteiskuntaa. On todella tärkeää, että asiasta käydään keskustelua (jossa kuullaan kaikkien kannat, myös niiden vastustajien) ennen kuin lähdetään pysyvästi muuttamaan asioita. Muutos ei ole automaattisesti hyvä asia. Pitää oikeasti tietää mitä seurauksia muutoksella olisi.

(Niin ja se että jonkun heteroisä hakkaa ei tarkoita että perinteinen perhemalli on huono.)

18. syyskuuta 2009 klo 15.54  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Niinpä... ^ Kun suvaitaan homot, punkkarit ja nyt vaikka krishnat niin mitä jos suvaittaisiin myös kristityt. Mutta niinhän se on, ole mieluummin vaikka intohimoinen hindu, mutta älä missään nimessä kristitty.

18. syyskuuta 2009 klo 15.54  
Blogger Caroliina kirjoitti...

Kiitos tästä. Veti hymyn mun huulilleni, varsinkin kun olen itse tällainen vähemmistön edustaja. 8-)

18. syyskuuta 2009 klo 15.58  
Anonymous ~ kirjoitti...

Sinänsä sama, viettääkö joku elämänsä vastakkaista vai samaa sukupuolta olevan kanssa, menee vieläpä naimisiin ja adoptoi lapsia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisella on myös oikeus mielipiteeseen - siis myös eriäviin. Eri asia sitten on, miten asioita ilmaisee. Mielestäni bussissa huuteleminen ja toisten keskusteluihin sekaantuminen nyt ylipäänsä osoittaa huonoja käytöstapoja. Mutta tässä(kään) asiassa ei ole "oikeita" ja "vääriä" mielipiteitä.

Mietin tässä kesällä järjestettyä Helsinki Pride -tapahtumaa. Miksi homoudesta tehdään iso numero? Ja turha nyt lynkata tästä, haluaisin vain tietää, koska mm. Hesarin nettisivuilla aiheesta käytiin kiihkeää keskustelua.

18. syyskuuta 2009 klo 15.59  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Siitä on itseasiassa tehty tutkimustakin, että samaa sukupuolta olevien lapsista kasvaa noin yleisesti ottaen tasapainoisempia kuin heteroperheiden lapsista. Syynä tähän on pitkälti se, että homopariskunnat osallistuvat yleensä lapsen kasvatukseen tasapuolisesti, kun taas heteropareista toinen lähes poikkeuksetta osallistuu enemmän eli vastuu lapsenkasvatuksesta jakautuu epätasaisemmin, millä on suora vaikutus lapsen kehitykseen negatiivisessä mielessä.

18. syyskuuta 2009 klo 16.03  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Biologia-argumentti ei kumoudu mielestäni sillä että homoja on ollut aina. Koska a) se että jokin asia on olemassa tai jopa yleinen ei välttämättä tee siitä oikeaa. Ja b) lisääntymiseen tarvitaan mies ja nainen. Niinpä biologian kannalta homopari valitsee jälkeläisettömän elämän kun kerta pari ei voi keskenään lisääntyä. Ihmiselle tämä ei vaan kelpaa vaan on tarve saada perhe (sinänsä ihan ookoo) ja siksi näitä keskusteluja käydään. Mutta siis pointti oli se että asian yleisyys tai se että eläimetkin tekevät sitä tarkoita että se on välttämättä paras juttu.

18. syyskuuta 2009 klo 16.03  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

''(Niin ja se että jonkun heteroisä hakkaa ei tarkoita että perinteinen perhemalli on huono.)''

Ei puhuttiin täydellisimmästä, ei perinteisimmästä, tietääkseni nuo kaksi sanaa eivät merkitse samaa...

18. syyskuuta 2009 klo 16.15  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Suunnilleen yksi neljästä avioliitosta päättyy eroon Suomessa, mutta olen kyllä ihan samaa mieltä. En voi ymmärtää esimerkiksi tuota "ei saa ottaa samaa sukunimeä"-asiaa. Mikä ihme siinäkin on takana?

Adoptio-oikeus olisi myös ihan oikeutettu homoillekin.

18. syyskuuta 2009 klo 16.20  
Blogger kaappipissis kirjoitti...

jotenkin tuli tästä mieleen hiukan asian vierestä oleva asia, mutta kun suvaitsevaisuus on niin pinnalla niin mitäs olet/olette mieltä Ketun ja Suden tavasta kasvattaa lastaan?
http://www.aamulehti.fi/teema/paakirjoitukset/134026.shtml

18. syyskuuta 2009 klo 16.21  
Blogger Maiju kirjoitti...

Jee, ihana postaus! Aioin itseki lainata The Arkin Father of a Sonista juuri tuota samaista kohtaa mitä eevakin oli lainannut :D Kiusaaminen nyt ainakin on onneton perustelu, lapset voivat nimittäin keksiä siihen aiheita mistä vaan - onhan Ninja Sarasaloakin kiusattu ulkonäkönsä vuoksi, hei haloo! Ja sitä kiusaamista ei koskaan saada kitkettyä pois, jos näitä perheitä ei sallita.

Entisellä luokallani oli monta lestadiolaista, joiden kanssa kävimme aika kiihkeitäkin keskusteluja homojen oikeuksista jne. Heidän näkökantansa tuntui olevan, että homoseksuaalisuus sinänsä ei ole tuomittavaa, mutta sen toteuttaminen on. ??? Mietityttää vähän, että jos homoseksuaalisuus ei ole valinta vaan ominaisuus (niin kuin suurin osa heistä myönsi), onko oikein tuomita joku elinikäiseen rakkaudenkaipuuseen, onnettomaan elämään ja mahdolliseen kulissiavioliittoon?

Noille bussihuutelijoille ei voi olla pyörittelemättä silmiään, mutta oma lajinsa ovat myös ne "suvaitsevaiset", joiden mielestä homot "saavat olla mitä ovat, kunhan pysyvät kaapissaan". Huh, puistattaa. En vain voi käsittää, miten toisen ihmisen rakkaus voi olla parempaa kuin toisen. Nyt on hei nykyaika.

Tulipahan purkaus, olisin kyllä voinut jatkaakin vielä kuinka kauan :D Tämä asia vaan on sellainen, jonka koen läheiseksi ja tärkeäksi. Kiitos vielä hienosta postauksesta!

18. syyskuuta 2009 klo 16.43  
Blogger Anna kirjoitti...

Jonna, meillä on niiden sun viimeks mainitsemien asioiden lisäksi vielä yksi yhteinen mielipide;)

Mä oon sun kanssa niiin samaa mieltä että alta pois. Just vedin hirveet itkutappelut Lontoo -veljen kanssa viime reissussa ku se ei vaan pysty hyväksymään homoja. Mä en ees ymmärrä miksi niiden pitäisi saada joku erityishyväksyntä, perkele ihmisiähän nekin on, mutta välillä menee ihan itkuraivareiks asti asiasta väittely jonkun kanssa. Ja lähes poikkeuksetta miehen..

Mitä se muille kuuluu, ketä kukakin duunaa ja missä? Ja samalla tavalla ei kellekkään kuulu, ketä joku toinen rakastaa...

