Hippityttönä

Olin tänään oudon aamuvirkku ja ehdin kirpputorin tungokseen jo puoli yhdeksän aikaan. Saalis jäi silti ihan säälittävän pieneksi. Siis, hemmetti sentään, kun kerrankin olin ajoissa ja sitten kojut myyvätkin vain kaiken maailman roinaa ja liian pieniä kenkiä. ( ja ne uuden kaman myyjät saisivat nyt oikeasti painua johonkin kaukaisuuteen siltä! ) Erästä ihanaa neuletakkia hypistelin useampaankin otteeseen mutta ei vain pystynyt maksamaan kirpparivaatteesta kahtatoista euoa vaikka laputkin oli yhä kiinni. Tämä on just niitä mun älyttömiä periaatejuttuja. Kaupassa neule olisi lähtenyt mukaan enempää miettimättä. Mikä siinä oikein on, että kirpparilla heittäytyy aina ihan superpihiksi? Parin vuoden kuluttua olen varmaan jo niitä ihmisraunioita, jotka käyvät vaatteen jokaisen epäkohdan myyjän edessä läpi ja lopulta niistävät nenäänsä " Siis et kai sä tosiaan luule saavas tästä noin paljon?!"

Jotain sentään löytyi. Hippipaita. En ole oikeastaan yhtään hippityttöjä. Jos saisin huristella aikakoneella menneisyyteen, matkaisin 20-luvulle, en tosiaan mihinkään Woodstockiin.  Äh. somia päänauhoja, mekkoja ja charlestonia mulle eikä mitään vapaata rakkautta ja karvankasvua.

Tämä paita oli kuitenkin niin kovin soma ja toi mieleen yhden iänkaikkien lempileffani, Tyttöni mun, että oli ihan pakko lunastaa omaksi kahdella eurolla. Ehkä sitten jokaisen sisällä on pinenepieni hippityttö odottamassa ulospääsyä. Uusi paita pääsi päälle samantien kun lähdettiin kähäräpään kanssa etsimään sille uusia farkkuja:)

 

 

Pusero-Second hand-Farkut-H&M-Trenssi-Pariisista-Kassi -Lindex -Kengät- Converse

Ostoksilla tapahtui myös niin huippukiva juttu, että toi kähis (oho, nyt menee jo poikakaverin nimen välttely liian pitkälle, kun lempinimellekin on jo lempinimi;) ) oli niin onnessaan kun löysin sille uudet farkut, että päätti kustantaa meidän makuuhuoneen makeoverin:) Olen jo nyt vähän aikaa ulissut, että makkari on liian tumma ja pitäisi saada keväisempiä tekstiilejä. Nyt sitten marssittiin Hemtexiin ja hankittiin uudet verhot ja päiväpeite. Ajattelin vielä ekasta palkasta ostaa muutaman uuden koristetyynyn ja lampun. Jei!

 

Sisustus - ja hiukan yllättävän siivouspuuskan jälkeen kokkailtiin vielä lihapullia ja perunamuussia. Nams:) Ja minä uudesta kotihengettären roolista innostuneena väänsin vielä mustikkapiirakkaa. Oheisesta kuvasta voi muuten nähdä, että en tee oikeastaan mitään ilman kirjaa. Tuo kananmunien ja sokerin vaahdostus on niin tylsää hommaa, että Harry ja kaverit oli kivaa seuraa:) Luen muuten noita kirjoja nyt takaperin koska tajusin, että tällä tavoin kaikki kivat hahmot vain heräävät takaisin henkiin ja kaikki on taas hyvin. (Tätä teoriaa ei ole lupa kyseenalaistaa).

 

Nyt, Jonna + uusin Greyn Anatomia.