Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Tuttuja kasvoja vuosien takaa

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Tuttuja kasvoja vuosien takaa

Nyt on Tampere jäänyt taakse ja samalla monet tutut kasvot pelottavan monen vuoden takaa. Lauantaiaamuna heräsinkin sitten yllättävän reippaana ja ei-flunssaisena, valmiina matkaamaan luokkakokoukseen. Hurjastelin junalla Mäntsälään ja treffasin siellä samaan paikkaan matkaavan kaverini. Tästä eteenpäin matka jatkuikin autolla. Mäntsälään vaadittava puolen tunnin matka ei kuitenkaan sujunut kaltaiseltani säheltäjältä ongelmitta. Ensinnäkin latasin rahaa matkakortilleni ja junassa sain sitten kuulla kiltistä konnarisedältä, että korttini ei käy pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jouduin sitten ostamaan lipun junasta ja latasin rahat turhaan kortilleni. Saatuani lipun hankittua, keskityin lehteeni. Jossain vaiheessa satuin kohottamaan katsettani äärimmäisen kiinnostavasta artikkelista, jossa kerrottiin mihin kaikkeen mrs. Dahlman-Räikkönen käyttää rahaa ja huomasin junan seisovan asemalla, joka oli nimetty: MÄNTSÄLÄ. Muutama sekunti meni aivojeni tuskastuttavan hitaassa työskentelyssä mutta lopulta tajusin haalia omaisuuteni kokoon (miten se niin levisikin muutaman minuutin aikana) ja hyppäsin viimeisenä mahdollisena hetkenä ulos junasta. Asemalaiturilta kaverini sitten löysi minut purkamasta paniikissa laukkuani lumihankeen. Tähän toimintaan oli syynä se, että luulin unohtaneeni kännykkäni junaan. Pienen paniikkikohtauksen jälkeen löysin kaivatun puhelimen takkini taskusta :D


Matkalla pysähdyimme hetkeksi Ideaparkiin tutustumaan. Kaverini yritti löytää itselleen kenkiä ja minä olin tietenkin paikalla vain henkisenä tukena. Jostakin ihmeellisestä syystä lähdin kuitenkin paikasta ulos kahden iloisesti heiluvan kassin kanssa. Syy oli hyvin yksinkertainen. Siinä pirun keskuksessa oli aivan mielettömät alennusmyynnit. Eihän siinä sitten voinut mitään muuta kuin taipua Espritin (pallokuvioisen!) 15 euron (oikea hinta 70!) mekon edessä. Vero Modasta taas kaivoin esiin 9,90 maksaneet (alun perin 49,90) mustat perushousut. Aivan mieletöntä kenkäpariakin tuli kokeiltua Biancossa mutta ne jouduin jättämään taakseni kun hinta olikin 50 euroa eikä 25 kuten ensin tiirailin. (Inhoan niitä "ALKAEN" hintamainoksia. Ei kai siinä kenkien luokse juostessa huomaa jotakin tyhmää ”alkaen”-sanaa!)

Pienen tuhlauksen jälkeen pääsimme siis Tampereelle turvallisesti. Netistä varattu halpishotelli (ei henkilökuntaa) yllätti äärimmäisen iloisesti. Jos olisin ollut ennalta fiksu, olisin kuvannut huoneen. En kuitenkaan ole tällainen järkevä olento, joten joudutte vain uskomaan kirjoitettua sanaani. Hotellin nimi taisi olla Hotelli Ville, jos on asiaa Tampereelle päin, niin kokeilkaahan:) (45 euroa yö / huone)

Pitänee muuten selvittää, että miksi ihmeessä luokkakokoukseni pidettiin Tampereella. Vaikka olenkin aina Suomessa asuessani pitänyt majapaikkaani tiukasti Helsingin kainalossa, kävin kuitenkin ensimmäisen lukiovuoden Orivedellä. Yhdeksännellä luokalla lähetin hetken mielijohteesta paperini Oriveden Opiston Kirjoittajalukioon ja pääsin sisään. 16-vuotiaana aloitin sitten lukion yli 200 kilometrin päässä omasta huoneesta ja äidin makaronilaatikoista. Kirjoittajalukiossa erikoisuutena oli, että yksi jakso vuodessa käytettiin lähes kokonaan pelkkään kirjoittamiseen. Naputtelimme runoja, novelleja ja asiatekstejä. Kirjailijat kävivät puhumassa ja arvostelimme luokkatovereidemme aikaansaannoksia. Tietenkin erikoista oli myös, että asuimme opiston yhteydessä olevassa asuntolassa ja kotona käytiin vain viikonloppuisin:) Tämän paikan luokkakokous oli siis Tampereen matkani syynä. Mielestäni on hirvittävän kivaa, että minutkin kutsuttiin, vaikka jätin kyseisen koulun ensimmäisen vuoden jälkeen ja siirryin kotia lähemmäs lukioon. Totesin tuolloin itse, että en ole vielä valmis asumaan viikkoja poissa kotoa.

