InterRail osa 2

3 Rändömfaktaa Wienistä:
1)Straussin valssien kotikaupunki
2)Itävallan pääkaupunki
3)1,6 miljoonaa asukasta


Kolmen tunnin junamatka Salzburgista Wieniin ei sujunut aivan saumattomasti. Ensimmäinen vastoinkäyminen ilmaantui näkyviin jo tunnin kuluttua. Olimme syöneet KAIKKI Salzburgista ostetut Mozartin kuulat! Kunnioitimme tätä surullista ja haikeaa hetkeä pienellä hiljaisuudella.
(viimeinen kuugelimme)
Toinen vastoinkäyminen oli oranssipaitainen poika. Jokainen junassa matkustanut ja ei- matkustanutkin lienee huomannut, että nämä rautateiden puksuttajat ovat muodoltaan pitkulaisia. Jos menet toiseen suuntaan ja haluat takaisin lähtövaunuusi, joudut palaamaan samaa reittiä. Eikö? Hyvin pian junan lähdön jälkeen saimme todeta olevamme elävää viihdettä noin fyysisesti 18-vuotiaalle pojalle, joka kurkisteli sisään vaunuosastoomme. Keskieurooppalaiseen tapaan, junien käytävien varrella olivat siis ikkunalliset liukuovet, jotka johtivat kuuden hengen osastoihin. Toisinaan poju katosi ikkunasta muutamaksi minuutiksi vain palatakseen siihen taas hetken kuluttua. Hetken asiaa tutkailtuamme totesimme pojan ilmaantuvan ikkunan taakse aina vastakkaiselta suunnalta kuin mihin hän oli juuri tallustellut. Mitä? Konttasiko se? Suurin ongelma ilmaantui kuitenkin vessakäyntien yhteydessä. Tämä veikkonen katsoi asiakseen seurata jokaista meistä vessamatkalla. Oli takuuvarmaa, että häneen törmäni joko vessaan mennessä tai sieltä pois tullessa. Kerran myös vessanovea avatessani sain huomata seisovani kasvotusten salaperäisen oranssipaidan kanssa. Missään vaiheessa emme saaneet selville kuka tämä poika oikein oli, matkustiko hän yksin ja miten ihmeessä hän pääsi aina junan siihen päähän, josta oli juuri lähtenyt meidän näkemättämme. Koska omaan erittäin huonon stressirakon sain tietenkin kunnian kohdata pojan vessamatkoillani yhteensä 14 kertaa.
(minä pelkäämässä oranssipaitapoikaajunassa)
Tilanne ei erityisemmin parantanut saapuessamme Wieniin. Jos joku ei ole sattunut käymään Wienin rautatieaseman läheisyydessä, voin kertoa sen muistuttavan hätkähdyttävästi DDR:n ja jonkinlaisen slummialueen välimuotoa. Päästyämme vihdoin turvallisesti hostellille ilman ampumahaavoja, joita huomasin pelkääväni kävelymatkan aikana, minä ja seurueemme toinen tyttö päätimme linnoittautua neljän hengen huoneeseemme. Ilmoitimme, että Wienin katselu oli meidän kohdaltamme tässä. Kuten huomata saattaa, olimme oikein kunnon ennakkoluulottomia seikkailijoita;) Poikaystävien painostuksella suostuimme lopulta poistumaan hostellin turvasta ja saimme todeta sen sijaitsevan vain parin sadan metrin päässä Wienin suurimmasta ostoskadusta ja ydinkeskuksesta. Poissa oli slummimaisuus ja kuolleet pikkueläimet tien sivulla:)
Wienissä sitten vihdoin iskikin aivan järjetön hinku ostoksille. Olin siihen asti kituuttanut noin 20 eurolla päivässä ja alittanut näin suunnitelmallisen kolmen kympin päiväbudjetin. Nyt oli siis vähän tuhlattavaakin:) (Voin tässä samalla tunnustaa, että en kuitenkaan shoppaillut kuin yhdet kengät, koska aikataulu kävi kovin tiukaksi. Seuraavana iltana lähti jo yöjuna kohti Venetsiaa.)
Ensimmäinen ilta Wienissä meni muuten vain hämmästellessä kauppojen paljoutta, kauniita rakennuksia sekä tietenkin nauttien viiniä Wienissä:) Pakkohan se oli kokeilla!


Strawberry hostellin viihtyisässä (ilman sarkasmia) neljän hengen huoneessa nukuimme makoisat unet ja olimme valmiit koluamaan koko Wienin seuraavana päivänä. Aamulla jätimme rinkat säilytykseen ja lähdinne aamiaisen kautta tutkimaan parlamenttitalon, yliopiston ja oikeustalon (matkassamme oli rakennusintoilija) ja jatkoimme lopulta Keisarinna Elisabethin, eli Sissin kunniaksi perustettuun museoon. Pienenä Sissi-elokuvia tapittaneelle itselleni, varsinkin tämä oli yksi Wienin kohokohdista:) Museossa oli esillä useita Sissin pukuja, kirjeitä, koruja ja olipa myös tikari, jolla keisarinnan henki riistettiin. Tiketti näyttelyyn maksoi 8 euroa, reililäiselle paljon mutta oli sen arvoinen. Ukkosmyrkyn saattelemina juoksimme museosta paikalliseen McDonaldsiin (vierailimme jokaisessa kohteessa mäkissä ;) ) ja syöpöttelyiden jälkeen ehdimme tehdä vielä pikaisen ostoskierroksen ennen junan lähtöä. Matkamme jatkui yöjunassa kohti hiljalleen uppoavaa Venetsiaa. Koska tätä kertomus venyi nyt näin pitkäksi, jää Venetsian kuvaus seuraavaan matkapostaukseen:)

Vinkkejä:
1) Älä pelästy juna-asemaa, kaupunki on näkemisen arvoinen!


Jonna:)