Ja mä satun tietämään ihmisiä, jotka on ihania vanhempia lapsilleen, ja ovat samaa sukupuolta. Ja aivan sama mitä joku jeesustelee siitä, että heteroperhe on eri asia ku homoperhe. JOKAINEN perhe on eri asia ku joku toinen perhe. Alkoholisti-isä ja tossun alla oleva äiti on ihan eri asia ku kaksi onnellista vanhempaa. Yksikään perhe ei ole samanlainen kuin toinen, joten miksi se outo raja pitää vetää homovanhempien ja heterovanhempien välille..? Miksei vaikka huono perhe ja hyvä perhe?

Perheoikeuden juttuja lukiessa mä oikeen kiehahdin tota sukunimi-juttua. Jos lakisäätäjätki on päättäny tehä (lain kannalta täysin turhan eron) homojen ja heteroiden välille, niin onko kumma, että moni perii tuon vasta-asenteen?

Mä ymmärrän sinänsä, että homot ei saa samoja oikeuksia muuten yhteiselossa, siis niitä kirkollisia, kuten kirkkovihkiminen, koska uskonto nyt on joku helvetin satu, jota niin moni palvoo.. Mutta, miksi tämä asia vedetään ihan valtion lakeihin, asia, joka ei liity nimeen? Jokainen voi vaihtaa nimensä ihan muuten vaan maistraatissa, joten sillä ei sinänsä ole tehoakaan, siinäs pariskunta sitten vaihtaa nimensä vaikka Aladdiniksi. Nimeäminen ei siis voi liittyä kirkon suhtautumiseen homoihin, sillä vaikka kuinka kasteessa annetaan nimi, ei sitä kirkossa tulevaisuudessa muuteta. Ei niin, että mun mielestä on oikein, että kirkko sanelee lakeja (se on täysin hanurista), mutta siis vastaperusteluja kaikille jeesustelijoille tällainen ajattelu...

Koska valtiomme on edelleen tietyllä tavalla homovastainen, niin sen näkee myös laeissa, ja niin kauan ku homovastaisuus kukoistaa ihan valtiotasolla, niin ei mikään ihme, että se kukoistaa myös ihmisten mielissä.

Anteeksi romaani, oli asiaa:D

18. syyskuuta 2009 klo 16.49  
Blogger Maiju kirjoitti...

Ainiin, pakko vielä lisätä, että aikoinaan rippikoulussa istuimme vähän suu auki, kun pappi esitti mielipiteensä joka kuului suunnilleen, että "jos homoseksuaalisuus sallitaan, niin kohta pedofiilitkin ovat okei".

MITÄ IHMETTÄ? Ai niin tosiaan, kahden ihmisen välinen rakkaushan on aivan rinnastettavissa sairaaseen hyväksikäyttöön ja henkisten ja fyysisten vammojen sekä elinikäisten traumojen aiheuttamiseen.

Niin, että tämän takia minun on vaikea suhtautua kristinuskon homovastaisuuteen kovin ymmärtäväisesti. En pyydä anteeksi.

18. syyskuuta 2009 klo 16.49  
Blogger Anna kirjoitti...

Peelle: Lain mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi ottaa toisen nimeä samalla tavalla kuin avioliitossa, tai vaikka Nimi-Nimi -muotoista nimeä, joka on mahdollinen avioliitossa. Mutta, tuntemasi parit ovat varmaan tehneet niin, että toinen on ottanut toisen nimen menemällä maistraattiin ja pyytämällä vaihtamaan nimensä.
Jonna, korjaa jos olen väärässä!

Maistraatissahan on sinänsä tosi helppo saada nimenvaihdos, ainakin ensimmäinen sellainen. Munki sukunimi on lapsuudesta muuttunu, koska äitini päätti ottaa tyttönimensä takaisin, ja me lapset tultiin siinä mukana. Vanhemmat on edelleen naimisissa, mutta Suomessa äitin sukunimi on paljon helpompi;D

JA ihan pakko lainata yhtä anonyymiä.. "Muutos ei ole automaattisesti hyvä asia. Pitää oikeasti tietää mitä seurauksia muutoksella olisi."

Mä oon aika varma, että jos kaikki omais ton asenteen, me edelleenkin asuttais luolissa ja pelättäs tulta. Eikös evoluutio ole jatkuvaa muuttumista?
Eipä tätäkään keskustelua olisi käyty ilman muutoksia, kun ei meillä olisi näitä ihmevempaimia niinku tietokoneet ja itse asiassa, ei me varmaan ees osattas lukee.

Hiton pelottavaa, että joku ajattelee noin.

18. syyskuuta 2009 klo 17.00  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Biologia-kortista...

Eläinkunnassa esiintyy niin monenlaista seksuaalista kanssakäymistä, lisääntymiskäytäntöä ja jälkeläisten hoivaustapaa, että naurattaa aina tuo väite "se ei ole LUONNOLLISTA".

Homoseksuaalista käyttäytymistä on useilla eri eläinlajeilla. Jopa sukupuolen vaihtoa esiintyy. Ja jälkeläisistä huolehtivat toisinaan vain isukit.

Eikä seksuaalisuus ole vain seksiä. Hassua, miten homoseksuaalisuuden kohdalla mietitään heti parittelua, vaikka seksuaalisuus on paljon muutakin, hellyyttä, parisuhdetta, aisteja. Ja lopultakin vain yksi osa ihmisen persoonallisuutta.

Pusi.

18. syyskuuta 2009 klo 17.01  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Yksi hyvä syy miksi en ole koskaan oikein välittänyt uskonnollisista asioista, on juuri tämä. Eikös Raamatussa sanota, että kaikki ovat tasa-arvoisia, kaikilla on samat oikeudet ja jokaista tulee rakastaa? Minulla on oikeasti joskus ollut pähkäilemistä siinä, että uskonko Jumalaan, en ole koskaan mieltänyt itseäni uskovaiseksi mutta esim. pienenä rukoilin silloin tällöin. Jotenkin en vain enää voi ottaa tosissani kristinuskoa ja sitä kaikkea hyvyyttä mistä se toitottaa, kun kuitenkaan ei hyväksytä täysin LUONNOLLISIA, yhtä ARVOKKAITA ihmisiä kuin heterotkin ovat.

Jokainen saa mielestäni uskoa mihin huvittaa, enkä tykkää tuomita ihmisiä - en voi kuitenkaan täysin arvostaa sellaisia, jotka itse sortuvat tuomitsemiseen.

Kiitos tästä ajatuksia herättävästä postauksesta. :)

18. syyskuuta 2009 klo 18.00  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti, Jonna! :)

Suututtaa vaan joidenkin asiattomat kommentit esim. Raamatusta satukirjana.

Yleistäminen on todella typerää: itse olen kristitty, eikä minulla ole mitään homopareja (tai homoseksuaaleja yleensäkään) vastaan. Tunnen myös paljon muita kristittyjä, jotka ovat kanssani samaa mieltä. Muistakaa, että meitä kristittyjäkin riittää moneen junaan!

18. syyskuuta 2009 klo 18.31  
Blogger Maria kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä. Homoseksuaalisuudessa ei ole MITÄÄN väärää. Kirkko ei muka hyväksy asiaa, mutta silti toitotetaan sitä kuinka Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi kuin kukin on. Pieni ristiriita?

18. syyskuuta 2009 klo 21.31  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tässä on nyt taas todistettu tämä ylitsepursuavan suvaitsevaisuuden todellinen laita - jos ja kun itse ajattelen kristittynä eri tavalla kuin muut, ei sitä enää suvaitakaan. Kommenteissa on haukuttu kristityt suvaitsemattomiksi, toisia tuomitseviksi jeesustelijoiksi, Raamattu satukirjaksi ja koko uskonto muutenkin maan rakoon (vaikkei todellisuudessa edes ole käsitystä kristinuskon perusopeista).

Ja itse suvaitsevaisuus - itse ainakin ymmärrän termin tarkoittavan sitä, että hyväksytään toinen ihminen ja kohdellaan häntä kunnioittavasti VAIKKA hän on erilainen, vaikka hän ajattelee eri tavalla, vaikka hän käyttäytyisi tavalla jota et itse hyväksy. Tämän määritelmän mukaan koen olevani suvaitsevainen ihminen, ja koen että kristityn tulisikin olla. Mutta suurin osa täällä tuntuu käsittävän suvaitsevaisuuden tarkoittavan että kaikkien teot ja ajatukset yms. tulee hyväksyä, kaikkien kanssa tulee olla samaa mieltä, omia eriäviä mielipiteitä ei saa olla, tai jos onkin ei niitä missään nimessä ainakaan tule sanoa ääneen! Ei näin.

Onko rikos jos tulen toimeen kanssahomojeni kanssa, arvostan heitä ihmisinä ja kohtelen heitä ystävällisesti ja tasavertaisesti muiden ihmisten kanssa, mutta ajattelen etteivät he tee oikein toteuttaessaan homoseksuaalista elämäntapaa?
Onko rikos jos tulen toimeen kanssaihmisteni kanssa, arvostan heitä ihmisinä ja kohtelen heitä ystävällisesti ja tasavertaisesti muiden ihmisten kanssa, mutta ajattelen etteivät he tee oikein kun jättävät maksamatta tv-lupamaksunsa/pettävät puolisoaan/tupakoivat/varastavat/you-name-it?

Sama asia. Eikä tehtäväni ole tuomita ketään, ne ovat heidän omia asioitaan, ja heidän ja Jumalan välisiä asioita. Toivoisin vain etteivät he tekisi niin koska maailma olisi silloin parempi paikka, niin heille kuin minullekin.

Lainaan tässä "Homoisät"- dokumentissa (Nelonen 8.9)esiintynyttä miestä... "Kun poikani kysyi mitä ajattelisin jos hänestä tulisi homo, sanoin, että jos voisin, maksaisin vaikka miljoona euroa, että sinusta tulisi hetero, koska elämäsi olisi silloin niin paljon helpompaa."

18. syyskuuta 2009 klo 23.55  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jos olisin homoseksuaali, niin vaikea olisi olla kristitty (tai monen muunkaan uskontokunnan edustaja). Silloinhan pitäisi uskoa johonkin, joka sanoisi minun olevan vääränlainen, ihmisenä suorastaa epäkelpo. Ei se paljoa lämmittäisi, että kanssa kristityt suvaitsisivat minua, kun lopulta kuitenkin vakaumus veisi voiton hyväksymisestä.
-Tiina

19. syyskuuta 2009 klo 0.24  
Blogger suklaahirviö kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta toisaalta mua ei vaivaa nuo huutelijat tms. niin kauheasti. Itse olin nuorempana tosi altis suuttumaan, jos joku haukkui tai puhui törkeyksiä homoista.. se tuntui niin tyhmältä.. mutta toisaalta kai tässä maailmassa saa olla tyhmiäkin mielipiteitä.

Olisi sekin tavallaan väärin, jos ihmiset yritettäisiin PAKOTTAA ajattelemaan homoudesta jollain lailla. Vastoin siis omia tunteitaan. Mun mielestä joku saa inhota homoja ihan niin paljon kuin haluaa, kunhan ei käy heitä suoraan päin naamaa solvaamaan tai lyömään.

Sitten nuo ennakkoluuloiset ihmiset.. tavallaan voi olla niin, ettei heiltä voi oikein odottaa mitään muutakaan. Mistä sitä tietää missä oloissa ne on kasvaneet..

Hih hii.. Itse olen käynyt tosi pitkää prosessia läpi, olen yrittänyt itse olla suuttumatta ihmisille.. jopa perussuomalaisia olen jollain tasolla (!) alkanut ymmärtää. En itse kannata ollenkaan heidän aatteita, mutta kuitenkin sellaisen puolueen menestys kertoo kai siitä että yhteiskunnassa on jotain menossa. En mä elä jonkun jakomäkeläisen todellisuutta.. en tiedä miten he kokee maailman..

19. syyskuuta 2009 klo 0.39  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Juuri noin tuo menee kuin mitä anonyymi suvaitsevaisuudesta kirjoitti. Niin kauan suvaitaan kunhan olet samaa mieltä valtaväestön kanssa. Auta armias jos kehtaat jotain muuta näkökantaa tuoda mukaan, samantien saat kuulla olevasi satuihin uskova tekopyhä hihhuli.

Minä en edelleenkään tuo uskontoa tähän mukaan. Jos sitä evoluutiota halutaan tarkastella niin homoseksuaalinen käyttäytyminenhän on erittäin epäviisasta, koska silloin kyseiset yksilöt eivät saa periytettyä geenejään seuraavalle sukupolvelle. Ero tuleekin siinä, että ihminen ei ole vain eläin, meillä on muitakin tarpeita kuin lisääntyminen. Ja siksi homoseksuaalit ihmiset haluavat rakkautta, perheen ja muuta mukavaa aivan samoin kuin heteroseksuaalit. Eläimiä ohjaa homoseksuaalisessa käyttäytymisessä vain seksuaalivietti; ihminen on pikkiriikkisen monimutkaisempi olento. Ja juuri siksi näitä keskusteluja on käytävä MOLEMMILTA kanteilta, koska tällä alueella tehdyt yhteiskunnalliset päätökset vaikuttavat tuhansien ja tuhansien (etenkin lasten) elämään.

Minusta on ihan hiton pelottavaa jos joku oikeasti sitä mieltä että muutos on hyvä asia vain muutoksen vuoksi.

19. syyskuuta 2009 klo 3.12  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Niin ja kyllä minua hieman hymyilyttää että kiihkottomimmin tässä keskustelussa on käyttäytynyt tämä yksi kristitty; muut täällä ovat menneet henkilökohtaisuuksiin ja haukkuneet hänen uskoaan, joka käsittääkseni on yhtä suuri osa identiteettiä kuin esimerkiksi seksuaalisuus... Että jos et kerran suvaitse homoja haukkuvia (joita tämä kristitty ei edes edusta!!), miten ihmeessä oikeutat uskovaisen haukkumisen? Tämä jos mikä kuulostaa omaan korvaani tekopyhältä.

19. syyskuuta 2009 klo 3.18  
Blogger Tuuli kirjoitti...

Ihana teksti, kiitos. Olen täällä jutellut aika paljon homoliittojen puolestapuhujien kanssa, jenkeissä kun joissakin osavaltioissa homous on vieläkin "kiellettyä". Tullessani taksilla lentokentältä, taksikuski avasi rattoisan keskustelun: "Onko presidenttinne lesbo?" "??? Ööööh, ei kai?" "Joo, koska homot ja lesbot ovat sairaita. Hulluja. Niillä on aivoissa vikaa. Niiden aivot ovat 5-vuotiaan tasolla. Jos näen kahden miehen suutelevan, haluan lyödä heitä. Jos näen kahden naisen suutelevan, se ei ole yhtä paha. Mutta kaksi miestä, heidät pitäisi ampua." Ja sitä rataa... jep jep.

19. syyskuuta 2009 klo 5.22  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

En pidä enää raamattua satukirjana, jos joku onnistuu muuttamaan veden viiniksi ja herättämään ihmisen kuolleista.

19. syyskuuta 2009 klo 8.45  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tylsää, että vedetään aina kristinusko mukaan keskusteluun kun puhutaan homoseksuaaleista ja heidän oikeuksistaan. Hpmf. No jaa, aina joku provosoituu kuitenkin.

Se on se klisee, että rakastutaan ihmiseen, ei sukupuoleen, ja mitäpä kukaan olisi sanomaan rakkautta vääräksi - siis voi pliis, sehän on jokaisen oma asia ketä rakastaa.

Ja jos mennään siihen kristinuskoon, niin raamattuhan on loppujen lopuksi vanha kirja, tietysti sen aikaiset ajatukset ja elämänkatsomus heijastuu siitä. Se on, loppujen lopuksi, sen aikaisten ihmisten kirjoittama kirja.

19. syyskuuta 2009 klo 8.58  
Anonymous Isa kirjoitti...

Nyt on kyllä pakko vastata anonyymille (19. syyskuuta 2009 3:12). Evoluutio on pikkasen monimutkaisempi juttu kuin vaan joku geeni joka haluaa säilyä hinnalla millä hyvänsä. Itse asiassa homot on todennäköisesti olleet varsin hyödyllisiä laumalleen, ovathan he olleet aikuisia ilman omaa jälkikasvua, eli heidän hyötysuhteensa laumalle on ollut parempi kuin heteroiden ;). Kyllähän ne homon geenit säilyy hengissä yhtä lailla niissä siskon lapsissa kuin omissa. Ja mitä paremmin lauma pärjää, sitä paremmin geenit pärjää.

Itse aiheeseen mulla ei oo pahemmin lisättävää, antaa kaikkien kukkien kukkia jne. :D

19. syyskuuta 2009 klo 9.48  
Anonymous effi kirjoitti...

Ottamatta kantaa tähän täällä viimeisimmissä kommenteissa pyörineeseen (kristin)usko - homoseksuaalisuus -suvaitsevaisuus -väittelyyn, minua aina välillä ihmetyttää ylipäätänsä koko adoptio-kysymys ja sen oikeutus.

Jos adoptio-oikeus on ylipäätänsä olemassa, niin sen on kyllä oltava mielestäni kaikkien lapsesta itsenäisesti huolehtimaan pystyvien saatavilla, mukaanlukien siis homot ja yksinhuoltajavanhemmat.

Kyseenalaistaisin kuitenkin koko "perhe-on-saatava-keinolla-millä-hyvänsä" -ajattelun: onko hoivavietin toteuttaminen, lapsen saaminen, ihmisen perustarve jota on saatava toteuttaa ympärostötekojöistä piittaamatta? Tämän ajatuksen tukisin biologiaan: lapsi on kuitenkin tarkoitettu syntyväksi miehestä JA naisesta, ja tällainen yhdistelmä olisi siis lapsen perheympäristönä(jo täälläkin sataan kertaan kuulutettu) LUONNOLLINEN (joka ei siis ole synonyymi hyvälle).

Sama päättelyketju tuomitsisi siis myös kenohedelmöityksen: jos lasta ei luonnollisesti pysty saamaan, ehkä sille on jokin tarkoitus? Eikö hoivaviettiään siis voisi toteuttaa jotenkin muuten? Sukulaisten lapset? Sijaisvanhemmuus? Miksi ikioma (tai omaksi adoptoitu) lapsi on niin tärkeä?
Toisaalta sitten voidaan myös kysyä, eikö ehkäisykin olisi samalla kiellettävä? Keinotekoista syntyvyyteen vaikuttamista kaikki tyynni...

Mielestäni kyse on siis enemmänkin siitä, mitä kaikkea nykyinen maailma ja yhteiskunta on valmis kestämään. Vanhaan (kristinuskoon ja kirkon auktoriteettiin pohjaavaan) "avioliitto on pyhä ja ikuinen" -kulttuuriin, jossa seksiä ei harrasteta ennen avioliittoa, ehkäisyä ei ole ja lapsiluku ja naisen urakehitys siis sen mukainen, saman kumppanin kanssa pysytään koko elämä ja kaikki muut vaihtoehdot ovat paheksuttuja/kiellettyjä, emme varmastikaan ole palaamassa, mutta kuka sitten määrittää hyväksytyn rajat? Nykyinen kulttuuri ja sen tarjoamat mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä, olla sitä mitä haluat, ovat niin paljon laajemmat. Nyky-yhteiskunnasta vain puuttuu kirkon kaltainen yleinen, kaikkiin vaikuttava arvoauktoriteetti (enkä sano että sen puute olisi huono asia), joka asettaisi ihmiselle rajat ja rajoitukset olla jotakin.

Kaikki johtaa nykyään lopulta "mind your own business" -ajatteluun, jossa jokainen moralisoi vain omat tekemisensä eikä tuomitse muita. Ja silti sekin tuntuu niin itsekkäältä ja mahdottomaltakin: yhteisessä yhteiskunnassa eläminen kuitenkin vaatii tiettyjä lakeja, sopimuksia ym. toimakseen, ja tietyiltä, ei niin arvosidonnaisilta osa-alueilta hyväksymmekin nämä rajoitukset mukisematta (esim. kaavoitus; rajoitukset rakentaa oma koti)...

(Anteeksi, meni vähän aiheen ohi tällainen yleisempi arvopohdinta, pitäisi kai vaan perustaa oma blogi, jossa esittää mielipiteitään... :/)

19. syyskuuta 2009 klo 10.22  
Blogger Mirka kirjoitti...

Minusta jokainen saa ajatella miten haluaa on kyse sitten uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, politiikasta tai tapetin väristä...

Isäni on jyrkästi homoseksuaalisuutta vastaan, äitini on varautuvasti suvaitsevainen, veljeni oli tiukasti vastaan kunnes tapasi kaverinsa juhlissa kaksi kaimaansa, jotka osoittautuivat pariksi ja koska he olivat hänen mielestään 'ihan hyviä tyyppejä' ei hän ole enää yhtä jyrkkä. Ennakkoluulot karisivat, mutta mielipide on loppujen lopuksi sama, mikä on okei.

Minusta hupaisia ovat tapaukset, joissa ihminen on ollut kavereita jonkun kanssa koko ikänsä ja kun tämä joku päivä kertoo olevansa homo, yhtäkkiä ei haluta olla tämän kanssa missään tekemisissä. Ei ihminen ole yhtäkkiä muuttunut toiseksi, vaikka tietäisit hänestä jotain uutta. Hän on se sama kaveri kuin ennenkin.

Mutta kuten sanoin, jos joku ajattelee niin, saa hän ajatella niin. Olen ehkä asiasta eri mieltä mutta se on minun asiani.

Se, että laissa otetaan huomioon jonkin yhden uskonnon näkökanta, on mielestäni harmillista koska uskonnoistakin on eri tulkintoja (myös saman uskonnon harjoittajien piirissä) ja näiden kahden (lain ja uskonnon) ei pitäisi liittyä toisiinsa. Onhan jokaisella omat uskomuksensa (kuten mielipiteet), mikä on yksityisasia. Taas minun oma mielipiteeni.

19. syyskuuta 2009 klo 10.27  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

En oikein ymmärrä homovastaisuuden perusteluja, ja monet niistä onkin täällä käsitelty. Mutta, haluan vielä ottaa lisääntymisen kertaalleen tiskille.

Väite, että koska homoseksuaalit eivät voi lisääntyä, ei heille pitäisi adoptio-oikeutta tai keinohedelmöitystäkään suoda, on mielestäni erittäin tekopyhää.

Kuten Jonnakin totesi, 20% heteropareista ei onnistu ilman apua saamaan jälkeläisiä. Joten, jos nämä epäonniset heterot kuitenkin saavat oikeuden adoptioon, hedelmöityshoitoihin jne, miksi tämä evätään homoseksuaaleilta? Samanarvoisia ihmisiähän tässä kaikkien pitäisi olla!

Eriarvoisuuden perustelu eli rasismi, niin ihonvärin, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen kuin minkään muunkaan ketään vahingoittamattoman asian takia on jotain niin täysin käsittämätöntä..

Toivon ja rukoilen, että edes elinaikanani, tähän tulee muutos maailmassa ja ihmiset erilaisuuksistaan riippumatta hyväksyttäisiin samanarvoisina. Pelkään silti, ettei näin tule käymään (maailmassa on niin paljon vihaa, mitä en voi käsittää) ja olen kuitenkin vasta 24..

19. syyskuuta 2009 klo 13.22  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jokainen pitäköön vakaumuksensa, mutta väkisinkin tulin surulliseksi lukiessani anonyymin tekstiä:
"ajattelen etteivät he tee oikein toteuttaessaan homoseksuaalista elämäntapaa? ... ajattelen etteivät he tee oikein kun jättävät maksamatta tv-lupamaksunsa/pettävät puolisoaan/tupakoivat/varastavat/you-name-it?"

Eihän seksuaalisuus ole elämäntapa. Heteroksi synnytään, samoin homoksi. Käsittääkseni tämä on aikalailla kiistaton fakta nykypäivänä. Sen sijaan on valinta jättää tv-lupa maksamatta etc.

-toinen anonyymi

19. syyskuuta 2009 klo 14.50  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Käsittääkseni ei ole voitu osoittaa biologista/biokemiallista syytä, miksi joku on homoseksuaali. Ei ole tiedossa mitään "homousgeeniä", joka automaattisesti aiheuttaisi homoseksuaalisuuden. Siksi mun mielestä homoksi ei synnytä, vaan kokemukset ja olosuhteet elämässä johtavat homoseksuaalisen identiteetin syntymiseen. En väitä että seksuaalinen suuntautuneisuus sinäänsä olisi valinta, eihän heillä välttämättä ole osaa eikä arpaa kasvuolosuhteisiinsa. On kuitenkin voitu joissain tutkimuksissa osoittaa, että usein homoilla on ollut ongelmallinen suhde jompaankumpaan vanhempaansa. Myös suhteet saman sukupuolen edustajiin lapsena, tai vanhempanakin voi vaikuttaa. Omituista sinänsä, että mm. vielä parin vuoden takaisessa Kirittärien pesäpallojoukkueessa huomattavan suuri osa (tyyliin puolet- ei edusta normijakaumaa) pelaajista oli lesboja, suhteessa joko toisen pelaajan tai ulkopuolisen naisen kanssa (ei tarvinnut olla selvänäkijä kun katsoi pelin jälkeen porukan poistuvan puolisoineen kentältä).

Jos ei seksuaaliseen suhtautumiseensa voikaan vaikuttaa, kuitenkin se, harrastaako homoseksiä ja elääkö homosuhteessa on valinta. Kyllä minäkin heterona kykenen elämään selibaatissa ja ilman suhdetta, myös koko elämäni jos se olisi tarpeen.

On myös järjestöjä (esim. Aslan), jotka järjestävät homoseksuaaleille psykoterapiaa yms. tukea ja tulokset ovat olleet lupaavia, jotkut homot ovat jopa pystyneet "parantumaan" ja luomaan tasapainoisen ja onnellisen heteroparisuhteen.

19. syyskuuta 2009 klo 17.04  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Jos ei seksuaaliseen suhtautumiseensa voikaan vaikuttaa, kuitenkin se, harrastaako homoseksiä ja elääkö homosuhteessa on valinta. Kyllä minäkin heterona kykenen elämään selibaatissa ja ilman suhdetta, myös koko elämäni jos se olisi tarpeen."

Vihjaatko nyt, että homojen olisi tosiaan "tarpeen" elää selibaatissa? Vain siksi, etteivät he halua harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, heidän pitäisi olla harrastamatta seksiä ollenkaan?


"On myös järjestöjä (esim. Aslan), jotka järjestävät homoseksuaaleille psykoterapiaa yms. tukea ja tulokset ovat olleet lupaavia, jotkut homot ovat jopa pystyneet "parantumaan" ja luomaan tasapainoisen ja onnellisen heteroparisuhteen."

Kokeillaanko toisinpäin? Varmaan heterojakin pystytään "parantamaan" ja auttamaan luomaan tasapainoinen ja onnellinen homoparisuhde.

Ja tuosta "homousgeenistä vielä, ei kai myöskään ole olemassa mitään "heterousgeeniä"? Jos kerran ympäristöllä on vaikutus seksuaalisuuden kehittymiseen, miksi sitten käy niin, että saman perheen lapsista toinen on homo ja toinen hetero? Heillä kuitenkin on suhteellisen samanlainen kasvuympäristä.

19. syyskuuta 2009 klo 19.17  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tämä aihe näyttää olevan aika tulenarka vaikken kaikkia kommentteja edes jaksanut lukea läpi. :)

Olen kuitenkin samoilla linjoilla muiden kommentoineiden kristittyjen kanssa, homoseksuaalisuus ei mielestäni ole "oikein", mutta ei se silti oikeuta minua eikä muitakaan huutelemaan mitä sattuu (viitaten tuohon mainitsemaasi bussiääliöön). Kristinuskoon kuuluu kuitenkin lähimmäisenrakkaus hyvin tärkeänä osana, joten ei kristityillä(kään) ole "oikeutta" pilkata/loukata/syrjiä/tms. ketään esim. näiden seksuaalisen suuntautumisen takia. Itse yritän elää sen mukaan, että rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi. Myös tämä on tärkeä neuvo, varsinkin meille kristityille: "joka itsensä ylentää, se alennetaan" ja "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi". Valitettavasti me kristitytkään ei olla mitään täydellisiä ;), kuten ei kukaan muukaan. Jos kaikki eläisivät kuten Raamattu opettaa, ei meillä olisi näitä yksinhuoltajia ja rikkinäisiä perheitä, mihin nyt moni viittasi kommentissaan. Valitettavasti näin ei ikinä tule tapahtumaan. Itse olen kyllä myös sitä mieltä, että parempi kaksi rakastavaa vanhempaa lapselle kuin yksi, olivat nämä sitten mitä sukupuolta tahansa. Rakkaus on kuitenkin kaikkein tärkeintä vaikka muut asiat menisivätkin vähän häneksi. :)

Kummallista kyllä, nykyään tuntuu olevan muotia mollata kristityitä ja paasata homojen oikeuksista, mutta ehkä aika aikaansa kutakin... Toivoisin kuitenkin sitä suvaitsevaisuutta myös tähän suuntaan, nyt tuntuu että ne "suvaitsevaiset" ihmiset ovat niitä kaikkein suvaitsemattomimpia. :( Toivoisin eniten kaikille näille kommentoijille ja muillekin sitä, että löytäisivät myös uskon meidän Herraamme, sillä sitten vasta huomaa kuinka kivaa se onkaan ja kuinka monimutkaisia mielipiteitä ja "totuuksia" itsellä onkaan ennen ollut. :)

Loppukaneettina, näyttää siltä että tässä maailmassa tarvitaan kipeästi nöyryyttä ja sitä lähimmäisenrakkautta, puolin ja toisin, toivottavasti osaisin itsekin olla tässä esimerkkinä muille. :) (Ja jos joku nyt vetää tästä tekstistä herneen nenään, niin hävetköön, ilmaisin vain oman henkilökohtaisen mielipiteeni, jota en minään totuutena tuputa. Kaikki tekevät omat valintansa, ja toivon kaikille vain hyvää. En minä siitä loukkaannu eikä se haittaa jos joku on kanssani eri mieltä. ;))

19. syyskuuta 2009 klo 23.31  
Blogger Tuuli kirjoitti...

Aiheen vierestä: Mielestäni kommentit, jotka alkavat "taidan olla ensimmäinen joka USKALTAA olla erimieltä", tms. ovat hämmentäviä. Kirjoittajan lähtökohta on siis se, että suuri osa ruudun takana lukijoista on eri mieltä elkuperäisen mielipiteen esittäjän kanssa, mutta ei "uskalla" ilmaista itseään. Miksi kyseessä olisi muka uskalluksen puute? Olisiko tilanne sittenkin niin, että eriävän mielipiteen omaavia ei olekaan niin paljoa ja "uskalluksen" taakse piiloutuva haluaa argumenttinsa tueksi luoda jonkinlaisen fiktiivisen pelokkaiden kommuunin, jonka äänellä uskaltaja itse puhuu.

20. syyskuuta 2009 klo 1.56  
Blogger Tuuli kirjoitti...

Ah, vitsit. Kohta lopetan kommennoinnin :) Mutta pakko sanoa vielä sen verran, että oli ilo lukea kahden ensimmäisen "Anonyymin" eriäviä mielipiteitä. En yhdy niihin, mutta mielestäni on mielyttävää lukea myös rationaalista, argumentoitua ja kiihkotonta homoliittojen vastustusta. Turhan usein vastustajat valahtavat mielettömään "homot ovat sairaita" - hysteriaan, joka ei johda mihinkään.

20. syyskuuta 2009 klo 2.01  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Tuuli. Olen aika kiihkoton ihminen ylipäätään, niin myös tässä asiassa :).

Minulle tuo mielipiteen ilmaisemisen "uskaltaminen" ei tarkoita että moni olisi samaa mieltä mutta ei uskalla sanoa, vaan sitä että tiedän että moni ei ole samaa mieltä, ja että saan varmaan skebeliä niskaani kun sanon mitä ajattelen. On ollut monta tilannetta oikeassa elämässä jolloin olen vain ollut hiljaa, ja netissäkin mietin kahdesti sanonko mitään. Sen verran suuret tunteet yleensä kuohahtelee :). Mikä on toki ihan ymmärrettävää.

T: Se toinen anonyymi

20. syyskuuta 2009 klo 4.25  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Biologiasta vielä: minähän nimenomaan sanoin että ihminen on paljon monimutkaisempi yhtälö kuin vain geenien periyttäminen eteenpäin. Siksi tämä keskustelu on niin tärkeää, ja siksi kaikkia mielipiteitä on kuultava.

Ja olisi edelleenkin kiva tietää, miksi uskovaisia saa haukkua.

20. syyskuuta 2009 klo 4.30  
Anonymous Pee kirjoitti...

Anna: kiitos sukunimiasian valaisusta! Mulla ei ole tullut mieleenkään, että siellä laissa voisi olla joku noin urpo kohta. Kuinka naurettava ja mitä sillä yritetään saada aikaiseksi, että ei saisi olla sama sukunimi? Kiukuttaa ja en voi ymmärtää. Varsinkin, kun sen voi tosiaan maistraatissa tietyin edellytyksin muuttaa. Huh huh. prkl.

20. syyskuuta 2009 klo 9.21  
Blogger Ocean kirjoitti...

"koska uskonto nyt on joku helvetin satu, jota niin moni palvoo.."

Hyväksyn homot ja lesbot, mutta en myöskään ymmärrä miksi uskovaisia ei hyväksytä... Mistä te ei-uskovaiset oikeasti TIEDÄTTE ja olette niin varmoja, että raamattu on satukirja? Kuka teille on sen todistanut? Tiedekään ei voi selittää kaikkea.. Sitäpaitsi Usko on USKOMISTA, ei siihen tarvita mitään todisteita.

Itse en vaan ikinä voisi olla noin mustavalkoinen ihminen, koska kuka oikeesti voi tietää, mikä on asian todellinen laita -onko Jumalaa vai ei.

Jokainen voi myös olla uskomatta, mutta pitäköön sen omana tietonaan, tai ei ainakaan tartte lähteä uskovia mollaamaan.

Ja ihmisillä on myös oikeus olla eri mieltä, jos ei sitäkään ala tuputtamaan, eikä loukkaa mielipiteillään ketään, vaan -niinkuin joku uskova asian ilmaisi, tulee joka tapauksessa toimeen ihmisen kanssa, vaikka ei hänen elämäntapaansa ymmärtäisi/hyväksyisikään.

20. syyskuuta 2009 klo 9.31  
Blogger Ocean kirjoitti...

Ja en siis hyväksy uskoviltakaan oman asiansa tuputtamista. Tultais vaan kaikki toimeen eriävistä mielipiteistämme huolimatta, mutta sehän nyt on sula mahdottomuus.

20. syyskuuta 2009 klo 9.33  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ocean, kiitos hyvästä kommentista!
Tässä kiteytyy se juttu. Suurin osa ihmisistä ei tule koskaan ymmärtämään miksi ajattelen niin kuin ajatten, mutta minulle riittäisi se että annettaisiin meidän kristityiden pitää mielipiteemme kun kuitenkin haluamme niistä huolimatta kohdella kaikkia ihmisiä arvostaen (toki huonojakin esimerkkejä ja muita ei-kristittyjä homofobisia on, mutta se on asia erikseen, enkä voi ottaa heistä vastuuta).

Toivoisin myös ihmisten menevän itseensä siinä, ettei kristinuskoa tuomittaisi heti höpönlöpöksi, vaikka jo siitä syystä ettei esimerkiksi Big Bang- ja evoluutioteoriat kata aukotonta selitystä tälle kaikelle. Mistä tuli aine ennen alkuräjähdystä? Miten niin Jumala on ollut olemassa aina? Yhtä vastausta vailla molemmat, palaudutaan tilanteeseen haluatko ennemmin uskoa tieteen selityksiin aukkoineenkin vai Jumalaan, uskon tasolle nuo jäävät lopulta molemmat.

Aika hienot huudit täällä maailmankaikkeudessa, jos kaikki on saanut alkunsa pelkästä pösäyksestä ja päämäärättömästä molekyylivaelluksesta...

Kiitän ja kumarran,
-Se ensimmäinen anonyymi

20. syyskuuta 2009 klo 9.52  
Blogger Herttainen kirjoitti...

No, meitä kristittyjäkin on niin monesta puusta, itse näen tällaisen erilaisuuden Luojan luomana rikkautena ja minulle kristittynä on opetettu rakastamaan lähimmäistäni. Minä en ole mikään tuomitsemaan, en ala leikkiä Jumalaa. Jotkut asiat ovat sellaisia, että ei hyväksy jotain tapaa tai tekoa, mutta se ihminen on hyväksyttävä. Tällaisia asioita on varmasti muillakin kuin kristityillä. Mua kauhistuttaa yhdenkin fundamentalisti"kaverin" (ei olla yllättäen oltu aikoihin tekemisissä) näkemys esim. avoliitossa, se on hänen mukaansa synnissä elämistä. Varmaan näkisi homoseksuaalisuuden samoin, huhhuh.

Ärsytti lukiossa jos joku tiesi että olen uskovainen niin heti aateltiin että oon varmaan ollut jollain Jeesus-marssilla eduskuntatalon edessä. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei kaikki kristityt ole yhtä mustavalkoisia.

Lähisuvussani on yksi sateenkaariperhe ja ilo on heitäkin katsella ja seurata, nyt syksyllä saavat taas perheenlisäystä ja mahtavaa kun se adoptioasiakin tuli voimaan.

Ja jos se on jonkun mielestä ällöä niin ei tarvi ite tehdä sitä.

Homo- ja lesboparien adoptoinnista en oikein tiedä, tavallaan ajattelen, ihan sama kuin heteropareilla jotka adoptoi tai käyttää hoitoja, että ensin on pitänyt itse yrittää. Mutta tässä lesbot ja homot on eriarvoisessa asemassa, lesboparit kun voivat käyttää helposti muumimukimetodia jos lähipiiristä löytyy avoimia luovuttajia. Homoilla on hankalampaa kun kumpikaan ei voi olla raskaana :/ Mutta tähän liittyy sekin, etten oikein tiedä miten suhtautua edes heteroparien hedelmöityshoitoihin, vaikka itse tiedän että jos me vaikka ei lasta voitais saada niin tuskin tyytyisiin siihen miten luonto on päättänyt asian hoitaa vaan haluaisin apua, mutta hankala vielä sanoa kun asia ei ole ajankohtaista.

20. syyskuuta 2009 klo 10.05  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Niin, ja kun vielä Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, niin löytyyhän Jumalasta kaikkia näitä piirteitä, myös se homoseksuaalisuus, jos se kerran ihmisessäkin on.

20. syyskuuta 2009 klo 10.09  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Haha, ja jos joku johonkin biologiaa tms. asiaa veti ja eläimiin, niin tässä just todistin kun meidän Dr. Alban vähän haisteli ja nuoleskeli Mr. Presidentin palleja. Ja joskus toinen nousee toisen selkää vasten paritteluasentoon, vaikka mitään nylkytystä ne ei harrastakaan.

20. syyskuuta 2009 klo 10.15  
Blogger Anna kirjoitti...

Minä pidän Raamattua satukirjana, koska olen realisti. Niin kuin eräs anonyymi sen jo totesi, ennen ku joku parantaa sokean tai kävelee vetten päällä, tai hei, jakaa sen valtameren kahtia, niin mä en usko niiden kertomuksiin. Symboliikkaahan se on, kaunista sellaista. Ja ne kristityt, jotka uskovat siihen symboliikkaan, niihin hyviin tekoihin ja muihin, ne on tosi jees...

Mut sit on nää, jotka palvoo Raamattua. Niinku mä jo ensimmäisessä kommentissa kirjotin, palvoo nimenomaan sitä kirjaa, sitä satukirjaa. Jumalaa ja hyvää saa ehdottomasti palvoa, mutta kun aletaan palvoa kirjaa ja sen kertomuksia aletaan pitää aukottomana totuutena, johon perustetaan omat mielipiteet ja pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan lait, sitten ollaan hakuteillä.

Mä olen hyvinkin suvaitsevainen kristittyjä kohtaan, mutta mun suvaitsevaisuus ei riitä niihin fundamentalisteihin. Niinkuin he itse hokevat: "Tee lähimmäisellesi niin kuin haluat sinulle tehtävän.." Nämä fundamentalistit tieten tahtoen eväävät tietyiltä ihmisiltä oikeuden moniin asioihin ja asennoituvat näitä kohtaan todella ilkeästi. Minä teen vain heidän opetusten mukaan, kun minä suhtaudun heitä kohtaan samoilla asenteilla.

Jos fundamentalisti-kristitty ei suvaitse homoja, niin minä en suvaitse häntä. Niin yksinkertaista se on, ja mua ei ainakaan haittaa vaikka olisin vähemmän suvaitsevainen sen vuoksi.

20. syyskuuta 2009 klo 14.15  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Toivoisin eniten kaikille näille kommentoijille ja muillekin sitä, että löytäisivät myös uskon meidän Herraamme, sillä sitten vasta huomaa kuinka kivaa se onkaan ja kuinka monimutkaisia mielipiteitä ja "totuuksia" itsellä onkaan ennen ollut. :)"

Tuollaiset kommentit vain saavat minut tuomitsemaan ja vihaamaan uskovaisia, onko pakko aina esittää tuo oma herra vastauksena kaikkeen ja kun "nämä idiootit löytävät herran niin hekin tajuavat". Argh! On olemassa muitakin uskontoja, eikä mielestäni yksikään niistä ole väärä, uskohan on uskon asia.
Mielestäni se on myös henkilökohtainen asia, eikä kukaan ole sen huonompi onko uskovainen vai uskomaton.

Tuntuu silti vain että mikä ihme siinä on että sitä omaa uskontoa pitää tuputtaa muille ja pitää sitä ainoana oikeana. Miksi muut ihmiset pitää saada siihen "omaan" uskontoon mukaan? Pidän minäkin vaikka suklaasta mutta en kanna sitä mukanani joka paikkaan ja paheksu ihmisiä jotka eivät pidä suklaasta ja ajattele että voi kuinka tyhmä ja tietämätön. Minulle on ainakin ihan sama mitä muut tekevät ja ajattelevat, miksi useimmille uskovaisille on niin tärkeä saada muut olemaan kans uskovaisia. Aivanko ihminen joka ei usko olisi jotenkin häiriintynyt ja sekaisin koska ei usko jumalaan, ja kaikki selkiintyisi kun tulisi uskoon. Tämä on mielestäni ihmisten aliarvioimista.

Sori pitkä teksti muttako ärsyttää :/

-S

20. syyskuuta 2009 klo 15.07  
Blogger Tuulia kirjoitti...