No niin, tämän pitkällisen selvityksen jälkeen voin vielä kertoa, että oli todella kiva ilta! Ravintolassa ruoka oli hyvää ja seura tietenkin mahtavaa, kun pääsi vaihtamaan kuulumisia seitsemältä viimeiseltä vuodelta. Eivätpä ainakaan puheenaiheet loppuneet kesken:) Jos joku vanhoista luokkalaisistani tänne on eksynyt, niin kiitos upeasta illasta!

Alla kuvia uudesta Espritmekostani:) Onhan siinä pikkaisen sellaista fiilistä, että pitäisi lähteä lehmää lypsämään, mutta ah! tämä vain on niin kiva:)

Photobucket

Onko täällä muita, jotka ovat päässeet jo luokkakokoustamaan? Ja oliko olo outo?(siis sellainen, että mitä! ollaanko tässä näin vanhoja, että on jo luokkakokouksen aika!)

Jonna:)

Tunnisteet: , ,

12 kommenttia:

OpenID pinja2 kirjoitti...

Mulla on luokkakokous vuoden päästä kesällä. Treffataan silloin ala-asteen luokan kanssa.

Inhoan myös noita alkaen-mainoksia. Ei sitä alkaen-sanaa huomaa koskaan ja sitten pettyneenä ihmetteleekin, kun himoitsema vaate/kengät maksaakin enemmän kuin aluksi luuli. :(

16. maaliskuuta 2008 klo 20.19  
Blogger Calin kirjoitti...

Mun luokkakokous on vasta 2017 :D en edes tajua, miksi halusimme tavata vasta kun olemme kolmekymppisiä..

Tosi kiva kuulla, että teiän kokous meni hyvin :) Ja tuo mekko ei on nätti, enkä minä ainakaan saa tuosta mitään lehmänlypsy-viboja :D

16. maaliskuuta 2008 klo 21.20  
Anonymous shandi kirjoitti...

Siis toi on niin tuttua, että paniikissa etsii puhelinta ja sitten se onkin taskussa.

Ja mä inhoan noita alkaen tarjouksia, itselläkin jäi muutama juttu viikonloppuna ostamatta kun selvisikin, että ne ovat kalliimpia kuin mainoksessa.

16. maaliskuuta 2008 klo 21.42  
Blogger MouMou kirjoitti...

Myös minä jätän yleensä alelapuista sen "alkaen" lukematta:/

17. maaliskuuta 2008 klo 7.17  
Blogger Auntie Tati kirjoitti...

Heissulivei, lisäsin blogisi oman logini suosikkilistalle :)

17. maaliskuuta 2008 klo 15.26  
Blogger Jonna kirjoitti...

pinja2: "alkaen" sanan käyttö mainoksissa pitäisi kieltää:)

calin: kiitos! ehkäpä nuo lypsäjäfiilikset johtuvat sitten vain omasta hassusta päästäni:)

shandi: se on kyllä raivostuttavaa kun on ne mahtavat kengät kädessä ja luulee hintaa olevan 25 euroa. Tuntee itsensä niin huijatuksi sitten kassalla kun oikea hinta selviää. argh!

moumou: juonikkaita tuollaiset mainokset.

auntie tati: Kiitos! päivää piristävä uutinen:)

17. maaliskuuta 2008 klo 22.21  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mainio mekkonen:) Näistä mistään vaattehista vaan ei enää pääse osingoille :/

T. ex-kämppis

19. maaliskuuta 2008 klo 19.56  
Blogger Jonna kirjoitti...

ex-(paras)kämppis: Sä saat ihan milloin vain tulla tänne kaivelemaan mun kaappia:)

19. maaliskuuta 2008 klo 22.17  
Anonymous tiizi kirjoitti...

Haa, löysinpäs -ja aika helpostikkin- tän sun blogisi :b Kiitos kauhiasti viikonloppuna tarjoamastasi seurasta sekä henkisestä tuesta "kenkä"ostoksilla. Mussa on muuten jotain huolestuttavia merkkejä näkyvissä - kävin jo maanantaina hakemassa myös ne ruskeat housut ;)

20. maaliskuuta 2008 klo 21.19  
Blogger Jonna kirjoitti...

tiizi: Apua! tänne on alkanut ilmaantua jo huolestuttava määrä tuttuja lukijoita:) kohta en enää uskalla kirjoittaa mitään;) Hehee, mun seura näköjään tartuttaa tollaisia shoppailupiirteitä:D

20. maaliskuuta 2008 klo 22.20  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Hihii, taidanpa tuntea tuon sun mäntsäläläisen matkakumppanisi (tiizin) :)

Mulla oli ala-asteen luokkakokous pari vuotta sitten, pyysin oikein vkl:n vapaaksi töistä, mutta tuli viime hetken aikataulumuutos enkä kehdannut enää vekslata työvuoroja kun mulle muutenkin ollaan niin joustavia... Eli en päässyt, mälsää. Ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa häämöttävää lukion luokkakokousta en toivottavasti onnistu missaamaan, jos olisin vaikkapa jopa kotimaassakin!

25. maaliskuuta 2008 klo 16.15  
Blogger Jonna kirjoitti...

herttainen: Tämä tulee nyt ikuisuuden myöhässä mutta mitä?! Onko suomi oikeasti näin pieni:D

15. toukokuuta 2008 klo 22.25  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu