16.1.2008

Huijasin teitä eilen hiukkasen. Tilanne on se, että toisinaan tunnen aikamoista häpeää siitä, kuinka paljon tavaraa todella onnistun ostamaan ihan parin tunnin aikana. Eikö ihmisen pitäisi pystyä käydä ruokakaupassa ilman, että mukaan tarttuu se "tosihalpa paita" tai "vyö josta oon aina unelmoinut" ? Toisinaan siis päädyn hiukan vähättelemään sitä kuinka paljon olenkaan taas ostanut. Mutta jos nyt tulen vain rohkeasti ulos kaapista ja tunnustan, että kärsin aika pahasta ostosmaniasta ja, että eilisen rojun lisäksi ostin myös korvakorut ja liivin. Huoh. Heti tuntuu paremmalta:)

Tänään työvaatteita valitessani pääsyin uuteen liiviini, joka näkyy alla olevista kuvista. Pientä puolustelua vielä: tämä liivi maksoi vaivaiset 7,5 euroa ja olin katsellut sitä jo sen alkuperäisen hinnan aikoihin (39,90). Säästöä? Sanoisin kyllä.



Liivi: KappAhl
Koru: KappAhl
Toppi: Naf Naf
Housut:ZARA
ja eihän sitten huomioida ollenkaan hirvittäviä mintunvärisiä sukkiani;)

Ja sitten hiukkasen tärkempään asiaan. Seksi on asia, jonka kuuluisi olla kahden ihmisen yhteisessä ymmärryksessä tapahtuva rakkauden tai himon ilmentymä. Se on jotain, mihin toista ei ikinä saa pakottaa tai väkivaltaisesti alistaa. Kun tälläinen väkivaltaisuus kohdistuu lapseen, on kyseessä paljon muutakin kuin raiskaus. Tälläisessä tapauksessa tämä henkilö ei pelkästään vie lapsen fyysistä koskemattomuutta mutta myös henkisen. Näihin kahteen koskemattomuuteen meillä jokaisella on ehdoton oikeus mutta lapsen on niitä aikuista vaikeampi turvata. Tämän vuoksi se on meidän aikuisten tehtävä katsoa, että lapset saavat kasvaa turvallisessa ympäristössä ja, että heillä on mahdollisuus säilyttää viattomuutensa sekä oikeus lapsuuteen. On myös meidän tehtävämme varmistaa, että jos joku ihminen pääsee vahingoittamaan lasta tällä karmivimalla tavalla ja samalla ryöstää lapsen oikeuden olla lapsi ja elää lapsen maailmassa, että häntä rangaistaan.
Ikävä kyllä Suomen oikeusjärjestelmä mahdollistaa, että pedofiliaan syyllistynyt henkilö voi selvitä teostaan hyvinkin vähäisellä rangaistuksella. Liian monessa tapauksessa tähän kammottavaan rikoskeen syyllistynyt henkilö selviää muutaman kuukauden ehdollisella tuomiolla ja pienillä korvauksilla. Kuinka tämän henkilön hyökkäyksen kohteeksi joutunut lapsi voi todella selvitä ja jatkaa elämäänsä, mikäli hän tietää, että häntä vahingoitanut henkilö voi kävellä vastaan seuraavan kulman takaa? Minkälaisen kuvan hän saa tästä maailmasta, jos häntä vahingoittanutta ei rangaista? Suomen nykyinen rangaistuskäytäntö antaa päätöksillään kuvan, että lapseen kohdistunut hyökkäys ei törkeydessään ole yhtä rangaistava kuin esimerkiksi talousrikos. Mistä lähtien me olemme arvostaneet rahaa enemmän kuin lapsen puhdasta mieltä ja ruumista? Milloin Suomesta tuli tälläinen paikka elää?
Allekirjoitathan Ilta-Sanomien vetoomuksen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan täältä.


kuva: http://images.jupiterimages.com/common/detail/24/93/22569324.jpg

-Jonna