Tämä aihe on mulle todella läheinen, kiitos kun otit sen esiin. Vietän itsekin aikaani siellä kuplassa, enkä aina edes tajua miten suvaitsemattomia muut ihmiset voivat olla.

Välillä kuitenkin joku tai jokin ravisuttaa sitä omaa maailmaani, viimeksi se oli leffa Brüno, jonka jälkeen kauhistelin monta päivää kuinka kamalia ihmiset voivatkaan olla.

Miksi sillä on merkitystä kenen kanssa toinen tahtoo olla, eikö tärkeintä ole se, että kaikki saisivat olla onnellisia, juuri sellaisina kuin ovat? En ymmärrä miksi homopari häiritsee niin paljon ulkopuolisia, eihän sen pitäisi muiden elämään vaikuttaa mitenkään.

En oikein osaa pukea ajatuksiani edes sanoiksi, mutta hienoa, että sinä osaat. Kiitos tästä. :)

20. syyskuuta 2009 klo 15.17  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi Jonna kun nyt käytän tätä sun kommenttiboksia omien mielipiteideni puolustamiseen, mutta pakko vastata Anonyymi S:lle.

En missään vaiheessa ole sanonut että ei-uskovat ovat idiootteja, ja olen pahoillani jos tekstistäni sait sallaisen käsityksen, se ei missään nimessä ollut tarkoitus. Pointtina oli se, että haluan oikeasti kaikille vain hyvää. Ja koska olen itse kokenut, että se suurin hyvä tulee uskoon tulemisen myötä, niin miksen sitä samaa toivoisi muillekin? Minulle ei ole "aivan sama", mitä muut tekevät tai ajattelevat, sillä välitän lähimmäisistäni. Tulit lausuneeksi yhden totuuden kommentissasi, kaikki tosiaankin selkiytyy kun tulee uskoon, ainakin oman pään sisällä. :)

Toivottavasti otat tämän kommentin hyvällä, ei minulla ole mitään tarvetta eikä oikeutta arvostella tuntemattomia ihmisiä, ja kuten aiemmassa kommentissani sanoinkin, tämä on vain oma mielipiteeni. Sinä saat kernaasti pitää omasi, mutta en voi mitään sille että tulen surulliseksi kun ihmiset ajattelevat niin usein samalla tavalla kuin sinä. Hyvää jatkoa!

20. syyskuuta 2009 klo 16.32  
Blogger Unknown kirjoitti...

Mun mielestä effi tuolla heitteli ilmaan tosi päteviä ajatuksia ja kysymyksiä tätä asiaa koskien. Mun mielestä se ei ollut aiheen vierestä, vaan hyvää mietittävää jokaiselle. Ja oon myös sitä mieltä, että tää kristittyjen haukkuminen täällä meni aivan överiksi (itse en kyllä usko jumalaan), ja jotenkin pahoitin siitä mieltäni. Mun mielestä he kuitenkin esitti asiansa useimmiten tosi kiihkottomasti ja omaa katsantokantaansa perustellen, vaikka samaa mieltä en heidän kanssaan pätkääkään olekaan. Suvaitsevaisuutta joka suuntaan, eikö?

20. syyskuuta 2009 klo 22.06  
Blogger Unknown kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

20. syyskuuta 2009 klo 22.06  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minun pääni sisällä on selkeää, välitän myös lähimmäisistäni, enkä ole uskovainen.

Minulle on silti ihan sama jos joku ystävistäni uskoo mihin uskoo, ei tämä "ihan sama"-asenne ole kiinni siitä ettei välitä vaan siitä että arvostaa lähimmäistä yksilönä ja sellaisena ihmisenä jolla on omat toimivat aivot joiden avulla tekee omasta mielestään itselleen parhaimmat päätökset siitä miten elää elämäänsä.

Tälläiset asiat vain loukkaavat todella paljon jos oletetaan ettei ihmisellä ole minkäänlaista suuntaa elämässään jos ei usko johonkin yhteen tiettyyn ihmisten keksimään jumalaan. Miten esimerkiksi islaminuskoiset, juutalaiset, hindut.. mitä he ovat juuri kristittyjen mielestä? Tai no arvaan kyllä.


-S

20. syyskuuta 2009 klo 23.13  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tätä kommenttiboksia lukiessani olen harmikseni huomannut, että täällä kommentoineet kristityt kokevat olevansa nyky-yhteiskunnassa suorastaan vainottuja, ainoita subjekteja, joita saa avoimesti halveksua.

On totta, että jotkut kommentoijat ovat täällä esittäneet mielipiteitä, jotka kristityn näkökulmasta saattavat vaikuttaa loukkaavilta (esim. Raamatun kutsuminen satukirjaksi). Ne ovat kuitenkin mielipiteitä siinä missä muutkin. Samalla tavalla palstaa lukeva homo voi kokea loukkaavana kristityn mielipiteen siitä, että hän tekee väärin toteuttaessaan "homoseksuaalista elämäntapaansa".

Viitaten Anonyymin kommenttiin: "- - Ja itse suvaitsevaisuus - itse ainakin ymmärrän termin tarkoittavan sitä, että hyväksytään toinen ihminen ja kohdellaan häntä kunnioittavasti VAIKKA hän on erilainen, vaikka hän ajattelee eri tavalla, vaikka hän käyttäytyisi tavalla jota et itse hyväksy - -", haluaisin sanoa, että tuskin tällä palstalla kristittyjä kohtaan kriittisiä mielipiteitä osoittaneet kuitenkaan oikean elämän kanssakäymisessä kohtelisivat heitä yhtään huonommin kuin ko. kristityt kohtelevat homoja. Luultavasti normaalin elämän kanssakäymisessä vallitsee molemminpuolinen kohteliaisuus ja kunnioittava asenne. Tällä palstalla kuitenkin on nimenomaan tarkoitus keskustella ihmisten syvimpiä arvoja käsittelevästä aiheesta, jolloin loukkaavilta ilmaisuilta ei aina voida välttyä (ellei sitten pidetä keskustelua poliittisesti korrektilla diibadaabatasolla). Kukaan ei täällä kuitenkaan ole kieltämässä ketään uskomasta / ajattelemasta juuri siten kuin ajattelee.

Ja mitä tulee vielä tähän suvaitsevaisuuden määritelmään, itse kyllä ymmärrän termin hmn, sanoisinko, vähemmän pinnallisesti. Haluan ajatella, että aidosti suvaitsevainen ihminen paitsi käyttäytyy kohteliaasti toista kohtaan, myös hyväksyy aidosti sisällään toisen ihmisen erilaisuuden. Itselleni olisi aika sama, vaikka esim. opiskelukaveri hymyilisi ja vastailisi kohteliaasti kysymyksiini, jos hän kuitenkin todellisuudessa ajattelisi että elämäntapani on kuvottava ja moraalisesti väärin. Oikeastaan silloin ottaisin mieluummin vastaan sen rehellisen irvistyksen.

T. L

21. syyskuuta 2009 klo 12.21  
Anonymous suusuu kirjoitti...

Anna, suvaitsetko sitten homon, joka ei suvaitse fundamentalisti kristittyä? Miten voit sanoa, kumpi on pahempi?

22. syyskuuta 2009 klo 3.22  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu