PIIP-PIIP-PIIP!!!!

Olen kaiketi tehnyt jotain kivaa edellisessä elämässäni, koska olen tässä nykyisessä saanut niin kovin mukavan poikakaverin:) Arvatkaas millä kähäräpää yllätti tänään? Sain sanallisen kenkälahjakortin! Olen varmaan huokaillut ja ulissut hiukan liiankin kovaäänisestä aina vieraillessani nelly.comin sivuilla ja hiljaisuutta arvostava armaani päätti ratkaista asian näin:)

No, kun tälläinen mahtavuuslahja tyrkätään pitkän päivän ( ja yhden ultrakauhean tapauksen josta postauksen lopussa) väsyttämän tyttösen eteen, niin siinäpä ei paljoa aikailla ja nyt on jo tilaus matkalla. Kertonee jotain siitä, kuinka hartaudella olen kyseisiä nettisivuja kuolannut kun tämä varsinainen tilausvierailu sivulle vei about 1,5 minuuttia;D 

Ja näitä jään nyt innostuksesta tasajalkaa hyppien odottelemaan:

 

Nyt alkaakin myös kova jännitys, että pääsevätkö nuo siniset ihanuudet ikinä jalkoihini. Kyseiset jumaluudet katosivat valikoimasta heti kun olin tehnyt oman tilaukseni. Nyt pitääkin sitten toivoa kaikki sormet ristissä, että se viimeinen pari olisi eksynyt juri minun koriini:) Oih, kenkäjumalat nyt vähän armoa tänne;)

Ja nyt ennen kuin avaudun tänään tapahtuneesta ihan hirvittävästä jutusta, niin pamauttakaa soimaan tarinaan sopivaa taustamusaa;)

Tein tänään iltavuoron ja olin siis ihan yksinäni siinä pimeitä pelottavia käytäviä täynnä olevassa rakennuksessa ( tämä ei kuitenkaan niistä nurkissa lymyävistä mielikuvitussarjamurhaajista huolimatta ole se hirvittävä kohta). Lopettelin sitten työt kahdeksan aikaan ja lähdin maleksimaan kohti ulko-ovea ( johon on siis joku miljoonan kilometrin matka). Siinä alle kolmasosan tallusteltuani alkoikin ihan järkyttävä meteli! PIIIP-PIP-PIIIP-PIIP-PIIP!!! Arvatkaa sainko sydänkohtauksen?! Lähdin sitten mielipuolisesti ( aika koomisesti vielä koska avoimesta laukustani lenteli tavaroita käytäville) ravaamaan kohti pääovea ja hälytyslaitetta. Sain sen onneksi kytkettyä pois päältä, soitin vartointifirmaan ja pomolle. Perkeleen laite oli jostain syystä tunnin etuajassa ja hälytys oli mennyt siis liian aikaisin päälle. Huh, siinä sitten tärisin vielä koko kotimatkankin.

Tämän kauhean kokemuksen vuoksi oli sitten ihan pakko tilata pizzaa ja mitätöidä aamun spinninghuhkinta;)

Nyt jatkankin sitten pizzan mussutusta ja yritän saada kähäräpään vielä kerran kuuntelemaan tuo traumaattinen häläritarinani ( se jostain syystä luulee, että osti itsensä niillä kengillä kuuntelemasta viidettä kertaa tätä juttua...)